Miten jihadistivierastaistelijoiden uhkaan on reagoitu? Entä missä ovat suurimmat lainsäädännölliset puutteet liittyen kyseiseen uhkaan? Tänään The Ulkopolitistin eduskuntavaalihaastattelussa 1/8 on kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen. ”Vaalipolitist” haastattelusarja käy läpi kaikkien merkittävimpien eduskuntapuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet kristillisdemokraattien puheenjohtajalle ja sisäasiainministeri Päivi Räsäselle kiireistä aikaa. Räsänen kiiruhtaakin The Ulkopolitistin haastatteluun eduskunnan lisärakennukseen suoraan istunnosta. Suomesta Syyriaan ja Irakiin matkustaneet henkilöt, joista suurin osa on pyrkinyt liittymään jihadistiryhmiin, ovat olleet paljon pinnalla, ja sisäministeriö on joutunut miettimään, mitä asialle pitäisi tehdä. Kysyttäessä kahdesta merkittävimmästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta haasteesta Suomelle Räsänen mainitseekin yhtenä probleemana ulkopolitiikan ja sisäisen turvallisuuden rajoja hämärtävän kansainvälisen ääri-islamilaisen terrorismin.

Räsänen alleviivaa, kuinka kesällä 2014 suojelupoliisi korotti uhka-arviotaan johtuen jihadistivierastaistelijoiden virrasta sekä suojelupoliisin seurannassa olevien riskihenkilöiden määrän kasvusta. Hänen mielestään tähän uhkaan vastaamiseksi tarvitaan monia keinoja. Sisäministeri huomioi kuitenkin, että paljon on jo kuluvan vaalikauden aikana tehty kuten terrorismin kriminalisoinnin alan laajentamista kattamaan terroristiksi kouluttautuminen, viranomaisten toimivaltuuksia on lisätty konfliktialueelle pyrkivien liikkeiden selvittämiseksi, on tehostettu rajavalvontaa, EU-tason yhteistyötä, lähetetty yhdysmies Turkkiin sekä annettu suojelupoliisin rahoitukseen merkittävä tasokorotus.

Räsänen kuitenkin huomauttaa, että vielä olisi tarvetta lisäkeinoille, joista merkittävin on viranomaisten tiedonsaanti. Suurin kotimainen uhkakuva, joka on realisoitunut niin Tanskassa kuin Ranskassa, liittyy ”yksittäisiin radikalisoituneisiin henkilöihin,” jotka omassa päässään saavat ideoita sosiaalisen median kautta. Näissä tapauksissa tietokoneelta löytyy usein  terrori-iskujen ehkäisemiseksi tarvittavia tietoja. Suomessa poliisit eivät kuitenkaan pääse sinne, missä rikoksia yleensä suunnitellaan – tietoverkkoihin.  Tämä on keskeinen puute verrattuna ”lähes kaikkiin muihin Euroopan maihin”.

Toisena haasteena Räsänen näkee lännen ja Venäjän suhteiden kiristymisen, mihin on vaikuttanut keskeisesti Venäjän kansainvälistä oikeutta rikkova käytös. Kriisi Ukrainassa on muuttanut radikaalisti maamme turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä,  ja vaikka Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, asia on vakava. ”Sota on tullut selvästi Euroopan alueelle”,  ja sen osapuolena on naapurimaa, jonka kanssa jaamme 1300 kilometriä meitä yhdistävää ja erottavaa rajaa.

Entä miten toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin tulisi vastata? Räsäsen mukaan Suomen tulisi jämäköittää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Huolimatta liittolais- ja kumppanuusratkaisuista Räsänen argumentoi, että ”oma puolustuskyky on se oleellinen asia”, jopa tilanteessa, jossa Suomi olisi Naton jäsen. Ministeri korostaa, että puolustuksen ylläpitämiseen tarvitaan panostuksia, ja kristillisdemokraatit onkin sitoutunut parlamentaarisen työryhmän resurssipäätökseen, jolla ensi vaalikauden aikana nostetaan puolustusvoimien määrärahoja sekä varaudutaan korvaaviin kalustohankintoihin etenkin ilma- ja meripuolustuskapasiteetin ylläpitämiseksi.

Räsänen kokee tärkeäksi myös yhteistyön sopivien kumppaneiden kanssa. Puolustusyhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa on askel oikeaan suuntaan, ja Nato-yhteistyötä pitäisi myös syventää. Suomeen tulisi myös olla avoin Nato-jäsenyydelle sekä mahdolliselle puolustusliitolle Ruotsin kanssa. Hän kannattaa myös Nato-selvityksen tekemistä seuraavan vaalikauden aikana. Vaikka Räsänen näkee EU:n tärkeänä turvallisuusyhteisönä, joka on korottanut ulkopoliittista profiiliaan Ukrainan kriisin aikana ensisijaisesti vahvojen jäsenmaiden, kuten Ranskan ja Saksan toiminnan seurauksena, hän ei usko EU:n kehittyvän koskaan puolustusliitoksi, koska suurin osa jäsenmaista kuuluu jo Natoon, eivätkä he halua rinnakkaisjärjestelmää. Tähän turvallisuusyhteisöön on Räsäsen mukaan kuitenkin tärkeä kuulua. Pakotekysymyksessä EU:n yhteisen linjan takana on hyvä seisoa ongelmista huolimatta.

Samanaikaisesti Suomella pitäisi kuitenkin Räsäsen mielestä olla Venäjän kanssa myös kahdenvälistä politiikkaa – erityisesti virkamiestasolla. Olivatpa poliittisella tasolla suhteet missä tahansa tilanteessa, virkamiestasolla yhteistyö on erittäin tärkeää esimerkiksi organisoituneen rikollisuuden torjumiseksi ja rajanvalvonnan sujuvuuden varmistamiseksi.

Entä miksi Lähi-idän konflikti on näyttävästi esillä KD:n politiikassa? Vaikka Lähi-itä on maantieteellisesti kaukana Suomessa, alue on ”maailmanpolitiikan keskiössä jatkuvasti”, ja se, miten alueella hoidetaan (tai ollaan hoitamatta) alueellisia kipupisteitä, heijastuu muualle. Edellisen kerran tämä näkyi Räsäsen mukaan Tanskassa, kun palestiinalaislähtöinen henkilö, joka halusi osoittaa Israelille palestiinalaisongelman, teki terrori-iskun synagogan lähelle. Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin liittyen Räsäsen mukaan on nähtävillä, että osapuolet ovat hyvin jännittyneessä tilanteessa. Hän korosti samalla, kuinka tärkeä Lähi-itään olisi saada rauha neuvottelupöydän kautta. Räsänen ei kuitenkaan näe, että konfliktiin voitaisiin sanella rauha yksipuolisesti, esimerkiksi palestiinalaisvaltion tunnustamisen kautta. Räsäsen mielestä kahden valtion periaate on edelleenkin se, mihin Israel on sitoutunut, kunhan se saavutetaan neuvotteluratkaisun kautta.

Muut Vaalipolitist -sarjan haastattelut:

Osa 5: Olli Rehn: Voidaan kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos EU ei olisi reagoinut

Osa 4: Paavo Arhinmäki: Ukrainan kriisi ei uhkaa Suomea

Osa 3: Ville Niinistö: Suomen pitää edistää arvojaan johdonmukaisesti

Osa 2: Carl Haglund: Maailma on muuttunut, puolustusmäärärahat riittämättömiä

Osa 1: Päivi Räsänen: Sota on saapunut Euroopan alueelle