Jaa

The Ulkopolitist aloittaa moniosaisen artikkelisarjan al-Qaidasta, jossa se käsittelee järjestön mm. organisaatiota, strategiaa, muuntautumiskykyä ja relevanttiutta 2011 tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen. Sarjan ensimmäinen osa pohjautuu uusimman Ulkopolitiikka-lehden numeron samannimiseen artikkeliin, ja käsittelee uuden sukupolven nousua al-Qaidan sisällä Arabikevään ja Osama bin Ladenin kuoleman myötä.

Vuosi 2011 on ollut al-Qaidalle katastrofaalinen. Vuoden alussa arabikevät yllätti terroristiverkoston, joka oli kolmen vuosikymmenen ajan pitänyt väkivaltaa ainoana tapana kaataa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan diktatuurit. Kun arabinuorten väkivallattomat mielenosoitukset kaatoivat Tunisian Ben Alin ja Egyptin Mubarakin diktatuurit, al-Qaidan maailmankatsomukselta sekä ideologialta näytti menneen uskottavuus. Järjestö, joka monelle kuvasi maailman, sekä Lähi-idän turvallisuuspolitiikan suurinta haastetta, oli täysin yllätetty – sen johtajat eristetty Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduille, ja sen ideologia sekä toimintatavat vailla suosiota arabi-Lähi-idässä .

Toukokuun alussa amerikkalaisjoukot surmasivat al-Qaidan johtajan, syyskuun 2001 terroristi-iskujen takana olleen Osama bin Ladenin Pakistanin Abottabadissa. Vaikka bin Laden olikin enemmän al-Qaidan henkinen kuin operatiivinen johtaja, al-Qaida menetti suunnannäyttäjänsä sekä globaalin jihadiliikkeen keskeisimmän ikonin.

Vaikutelma suuntansa menettäneestä al-Qaidasta vahvistui jo ennen bin Ladenin kuolemaa, kun terroristiverkoston johtajien lausuntoa Egyptin vallankumoukseen saatiin odottaa helmikuuhun. Verkoston keskusjohto, erityisesti Ayman al-Zawahirin välityksellä, oli kommentoinut Egyptin sisäpolitiikkaa ahkerasti ennen arabikevään tapahtumia. Monet al-Qaidan vanhimmasta johdosta, kuten juuri al-Zawahiri, ovat egyptiläisiä ja tulivat aikoinaan al-Qaidaan al-Zawahirin johtaman Islamilainen Jihad -järjestön sulautuessa al-Qaidaan .

Kun al-Zawahirin ensimmäinen äänitallenne Egyptin vallankumouksen jälkeen viimein julkaistiin (niitä julkaistiin sittemmin lisää ennen bin Ladenin kuolemaa), siinä ei viitattu suoraan mellakoihin eikä Mubarakin vallasta syöksemiseen. Vaikka on mahdollista, että nauhoite oli tehty ennen Mubarakin vallasta luopumista, kommentoinnin hitaus ja sisältö vakuuttivat monet siitä, että al-Qaida ja sen edustama ääri-islamilainen ideologia eivät kykene reagoimaan arabikevään tapahtumiin.

Osama bin Ladenin kuoleman jälkeen puheet al-Qaidan merkityksettömyydestä arabikevään jälkeisessä Lähi-idässä kiihtyivät.

Al-Qaidan operatiivisten johtajien surmat olivat selvästi heikentäneet verkoston kykyä suuriin iskuihin pitkin 2000-lukua: Järjestö oli menettänyt useita miehiä niin sanotulta kolmospaikaltaan – joka vastaa järjestön kansainvälisestsä terroritoiminnasta – Afganistanin sodan aikana. Uusin nimi menetettyjen operatiivisten johtajien listaan on viime viikolla Amerikkalaisten iskussa menehtynyt Ilyas Kashmiri, joka oli al-Adelin luottomies. Lisäksi järjestön operatiivisen kapasiteetin – taistelijoiden määrän, aseistuksen ja koulutuksen laadun, rahoituksen ja tukikohtien määrän – arvioidaan laskeneen koko 2000-luvun.

Bin Ladenilla ei kuitenkaan ollut al-Qaidassa operatiivista roolia. Korkean profiilinsa ansiosta hän oli terroristiverkostolle korvaamaton hengellinen johtaja ja koko jihadistiliikkeelle tehokas rekrytoinnin edistäjä, mutta vastuu al-Qaidan varsinaisesta toiminnasta oli jo ennen hänen kuolemaansa siirtynyt sisarjärjestöille Jemeniin, Irakiin, Pohjois-Afrikkaan ja Somaliaan.

Jo ennen bin Ladenin kuolemaa oli selvää, että al-Qaidan nuoremman sukupolven johtajat pyrkivät astumaan esiin arabikevään ansiosta. Vaikka tämän hetkinen al-Qaidan johtaja onkin Saif al-Adel, al-Qaidan ”ex-kolmonen”, joka vietti useita vuosia arestissa Iranissa, bin Ladenin pysyväksi seuraajaksi noussee mitä todennäköisimmin al-Zawahiri, jota tukee mm. al-Qaidan sisarjärjestöt Somaliassa ja Jemenissä. Silti arabikevään myötä kärsitty imagotappio nostaa esiin myös nuorempia jihadisteja (potentiaalisia nimiä voi katsoa vaikka täältä tai täältä).

Yksi vahvimmista ehdokkaista al-Qaidan ”uudeksi kasvoksi” on libyalainen Abu Yahya al-Libi, jota esimerkiksi terroristiasiantuntija Jarret Brachman on luonnehtinut seuraavaksi ”bin Ladeniksi”. Toinen on Arabian niemimaan al-Qaidassa (AQAP) toimiva amerikkalaissyntyinen Anwar al-Awlaki.

Al-Awlaki on organisoinut useita yrityksiä räjäyttää matkustaja- ja rahtikoneita 2000- luvun lopulla. Hänen tiedetään myös olleen yhteydessä Nidal Malik Hasaniin, joka ampui 13 ihmistä Yhdysvaltain Fort Hoodin sotilastukikohdassa Teksasissa syksyllä 2009, sekä hänen nauhoitetut puheensa olivat keskeisessä roolissa  brittiläistä parlamentaarikkoa Stephen Timmsiä, kesällä 2010 puukottaneen Roshonara Choudryn radikalisoitumisessa.

Al-Awlakin, joka puhuu sujuvaa englantia, nousevasta asemasta, sekä AQAP:n kasvavasta operatiivisesta kapasiteetista kertoo se, että Yhdysvallat yritti tappaa al-Awlakin miehittämättömän lennokin iskulla Etelä- Jemenissä vain muutama päivä bin Ladenin kuoleman jälkeen.

Erityisen mielenkiintoisia al-Awlaki ja muut nuoret johtajat ovat siksi, että he ovat asettuneet alusta asti arabikevään mielenosoittajien puolelle. Al-Awlaki jopa totesi AQAP:n englanninkielisen Inspire-verkkolehdessä viimeisimmässä julkaisussa, että arabimaiden vallankumoukset voivat hyödyttää jihadisteja, vaikka kumoukset eivät johtaisikaan islamilaiseen hallintoon.

Arabikevään jälkeisessä Lähi-idässä Islamisteilla, niin muslimiveljeskunnalla kuin salafisteilla, tulee olemaan enemmän tilaa operoida, mikä ainakin väliaikaisesti tarkoittanee myös, että varsin marginaalisessa asemassa olevien jihadistien operatiivinen tila kasvaa. Islamismin lisääntynyt poliittinen rooli saattaa johtaa kuitenkin siihen, erityisesti yhdistettynä al-Qaidan tämän hetkiseen epäsuosioon arabimaissa, että järjestö joutuu kilpailemaan tulevaisuudessa myös muiden jihadiliikkeiden kanssa, jotka eivät välttämättä edusta sen ajamaa globaalia jihadia, vaan haluavat kaataa vääräuskoisinaan muslimihallinnot.

Mikäli al-Qaida haluaa näissä olosuhteissa takaisin poliittiseksi toimijaksi arabimaihin, se tarvitsee johtajia, joiden on karisma kykenee ylittämään ne esteet, jota järjestö on omalla toimillaan eteensä asettanut. Sen saama epäsuosio ei varmasti katoa hetkessä, ja tilanteen korjaaminen vaatii vahvaa ideologista ja operatiivista johtajuutta.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa