Jaa

Carl Haglund (rkp). Kuva: Timo R. Stewart

Carl Haglund (r). Kuva: Timo R. Stewart

Onko puolustuksemme uskottava? Voiko Venäjään luottaa? Tänään The Ulkopolitistin eduskuntavaalihaastattelussa 2/8 on RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund. ’Vaalipolitist’ haastattelusarja käy läpi kaikkien merkittävimpien eduskuntapuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Senaatintorilla liehuvat sinivalkoiset ja sinikeltaiset liput. Uuden tasavallan sarkatakkiset sotilaat marssivat Ruotsin kuningas Kustaa V:n tarkan katseen alla vuonna 1925. Näin Puolustusministeriön seinällä. Itse huoneessa, 90 vuotta myöhemmin, Carl Haglund, RKP:n puheenjohtaja ja puolustusministeri, pitää Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön sisältävän ”erittäin paljon potentiaalia”. Sitä pitää edistää aktiivisesti. Se ei kuitenkaan ole mikään syy säästää omasta puolustuksesta. Ei sen koommin Nato jäsenyys. Haglund pitää Natoa – joka ei juuri nyt ole ajankohtainen – ”lisävakuutuksen omaisena ratkaisuna”. Jokaisen jäsenmaan on joka tapauksessa panostettava omaan puolustukseensa. Ulkopolitiikan selkäranka on oma armeija, se kuuluisa uskottava puolustus.

Onko puolustus sitten nykyisellään uskottava? Suomi on rikas maa, Haglund muistuttaa, eikä nykyisellään käytä kansainvälisessä vertailussa suurtakaan osuutta bruttokansantuotteestaan puolustusmäärärahoihin. Puolustusministeriön mukaan viime vuonna puolustusbudjetin osuus BKT:sta oli 1,31% ja tänä vuonna 1,29%. Esimerkiksi Naton jäsenmailleen asettaman tavoitteen mukaan puolustukseen pitäisi käyttää kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta käytännössä vain harvat yltävät tähän. Jonkin verran nostamisen varaa kuitenkin olisi. Haglund myöntää, että ajat ovat taloudellisesti vaikeat, mutta mitkään ulkoiset ratkaisut eivät tuo välttämättömiin puolustusmenoihin säästöjä. Rahat on löydettävä kotimaasta. ”Tämä on priorisointikysymys”.

Priorisoinnin merkitys korostuu kun kuuntelee Haglundin kuvausta Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristön muutoksista. Euroopan rajoja on siirretty sotilaallista voimaa käyttäen ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Kriisi on syvä ja on tapahtunut todella perustavanlaatuisia muutoksia. Tapahtui Krim. Tapahtui Itä-Ukraina. Arvet ovat sen verran syviä, ettei Haglund näe realistisena, että voidaan palata noin vain ”business as usual” tilanteeseen, joka vallitsi vielä kaksi vuotta sitten. Rauhanmukaiseen ratkaisuun toivottavasti päästään, mutta maailma on muuttunut, eikä ole paluuta aiempaan, kriisiä edeltäneeseen aikaan.

Kun pyydetään nimeämään Suomen turvallisuuden ja turvallisuuspolitiikan kohtaamia haasteita, Haglund kääntää jälleen katseensa itään. ”Venäjän käyttäytyminen ja Venäjän ulkopolitiikka on kaikkea muuta kuin hyväksyttävää. He ovat rikkoneet kansainvälistä oikeutta, kansainvälisiä sopimuksia, miehittäneet Krimin, lähettäneet joukkoja Itä-Ukrainaan ja toimivat tavalla joka ei missään nimessä ole hyväksyttävää.” Haaste on koko Euroopan, ei vain Suomen, mutta kuitenkin myös Suomen.

”Viimeistään tämä kriisi on muistuttanut meitä siitä että minkä takia on perusteltua ylläpitää uskottavaa maanpuolustusta joka on hyvin keskeinen väline uskottavassa turvallisuus- ja ulkopolitiikassa”, Haglund korostaa. Tässä on Haglundin mielestä onnistuttu esimerkiksi merkittävän puolustusvoimien uudistuksen myötä, mutta nykyisellään ”puolustusmäärärahat ovat riittämättömällä tasolla”. Tämä on erittäin tärkeää, sillä Haglundin mukaan ”uskottavan ulkopolitiikan selkäranka on toimiva ja uskottava maanpuolustus”.

Kriisin luonteesta puhuu myös se, ettei Haglundin mukaan Venäjään kannata luottaa puolustusvoimille keskeisten asejärjestelmien toimittajana. Katseet on käännettävä muualle. Puhe siirtyy Natoon. Sen suhteen Haglund muistuttaa RKP:n kannattavan parlamentaarista selvitystä, joka olisi laajemman kansalaiskeskustelun pohjana. Jäsenyyttä olisi syytä ”tulevaisuudessa vakavasti pohtia”.

Viholliseksi Venäjää ei kuitenkaan sovi nimittää. Haglund kiihtyy palatessaan taannoiseen Helsingin Sanomien haastatteluun, jossa häntä lainattiin omasta mielestään väärin. ”On monta syytä sanoa Fennovoimalle ei, mutta en käyttäisi sellaista argumenttia, että Venäjä on meille uhka tai vihollinen ja ei ole viisasta käyttää sitä argumenttina Fennovoiman kaatamiseen,” Haglund kertaa. ”Sinä päivänä kun Suomen ministerit alkavat sanoa, että Venäjä on meidän vihollinen, se on aika paha juttu.”

Muut Vaalipolitist -sarjan haastattelut:

Osa 5: Olli Rehn: Voidaan kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos EU ei olisi reagoinut

Osa 4: Paavo Arhinmäki: Ukrainan kriisi ei uhkaa Suomea

Osa 3: Ville Niinistö: Suomen pitää edistää arvojaan johdonmukaisesti

Osa 2: Carl Haglund: Maailma on muuttunut, puolustusmäärärahat riittämättömiä

Osa 1: Päivi Räsänen: Sota on saapunut Euroopan alueelle

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa