Yhdysvaltojen asettamat pakotteet ovat kova isku Kiinalle, joka joutuu nyt kehittämään kaikista edistyneempiä puolijohteita itse. Kiina syytääkin nyt mittavia summia rahaa oman puolijohdeteollisuuteensa kehitykseen. Yhdysvaltojen pyrkimys rajoittaa kilpailijansa kehitystä paljastaa kuitenkin turvallisuutta korostavan ajattelun hinnan: se voi kasvattaa kauppasuhteisiin liittyvää epävarmuutta ja osaltaan johtaa myös Euroopan vihreän siirtymän vaarantumiseen.

Elektroniikkateollisuudelle elintärkeät mikrosirut tai puolijohteet ovat muodostuneet yhdeksi Kiinan ja Yhdysvaltojen taloudellisen ja strategisen kilpailun etulinjoista. Elektronisten laitteiden “aivoina” toimivat mikrosirut, jotka varastoivat ja prosessoivat informaatiota, ovat välttämättömiä lähes kaikessa elektroniikassa ja myös uusissa teknologioissa kuten tekoälyn kehityksessä. Niiden suunnittelu ja valmistaminen kuuluvat elektroniikkateollisuuden teknisesti vaativimpiin saavutuksiin.

Mikrosiruja on erilaisia, mutta kaksi tärkeää kategoriaa ovat muistisirut, jotka varastoivat dataa, sekä prosessointisirut, jotka käsittelevät sitä. Yhdysvallat on molempien sirujen suunnittelun markkinajohtaja, mutta useimmat erikoistuneet valmistajat ovat Aasiassa, kuten esimerkiksi muistisiruissa vahva Etelä-Korean Samsung. Prosessointisirujen valmistuksen kiistaton johtaja on puolestaan taiwanilainen TSMC, joka valmistaa jopa 90 prosenttia maailman tehokkaimmista mikrosiruista. Näitä kuluu niin iPhoneissa kuin esimerkiksi tekoälyn kouluttamisessa. 

Ala on vuosikymmeniä kehittynyt kansainvälisten pitkälle integroitujen toimitus- ja tuotekehitysketjujen varaan, mutta Yhdysvaltojen ja Kiinan geopoliittinen kilpailu ja puolijohteiden käyttö esimerkiksi ase- ja tekoälyjärjestelmissä on johtanut siihen, että Yhdysvallat on yhä enemmän pyrkinyt estämään Kiinan kotimaisen mikrosiruteollisuuden nopeana edenneen kehityksen.

Sekä Yhdysvallat, EU että Kiina pyrkivät suojaamaan itseään muiden maiden protektionismilta ja erilaisilta vientirajoituksilta ja lisäämään omavaraisuuttaan. Hinta on kuitenkin kova, kun vuosikymmenten aikana kehittyneitä tuotantoketjuja horjutetaan. Kiina on tilanteessa erityisen haavoittuvainen, mutta toisaalta sen kehitystä kannattaa seurata tarkkaan.

Yhdysvallat sanoi seis siruille

Viime vuoden lokakuussa Yhdysvallat otti käyttöön rajoitukset, jotka käytännössä pyrkivät sulkemaan Kiinan pois edistyneimpien mikrosirujen globaaleista suunnittelu- ja tuotantoketjuista rajoittamalla amerikkalaiseen teknologiaan perustuvien välineiden ja teknologioiden vientiä Kiinaan sekä estämällä Yhdysvaltain kansalaisia työskentelemästä alalla Kiinassa. Myöhemmin Yhdysvallat on saanut myös tärkeää teknologiaa omaavat Japanin ja Alankomaat liittymään mukaan ja rajoitti myös investointeja strategisille sektoreille Kiinassa. 

Yhdysvaltojen mukaan rajoitukset koskevat ainoastaan kansalliselle turvallisuudelle välttämättömiä teknologioita eikä niitä ole tarkoitettu hidastamaan Kiinan talouskehitystä. Käytännössä mikrosiruja tarvitaan kuitenkin niin monilla aloilla, että sotilaalliseen kehitykseen kelvollisia teknologioita on hankala erottaa tulevaisuuden taloudelle elintärkeistä teknologioista kuten tekoälystä.

Uuden rajoituspolitiikan ytimessä on Yhdysvaltojen pelko siitä, että Kiina saattaa jossain vaiheessa ohittaa länsimaat tietyillä sotilaallisesti merkittävillä teknologian osa-alueilla. Klikkaa twiitataksesi!

Uuden rajoituspolitiikan ytimessä on Yhdysvaltojen pelko siitä, että Kiina saattaa jossain vaiheessa ohittaa länsimaat tietyillä sotilaallisesti merkittävillä teknologian osa-alueilla kuten älykkäässä aseteknologiassa tai tekoälyyn perustuvissa valvontajärjestelmissä, millä olisi vaikutuksia poliittiseen voimatasapainoon. Kiina on kuitenkin merkittävä markkina länsimaisille alan yrityksille, mikä on tähän asti rajoittanut Yhdysvaltojen halukkuutta asettaa rajoituksia. Nykyiset rajoitukset kuitenkin merkitsevät käytännössä pyrkimystä tukahduttaa Kiinan puolijohdesektorin kehitys. Mikäli rajoitukset jatkuvat – kuten odotettavissa on – seuraava kysymys on se, pystyykö Kiina nostamaan oman kotimaisen teollisuutensa maailman kärkeen.

Tilanne, jossa Yhdysvallat kykenee rajoittamaan näin suurissa määrin teknologioiden vientiä Kiinaan ja myös saamaan muut maat mukaan yhteiseen rintamaan, kertoo teknologisesta ja poliittisesta etulyöntiasemasta, joka Yhdysvalloilla edelleen on: Edistyneet mikrosirut perustuvat pitkälti amerikkalaiseen suunnittelutyöhön, ja toisaalta maan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta antaa sille mahdollisuuden vaikuttaa liittolaismaiden päätöksiin. Toki myös esimerkiksi Japanilla on omat huolensa Kiinan suhteen – ja se on rajoittanut oman teknologiansa vientiä Kiinalle jopa Yhdysvaltoja tiukemmin.

Pystyykö Kiina kirimään etumatkan kiinni?

Puolijohteiden merkitystä tulevaisuuden teknologioille on vaikea aliarvioida, ja Yhdysvallat iski rajoituksillaan Kiinaa vastaan hetkellä, jolloin maa kärsii muutoinkin lukuisista haasteista, päällimmäisinä heikot talousnäkymät ja lisääntyvä epävarmuus kansalaisten keskuudessa. Mikrosirujen saatavuuden rajoittaminen vaikuttaa esimerkiksi tekoälysovellusten kehittämiseen. 

Yhdysvallat pelaa siis tietynlaista uhkapeliä. Se uskoo pystyvänsä pysäyttämään tai ainakin hidastamaan Kiinan puolijohdeteollisuuden kehitystä siinä määrin, että sen etumatka säilyy hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta kun Kiinan markkinat pakotetaan omavaraisiksi, riskinä on että ne ennen pitkää kykenevät kehittämään kotimaisia tuotantoketjuja ja lisäämään riippumattomuutta länsimaista.

Tuhannen taalan kysymys onkin, pystyykö Kiina kehittämään rajojensa sisälle aidosti kilpailukykyisen siruteollisuuden. Yhdysvalloilla ja sen kumppanivaltioilla on vahva ote puolijohdeteollisuuden terävästä kärjestä, kun taas Kiina kykenee suuriin tuotantomääriin vanhempien sukupolvien siruteknologiassa. Koska länsimailla on teknologiassa vuosikymmenien aikana kertynyttä erikoisosaamista, voi Kiinalle olla vaikeaa ellei mahdotonta kuroa etumatkaa kiinni ainakaan keskipitkällä aikavälillä. 

Kun Kiina on aiemmin pyrkinyt luomaan kansainvälisesti johtavia yrityksiä esimerkiksi akkuteknologiassa tai vihreän energian aloilla, on se nojannut teollisuuspolitiikkaan johon kuuluu voimakas valtion rooli. Tämä näkyy muun muassa suotuisan lainsäädännön ja toimintaympäristön luomisessa strategisilla prioriteettialoilla (joihin hyvänä katsauksena toimii Made in China 2025 -strategia) sekä julkisen rahoituksen turvaamiseen. Toisaalta taas strategia nojautuu suuriin ja suojattuihin sisämarkkinoihin, joilla varsinkin kuluttajatuotteita valmistavat yritykset voivat kilpailla ja vaurastua. 

Tuhannen taalan kysymys onkin, pystyykö Kiina kehittämään rajojensa sisälle aidosti kilpailukykyisen siruteollisuuden. Klikkaa twiitataksesi!

Strategiaan liittyy kuitenkin paljon hukkaa, sillä usein rahaa syydetään runsaasti tuottamattomiin ja jopa korruptoituneisiin hankkeisiin ennen kuin aidosti kilpailukykyisiä yrityksiä ja teknologiaa alkaa syntyä. Esimerkkinä tästä toimivat vaikkapa aurinkopaneelit tai sähköautot, joiden kehittäminen säädettiin prioriteetiksi jo varhain 2000-luvulla, mutta kansainvälisesti johtavia yrityksiä on alkanut syntyä vasta viime vuosina – tulosta on siis syntynyt mutta kalliita huteja ja hukkaa on vaikea välttää. Rahoitusta alalle riittänee valtion taholta tulevaisuudessakin Kiinan talousongelmista huolimatta – niin suuresta strategisesta prioriteetista on kyse.

Suuri kysymys on se, kuinka hyvin edellämainittu strategia toimii mikrosiruteollisuuden tapauksessa, jossa monimutkaisten teknologioiden kehittäminen on vienyt muualla vuosikymmeniä. Jokainen toimitusketjun osa – suunnittelu, kaivertamiseen käytettävät koneet ja valmistukseen tarvittavat kemikaalit – nojaa pitkälle erikoistuneisiin yrityksiin, jotka lisäksi ammentavat työvoimaa ja alihankintapalveluita oman alueensa muista toimijoista. 

Näitä synergioita on hyvin hankala toisintaa yhden maan sisällä varsinkin, kun ulkomaisen työvoiman ja koneiden saantia rajoitetaan. Kiina kuitenkin yrittää nimenomaan tällaista strategiaa tukemalla niin sanottuja “pikkujättiläisiä” eli pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka saavuttavat johtavan aseman omalla erikoisalallaan.

Kiina ymmärtää hyvin mikrosirujen merkityksen

Kiina on tunnistanut mikrosirujen strategisen merkityksen jo pitkään. Vuonna 2014 Kiinan valtioneuvosto julkaisi ohjeistuksen, jonka mukaan kiinalaisen puolijohdeteollisuuden pitäisi saavuttaa kansainvälisesti johtava asema vuoteen 2030 mennessä. Made in China 2025 -strategia asetti tavoitteeksi 70 prosentin omavaraisuusasteen puolijohteissa vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2020 tavoitteesta oltiin tosin kaukana: vain 16 prosenttia Kiinan tarvitsemista mikrosiruista valmistettiin Kiinassa, osa siitäkin ulkomaisten yritysten omistamissa tehtaissa. 

Haasteen suuruudesta kertoo ehkä jotain se, että esimerkiksi Eurooppa ja Yhdysvallat – jotka ovat jo aiemmin omilla erikoisalueillaan olleet siruteknologian aallonharjalla – kohtaavat suuria vaikeuksia yrittäessään strategisen autonomian nimessä tuoda sirutuotantoa omille mantereilleen. Esimerkkinä voidaan ottaa Euroopan unionin mikrosiruasetus (Chips Act), jonka tavoitteena on lisätä omavaraisuutta. Asetus sallii muun muassa jäsenvaltioiden tukiaiset teollisuuden houkuttelemiseksi ja investoi miljardien arvosta EU-varoja. 

Tietyssä mielessä voidaan sanoa, että EU siirtyy teollisuuspolitiikassaan enemmän valtiontukien suuntaan, sillä se yrittää antaa mikrosiruteollisuudelle sen tarvitsemaa rahoitusta. Esimerkiksi Saksa suunnittelee tarjoavansa 20 miljardin euron valtiontuet mikrosirutehdasprojekteille tulevina vuosina. Maa onkin onnistunut houkuttelemaan kymmenien miljardien eurojen arvosta tulevia tehdasinvestointeja. 

Politiikkaa on kuitenkin myös kritisoitu: tavoite edistyneimpien mikrosirujen valmistuksen tuomisesta Eurooppaan palvelee strategisia päämääriä, mutta ei niinkään sirujen loppukäyttäjien eli teollisuusyritysten tarpeita, suurin osa Saksan sirujen kulutuksesta kun menee esimerkiksi autoteollisuuden käyttöön. Esimerkiksi TSMC:n Dresdeniin suunnittelema tehdas tulee valmistamaan yrityksen vanhempaan teknologiaan perustuvia siruja. Siruteollisuuden aallonharjalle pääsy on siis vaikeaa, vaikka apuna olisi valtion teollisuuspolitiikka.

Protektionismi ei markkinamielessä liene hyväksi oikein kenellekään: yleistyvä korkean teknologian toimitusketjujen irrottaminen toisistaan johtanee sekä taloushaittoihin että innovaatioiden hidastumiseen. Klikkaa twiitataksesi!

Kiina saattaa kohdata samanlaisen pulman, jossa esimerkiksi tekoäly-yhtiöiden tarvitsemien strategisesti tärkeiden edistyneiden, pienten mikrosirujen tuottaminen vaatii pitkittynyttä ja merkittävää valtion tukea, jotka eivät välttämättä korvaudu lähiaikoina markkinoilta tulevan kysynnän kautta. Toisaalta Kiinan etuna on edelleen suljettu suuri markkina sekä se, että maan yritykset on käytännössä pakotettu kääntymään kotimaisten toimittajien puoleen. 

Mikäli Kiina siis aikoo pitää yllä tätä kysyntää kotimaassa, täytyy sen samaan aikaan taata myös korkeimman teknologian yritystensä ostovoima ja kilpailukyky vientirajoitusten puristuksessa. Protektionismi ei markkinamielessä liene hyväksi oikein kenellekään: yleistyvä korkean teknologian toimitusketjujen irrottaminen toisistaan johtanee sekä taloushaittoihin että innovaatioiden hidastumiseen, kun sekä Kiinalla että muilla mailla kuluu rahaa toimitusketjujensa aukkojen paikkaamiseen omien vahvuuksiensa hyödyntämisen sijaan.

Mitä Kiina sitten voi tehdä teknologisen asemansa turvaamiseksi? Yksi keino on jatkaa korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden rekrytoimista isolla rahalla ulkomailta auttamaan tuotekehityksessä. Vaikka Yhdysvaltojen asettamat rajoitukset kieltävät maan kansalaisten työskentelyn kriittisten teknologioiden parissa Kiinassa, pyrkii Kiina silti rekrytoimaan Yhdysvaltojen huippuyliopistoissa opiskelleita Kiinan ja muiden maiden kansalaisia. 

Toisaalta Kiina on pyrkinyt käyttämään vaihtoehtoisia teknologioita, esimerkiksi kehittämään tekoälyä vanhemman sukupolven mikrosiruilla, joita useampia yhdistämällä voidaan ikään kuin matkia edistyneemmän mikrosirun prosessointivoimaa. Hiljattain Kiina vaikuttaa onnistuneen olemassaolevia koneita muokkaamalla valmistamaan pienempiä mikrosiruja kuin mihin sen oli ajateltu kykenevän ilman ulkomaista teknologiaa. Arvioiden mukaan tämän menetelmän kustannustehokkuus on matala, mutta se osoittaa kuitenkin kekseliäisyyttä hankalassa tilanteessa.

Kansallisen turvallisuuden korostaminen lisää kauppasuhteiden arvaamattomuutta

Kokonaisvaltainen korkealaatuisten mikrosirujen tuotantoketju Kiinassa antanee odottaa itseään, koska maa ei ollut vielä saavuttanut siihen vaadittavaa teknologista kypsyyttä ennen kuin Yhdysvallat otti rajoitukset käyttöön. Yhdysvallat lieneekin laskenut sen varaan, että rajoitustoimet pitävät Kiinan takamatkalla tulevaisuudessakin. 

Muurien nostaminen strategisten teknologioiden kaupan tielle saattaa näyttäytyä strategisena välttämättömyytenä, mutta taloudelliselta kannalta kyseessä tuskin on hyvä valinta. Yhdysvaltalaiset yritykset lobbaavatkin edelleen hallitustaan, jotta se ei enää tiukentaisi Kiinaan kohdistuvia rajoituksia – ne kun ovat edelleen hyvin sidoksissa Kiinan markkinoihin. 

Jos Kiina on riippuvainen länsimaista puolijohdetuotannossaan, ovat länsimaat puolestaan riippuvaisia esimerkiksi Kiinan aurinkopaneeleista, raaka-aineista ja massiivisesta tuotantokapasiteetista. Klikkaa twiitataksesi!

Toisaalta Kiina on edelleen merkittävä tuottaja ja viejä vanhemmissa puolijohdesukupolvissa, joilla on edelleen runsaasti tarvetta teollisuudessa. Kiina pyrkinee säilyttämään tämän aseman, sillä rooli tärkeänä linkkinä tuotantoketjuissa luo sille neuvotteluvoimaa ja voi auttaa välttämään entistä voimakkaampia rajoitteita. Edistyneiden puolijohteiden tuotantoketjujen erkaantuessa yhä enenevässä määrin myös teknologisen kehityksen geopoliittiset ulottuvuudet korostuvat entisestään, ja myös Kiinan vastatoimiin on syytä varautua.

Jos Kiina on riippuvainen länsimaista puolijohdetuotannossaan, ovat länsimaat puolestaan riippuvaisia esimerkiksi Kiinan aurinkopaneeleista, raaka-aineista ja massiivisesta tuotantokapasiteetista. On sanottu ettei esimerkiksi Euroopan vihreä siirtymä onnistu ilman Kiinan tukea. Toisin sanoen mikäli teknologiaviennin yhdistäminen kansallisen turvallisuuden ajatteluun syvenee entisestään, vaikuttaa se yhä useampiin kaupan ja talouden aloihin. Tämä puolestaa tuo lisää epävarmuutta niin tulevaisuuden teknologian ja talouden kehitykseen kuin esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaankin.

Kirjoittaja: Anton Karppanen

Editointi: Eero Tuorila, Julia Lintunen

Kielenhuolto: Hanna Lehto