Palestiinalaisen Arafat Jaradatin kuolema israelilaisessa vankilassa nostatti raivokkaan reaktion miehitetyllä Länsirannalla. Uutinen tuli muutenkin herkkään aikaan, sillä Israelin vankiloissa viruvien yli 4,500 palestiinalaisen kohtalo on viimeaikoina ollut jatkuvasti tapetilla. Neljä vankia jatkaa pitkää syömälakkoaan ja heidän puolestaan järjestetyt mielenosoitukset johtivat useisiin väkivaltaisiin yhteenottoihin Israelin joukkojen kanssa jo edeltävällä viikolla. Jaradatin kuoleman jälkeen 3,000 vankia järjesti tilapäisen syömälakon sunnuntaina. Myös mielenosoitukset jatkuivat entistä kiivaampina ja monet haavoittuivat yhteenotoissa.

Israelin vankilaviranomaiset ilmoittivat kivien heittelystä kiinniotetun 30-vuotiaan Jaradatin kuolleen sydänkohtaukseen. Palestiinalaiset tulkitsivat ruumiinavauksen osoittavan todellisen kuolinsyyn olleen kidutus. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta. Eräs tapaus esitellään ohimennen muun muassa Oscar-ehdokkuuden saaneessa dokumentissa The Gatekeepers. Oli totuus mikä hyvänsä, vankilakokemus ja siihen liittyvä kohtelu on monelle tuttua Gazassa ja Länsirannalla. Vuodesta 1967 lähtien yhteensä noin 800,000 palestiinalaista on viettänyt aikaa Israelin vankiloissa.

Renkaiden palaessa ja kyynelkaasupilvien noustessa Länsirannan kaupungeista moni kyseli, onko kolmas intifada alkamassa. Hätäisimmät ehtivät jo julistaa sen alkaneen. Tuskinpa vain. Laajamittaista kansannousua ei näy, vaikka arveluita sen alkamisesta esiintyy säännöllisin väliajoin. Jotkut haluavat uutta intifadaa ravistelemaan paikalleen jämähtänyttä tilannetta, toiset pelkäävät sen pilaavan palestiinalaisalueiden talouden ja instituutiot yhä heikompaan kuntoon. Useimmat toivovat sen olevan väkivallaton tai ainakin tuliaseeton mutta otaksuvat sen alkavan jostain yksittäisestä palestiinalaisiin kohdistuvasta väkivallanteosta. Milloin se tapahtuu, sitä on mahdotonta tietää.

Viime viikonlopun tapahtumat joka tapauksessa alleviivaavat sitä, ettei miehitettyjen alueiden tilanne ole vakaalla pohjalla. Tilanne on monien palestiinalaisten kannalta kestämätön. Jos neuvottelupöytään ei palata, eikä tulosta synny, jonkinlainen kansannousu on lähes väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Siksi sen alkamista arvuutellaan säännöllisin väliajoin. Se, ettei intifada alkanut tällä kertaa, voi johtua palestiinalaisten luottamuksen puutteesta omiin johtajiinsa ja toisaalta näiden johtajien päätöksestä hillitä osaltaan tapahtumien kulkua.

Sekä Palestiinalaishallinnon (PA) että Hamasin johtajilla olisi kansannousussa paljon menetettävää. Tilanne voi kuitenkin muuttua etenkin Palestiinalaishallinnon osalta, sillä sen legitimiteetti on melkoisen heikoissa kantimissa. Vaikka monet palestiinalaiset ovat puhuneet PA:n lakkauttamisesta painostuskeinona, se ei ainakaan toistaiseksi olisi PA:n johtajien eikä varmasti Israelin intresseissä. Edelliset menettäisivät tulonsa ja asemansa ja jälkimmäinen joutuisi ottamaan Länsirannan kaupungit suoraan hallintaansa. Ainakin Israel pyrkii välttämään tämän kaikin keinoin. Se ilmoitti jo sunnuntaina siirtävänsä PA:lle tämän puolesta keräämänsä tammikuun tullitulot palkkojen maksamisen helpottamiseksi.

PA on puolestaan pystynyt vähitellen rakentamaan tulevan valtion rakenteita. Tässä on edistytty, mutta toisaalta läheinen yhteistyö Israelin kanssa saa PA:n näyttämään miehityksen alihankkijalta. Sen aika on rajallinen. Niin kauan kuin sillä on jotain legitimiteettiä jäljellä, PA voi käyttää oman lakkauttamisensa uhkaa ja järjestyksen ylläpitämisen jännitettä hyväkseen rajatulla tavalla, mutta vain niin kauan kuin uutta kansannousua ei kuulu. Todennäköisemmältä näyttääkin, että mahdollinen kolmas intifada alkaisi ensimmäisen intifadan (1987–1993) tapaan spontaanisti ja vailla selvää johtajaa.

Viimeiset vuodet ovat olleet suhteellisen rauhallisia Israelin miehittämällä Länsirannalla siitä huolimatta, että rauhanprosessi ei ole edennyt mihinkään. Israelin ja Palestiinalaishallinnon turvallisuusyhteistyö on sujunut hyvin, Länsirannalla on helpotettu liikkumista jonkin verran ja Israel on myöntänyt yhä enemmän lupia tarkastuspisteitä ylittäville palestiinalaisille työläisille. Parantunut turvallisuustilanne näkyy israelilaisissa kaupungeissa lähes olemattomina turvatarkastuksina.

Useimmat miehityksen perusongelmat eivät ole kuitenkaan muuttuneet mihinkään siitä huolimatta, ettei niitä juuri huomaa edes Länsi-Jerusalemin arjessa. Palestiinalaisalueilla asian unohtaminen on huomattavasti vaikeampaa. Viikoittaiset mielenosoitukset maiden menettämistä vastaan jatkuvat muun muassa Oscar-ehdokas 5 Broken Cameras -dokumentin kuvaamissa Bil’inin ja Nil’inin kylissä. YK:n mukaan pelkästään joulukuussa konfliktin seurauksena kuoli neljä palestiinalaista siviiliä ja 179 haavoittui. Neljä israelilaista siviiliä haavoittui, kukaan ei kuollut. Tammikuussa Israelin armeijan luoteihin kuoli Länsirannalla ainakin viisi palestiinalaista. Kuka tietää, milloin viha ja suru, toivo ja epätoivo vyöryvät yli äyräiden?