Jaa

Courtesy of Flickr user "Thai Handicrafts" under the Creative Commons license

Yhden aikakauden loppu?

Hiljattain käydyt Venäjän parlamenttivaalit päättyivät jännittävissä tunnelmissa. Tulosten mukaan valtapuolue Yhtenäinen Venäjä piti asemansa. Puolue menetti 80 paikkaa Duumassa, mutta saavutti kuitenkin yksinkertaisen enemmistön kannatuksen pudotessa 64 prosentista 49,5:een. Käytännössä, vaikka valtapuolueen asema heikentyi, opposition äänisaalis ei kuitenkaan kasvanut tarpeeksi suureksi vaikuttaakseen poliittiseen tilanteeseen.

Mielenkiintoista näissä vaaleissa ei kuitenkaan ole vaalitulos, vaan vaalien jälkeinen reaktio – ja yhä vahvistuva varmuus siitä, etteivät kyseessä olleet vapaat ja demokraattiset vaalit. Tuloksen vihastuttamat, aiemmin poliittisesti passiiviset ihmiset ovatkin aktivoituneet vaatimaan demokratiaa joukolla. Lauantain mielenosoituksiin Moskovassa kerääntyi jopa kymmenien tuhansien ihmisten joukko. Sosiaalisen median rooli on ollut protesteissa merkittävässä asemassa, jopa niin merkittävässä, että poliitikko Ilya Ponomaryov sanoi moskovalaisen radioaseman haastattelussa ”facebookin potkaisseen kaikkia takamuksen”.

Vilppiä pidetään lähestulkoon itsestään selvänä, mutta sen metodista on esitetty monenmoisia teorioita katoavasta musteesta ylimääräisten lippujen painamiseen ja äänten ostamiseen. Myös entisistä IVY-maista saapuvia vaalitarkkailijoita on epäilty puolueellisiksi. Verkkolehti Fifin idän-suhteiden asiantuntijan, bloginimimerkki Veli Itäläisen mukaan Kommersantille vuodettu dokumentti paljasti, että vaalivirkailijoita oli ohjeistettu juottamaan toimittajat ja vaalitarkkailijat humalaan. Vaalitarkkailijoiden työtä ilmeisesti myös häirittiin useilla äänestyspaikoilla, ja Golos-järjestön vaalitarkkailijoiden mukaan vilppi saattoi olla pahempaa, kuin edeltävissä vaaleissa. Aktivistien mukaan jopa neljännes äänistä oli väärennettyjä.

Suomessa Facebookissa kiersi viime viikolla linkki mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Venäjän vaalivilpistä. Rauhanturvaajaksi esittäytyvän Anton Nikolenkon blogissa pyrittiin tilastollisesti todentamaan vaalivilppi.  Se näyttäisikin olevan melko helppoa: kun tarkastellaan äänestysaktiivisuutta, saadaan hyvin erikoisia lukuja. Nikolenko kirjoittaa vaaleissa olleen huomattavan korkea määrä äänestyspaikkoja, joissa äänestämisprosentti oli huimat 80-100%. Kun tarkasteluun otetaan aikaisemmat vaalit, Nikolenko huomaa, että ”ilmiö, jossa äänestysaktivisuus käyttäytyy oudosti, on ollut selvä jo aikaisemmin ja vahvistunut joka vaaleissa”. Äänestysaktiivisuus näyttäisi myös korreloivan erityisen suoraan Yhtenäisen Venäjän kannatuksen kanssa.

Nikolenko tarjaa kahta vaihtoehtoista selitystä: ”joko äänestäjät usealla äänestyspaikalla järjestäytyvät pyrkiäkseen tiettyyn tasaluku-äänestysprosenttiin tai sitten viranomaiset manipuloivat äänestystuloksia päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen”. Vaikka on melko selvää, eteivät luvut vastaa normaalijakaumaa vapaissa vaaleissa, ”se ei kuitenkaan vielä todista kuka on vilpin takana tai että siitä on hyötyä”.

Todennäköisin selitys erikoiselle tulokselle on bloggaajan mielestä vaalilipukkeiden järjestelmällinen väärentäminen.  Vilppiä siis melko varmasti tapahtui, mutta sen metodista tai vaikutuksesta lopulliseen tulokseen ei ole varmuutta. Nikolenko ei tietystikään ole yksin epäilyjensä kanssa: aiemmin menneellä viikolla esimerkiksi Gorbatshov jopa vaati vaalien tuloksen mitätöimistä.

