Kiina osallistuu yhä aktiivisemmin eri konfliktien ennaltaehkäisy- ja ratkaisuyrityksiin Aasian, Afrikan ja Lähi-idän mantereilla. Vaikka monien ulkopolitiikan asiantuntijoiden mielestä Kiinaa ei vielä voida pitää kovin merkittävänä rauhanvälittäjänä, Kiinan toimia tarkasteltaessa käy kuitenkin ilmi, että rauhanvälityksestä on viime vuosina tullut yhä näkyvämpi osa sen ulkopolitiikkaa. 

Maaliskuussa Pekingissä pidetyt Saudi-Arabian ja Iranin väliset neuvottelut maiden välisten diplomaattisuhteiden palauttamisesta ilmensivät hyvin sitä, kuinka Kiinan ulkopolitiikka on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. Kiina toimi neuvotteluiden isäntänä ja sponsorina ja onnistui sopimuksen syntymisen myötä asettamaan hetkellisesti itsensä Lähi-Idän geopoliittisen diskurssin keskiöön. Samalla se myös keräsi pitkälti kunnian sopimuksen syntymisestä, vaikka edellisiä neuvottelukierroksia oli pidetty myös Omanissa ja Irakissa.

Pekingissä solmitun sopimuksen myötä aikaisemmin varovaisena ulkopoliittisena toimijana tunnettu Kiina saavutti merkittävän diplomaattisen voiton, mutta maan diplomaatit ovat etsineet samanlaisia läpimurtoja kiihtyvällä tahdilla jo hetken aikaa. Pelkästään maaliskuussa Kiinan eri konflikteihin keskittyvät erityislähettiläät tapasivat Israelin ja Palestiinan ylintä johtoa, Myanmarissa sotilasjuntan johtohenkilöitä ja useiden etnisten aseellisten ryhmittymien edustajia, minkä lisäksi Kiina, Venäjä ja Afganistanin naapurivaltiot sopivat erityislähettiläidensä johdolla perustavansa uuden foorumin, jossa he voivat keskustella Afganistanin tilanteen kehittymisestä. Rauhanvälityksestä on tullut viimeisen kahden vuoden aikana näkyvä osa Kiinan julkisuusdiplomatiaa ja areena, jossa maa on halunnut näyttäytyä yhä aktiivisempana toimijana.

Rauhanvälityksestä on tullut viimeisen kahden vuoden aikana näkyvä osa Kiinan julkisuusdiplomatiaa. Klikkaa twiitataksesi!

Kiina onkin viime vuosina tavoitellut aktiivisempaa roolia rauhanprosesseissa nimenomaan alueilla, joilla sillä on taloudellisia, poliittisia tai geopoliittisia intressejä.  Viime vuoden aikana se on pyrkinyt erityisen aktiivisesti edistämään esimerkiksi Rohingya-pakolaiskriisin sovittelua, Afrikan sarven alueen rauhanvälitysaloitteita ja Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisua. Rauhanvälitysaloitteiden takana olevat intressit ja Kiinan osallistuminen näihin prosesseihin vaihtelevat kuitenkin merkittävästi.

Esimerkiksi Rohingya-kriisin yhteydessä nousevat esiin Kiinan kannalta keskeiset teemat, kuten alueellinen vakaus ja sen vaikutusvalta suhteessa Intian naapuriin Bangladeshiin sekä Kiinan rajanaapuriin Myanmariin. Afrikan sarven alue toimii puolestaan Kiinalle strategisesti tärkeänä porttina Afrikan mantereelle. Erilaisten rauhanvälitysaloitteiden kautta Kiina onkin onnistunut muun muassa saamaan itsensä mukaan vahvemmin monilla alueilla alueelliseen vakauteen liittyviin keskusteluihin. 

Mihin Kiinan rauhanvälitystoiminta tähtää?

Kiinan rauhanvälitystoiminta tulee nähdä osana sen muuta ulkopoliittista toimintaa ja yhtenä sen diplomatian osa-alueena. Maan rauhanvälitystoimet ja -aloitteet ovat hyvin diplomaattijohtoisia, ja niiden keskiössä ovat valtioiden edustajat ja korkean tason henkilöt. Erityisen aktiivinen Kiina on rauhanvälityksen saralla lähialuellaan ja maantieteellisillä alueilla, jotka ovat keskeisiä Vyö ja tie -hankkeelle. Näillä alueilla Kiina tavoittelee samanaikaisesti vakauden edistämistä, omien taloudellisten ja poliittisten etujensa suojelemista sekä vaikutusvallan kasvattamista.

Kiina on viime aikoina onnistunut monissa yhteyksissä rakentamaan itsestään kuvaa itsenäisenä rauhanvälittäjänä. Esimerkiksi Ukrainan sodan suhteen Kiina on lausunnoillaan ja rauhansuunnitelmillaan pyrkinyt luomaan kuvaa itsestään Venäjästä erillisenä ja vastuullisena toimijana erityisesti monien globaalin Etelän maiden suuntaan. Rauhanvälitystoiminnassa Ukraina on Kiinalle kuitenkin vain yksi juonne muiden joukossa, sillä tänä päivänä Kiina on enemmän tai vähemmän aktiivinen noin kymmenen eri konfliktin ratkaisupyrkimyksissä Aasian ja Afrikan mantereilla ja Lähi-Idässä. Näiden pyrkimysten taustalla näkyy selvästi, kuinka maan viime vuosikymmenen aikana lanseeraamat ulkopoliittiset aloitteet, kuten Vyö ja tie -hanke ja vahva panostus naapurustodiplomatiaan ovat kantaneet hedelmää. Samalla ne ilmentävät myös Kiinan ulkopoliittisen toimijuuden muutosta. Kiina on viime vuosina ollut entistä valmiimpi olemaan valokeilassa, myös konflikteista keskusteltaessa.

Muutos Kiinan politiikassa rauhanvälityksen suhteen on kuitenkin vuosien saatossa ollut asteittainen ja monivaiheinen. Kiina on perinteisesti ollut hyvin varovainen kuvailemaan omaa rooliaan eri maiden rauhanvälitysprosesseissa. Yksi sen ulkopolitiikan pitkäaikaisimmista kulmakivistä 1950-luvulta lähtien on ollut sen harjoittama puuttumattomuuspolitiikka. Kiina on perinteisesti pyrkinyt pidättäytymään puuttumasta muiden valtioiden sisäisiin konflikteihin tai politiikkaan, ainakin julkisesti. Kiinalle onkin ollut keskeistä painottaa puuttumattomuuspolitiikkaa myös rauhanvälitystoiminnassaan, ja vasta viime vuosina se on ollut valmiimpi ottamaan julkisempaa roolia rauhanvälittäjänä ja kutsumaan itseään sellaiseksi.

Kiina tavoittelee samanaikaisesti vakauden edistämistä, omien taloudellisten ja poliittisten etujensa suojelemista sekä vaikutusvallan kasvattamista. Klikkaa twiitataksesi!

Kiinan aktivisuus rauhanvälityksen toimikentällä ilmentääkin myös hiljaista muutosta sen puuttumattomuuspolitiikassa. Viime vuosikymmenen aikana Kiina on ollut valmiimpi toimimaan eri neuvotteluiden isäntänä ja tarjoamaan luottamuksellisia palveluita, kuten keskusteluyhteyksien avaamista ja neuvottelujen fasilitointia esimerkiksi Myanmarin, Afganistanin ja Korean niemimaan konflikteissa. Lähinaapurustossa sijaitsevien konfliktien lisäksi Kiina on toiminut aktiivisemmin yhdessä osana monikansallisia pyrkimyksiä esimerkiksi Afrikan sarven ja Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin liittyvissä rauhanvälitystoimissa. Näissäkin konteksteissa se on kuitenkin viime vuosina alkanut toimia myös itsenäisemmin, tarjoamalla palveluitaan välittäjänä erilaisten aloitteiden kuten sponsoroitujen rauhankonferenssien varjolla. 

Kiinan toimia tarkastelemalla voidaan havaita, että sen rauhanvälitystoiminnan taustalla on hyvin vaihtelevia tarkoitusperiä. Viime vuoden syyskuussa järjestetyssä YK:n yleiskokouksessa Kiinan ulkoministeri Wang Yi linjasi, että Kiina on ”vastuullisena suurena maana” toiminut eri konfliktipesäkkeiden ratkaisupyrkimyksissä välittäjänä ja pyrkinyt tarjoamaan näiden ongelmien ratkaisuihin ”kiinalaisia lähestymistapoja”. Puhe kiinalaisista lähestymistavoista ja Kiinasta vastuullisena suurena maana kuulostaa hyvin tutulta, kun sitä vertaa muihin Xi Jinpingin aikakauden aloitteisiin, kuten esimerkiksi viime vuonna julkaistuun Kiinan globaaliin turvallisuusaloitteeseen (Global Security Initiative). Kiinan uudessa ulkopoliittisessa kehikossa rauhanvälitys nouseekin osaksi Kiinan kasvavaa asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.  Yhtenä kehikon tavoitteena on nimenomaan ennaltaehkäistä ja ratkaista globaaleja konflikteja.

Tästä huolimatta Kiinan rauhanvälitystoimia ei kuitenkaan voi nähdä kokonaan alisteisena tälle kehikolle. Kiinan aktiivisempi rooli rauhanvälityksessä monilla alueilla liittyy yhtäläisesti sen lisääntyneeseen läsnäoloon, investointeihin, vaikutusvallan kasvuun ja julkilausuttuun haluun edistää vakautta näillä alueilla. Tänä päivänä kiinalaiset diplomaatit ja erityisesti Kiinan konflikteihin keskittyvät erityislähettiläät ovatkin vahvasti läsnä Kiinalle tärkeillä konfliktialueilla ja näiden alueiden lähimaastossa. He pyrkivät myös edistämään maan diplomaattisia aloitteita rauhanvälityksen saralla yhä vahvemmin nimenomaan siinä toivossa, että näiden aloitteiden tiet johtaisivat menestyksekkäästi Pekingiin ja kansainvälisen median valokeiloihin. 

Kiina pystyy täyttämään rauhanvälitystyöllään katvealueita

Keskustelun Kiinasta rauhanvälittäjänä ei tulisi pelkästään keskittyä Kiinan mahdollisen roolin tarkasteluun eri rauhanprosesseissa. Nykyisellä tahdilla ja panostuksilla voidaan olettaa, että Kiina tulee olemaan aktiivinen sen rauhanvälitysdiplomatiassa myös pitkällä aikavälillä. Tulevina vuosina Kiina aikoo entistä aktiivisemmin tukea tiettyjen rauhanprosessien etenemistä ja saattaa myös osaltaan mahdollistaa läpimurtoja tietyissä yhteyksissä. Toisissa konteksteissa se tulee siirtymään hiljakseltaan taka-alalle ja luopumaan omista aloitteistaan, kun edistystä ei ole tapahtunut yrityksistä huolimatta.  

Kiinan asema rauhanvälittäjänä on kiinnostavasti kytkeytynyt sen kasvavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen rooliin. Kiina ja kiinalaiset toimijat ovat yhä enenevissä määrin läsnä konfliktialueilla ja konfliktien lähimaastossa asettuen siten osaksi eri konfliktien dynamiikkaa. Kiinan läheiset suhteet eri maiden hallituksiin ja valtaryhmiin ovat jo aiheuttaneet seurauksia esimerkiksi Pakistanissa ja Myanmarissa, joissa kiinalaiset investoinnit on nähty yrityksinä vahvistaa vastapuolen valta-asemaa. Myös muilta osin Kiinan kasvava rooli eri konfliktialueilla tulee olemaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin ristiriidassa sen puuttumattomuuspolitiikan kanssa.

Kiina ja kiinalaiset toimijat ovat yhä enenevissä määrin läsnä konfliktialueilla ja konfliktien lähimaastossa asettuen siten osaksi eri konfliktien dynamiikkaa. Klikkaa twiitataksesi!

Muutamista onnistumisistaan huolimatta Kiina on yhä suhteellisen uusi toimija rauhanvälityksen kentällä. Verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin Kiinan mahdollisuudet vaikuttaa moniin konflikteihin ovat rajalliset. Toisaalta Kiina ei myöskään ole antanut merkkejä, että se edes haluaisi ryhtyä rauhanvälittäjänä interventionistiksi ja pakottaa osapuolia neuvottelupöydän ääreen suurvaltavälittäjän tavoin. Sen sijaan Kiina pyrkii luomaan omanlaisensa kuvan rauhanvälittäjästä korostaen tukensa tarjoamista osapuolille ja omaa rooliaan neutraalina välittäjänä.

On kuitenkin huomioitava, että Kiina ei ole puolueeton toimija rauhanvälittäjänä ja että sen omat tarkoitusperät vaikuttavat vahvasti sen aloitteisiin myös tällä alueella – kuten välittäjänä toimivilla suurvalloilla aina. Tästä huolimatta Kiina voi toimia ja tulee jatkossakin toimimaan eri konflikteissa erilaisissa rauhanvälittäjän rooleissa, sillä monilla alueilla kiinalaiset aloitteet ja Kiinan vahva diplomatia täyttävät tehokkaasti kansainvälisen yhteisön katvealueita.

–

Kirjoittaja: Sasu Katajamäki

Editointi: Eero Tuorila ja Julia Lintunen

Kielenhuolto: Elena Rintamäki