Kirjoittajalta Otto Stenius

”…sodat ovat monimutkaisia kansallisia konflikteja”

Väkivaltaisia konflikteja pyritään selittämään monista eri lähtökohdista käsin. On mahdotonta antaa yleispätevää selitystä sille, miksi konflikteja syntyy tai miksi ihmiset osallistuvat niihin. Erilaiset selitykset konfliktien synnylle riippuvat pitkälti siitä, mikä ymmärretään väkivallan käytön tavoitteeksi. Konfliktien ratkaisemisen kannalta on kuitenkin keskeistä ymmärtää niiden sisäisiä syy-seuraussuhteita. Sen ymmärtäminen, miksi soditaan, antaa eväät myös rauhan rakentamiselle. Yhtä olennaista on myös ymmärtää, miksi ihmiset osallistuvat konflikteihin ja miten tätä voidaan muuttaa. Ongelmallista tästä kaikesta tekee se, että yksilöt saattavat osallistua väkivaltaisuuksiin hyvinkin erilaisista syistä. Yksittäisen taistelijan osallistumiselle on monesti eri syyt, kuin poliittisen eliitin kohdalla. ”Ikiaikaiset viholliset” Helpoin tapa ohittaa koko keskustelu konfliktien...

Lue lisää

Köyhyyden poistaminen ei vähennä taloudellista eriarvoisuutta

Mihin suuntaan maailma on menossa? Kasvaako vai kutistuuko eriarvoisuus? Onko köyhyys vähenemässä? Onko järkevää edes keskittyä köyhyyden tai bruttokansantuotteen tuijottamiseen? Nämä ovat kehitystaloustieteen keskeisimpiä kysymyksiä. Se mitä näistä kysymyksistä painotetaan tärkeimpänä ja minkälaisen datan perusteella niihin vastaamme vaikuttaa huomattavasti siihen, minkälaisen kuvan maailmasta saamme. Ruotsalainen lääkäri ja tilastotieteilijä Hans Rosling on onnistuneesti popularisoinut datan käyttöä kehityskysymysten parissa. Hänen keskeisten väittämiensä mukaan maailmalla menee paljon paremmin kuin aiemmin ja etenkin keskituloisten maiden nousun myötä huomattavasti suurempi osa maapallon ihmisistä elää paljon paremmissa olosuhteissa kuin aiemmin. Tämä antaa varsin positiivisen kuvan maailman tilasta. On totta, että köyhimmillä menee edelleen huonosti, mutta...

Lue lisää

Euroopan rajapolitiikka pitkittää sotaa Libyassa

Euroopan unionin ja Turkin välisen pakolaissopimuksen myötä Libya siirtynee jälleen siirtolaiskeskustelun keskiöön. Tämän aamuinen Helsingin Sanomat taustoitti ansiokkaasti muutosta siirtolaisvirroissa keskisellä Välimerellä. Myös ulkoministeri Timo Soini arveli Lontoossa vieraillessaan Libyan olevan seuraava ”harminkohde”, mitä siirtolaisuuteen tulee. Soinin mukaan Euroopan Unionin olisikin suunniteltava uutta operaatiota Libyan maaperälle, jotta siirtolaisvirta saataisiin tukittua. EU:n antama taloudellinen tuki siirtolaisvirtojen estämiseksi todennäköisemmin pitkittää konfliktia, kuin luo mitään todellista ratkaisua. Öljyllä vaurastunut Libya on ollut pitkään siirtotyöläisten kohteena. Saharan eteläpuolisesta Afrikasta on matkustettu Libyaan paremman elämän toivossa tai pysähdytty keräämään rahaa Välimeren ylistystä varten. Muammar Gaddafin diktatuurisen hallinnon kaaduttua ja maan luisuttua sisällissotaan ovat vierastyöläiset...

Lue lisää

Afganistan, hyvä hallinto ja kehityksen edellytykset

Vuoden 2001 jälkeen Afganistan on ollut suurimpia kehitysavun vastaanottajamaita globaalisti. Se on myös yksi suurimpia Suomen kehitysapua vastaanottavia valtioita. Suomen Afganistan-politiikan keskeisiä painopisteitä on hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien parantaminen, hyvä hallinto, turvallisuus ja talouden perustan kehittäminen. Ulkovaltojen tuella on saatu parannettua muun muassa maan koulutustasoa – verrattuna Talibanin hallintokauteen, koulussa käyvien lasten määrä on liki kymmenkertaistunut. Maan infrastruktuuria on parannettu ja laajalla rehottavaa korruptiota on pyritty kitkemään. Vaikka inhimillisen kehityksen mittareilla mitattuna kehitystä monella sektorilla onkin tapahtunut, ei tietä ulos kehitysapuriippuvuudesta ole vähään aikaan nähtävissä. Vaurauden vaikutus kehitykselle Hyvän hallinnon periaatteisiin ja inhimilliseen kehitykseen keskityttäessä jää helposti huomiotta hauraiden valtioiden oman kapasiteetin rajallisuus. Suomalaisesta näkövinkkelistä arvokkaat...

Lue lisää

Mitä tapahtui muslimiveljeskunnalle?

Vuonna 2012 Egyptin muslimiveljeskunnan Vapaus ja oikeus oli maan suurin parlamenttipuolue ja maan presidentti Muhammed Mursi oli muslimiveljeskunnan jäsen. Liki 80 vuotta oppositiossa ollut liike nousi vallankumouksen myötä valtaan ja pääsi toteuttamaan haluamaansa politiikkaa. Muslimiveljeskunnan johto ei kyennyt lukemaan muuttunutta tilannetta Egyptissä, vaan se kuvitteli voivansa kaapata vuoden 2011 vallankumouksen ja islamilaistaa koko valtion ylhäältäpäin. Hierarkkinen veljeskunta ei kyennyt ottamaan huomioon muiden toimijoiden näkemyksiä ja keräsi itselleen vihollisia joka suunnassa. Alle vuodessa se sai toimillaan aikaan niin suuren vastustuksen ja kansanliikkeen, että armeija pystyi kaatamaan sen kesä-heinäkuun vaihteessa 2013 ja asettamaan oman miehensä maan de facto johtajaksi. Vallanvaihdoksesta alkoi...

Lue lisää