Patrik McGeen teos pureutuu yksityiskohtaisesti siihen, miten pitkään maailman arvokkaimpana teknologiayrityksenä tunnettu Apple kietoutui syvälle Kiinan poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Kirja paljastaa, miten Applen menestys rakentui kompromisseille, jotka muovasivat yhtiön arvoja, päätöksentekoa ja riippuvuutta samasta valtiollisesta järjestelmästä, josta sen kotivaltion hallinto on myöhemmin pyrkinyt aggressiivisesti irti.

Tämän vuosituhannen merkittävimpiin yhtiöihin lukeutuvan, erityisesti matkapuhelimistaan tunnetun  Applen menestys on pitkälti nojannut Kiinaan. Näin voisi karrikoidusti tiivistää Financial Timesin toimittajan Patrick McGeen teoksen Apple in China – The Capture of The World´s Greatest Company, joka käsittelee yhtiön historiaa ja sen suhdetta Kiinaan. Applen tie tähtiin ei ole ollut mutkaton, ja oikeastaan sen nousu sellaiseksi menestystarinaksi, jollaisena yhtiön tunnemme, alkoi vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. McGeen analyysi siitä, miten Apple päätti panostaa tuotantoon ja investointeihin, on kiehtova kooste yhtiöstä, jonka teknologista merkitystä on vaikea liioitella. 

McGeen mukaan Applen menestys on osittain jopa rakentunut Kiinan poliittis-taloudellisen järjestelmän ehdoilla, ja Kiina on hyväksynyt Applen ulkomaisena toimijana poikkeuksellisen vahvasti kotimaisille markkinoilleen. Kyse ei ole neutraalista tuotantoratkaisusta vaan syvemmästä sidoksesta, josta Kiina on hakenut teknologista ja taloudellista hyötyä samalla, kun Apple on löytänyt tuotteilleen yli miljardin ihmisen markkinan. 

2000-luvun Kiina-huumassa riskit eivät olleet läsnä

Kiinan ja Applen tarina alkoi toden teolla vuosituhannen vaihteesta, jolloin Apple päätti ulkoistaa suuren osan tuotannostaan paikallisille alihankkijoille, joista merkittävimpänä Taiwanissa pääkonttoriaan pitävä Foxconn. Nykyään noin yhdeksän kymmenestä iPhonesta valmistetaan Kiinassa. Puhtaan taloudellisessa mielessä ratkaisu osoittautui nerokkaaksi, mutta toisaalta se sinetöi yhtiön ja Kiinan yhteiselon mahdollisesti liiankin pysyväksi. McGee tuo esiin yleistajuisesti, miten Apple on osaltaan mahdollistanut Kiinan teknologisen kehityksen. Applen tapauksessa yhtiössä on kuitenkin saattanut vallita liian naiivi suhtautuminen geopoliittisiin riskeihin, mistä se ei kuitenkaan ole vielä joutunut maksamaan hintaa, vaikka McGeen mukaan muutaman kerran läheltä on pitänyt. 

Apple oli kuitenkin ollut Kiinan markkinoilla läsnä jo 1990-luvulta alkaen, jolloin sen toiminta vielä keskittyi tietokoneisiin. Vuonna 2001 se alkoi valmistaa tuotteitaan Kiinassa, mutta vasta iPhonen myynti siivitti sen todellisiin tuloksiin Kiinan markkinoilla. Vaikka siitä ei korkean hinnan vuoksi välittömästi tullut “kansanpuhelinta”, oli se silti Kiinan markkinoilla heti hitti.

McGeen kirja pohjaa suurelta osin merkittävään määrään Applen entisten avainhenkilöiden haastatteluita, joista saa sellaisen kuvan, ettei Kiina-riskin arvioimista ainakaan kovin suuresti painotettu vielä parikymmentä vuotta sitten. Haastattelut luovat myös syvyyttä kerrontaan, vaikka lukijana on toki mahdotonta saada aukotonta käsitystä siitä, mikä haastateltavien henkilöiden todellinen rooli yhtiön Kiinan liittyvien päätösten tekemisessä on ollut. 

Hankintaketjut ja alihankinta ovat hallitsevassa osassa, kun Applen tuotantoa ja jakeluverkostoa tarkastellaan teoksessa. McGee esittelee keskeisimmät toimijat melko hyvin ja käy kattavasti lävitse myös niihin kohdistuvaa politiikkaa. Tämä on muutenkin seikka, joka kantaa läpi teoksen ja auttaa samalla ymmärtämään kansainvälisen liiketoiminnan raadollista logiikkaa. Kustannustehokkuus, alihankintaketjut ja kyky operoida Kiinan valtiojohtoisessa talousjärjestelmässä ulkomaisena toimijana on kaiken ydin, ja siinä Apple on onnistunut 2000-luvulla kilpailijoitaan paremmin.

Foxconn eli virallisesti Hon Hai Precision Industry on ollut Applen tärkein sopimusvalmistaja jo 2000-luvun alusta lähtien, ja siitä on kehittynyt yhtiön tuotantostrategian todellinen selkäranka. McGee tekee selväksi, ettei Foxconn ole ollut vain halpa kokoonpanokumppani, vaan operatiivinen supervalta, joka on kyennyt mobilisoimaan satojatuhansia työntekijöitä, rakentamaan tehtaita vain kuukausissa ja muokkaamaan tuotantolinjoja Applen tuotesyklien ehdoilla tavalla, johon mikään länsimainen teollisuus ei olisi pystynyt. Tämä on mahdollistanut iPhonen kaltaisten tuotteiden globaalin lanseerauksen ennennäkemättömässä mittakaavassa ja ennen kaikkea kustannustehokkaasti siirtäen suurimpia riskejä varastoista ja valmistuksesta alihankkijoille.

McGeen analyysissa Foxconn ei ole vain alihankkija, vaan eräänlainen poliittinen rajapinta. Sen kautta Kiina sai vaikutusvaltaa Applen toimitusketjuihin ja Apple tuli osaksi Kiinan teollista nousua. Vaikka Foxconn on muodollisesti taiwanilainen yhtiö, sen merkitys Applen ja Kiinan suhteessa perustuu ennen kaikkea tuotannon sijoittumiseen Kiinaan. Yhtiö on hyötynyt paikallishallintojen tarjoamista veroeduista, infrastruktuurista ja hallinnollisesta tuesta, mikä on sitoo sen Kiinan valtiojohtoiseen talousjärjestelmään. Koska Apple on rakentanut toimitusketjunsa pitkälti Foxconnin Kiina-kapasiteetin varaan, Kiinan viranomaisten päätökset vaikuttavat epäsuorasti mutta konkreettisesti Applen tuotantoon. Näin Kiina on saanut vaikutusvaltaa Applen toimintaan ilman suoraa omistussuhdetta. 

Geopoliitiikan ja suurvaltakamppailun aikakausi

Kaiken kaikkiaan McGeen teos tarjoaa erinomaisen kuvauksen siitä, minkälaista Yhdysvaltojen kauppapolitiikka oli vielä melko lähihistoriassa. Viimeistään Donald Trumpin ensimmäisen kauden suora retoriikka ja toimet ovat osoittaneet, että suuretkin yritykset ovat alttiita politiikalle, eikä Apple ole tässä tapauksessa poikkeus. Teos tarjoaa hieman maistiaisia siitä, minkälaisia neuvotteluita Applen johto on käynyt vuosien mittaan Valkoisen talon kulloisenkin hallinnon kanssa, vaikka aivan lähivuosien osalta täyttä ruumiinavausta ei vielä olekaan mahdollista tehdä.

McGeen analyysi Applen pitkään jatkuneesta välinpitämättömyydestä geopoliittisia riskejä kohtaan on yksi teoksen keskeisistä ja ajankohtaisimmista havainnoista. Kysymys ei kuitenkaan ole vain yritysjohdon lyhytnäköisyydestä tai teknokraattisesta naiiviudesta, vaan laajemmin aikakauden ajattelutavasta. 2000-luvun alun globalisaatiokonsensus perustui oletukseen siitä, että taloudellinen keskinäisriippuvuus sitoisi autoritaarisetkin valtiot osaksi liberaalia maailmanjärjestystä ja tekisi suurvaltakamppailusta irrationaalista. Kiinan integroiminen maailmantalouteen nähtiin ennen kaikkea poliittisena projektina, ei riskinä.

McGeen teos osoittaa, kuinka tämä hegemoninen ajattelutapa leimasi myös Applen strategisia valintoja. Kun tuotantoketjuja rakennettiin yhä syvemmälle Kiinaan, niitä ei nähty geopoliittisina sitoumuksina vaan puhtaasti taloudellisena optimointina. Vasta Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteiden kiristyminen 2010-luvulla huipentuen Trumpin ensimmäisen kauden avoimeen kauppasotaan teki näkyväksi sen, kuinka poliittisesti haavoittuvaksi Apple oli tullut. McGee kuvaa yksityiskohtaisesti, kuinka yhtiön johto ajautui tasapainoilemaan Valkoisen talon, Kiinan viranomaisten ja omien osakkeenomistajiensa välillä kulissien takaisessa diplomatiassa, joka muistutti enemmän ulkopoliittista neuvottelua kuin yritysjohtamista.

Tässä mielessä Apple in China ei ole vain kertomus yrityksestä, vaan myös kuvaus murroskaudesta, jossa globalisaation taloudellinen logiikka ja suurvaltapolitiikan strateginen logiikka ajautuvat yhä useammin törmäyskurssille. McGeen analyysi argumentoi ja osoittaa, kuinka nopeasti “vapaakaupan” aikakausi voi muuttua taloudellisen turvallisuuden ja teollisen kilpailun aikakaudeksi – ja kuinka vaikeaa yrityksille on sopeutua tähän muutokseen, kun niiden tuotantoekosysteemit on rakennettu aivan toisenlaisen maailmanjärjestyksen oletuksille.

Juuri tästä syystä kirjan ehkä painavin kysymys koskee taloudellisen irtikytkennän realismia, jossa Yhdysvaltojen America First -politiikan pyrkimyksenä on ollut tuoda takaisin valmistavaa teollisuutta Yhdysvaltoihin sekä olla omavaraisempi kriittisten raaka-aineiden jalostamisessa. Jos edes Apple, yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja arvokkaimmista yrityksistä, ei kykene merkittävästi vähentämään riippuvuuttaan Kiinasta ilman mittavia kustannuksia, missä määrin Yhdysvaltojen ja liittolaisten puhe taloudellisesta irtautumisesta on käytännössä mahdollista? McGeen teos viittaa siihen, että suurvaltakamppailun aikakaudella taloudelliset siteet eivät katoa, vaan muuttuvat poliittisen vallankäytön välineiksi.

Apple ulkopoliittisena toimijana

Apple in China -teoksen perusteella Apple voidaan ymmärtää teknologiajättiä laajempana toimijana, käytännössä geotaloudellisena ja ulkopoliittisena vaikuttajana. Yhtiön syvä kytkeytyminen Kiinan tuotantoekosysteemiin on ollut osa laajempaa keskinäisriippuvuuden rakentumista, jossa taloudelliset päätökset ovat tuottaneet strategisia ja poliittisia vaikutuksia. Applen pitkäaikainen sitoutuminen kiinalaisiin sopimusvalmistajiin, alihankkijoihin ja paikallisiin osaamiskeskittymiin on osaltaan vauhdittanut Kiinan teknologisen ekosysteemin kehittymistä: maan tuotantokyvykkyys on laajentunut kokoonpanosta kohti yhä vaativampaa prosessi-, komponentti- ja järjestelmätason osaamista.

Geotaloudellisesta näkökulmasta Apple on näin toiminut tahattomana mutta merkittävänä kapasiteetin ja tiedon siirtäjänä, joka on vahvistanut Kiinan asemaa globaalien arvoketjujen solmukohtana. Samalla yhtiön yritysstrategia on sitonut sen Kiinan poliittisiin realiteetteihin tavalla, joka kaventaa sen strategista liikkumatilaa ja heijastaa laajempaa asetelmaa, jossa yksityiset yritykset toimivat valtiollisen vallan, markkinoiden ja teknologisen kilpailun risteyskohdassa.

Tässä mielessä Apple ei ole vain globaalin kiristyneen geo- ja kauppapoliittisen järjestelmän passiivinen uhri vaan myös sen osallinen. Yhtiön investointipäätökset, toimitusketjujen maantiede ja tuotantokapasiteetin sijoittuminen ovat käytännössä teollisuuspolitiikkaa ilman valtiota. Ne määrittävät, minne osaaminen kasautuu, missä teknologiset standardit vakiintuvat ja kenen käsiin kriittiset tuotantokyvykkyydet päätyvät. Kun Apple sitoi itsensä Kiinaan, se samalla lukitsi osan globaalista elektroniikkateollisuuden tulevaisuudesta Kiinan valtiollisesti ohjatun kapitalismin piiriin.

Tämä tekee Applesta myös geopoliittisen toimijan suhteessa Yhdysvaltoihin. Yhtiön riippuvuus Kiinasta on esimerkki siitä ristipaineesta, jonka globaalisti toimiva suuryritys voi omalle kotimaalleen aiheuttaa. Jokainen Kiinaan kohdistuva pakote, vientirajoitus tai taloudellinen painostus osuu suoraan tai välillisesti väistämättä yhteen Yhdysvaltojen tärkeimmistä yrityksistä, ja tällöin sijoittajat eivät ole tyytyväisiä. McGeen teos osoittaa terävästi, miten yksityinen yritys voi näin muuttua strategiseksi solmukohdaksi suurvaltakamppailussa.