Jaa

Useat medialähteet uutisoivat näyttävästi viime viikolla poliittisesta kriisistä Kiinan kommunistisen puolueen sisällä. Bo Xilai, Chongqingin maakunnan vaikutusvaltainen puoluepamppu, erotettiin torstaina virastaan poikkeuksellisen julkisesti. Wen Jiabao kritisoi lehdistötilaisuudessa voimakassanaisesti Bon maolaista politiikkaa ja muistutti, ettei paluuta kulttuurivallankumouksen aikoihin ole. Kriisin ytimessä on Wang Lijunin, Chongqingin poliisipäällikön ja Bon kakkosmiehen, loikkausyritys Yhdysvaltoihin sekä tapausta seuranneet paljastukset Bo Xilain brutaalista “korruptionvastaisesta” kampanjasta, jossa Bon poliittiset vastustajat ja paikalliset liikemiehet ovat joutuneet kokemaan varsin karua kohtelua.

Bon erotuksen syitä ja sen merkitystä onkin puitu muutamien viime päivien aikana laajalti eri medioissa, ja esillä on ollut muutamia eri näkemyksiä. The Financial Timesin rohkea artikkeli valottaa Bo Xilain toimia kertomalla liikemiehestä, joka oli joutunut vangituksi ja kidutetuksi Bon kampanjan aikana. The Wall Street Journal puolestaan kertoo tapauksen kuvaavan hyvin Kiinan kommunistisen puolueen kahtiajakoa maolaisen vasemmiston ja kapitalistisen oikeiston välillä.

Aihetta käsittelevä, lauantaina 17.3. julkaistu Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Kiina ei kaipaa yksilösuorituksia” ei kuitenkaan saa täysiä pisteitä. Kirjoitus antaa ymmärtää, että ”populistinen” Bo Xilai erotettiin koska hän oli liian suosittu ja korosti liiaksi persoonaansa politiikassa. Artikkelissa väitetään, että Bo ”lavastettiin” vääräoppiseksi, ja että koko poliittinen skandaali on ”lavastustrikki”. Kaiken kukkuraksi Bo kuvataan rehtinä korruptoituneiden virka- ja liikemiesten jahtaajana, jonka Peking koki uhkana – kun tosiasiassa Bo itse yritti peitellä itseensä kohdistuneita korruptiosyytteitä.

Pääkirjoituksen analyysi on siis harhaanjohtavaa. Ensinnäkin, poliittiset jakaumat Kiinan kommunistisessa puolueessa ovat erittäin todellisia, eikä Bo Xilain tapausta voi selittää ymmärtämättä puolueen sisäisiä valtataisteluja, jotka ulottuvat syvälle puolueen historiaan. Aina Deng Xiaopingin alullepanemasta talouden täyskäännöksestä lähtien on puolueen sisällä ollut ideologisia jännitteitä kapitalistisemman modernisaatio siiven sekä Maon perinnön puolustajien välillä. Dengin aloittama radikaali talouden liberalisaatio-ohjelma on vaurastuttanut Kiinaa suunnattomasti, mutta myös tehnyt siitä samalla varsin kapitalistisen valtion, mikä puolestaan ei ole ihastuttanut puolueen vasenta laitaa.

Syytökset Bo Xilaita kohtaan on helppo tulkita tekosyinä, mutta on tärkeää muistaa että hänen kampanjansa Chongqingin liikemiehiä ja poliitikoita vastaan on tämänhetkiselle valtaeliitille raskas takaisku.  Bo Xilain toimet eivät ole ainoastaan ideologinen, vaan varsin konkreettinen uhka Kiinan poliittiselle johdolle. Hyvät suhteet liike-elämän vaikuttajien kanssa ovat Kiinan poliittiselle johdolle elinehto, koska talouskasvu on heille välttämätöntä vallankahvassa pysymiselle. Chongqingin maakunnan talous ei ole kriittinen osa Kiinan kansantaloutta, mutta pienestä alueesta ei suinkaan ole kyse: Bo oli vastuussa alueesta, jonka bruttokansantuote on samaa luokkaa Kazakhstanin, Ukrainan tai Tsekin valtiontalouden kanssa.

Kun otetaan vielä huomioon Wang Lijunia ympäröivä loikkausskandaali ja rikostutkinta, sekä siitä seuranneet paljastukset, alkaa Bon pään saaminen pölkylle olla Pekingille välttämätöntä. Kommunistijohdolle on äärettömän kiusallista, että varsin menestyksekkään maakunnan kakkosmies yrittää loikata Yhdysvaltoihin ja paljastaa tietoja Yhdysvaltain konsulaatille – varsinkin jos otetaan huomioon Kiinan maailmanpoliittinen asema ja kilpailutilanne Yhdysvaltain kanssa.

Jos asioita tarkastellaan tältä kantilta, on yhä selvempää että kyse on paljon muustakin kuin Kiinan yksilövastaisesta kulttuurista tai politiikasta. On tärkeää kuitenkin tunnustaa, että – kuten Adrian Hamilton huomauttaa – autoritääristen valtioiden politiikkaa on usein varsin vaikeaa tutkia. Tietoa on vähän, eikä koskaan voi olla varma kuinka paljon siitä on tahalleen tai tahattomasti julki tullutta tai vääristeltyä. Bo Xilain erottaminen ja julkinen nöyryytys on kuitenkin ankara viesti hallinnolta Bon tukijoille ja puolueen vasemmalle laidalle, joka ei jätä paljoa arvailujen varaan.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa