Jaa

The Ulkopolitistin keskustelu herätti kiinnostusta myös Donetskin kansantasavallan edustajien keskuudessa.

The Ulkopolitistin keskustelu herätti kiinnostusta myös Donetskin ”kansantasavallan” edustajien keskuudessa.

The Ulkopolitist järjesti historiansa ensimmäisen paneelikeskustelun 2. joulukuuta. Paikkana oli Eurooppasali ja teemana muutokset Suomen ”kohtalon kolmiossa”. Kolmiolla viitataan alun perin Kalervo Siikalan kehittelemään mutta Hiski Haukkalan myöhemmin revisioimaan tapaan hahmottaa Suomelle keskeisimmät turvallisuuspoliittiset toimijat, joilla tässä tapauksessa viitataan Moskovaan, Brysseliin ja Washingtoniin. Keskustelijoiksi tilaisuuteen The Ulkopolitist sai ministeri Elisabeth Rehnin, tohtori Risto E.J. Penttilän ja professori Hiski Haukkalan. Keskustelua moderoi STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopainen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Keskustelutilaisuuden ideana oli hahmottaa Suomeen vaikuttavia kehityskulkuja niin globaalilla, alueellisella ja lähialueen tasolla. Eniten kommentteja ja debattia kuitenkin kirvoittivat odotetusti Venäjä ja Suomen Nato-suhde.

Keskustelijoiden avauspuheenvuoroissa Elisabeth Rehn kiitti luojaa siitä, että turvallisuuspolitiikasta nyt puhutaan ja Suomen asemaa vilpittömästi pohditaan. Hän toivoi suomalaiselta keskustelulta uskallusta katsoa oman lähialueen ulkopuolelle, ja peräänkuulutti myös Euroopan ulkopuolisten toimijoiden tärkeyttä. Penttilän mukaan suuri kuva on se, että Venäjä uhoaa, Yhdysvallat kasvaa ja Eurooppa pelkää. Hän näkikin Yhdysvallat toivon, Euroopan pelon ja Venäjän nöyryytyksen vyöhykkeinä. Penttilä peräänkuulutti Euroopan yhteinäisyyden tarvetta suhteessa Venäjään, ja toivoi Suomelta aiempaa vankempaa sitoumusta tähän. Toiseksi Penttilä nosti esiin deglobalisaation, johon maailma on hänen mukaansa globalisaation mittareilla katsottuna jo siirtynyt.

Hiski Haukkala naulasi avauspuheenvuorossaan vankat teesit seinään, ensin kuitenkin The Ulkopolitistin infiltroinnilla rehvastellen. Haukkalan mukaan Nato-jäsenyys aiheuttaisi Suomen ja Venäjän välillä vakavan kriisin, joita Suomella on käynnissä jo tarpeeksi. Hän näki Venäjän politiikan ja sen aiheuttaman mahdollisen hybridiuhkan myös sellaisena, johon ei artikla viidellä vastata. Toisaalta hän myös toi esiin ”helvetillisen dilemman”, jolla hän viittasi siihen, että Naton ulkopuolella oleminen saattaa tehdä Suomesta houkuttelevan politiikan kohteen. Suomen kohtaama muutos on ollut nopea, ja se on vaikutuksiltaan negatiivinen sekä pitkäaikainen. Haukkala korosti erityisesti Suomen omaa toimintakykyä, ja muistutti ettei absoluuttista turvallisuutta saavuteta millään, edes kirjainlyhenteillä. Suomessa polla tuntuukin olevan monella hukassa asian suhteen.

YK:sta puhuttaessa risuja sai erityisesti turvaneuvosto, joka ei heijasta nykyistä maailmanpoliittista tilannetta. Sen toimintakyky onkin ollut hyvin vaihtelevaa. Toisaalta puhujat kiittivät YK:n hyvää toimintaa (”business as usual”) turvaneuvoston ulkopuolella. Rehn korosti YK:n maailmanyhteisöllisyyttä (”me olemme YK”), ja Penttilältä tuli kehuja YK:n erityisjärjestöille. Hän myös huomioi laajemmin globaalihallinnan, joka koki kolauksen, kun Venäjä tiputettiin G8:sta pois. Putinin G20-kokouksessa kohtaaman käytöksen hän näki lähinnä koulukiusaamisena.

Seuraavaksi päästiin alueelliselle tasolle eli Eurooppaan. Suurin osa yleisöstä oli tilaisuudessa sitä mieltä, että Euroopalla on vielä toivoa, eikä elintason ja vaikutusvallan lasku ole väistämätöntä. Penttilä tarjosi Euroopalle ratkaisuksi markkinataloutta ja sen periaatteista kiinni pitämistä. Rehn korosti, että Euroopan tulee olla yhtenäinen. Hän myöskin painotti, että Euroopan ei tule käpertyä omaan erinomaisuuteensa. Euroopassa oleva uho ja ristiriitaiset intressit toivat hänelle mieleen 90-luvun Balkanin tilanteen. Haukkalan mukaan Euroopassa on meneillään monitahoinen kriisi, joka on antanut myös Venäjälle välineitä toimintaan. Haukkala oli sitä mieltä, että vaikka Euroopan asema suhteellisesti on heikkenemässä, maailmantalous ei ole nollasummapeliä. Euroopalla olisi mahdollisuus menestyä tulevilla energian, robotiikan ja tekoälyn aloilla, mutta se vaatisi paljon tämänhetkistä suurempaa ja nopeampaa panostusta innovaatioiden omaksumiseen yhteiskunnassa.