Vaikka valtapuolue Yhtenäisellä Venäjällä varmasti onkin jonkun verran legitiimiä kannatusta, sen asema ei ole itsestäänselvä, ja Venäjällä ollaankin haisteltu paranoian vienoa tuoksua ilmassa. Hallinnon tiedossa tuntui olevan, että protesteja olisi luvassa, ja uhkaan oltiin varauduttu jopa huolestuttavan perusteellisesti. Fifin Veli Itäläinen, kertoo hallituksen tilanneen  ”yli 320 000 poliisia ja 11000 ’sisäisen armeijan’ sotilasta” turvaamaan vaaleja. Hän kirjoittaa: ”Moskovassa mahdollisia protesteja on vastassa kaikkiaan 51 000 hengen joukot, lukuun sisältyy poliisien ja “sisäisen armeijan” sotilaiden lisäksi myös poliisioppilaita, 8 000 yksityistä vartiomiestä eli “tšoppia” ja 10 000 vapaaehtoista järjestyksenvalvojaa eli “družinnikeja”.

New Yorkissa asuva toimittaja Katya Soldak povasi monien muiden tapaan jopa vaalien jälkeistä ”Venäläistä kevättä” Forbesissa. Vaikkeivät protestit vielä ole kasvaneet vallankumouksellisiin mittakaavoihin, ne saattavat vielä jatkua ja kasvattaa kannatustaan. Arabikevät-vertaus on siinä mielessä osuva, että Venäjälläkin sosiaalinen media on osoittautunut tärkeäksi kanavaksi saada liikehdintää aikaan. Nettiyhteydet yleistyvät maassa kovaa vauhtia, ja nykyisin jopa 70-80 prosentilla äänestäjistä on arvioiden mukaan yhteys verkkoon.

Facebook- ja Twitter-aktivismin lisäksi esimerkiksi Gazeta.ru-verkkolehden ja Golos-järjestön yhteistyönä pystyyn pistämä sivusto kehoitti ihmisiä käräyttämään vaalivilpin. Siitä on tullut entistä helpompaa kännykkäkameroiden avulla ja erilaisia videoita onkin kiertänyt verkossa. Esimerkiksi eräs Forbes-lehden artikkelin yhteydessä julkaistu video näyttää ilmeisesti vaalilipukkeita ryöstettävän moskovalaiselta äänestyspaikalta. Paikallinen bloggaaja latasi materiaalin Youtubeen ja laittoi linkin sivuilleen. Tämän tyyppinen materiaali onkin lisääntynyt, ja ihmiset kutsuivat muita liittymään protesteihin twitterissä, facebookissa ja muualla. Konstantin Von Eggert kirjoittaa BBC:n verkkosivuilla vaalivilpin paljastamisen olleen mahdotonta ilman Facebookia, Twitteriä tai älypuhelimia.

Hän myös huomauttaa, että Putinin valtakaudesta (2000–8) hyötyneet keskiluokkaiset kolmekymppiset ovat alkaneet kääntyä häntä vastaan korruption, poliittisen tilanteen ja talouskriisin myötä. Monet protestoijista eivät kuuluneet oppositioryhmiin, vaan olivat aktivoituneet mukaan itsenäisesti. Poliittinen propaganda on vaikeaa, kun virallisen informaation ohella on saatavilla myös vaihtoehtoista tietoa.

Verkkoaktivismin suitsiminen saattoi myös vaikuttaa päinvastoin, kun oli ajateltu. Andrei Zolotovin ja Andrew Rothin Johnson’s Russia Listille haastatteleman venäläisen media-asiantuntijan mukaan hyökkäykset vaalitarkkailua harjoittavia nettisivustoja vastaan aktivoi lisää ihmisiä protestiin.

Videoiden autenttisuuta on vaikea todentaa, mutta vaalivilppi tuntuu yhä ilmeisemmältä, ja se turhauttaa ihmisiä. Ehkä Nikolenkon tyyli onkin paikallaan: tilastot paljastavat paljon, silloin, kun muun todistusaineiston autenttisuutta ei voida varmentaa.

Se, johtaako tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään Venäjän omaan mellakkakevääseen tai -talveen, jää nähtäväksi. Mutta saattaa olla, että jos Arabikevät saapuu Etelä-Ossetiaan, se saattaa saapua Venäjällekin.

The Atlanticin Jeff Tayleria lainatakseni:  kuka tahansa Venäjällä valtaan nouseekaan, hänen on otettava huomioon uusi, poliittisesti aktiivinen nuoriso.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa