Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Kuva: Brendertogo, Wikimedia Commons.

Nigerian poliittiselle asialistalle on noussut maan keskivyöhykkeellä vaikuttava maanviljelijöiden ja paimentolaisten välinen konflikti. Maankäyttöön liittyvän kamppailun taustalla on laajempi yhteiskunnallinen murros. Etnis-uskonnollisia sävyjä saanut konflikti on ajautunut koston kierteeseen, josta ulospääsyä ei ole näkyvissä.

Nigerian keskivyöhykkeen konfliktissa ovat vastakkain pääasiassa fulani-heimoon kuuluvat islaminuskoiset paimentolaiset ja eri etnisiin ryhmiin kuuluvat kristityt maanviljelijät. Vaikka yhteenottoja paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä on ollut laajasti Nigerian pohjois- ja keskiosissa, pahiten konfliktista ovat kärsineet ennen kaikkea keskivyöhykkeen osavaltiot, Benue keskeisimpänä. Viime vuosina keskivyöhykkeen väkivaltaisuudet ovat vaatineet vuosittain yli 2 000 kuolonuhria. Vuonna 2016 kuolonuhreja tuli enemmän kuin Boko Haramia vastaan Koillis-Nigeriassa käytävässä taistelussa, josta uutisoitiin Suomessa huomattavasti laajemmin.

Paimentolaisten ja maanviljelijöiden väliset väkivaltaisuudet räjähdysherkällä Nigerian keskivyöhykkeellä eivät sinällään ole uusi asia. Rajallisten maa-alueiden käyttöön liittyvät kiistat paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä eivät myöskään ole ainoastaan Nigerialle tyypillinen ongelma. Väkivaltaisuuksien laajuus ja vaikutukset valtakunnan politiikkaan ovat kuitenkin selkeä muutos aiempaan. Konflikti on ajautunut alati syvenevään koston kierteeseen, josta ei tällä hetkellä ole näkyvissä ulospääsyä. Tilanteen riistäytyessä käsistä se voi pahimmillaan laajeta täysimittaiseksi alueelliseksi sodaksi etnisten ryhmien välillä.

Etnis-uskonnollisia sävyjä saanut konflikti on ajautunut koston kierteeseen, josta ulospääsyä ei ole näkyvissä.

Kuivuus ja väestönkasvu ajavat konfliktia

Perinteisesti paikallaan pysyvät maanviljelijät ja karjalaumojensa perässä kulkevat paimentolaiset ovat pystyneet elämään sopuisasti toisistaan hyötyen. Paimentolaiset liikkuivat aiemmin pitkälti Nigerian pohjoisosissa Saharan eteläpuolisilla kuivilla alueilla. Eteläisemmille viljelysmaille tullessaan karjalaumat kulkivat ennalta määrättyjä reittejä peltojen halki satokausien välissä. Karja lannoitti viljelijöiden peltoja ja söi samalla kasveista hyödyntämättä jääneet osat. Tyypillisesti tietyllä alueella laiduntavat paimentolaiset tunsivat hyvin alueen maanviljelijät ja puhuivat paikallista kieltä.

Pohjoisten osavaltioiden hiljalleen etenevä aavikoituminen on tehnyt laiduntamisesta alueella entistä hankalampaa. Paimentolaiset joutuvat etsimään karjalaumoilleen vettä ja laidunmaita yhä etelämpää. Myös Koillis-Nigerian levottomuudet ovat ajaneet paimentolaiset yhä kauemmas etelään perinteisiltä laidunmailtaan. Yhtä lailla myös kaupungistuminen on muuttanut karjan vaellusreittejä. Vuoden 1964 laiduntamissäännöksessä karjalle varatut laidunalueet ovat pitkälti jääneet kaupungistumiskehityksen jalkoihin. Säännöstä ei koskaan kodifioitu Nigerian lakiin, joten sen täytäntöönpano unohdettiin pikkuhiljaa sotilashallinnon valtaantulon myötä.

Pohjoisten osavaltioiden hiljalleen etenevä aavikoituminen on tehnyt laiduntamisesta alueella entistä hankalampaa.

Toisaalta myös maanviljelys on muuttunut teknologisen kehityksen myötä. Nykyisin ympärivuotinen viljely on mahdollista useimmilla alueilla. Tällöin pelloilla laiduntaminen edes osan aikaa vuodesta on muuttunut mahdottomaksi. Väestönkasvun aiheuttamien paineiden myötä myös viljelysala on laajentunut ja kaventanut laidunalueita.

Karjan vaellusreittien muuttuessa yhteys maanviljelijöiden ja paimentolaisten välillä on heikentynyt. Tarinat paimentolaisista, jotka puhuvat vierasta kieltä eivätkä kunnioita perinteisiä riitojen ratkaisukeinoja, ovat yleistyneet väkivaltaisuuksien myötä. On epäselvää onko todellisuudessa kyse Nigerian ulkopuolelta tulleista paimentolaisista. Kuten aina konfliktitilanteessa, ryhmien väliset rajat ovat jyrkentyneet. Aiemmin keskenään toimeen tulleet naapurit muuttuvat ennen kaikkea oman ryhmänsä edustajiksi ja konfliktin osapuoliksi. Keinot ratkaista riitoja paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä ovat pitkälti murentuneet poliisin ja oikeuslaitoksen toiminnan myötä. Korruptoitunut oikeusjärjestelmä ei ole suinkaan parantanut tilannetta, vaan se on aiheuttanut erityisesti liikkuville paimentolaisille ongelmia pitkien oikeusprosessien jumittaessa karjalaumat paikoilleen.

Kaiken takana on politiikka

Välittömänä syynä uusimman väkivallan kierteen puhkeamiseen on kysymys maankäytöstä ja maankäyttölakien uudistamisesta. Nigeriassa osavaltiot päättävät itsenäisesti maankäyttöön liittyvästä lainsäädännöstä, joten käytännöt eri osavaltioiden välillä vaihtelevat suuresti. Paimentolaisten hyökkäyksistä pahiten kärsineessä Benuen osavaltiossa uusi maankäyttöä koskeva laki astui voimaan marraskuussa 2017. Laki käytännössä kieltää täysin paimentolaisuuden osavaltion alueella ja on näin ollen yksi tiukimmin paimentolaisuuteen suhtautuvista. Käytännössä laki tarkoittaa fulanien perinteisen elämäntavan lopettamista kokonaan. Laissa ehdotetut karjareservaatit eivät paimentolaisten mukaan myöskään ole riittäviä karjan kasvatukseen. On varsin kyseenalaista, kuunneltiinko paimentolaisia lainvalmistelussa lainkaan.

Konfliktin molempien osapuolien luottamus hallintoon on rapautunut. Kykenemättömyys vastata väkivaltaisuuksiin riittävällä tavalla on aiheuttanut turvattomuutta maanviljelijöiden parissa ja johtanut erilaisten aseellisten kodinturvajoukkojen perustamiseen. Myös paimentolaiset ovat kokeneet tulleensa hallinnon hylkäämiksi laiduntamisoikeuksien menettämisen myötä. Heidän turvattomuudentunnettaan lisäävät varsin yleiset karjavarkaudet, joihin keskushallinto ei myöskään ole kyennyt vastaamaan. Rankaisemattomuus väkivaltaisuuksissa on johtanut luottamuksen puutteeseen puolin ja toisin.

Paikallisella konfliktilla on myös vaikutuksensa valtakunnalliseen politiikkaan. Presidentti Muhammadu Buharia on syytetty hitaasta ja liian lievästä reagoinnista konfliktiin. Hänen vastustajansa ovat epäilleet syyksi Buharin itsensä kuulumista fulani-heimoon. Syytökset ovat vetäneet juopaa keskushallinnon ja aluehallinnon välille. Kun Nigerian turvallisuusjoukot ovat keskushallinnon alaisuudessa, voivat paikallisjohtajat sälyttää vastuun konfliktin ratkaisemisesta keskushallinnolle ja näyttäytyä itse sankareina äänestäjilleen keskushallinnon kustannuksella. Myös Buharin poliittisille vastustajille konflikti antaa mainion lyömäaseen vuoden 2019 vaaleja ajatellen. Yksi istuvan presidentin vaaliteemoista oli turvallisuuden parantaminen.

Vaaleissa äänestämiseen vaaditaan ennakkoilmoittautumista samassa vaalipaikassa, jossa äänioikeutettu aikoo äänestää. Vuonna 2019 käytävien kuvernöörinvaalien näkökulmasta istuvien kuvernöörien kannattaa ajaa ennen kaikkea maanviljelijöiden asiaa. Perinteisesti paimentolaiset ovat rekisteröityneet äänestäjiksi huomattavasti vähemmässä määrin kuin maanviljelijät. On siis selvää, että kuvernöörit näkevät maanviljelijöissä enemmän potentiaalia uudelleenvalintansa kannalta.

Konfliktin alueellinen ulottuvuus

Nigeria koostuu useista sadoista etnisistä ja kielellisistä ryhmistä. Noin puolet väestöstä on kristittyjä ja puolet muslimeja. Karkeasti jaettuna kristityt asuvat etelässä ja muslimit pohjoisessa. Islamin leviäminen Nigeriaan oli kiivaimmillaan niin kutsutun fulani-jihadin aikaan 1800-luvun alussa. Tällöin alueelliseksi valtakeskukseksi muodostui Sokoton kalifaatti, jolla on merkittävää uskonnollista valtaa Nigeriassa vielä tänäkin päivänä. Virallisen poliittisen asemansa Sokoton sulttaani menetti vasta Nigerian itsenäistymisen yhteydessä 1960-luvulla.

Fulaneja asuu liki koko Länsi-Afrikan alueella ja aina Sudanissa asti. Vakavimmillaan konflikti voisi periaatteessa mobilisoida kaikki alueen fulanit mukaan taisteluun. Jo nyt Nigeriassa liikkuu väitteitä naapurimaista tulleista fulani-taistelijoista, jotka terrorisoivat paikallisväestöä. Tilanteen kärjistymisen myötä koko fulanien oikeutta asua Nigeriassa on alettu kyseenalaistaa – ovathan nämä tulleet valloittajina alueelle ennen kuin nykyistä Nigeriaa oli edes olemassa.

Jo nyt Nigeriassa liikkuu väitteitä naapurimaista tulleista fulani-taistelijoista, jotka terrorisoivat paikallisväestöä.

Nigerian julkinen keskustelu on yksipuolisesti tuominnut fulanit syyllisiksi väkivaltaisuuksiin. Joidenkin kristillisten johtajien villeimmissä väitteissä väkivaltaisuudet linkitetään vuosisatojen takaisiin fulanivalloituksiin. Näiden mukaan taustalla on fulanien pyrkimys islamilaistaa koko Nigeria. Paimentolaisten on myös väitetty olevan osa terroristijärjestö Boko Haramia. Vaikka linkkejä esimerkiksi asekaupan muodossa saattaa ollakin, väitteet tiiviistä yhteistyöstä ja yhteisistä päämääristä ovat vailla totuuspohjaa.

Ei ratkaisua näköpiirissä

Presidentti Buharin kannalta keskivyöhykkeen konflikti on varsin ongelmallinen. Vuoden 2015 vaaleissa yksi hänen keskeisistä tukialueistaan Pohjois-Nigerian lisäksi oli nimenomaan keskivyöhyke. Kykenemättömyys ratkaista tilannetta on käytännössä vienyt hänen kannatuksensa alueella. Aluehallinto vaatii sotilaallista ratkaisua tilanteen helpottamiseksi. Turvallisuuskoneisto on kuitenkin keskushallinnon käsissä. Keskushallinto taas näkisi maaoikeuksien uudelleen tarkastelun tarpeellisena keinona tilanteen parantamiseksi. Osavaltioilla on puolestaan suuri autonomia maankäytössä, eikä keskushallinnon puuttumista asiaan katsota lainkaan hyvällä.

Sotilaallisen operaation vaikutuksista ei ole mitään varmuutta konfliktin ratkaisun kannalta. Nigerian armeija, joka vastaa pitkälti myös maan sisäisestä turvallisuudesta, ei ole varsinaisesti kunnostautunut rauhanturvatehtävissä. Räikeimpänä esimerkkinä joulukuussa 2017 armeijan ”varoitusiskussa” hävittäjien raketteihin kuoli kymmeniä. Armeijan kapasiteetti on jo valmiiksi venytetty äärimmilleen sen operoidessa muiden turvallisuusuhkien parissa ympäri maata.

Välittömiä ratkaisun mahdollisuuksia konfliktiin ei siis ole nähtävissä. Buharin vastustajille se antaa vuoden 2019 vaaleihin liian hyvän poliittisen aseen, jotta konfliktia kannattaisi tosissaan pyrkiä ratkomaan. On myös epätodennäköistä, että kumpikaan osapuoli vetäytyisi kannastaan antaen rauhalle tilaa. Todennäköisimmin konflikti tulee yltymään, kunnes siitä ei enää ole poliittiselle eliitille hyötyä tämän omassa pelissä.

Todennäköisimmin konflikti tulee yltymään, kunnes siitä ei enää ole poliittiselle eliitille hyötyä tämän omassa pelissä.

Kansainvälinen yhteisö on hampaaton uuden konfliktin edessä. Parasta, mitä se pystyy tällä hetkellä tekemään, on varautuminen uuteen humanitaariseen operaatioon Koillis-Nigerian avustusoperaation lisäksi. Pitkällä aikavälillä konflikti olisi ratkaistavissa lähinnä perussyihin puuttumalla. Paimentolaisuus ei ole taloudellisesti järkevää verrattuna kehittyneempiin karjankasvatustapoihin. Uusien karjankasvatustapojen käyttöönotto voisi mahdollistaa yhteiselon eri ryhmien välillä uudessa tilanteessa. Se vaatisi kuitenkin koko paimentolaisten elämäntavan muutosta, mikä ei käy käden käänteessä.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa