Jaa

Elitistinen? Minäkö?

USA:n presidentinvaalit lähestyvät, joten kaivakaa, hyvät lukijat, sipsit ja dipit esiin. Ulkopolitist aikoo aloittaa nimittäin vaaliseurannan aiheesta.

Tässä vaiheessa on vielä hyvin epäselvää, kuka nousee Republikaanien esivaalien johtoon, mutta viihdyttävä esivaalirumba on tähän mennessä ehdottomasti ollut. Varsinainen vaalipäivä on 6. marraskuuta, mutta Grand Old Partyn on määrä asettaa oma ehdokkaansa heinäkuuhun mennessä.

CNN:n eilen julkaisemien lukujen valossa Obamalla on vahva asema tulevissa vaaleissa. Istuva presidentti voittaisi republikaanien esivaaleissa johtoon kirineet Mitt Romneyn ja Rick Santorumin selvällä erolla. ”A Politico/George Washington University Battleground Poll released Monday indicates Obama topping former Massachusetts Gov. Mitt Romney 53% to 43% in a hypothetical general election matchup, with the president leading former Sen. Rick Santorum of Pennsylvania 53% to 42%.”

Obama pärjäisi hyvin myös nimeämätöntä republikaaniehdokasta vastaan. ”Matched up against a generic GOP opponent in the general election (an unnamed candidate who has not suffered negative attacks during the primary process), Obama has a five-point advantage (50%-45%), up from a dead heat back in November. It’s also telling that the president is at or above 50% in all three general election match ups.”

Mahdollisuuksia voittoon republikaaneilla tietenkin on, mutta puolueen sisäinen kilpailu on edelleen hyvin auki, vaikka kisan asetelma on selkeytynyt kovasti siitä, kun taisto alkoi. Joukon harventuessa jättivät taka-alalle poistuneet, muun muassa Michelle Bachmann ja Herman Cain, jälkeensä joukon yli 60-vuotiaita valkoisia miehiä. GOP:n kisassa jäljellä ovat nyt Rick Santorum, Mitt Romney, Ron Paul ja Newt Ginrich. Tänään ratkeaa, kuka nousee Michiganissa ja Arizonassa, jotka ovat yhdeksäs ja kymmenes osavaltio, joissa esivaali on käyty. Viimeisenä äänestää Utah 26. kesäkuuta. Äänestys näyttää lupaavalta Santorumille ja Romneylle, mutta joidenkin medialähteiden arvioiden mukaan Ron Paul ja Newt Ginrich saattavat taas pärjätä ensi viikon ”supertiistaina”, jolloin äänestävät Alaska, Georgia, Idaho, Massachusetts, Pohjois-Dakota, Ohio, Oklahoma, Tennessee, Vermont ja Virginia.

Viimeisessä äänestystä edeltäneessä väittelyssä kumpikaan ennakkosuosikeista ei noussut ratkaisevaan voittoon. Romneyllä on erityisen kovat paineet, Michigan kun on hänen kotiosavaltionsa. Guardianin arvion mukaan Ginrich ja Paul jäivät väittelyssä taka-alalle.

Mitkä sitten ovat Santorumin ja Romneyn heikkoudet vaaleissa? Hassua kyllä, poliittiset kommentaattorit ovat kiinnittäneet huomiota asioihin, joita ei välttämättä heti pitäisi epäedullisina ominaisuuksina juuri USA:n republikaanien esivaalien ollessa kyseessä. Miesten kampanjat saattavat nimittäin kärsiä toisaalta elitistisyydestä ja toisaalta (mahdollisesti tarkoituksenmukaisesti ajoitetusta) kiihkouskovaisuudesta.

Viimepäivien uutisissa on päivitelty sitä, kuinka kirkon ja valtion erottaminen saa Santorumin kuulemma ”oksentamaan” ja Romneyn perheellä menee niin mukavasti, että vaimo ajaa kuulemma pariakin eri Cadillacia, joita heillä on kahdessa asunnossaan. Tällainen vaatimattomuus vetoaa varmasti talousvaikeuksissa kiemurtelevan maan äänestäjiin.

Romney on myös myöntänyt, etteivät kaikkein köyhimmät äänestäjät vaivaa hänen päätään. Tämä tuskin yllättää, onhan kyseessä mies, josta tulisi yksi kaikkien aikojen rikkaimmista USA:n presidenteistä, jos hänet valittaisiin.  Mutta miksi se olisi ongelma? Ovathan Yhdysvaltain presidentit kautta aikojen olleet eliitin edustajia. Kuten NPR:N Frank James huomauttaa, presidenttien henkilökohtainen vauraus ei yleensä ole ollut ongelma äänestäjien vokottelussa, mutta USA:n tuloerot ovat historiallisen korkealla, ja Romney tietää sen. Tämä on mahdollisesti tehnyt hänestä epävarmemman, kuin hän olisi muuten ollutkaan kampanjan aikana. James lainaa mediakouluttajaa, jonka mielestä Romneyn kampanjaa voisi jopa auttaa se, että hän olisi rehdisti se rikas jätkä, joka on.

Entä Santorum? Hän on lipsauttanut olleensa aborttioikeuden puolella ennen kongressiin hakemistaan. Syy mielipiteen muuttumiseen oli kuulemma se, että hän ”luki tieteellistä kirjallisuutta”. Liittyiköhän siihen vaalimatematiikka millään tavalla? Tätä voimme vain arvailla.

Saattaa kuitenkin olla, että Santorum on yliarvioinut uskonnollisen oikeiston vetoavun vaaleissa. Hänen mielipiteensä tuntuvat kovilta jopa oman puolueen riveissä. Time-lehden Massimo Calabresi arvioi, että hänen jyrkät kantansa saattavat olla jopa epäedullisia ja karkottaa äänestäjiä. Republikaanitkaan eivät, hei, ole kauttaaltaan noin jyrkkiä. Eivät he halua kuulla liittyneensä paholaisen joukkoihin vain, koska he kannattavat ehkäisyä tai homoliittoja.

Santorumin teot ovat tosin hyvin linjassa republikaanien tieteenvastaisen eetoksen kanssa, joten hän voinee rauhassa jatkaa vouhkaamista kuvitteellisista sikiöfarmeistaan. Guardianin aktivistitoimittaja George Monbiot kirjoitti ilmiöstä hiljattain jutun, jossa hän huomautti jopa entisten republikaanien David Frumin ja Mike Lofgrenin todenneen republikaanien elävän omassa fantasiamaailmassaan, jossa ovat voimassa heidän omat versionsa historiasta, taloustieteen lainalaisuuksista ja muista faktoista.

Samaa on sanonut Bill Clintonkin: “I like that about the Republicans; the evidence does not faze them, they are not bothered at all by the facts.” Niin, ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa.

Tai viihdyttävää vaalivuotta.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa