The Economist julkaisi eilen kartan asevelvollisuuden laajuudesta maailmalla (vrt. Wikipedian vastaavanlainen kartta).

Asevelvollisuus on edelleen palkka-armeijaa suositumpaa, mutta maailmanlaajuiseti trendi on kohti asevelvollisuudesta luopumista.  Nyt Saksan luovuttua asevelvollisuudesta Suomen vertailusarja on entistä pienempi.  Toki asevelvollisuutta ylläpitäviä demokratioita löytyy, mutta en usko, että suomalaiseen asevelvollisuus-keskusteluun ilmestyisi Taiwan tai Brasilia-vertaus – saati sitten viittauksia Israeliin tai Etelä-Koreaan.

Euroopassa Nato on ollut merkittävä tekijä asevelvollisuuden poistamisessa.  Kylmän sodan loputtua ja liiton strategisen doktriinin muututtua vanhat Nato-jäsenet aloittivat asevelvollisuuden poistamisen   (Espanja, Italia, Ranska), ja etenkin uudet Nato-jäsenet ovat nopeasti poistaneet asevelvollisuuden liittymisen jälkeen. Tänä päivänä vain viidellä Nato-maalla on toimeenpantu asevelvollisuus (Viro, Norja, Tanska, Kreikka ja Turkki).   Vertailun vuoksi Euroopassa on lähes saman verran asevelvollisuutta ylläpitäviä puolueettomia maita (Suomi, Itävalta, Sveitsi).

Asevelvollisuudeen ylläpitämisessä on tietysti paljon muutakin kyseessä kuin pelkkä puolustuspolitiikka.  Kansallinen identiteetti on jatkuva teema, mutta näinä päivinä raha tuntuu olevan entistä tehokkaampi argumentti.  Saksassa asevelvollisuudesta luopuminen tuotti 8 miljardin euron säästöt puolustusvoimille (mutta merkittävän tappion terveydenhuollolle siviilipalveluksen poistamisen muodossa).