Seuraava kysymys koski laskevia energianhintoja ja Putinin regiimin legitimiteettiä. Haukkala muistutti, että EU:n linja on se, että uutta regiimiä ei tällä hetkellä haluta. Öljyn hinnan lasku tekee Venäjän ulkopolitiikasta jo nyt arvaamatonta, mutta uusi hallinto voisi olla nykyistäkin arvaamattomampi. Venäjä on varautumassa jo nyt sisäisiin levottomuuksiin, mutta samalla venäläiset ovat varautuneet kiristämään vyötään. Penttilä korosti, että Venäjän talouden romahtamista ei tulisi toivoa kenenkään. Sisäpoliittinen epävarmuus kasvattaa myös ulkopolitiikan arvaamattomuutta.

Keskustelun moderaattori Minna Holopainen nosti tässä kohtaa esiin Fennovoiman, jonka suuri osa yleisöstä näki turvallisuuspoliittisena riskinä. Panelisteille riskikysymys toi Elisabeth Rehniä lukuun ottamatta vaikeuksia vastata. Rehnin mukaan kyseessä on riski, Penttilä ei työnantajansa kantaan vedoten halunnut vastata. Haukkala alun penseyden jälkeen totesi, että epävarmaan toimittajaan pitkäksi aikaa sitoutuminen voi muodostaa riskin. Rehn muistutti vielä, että Suomessa ollaan suomettumisen hengessä pehmeitä Venäjän suhteen. Hän toivoi suomalaisilta voimaantunutta optimismia, mikä tukisi Suomen etujen itsevarmaa tavoittelua. Penttilä painotti, että Venäjän kanssa tulisi olla ”helkkarin kovia mutta pragmaattisia”. Haukkala taas muistutti, että Suomelta löytyy välineet Venäjä-suhteen hoitamiseen. Käsien päällä istuminen on lopetettava, ja oma peli laitettava kuntoon. Venäjää ei tarvitse pelätä, eikä pelkoa tarvitse lietsoa.

Neljäs kysymys liittyi Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön sekä Natoon. Haukkala ei nähnyt yhteistyötä ”artikla 5 -yhteistyönä”, mutta silti se on hänen mielestään hyödyllistä. Rehn toi skeptisyytensä Suomi–Ruotsi-yhteistyöstä esiin jo avauspuheenvuorossa ja kutsui sitä osittain jopa lapselliseksi. Hän kuitenkin näki sen lopulta tarpeellisena. Keskustelu kääntyi pian Natoon, mikä sai aikaan mukavaa nahistelua Penttilään ja Haukkalan välillä. Penttilä korosti Naton poliittisuutta, eikä järjestön luonnetta voi hänen mukaansa palauttaa ahtaaseen alueellisuuteen. Hän myös toi esiin Baltian maiden parantuneen aseman. Haukkala toisti avauspuheenvuoronsa argumentteja ja sanoi, että hänellä ei ole mitään Nato-aversiota. Päätös olisi ollut hyvä tehdä jo 25 vuotta sitten, eikä sitä tulevaisuudessa tule sulkea pois.

Viimeisenä kysymyksenä pohdittiin sitä, eriävätkö kolmion kulmat toisistaan vai onko niiden välillä yhteistyömahdollisuuksia. Samalla pohdittiin mitä se Suomelle tarkoittaa. Penttilän mukaan Suomi on puolensa valinnut EU-jäsenyyden myötä. Hän visioi samanlaista maailmanjärjestystä, jota Henry Kissinger uudessa World Order -teoksessaan hahmotteli. Hän myös painotti, että Yhdysvaltojen pitää edelleen olla mukana Euroopan turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Haukkala näki, että tilanne varsinkin Venäjän suhteen pahenee, eikä positiivista agendaa näy. Yhteiset intressit toimivatkin vaan lähinnä laastareina. Hänen mukaansa Venäjällä on itse vastuu toimistaan, ja se toimiikin parhaana Naton myyntimiehenä. Rehn muistutti oivallisesti loppuun, että huonontuva tilanne peittää alleen maailman todelliset ongelmat, kuten Syyrian katastrofaalisen tilanteen. Hän totesi myös rauhaa ajavan ulkopolitiikan vaativan inhimillisyyttä, sekä vastapuolen kasvojen menetykseen pakottamisen välttämistä.

Lopun yleisö- ja Twitter-kysymyksissä pohdittiin muun muassa Venäjän lähialueiden tolaa ja suomalaisten puolueiden turvallisuuspoliittista osaamista. Penttilä kävi puolueita yksitellen läpi ja pohti, että nykysukupolvi on pitkälti globalisaatio–integraatioparadigmassa kasvaneita, mikä ei nykytilanteessa riitä. Haukkala totesi, että osaamista on mutta sitä on harvalla ja että yhdeltä sukupolvelta jäi ulkopolitiikka kokonaan väliin. Nykyisten nuorisopoliitikkojen kiinnostus sai professorilta taasen kehuja.

Illan kovimmat naurut saatiin tilaisuuden lopussa Penttilän pohtiessa, mitä keskustassa tulee Väyrysen jälkeen. Rehn totesi tähän, että ”Väyrynen”. On Paavo Väyrysestä sitten mitä mieltä tahansa, tätäkään ulkopoliittista keskustelua ei pystytty viemään läpi ilman hänen välillistä läsnäoloaan.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa