John “Johnny” Kitagawan perustama tuotantoyhtiö Johnny & Associates loi vuosikymmenien aikana useita Japanin tunnetuimpia poikabändejä. Läpi koko 87-vuotiaana kuolleen Kitagawan uran hänen ympärillään velloi huhuja ja oikeusjuttuja, joissa häntä syytettiin poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Johnny & Associatesin ja mediayhtiöiden hyvien liikesuhteiden vuoksi lehdistö ei kuitenkaan uskaltanut raportoida syytöksistä, kunnes hiljaisuuden padon mursi lopulta Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n dokumentti. Sen julkaisusta alkaneen kohun myötä Kitagawan toimintaa ja median roolia asiassa on ruodittu kiivaasti.

Vuonna 1988 popbändi Four Leavesin jäsen Koji Kita syytti suosittujen poikabändien luomisesta tunnettua  John “Johnny” Kitagawaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kita väitti Kitagawan hyväksikäyttäneen hänen ohellaan myös muita teini-ikäisiä ja nuorempia poikia, joista Kitagawan johtama tuotantoyhtiö Johnny & Associates leipoi koko kansan poptähtiä yhtiön luotsaamassa akatemiassa. Syytökset mainittiin muutamassa lehtijutussa, mutta aihe katosi pian japanilaisten medioiden sivuilta.

Tarinoita Kitagawan edesottamuksista pulpahteli pintaan myös seuraavina vuosikymmeninä. Vuonna 1999 Kitagawaan kohdistuneita syytöksiä ruodittiin oikeudessa asti, kun lukuisista skuupeistaan tunnettu viikkolehti Shūkan Bunshun julkaisi useita teini-ikäisten poikien haastatteluja, joissa pojat syyttivät Kitagawaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kitagawa tulistui syytöksistä ja haastoi lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta. Lopputuloksena lehti määrättiin maksamaan Kitagawalle vahingonkorvauksia. Samalla korkeimpaan oikeuteen asti edenneen jutun lopullisessa päätöksessä kuitenkin todettiin, että monet lehden esittämät syytökset hyväksikäytöstä olivat totta.  

Kitagawa oli siis onnistunut nousemaan ja pysymään Japanin viihdemaailman huipulla yli puolen vuosisadan ajan, vaikka japanilainen media tiesi hänen toiminnastaan. Klikkaa twiitataksesi!

Japanin valtamedia ei tuolloin asiasta kiinnostunut, ja Kitagawa – tai hänen manageroimansa poikabändit, sillä Johnny itse karttoi julkisuutta – porskuttivat parrasvaloissa eteenpäin. Tänä vuonna Kitagawan ura saavutti kuitenkin maineen kannalta päätepisteensä, vaikkei vuonna 2019 kuollut Kitagawa olekaan asiasta enää tietoinen. Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC julkaisi keväällä 2023 dokumenttielokuvan, jossa haastateltiin useita Kitagawan uhreja, jotka olivat olleet ainakin jonkin aikaa tuotantoyhtiön pyörittämän akatemian jäseniä. He kuvasivat haastatteluissa yksityiskohtaisesti Kitagawan harjoittamaa hyväksikäyttöä. Uhrit näkivät sen vain asiana, joka täytyi hyväksyä, jos tahtoi nousta maan populaarimusiikin supertähdeksi. 

BBC:n dokumenttielokuva loi Kitagawan julkisuuskuvaan särön, joka lopulta mursi hiljaisuuden padon. Vaikka dokumenttielokuva ei välittömästi noussut japanilaismedioiden otsikoihin, aiheutti se kuhinaa sosiaalisessa mediassa. Viikkoja elokuvan julkaisusta useampi entinen Johnny’s-tähti, joita kutsuttiin yleensä johnnyiksi (janīzu), astui median valokeilaan toistamaan samankaltaisia syytöksiä kuin mitä dokumenttielokuvassa oli kuultu. Kun entinen johnny Kauan Okamoto saapui Japanin ulkomaisten toimittajien klubille kertomaan omista, kammottavista kokemuksistaan, myös Japanin isot päivälehdet ottivat asiaan viimein kantaa. 

Pian kävi ilmi etteivät Kitan syytökset vuodelta 1988 olleet suinkaan ensimmäinen kerta, kun aihetta oli käsitelty mediassa: ensimmäiset mediajutut Kitagawan harjoittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä olivat ilmestyneet jo vuonna 1965, kun Kitagawa vasta aloitteli uraansa. Kitagawa oli siis onnistunut nousemaan ja pysymään Japanin viihdemaailman huipulla yli puolen vuosisadan ajan, vaikka japanilainen media tiesi hänen toiminnastaan.

Meille mainostuloja, teille näkyvyyttä – uhrien kustannuksella

Johnny & Associatesin kaltaisilla agentuureilla on Japanissa valtavasti valtaa manageroimiensa laulajien elämässä ja uravalinnoissa. W. David Marx kirjoittaa vuonna 2012 julkaistussa Idols and Celebrity in Japanese Media Culture -kirjassa, että tuotantoyhtiöllä on oikeus päättää, miten laulajan ura urkenee, sekä viedä iso siivu tuotoista. Vastapalveluksena yhtiö ”rakentaa” huolellisesti poptähtensä julkisuuskuvaa ja opettaa heitä tanssimaan ja laulamaan, mikä tekee poptähdistä hyvin riippuvaisia tuotantoyhtiöistään. Jos omaan manageriinsa on tyytymätön, ei yhtiön vaihtaminen tule kuuloonkaan: esimerkiksi Johnny & Associates ei perinteisesti salli jäsentensä esiintymisiä samoissa TV-ohjelmissa agentuurista lähteneiden tähtien kanssa, minkä vuoksi yhtiöstä lähteminen saattoi olla kuolemanisku julkkisuralle.

Painetta muutokselle ei siis juuri tule tähdiltä itseltään mutta ei myöskään medialta. Mediayhtiöt haluavat TV-ohjelmiinsa tunnettuja poptähtiä, koomikoita tai muita julkisuuden henkilöitä. Kun vaikka Arashin tai AKB48:n tähdet tulevat viihdeohjelmiin kommentoimaan hassuja eläinvideoita tai osallistuvat tietovisaan, ovat katsojaluvut korkeampia. Mediayhtiöiden ja agentuurien yhteistyö on kuitenkin pelkkiä viihdeohjelmavierailuja syvempää: juuri Johnny & Associatesin tähdet tulivat tunnetuiksi esimerkiksi näyttelijärooleistaan saippuaoopperoissa. Joillakin bändeillä on ollut jopa oma viihdeohjelmansa – kuten esimerkiksi SMAP:lla, joka juonsi omaa SMAP x SMAP –ohjelmaansa vuosien ajan. 

Myöskään mediayhtiöiden uutispuoli ei viitsi lähteä kaivelemaan huhuja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos sen nähtiin vaarantavan median hyvän suhteen Kitagawaan. Klikkaa twiitataksesi!

Johnny & Associates hyödyntää uusien bändien profiloimisessa mediayhtiöiden tarvetta saada agentuurin suurimpia tähtiä TV-kameroiden eteen. Yhtiö esimerkiksi suostuu lähettämään ykköstähtensä esiintymään TV-ohjelmaan, mutta vain sillä ehdolla, että sama yhtiö ottaa tuntemattomamman artistin vieraaksi toiseen ohjelmaan. Jos ohjelman tuottaja ei suostu diiliin, ei hänen edustamansa kanava saanut myöskään suurempaa tähteä ohjelmaansa esiintymään. Järjestelmä ruokkii siis itseään: Johnny’s saa rakennettua uusia tähtiä käyttämällä suurimpia starojaan vipuvartena, kunnes männävuosien tulokkaat pystyvät toivottavasti tekemään jossain vaiheessa saman liikkeen seuraajilleen.

TV-kanavien ja osittain myös aikakauslehtien tuotot perustuvat mainostuloihin, jotka Johnny’s-tähtien tähdittämät TV-ohjelmat tai vaikka lehtihaastattelut takaavat korkeampien katsoja- ja lukijamäärien myötä. Johnny & Associates pystyy puolestaan pelaamaan viittä mediayhtiötä toisiaan vastaan ja tätä kautta saamaan edustamiensa popbändien kannalta parhaan diilin, jossa myös yhtiö itse takoo tuloja TV-esiintymisillä ja rahakkailla mainossponsorointisopimuksilla. Kummallakin osapuolella on intressi pitää järjestelystä kiinni. Tällöin myöskään mediayhtiöiden uutispuoli ei viitsi lähteä kaivelemaan huhuja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos sen nähtiin vaarantavan median hyvän suhteen Kitagawaan.

Uudelleenbrändäyksellä yritetään pelastaa uppoavaa Johnny’s-laivaa

Kitagawan toiminnan paljastumisesta keväällä alkanut skandaali johti aiemmin syksyllä Johnny & Associatesin toimitusjohtaja Julie Fujishiman eroon ja uhreille osoitettuun anteeksipyyntöön. Yhtiön aloittaman sisäisen selvityksen perusteella Johnny & Associates – nykyisin nimeltään Smile-Up – aikoo maksaa korvauksia 325:lle Kitagawan hyväksikäytön uhrille. Skandaalin paljastuttua Fujishima ei  alun perin aikonut erota tehtävästään, mutta jatkaminen osoittautui mahdottomaksi, kun sisäisen selvityksen mukaan hän ja yhtiön muut johtajat olivat katsoneet Kitagawan toimintaa sormiensa läpi vuosikymmenien ajan. 

Myös media on miettinyt omaa rooliaan Kitagawan hyväksikäytön peittelyssä – varsinkin, kun saman sisäisen selvityksen mukaan median hiljaisuus osaltaan mahdollisti hyväksikäytön jatkumiseen. Selvitysten mukaan Johnny & Associatesin valta media-alalla oli paisunut niin suureksi, että sen agentuurin johtajat pystyivät vaikuttamaan jopa televisiosarjojen näyttelijävalintoihin: kun Johnny’s-tähdellä ja toisella näyttelijällä oli sarjan kulisseissa kiistaa, vaati Johnny & Associatesin johtaja toiselle näyttelijälle potkuja sarjasta. Toimittaja Masahiko Motoki kirjoitti puolestaan omakohtaisesta kokemuksestaan yhtiön painostuksesta. Hänen kirjoitettua Kitagawan hyväksikäytöstä vuonna 1981 ilmoitti Johnny & Associates, ettei yksikään sen tähdistä esiintyisi enää lehden sivuilla. Kustannusyhtiö Kodansha taipui uhkauksen seurauksena, ja Motoki siirrettiin toiselle osastolle. 

Kitagawan hyväksikäytön peittelyyn vaikutti osaltaan myös mediayhtiöiden välinpitämätön suhtautuminen huhuihin. Klikkaa twiitataksesi!

Kitagawan hyväksikäytön peittelyyn vaikutti osaltaan myös mediayhtiöiden välinpitämätön suhtautuminen huhuihin. Esimerkiksi erään japanilaisen TV-yhtiön tuottaja kertoi David McNeillille, että vaikka Kitagawan toiminta oli väärin, oli uhreille sen hyväksyminen vain ”kuuluisuuden hinta”. Eräs kokenut toimittaja kertoi juristien verkkomedia Bengoshi.comille, että hyväksikäyttö oli vain showbisnesmaailmassa tyypillistä vaihtokauppaa seksin ja uramenestyksen välillä, eikä asialla ollut sen enempää uutisarvoa. Kohun näyttävä nouseminen julkisuuteen vasta tänä vuonna kertonee siis myös siitä, kuinka suhtautuminen hyväksikäyttöön osana showbisnestä on vuosien saatossa muuttunut.

Anteeksipyyntöjäkin mediassa nähtiin. Esimerkiksi Tokyo Shimbun kirjoitti ”katuvansa”, kuinka se oli kirjoittanut vain pari lyhyttä juttua 2000-luvun alun oikeuskäsittelystä eikä yhtään artikkelia korkeimman oikeuden päätöksestä, jossa Kitagawan todettiin syyllistyneen hyväksikäyttöön. Shūkan Bunshunin eri sanomalehtien reaktioita yhteenvetävän koontiartikkelin mukaan Asahi Shimbun puolestaan arveli, ettei media käsitellyt julkisuudessakin olleita tietoja hyväksikäytöstä riittävästi ja että tapahtuneesta tulisi ottaa opiksi. Talouslehti Toyo Keizain koonnissa Fuji TV totesi järjestävänsä koulutusta, jottei ihmisoikeusrikkomuksia eli seksuaalista hyväksikäyttöä enää tapahtuisi, kun taas TV Tokyo tyytyi toteamaan ottavansa ”ihmisoikeussäännökset” kumppaneidensa kanssa jatkossa huomioon.

Paine muutokselle voi tulla mainostajien kautta

Mediayhtiöiden sijaan suurin paine voi tulla Johnny & Associates -tähtiä mainoskasvoikseen palkanneilta suuryrityksiltä, jotka eivät halua brändiensä tahraantuvan skandaalin vuoksi – ja joiden painostus pakotti myös Fujishiman eroamaan toimitusjohtajan palliltaan. Smile-Upin sisäisen tutkinnan valmistuttua syyskuussa useat yritykset – esimerkiksi vakuutusyhtiö Tokio Marine Nichido – katkaisivat sopimuksensa yhtiön kanssa, kun taas Japan Airlines, Suntory ja Nissan kertoivat odottavansa, että Johnny’s hoitaa toimintansa kuntoon ja varmistaa, ettei mitään vastaavaa enää tapahtuisi. Pikaruokaravintola Mos Burgerin pikaratkaisu oli puolestaan liimata tarrat Johnny’s-tähtien naamojen päälle kadunvarsimainoksessaan. 

Kitagawan tapaus ei ole suinkaan ainulaatuinen. Esimerkiksi Iso-Britanniaa ravisutti vuosia sitten paljastukset Jimmy Savilen vastaavasta hyväksikäytöstä, josta mediakentällä myös tiedettiin mutta ei kerrottu. Japanissa vastaavan, vuosikymmeniä jatkuvan hyväksikäytön mahdollisti Johnny & Associatesin valta: niin yksittäisiin poikiin kohdistuva valta, jolla heistä leivottiin koko kansan rakastamia poptähtiä, kuin myös valta media-alalla, jossa hyväksikäyttöä katsottiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pitkään sormien läpi. Kun skandaalista uutisoidaan yhä Japanin mediassa lähes päivittäin, nousee väistämättä mieleen ajatus, kuinka monta uhria olisi voinut säästyä, jos media olisi uutisoinut asiasta jo vuosikymmeniä sitten – vaikka jo vuonna 1962. 

—

Kirjoittaja: Eero Tuorila
Editointi: Julia Lintunen, Veikko Mäkelä
Kielenhuolto: Elena Rintamäki