Venäjän katse on viime vuosina kääntynyt yhä voimakkaammin Afrikkaan. Yksityisen palkka-armeijan Wagnerin avulla Venäjä on lisännyt vaikutusvaltaansa maissa, joissa palkkasotilaat ovat osallistuneet taisteluihin valtion siunauksella. Venäjä on laajentanut sekä virallisesti että epävirallisesti sosiaalista, taloudellista ja sotilaallista vaikutuspiiriään viime vuosina Afrikan maissa, joissa informaatiovaikuttamisen juuret ulottuvat syvälle.

Palkka-armeijoiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta yhä monilukuisemmaksi, ja niistä tunnetuimpia ovat yhdysvaltalainen Academi (entinen Blackwater) ja turkkilainen SADAT. Yksityisten sotilasyritysten palkkasotilaiden rooli konflikteissa on ollut yhä enemmän esillä kansainvälisessä mediassa. Viimeisimpinä uutisissa ovat olleet Wagner-ryhmän tekemät sotarikokset Ukrainassa.

Geneven sopimus määrittelee palkkasotilaan henkilöksi, joka osallistuu aseelliseen konfliktiin henkilökohtaisen hyödyn vuoksi eikä ole minkään virallisen armeijan jäsen. Kansainvälisen lain mukaan tällaista henkilöä ei tunnusteta lalliseksi taistelijaksi, eikä häntä koske samanlainen oikeudellinen asema kuin virallisen armeijan sotilaita. Palkkasotilaita voidaan syyttää sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhasta. Ilman laillista sotilaan statusta he voivat saada jopa kuolemantuomion, sillä palkkasotilaat tuomitaan maan rikoslain mukaisesti. Toisin kun sotavangit, heitä ei tarvitse palauttaa kotimaahansa konfliktin loputtua.

Palkkasotilaat usein työskentelevät voittoa tavoitteleville yksityisille sotilasyrityksille, jotka tarjoavat palveluita eturintaman taistelijoista armeijan ruokahuollosta vastaaviin henkilöihin. Toisinaan on vaikeaa tehdä ero palkkasotilaan ja siviilin välillä, mikä entisestään hankaloittaa taistelijoiden erottamista väestöstä.

Palkkasotilaita rekrytoineen valtion saaminen vastuuseen mahdollisista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomisesta on hyvin monimutkaista. Klikkaa twiitataksesi!

Palkkasotilaita rekrytoineen valtion saaminen vastuuseen mahdollisista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomisesta on hyvin monimutkaista, koska valtion ja “aliurakoitsijana” toimivan yrityksen yhteyden osoittaminen on käytännössä mahdotonta.

Hitlerin suosikkisäveltäjä venäläisen sotilasyrityksen nimenä

Wagner-joukkojen toiminta konfliktialueilla on noussut kansainvälisen keskustelun keskiöön heidän tekemiensä vakavien ihmisoikeusrikoksien vuoksi. Palkka-armeijan rooli on puhututtanut siksi, että ryhmän avulla Venäjä pyrkii laajentamaan vaikutuspiiriään poliittisesti ja taloudellisesti epävakaissa maissa.

Wagner on yksityinen venäläinen palkka-armeija, jonka perustajana pidetään salaisen palvelun entistä työntekijää ja ilmavoimien sotilasta Dmitri Utkinia. Ryhmän nimen väitetään juontavan juurensa Utkinin taistelijanimestä, joka on valittu Adolf Hitlerin suosikkisäveltäjän kunniaksi. Utkin on kuitenkin johtanut ryhmää ainoastaan taisteluissa. Toimintaa laajemmin ohjaa ”Putinin kokkina” tunnettu Jevgeni Prigožin, joka virallisesti hoitaa Kremlin ja puolustusministeriön pitopalveluita. Kulissien takana hän pyörittää myös Venäjän trollitehdasta ja disinformaatiokampanjoita.

Bellingcatin mukaan Wagner-joukot ovat Kremlin kontrollin alaisia muun muassa Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU:n (Glavnoje razvedyvatelnoje upravlenije) kautta. Ryhmän palkkasotilaita on koulutettu tiedustelupalvelu GRU:n keskuksessa.

Venäjän palkka-armeijat koostuvat pääasiassa GRU:n ja liittovaltion turvallisuustiedustelun FSB RF:n (Federal’naya sluzhba bezopasnosti Rossiyskoy Federatsii) veteraaneista ja entisistä upseereista. On väitetty, että FSB:llä oli rooli Slavonic Corpsin, varhaisen venäläisen sotilasyhtiön, ja myöhemmin myös Wagner-ryhmän luomisessa.

Warner-joukkojen aiheuttamien ongelmien ilmaantuessa Venäjä voi kiistää yhteytensä ryhmään. Tätä Venäjä onkin tehnyt toistuvasti ja virallisesti ryhmää ei ole olemassa, sillä maan laki kieltää palkka-armeijat. Yhteyksien kieltämisestä huolimatta vuonna 2016 Utkin nähtiin videolla, joka lähetettiin Kremlissä järjestetyistä juhlallisuuksista. Utkinin läsnäolo myönnettiin.

Presidentti Vladimir Putin on myös nähty yhteiskuvissa Wagnerin korkea-arvoisten upseerien kanssa. Useat tutkijat ovat todenneet, että ryhmä linkittyy suoraan Kremliin. Arvioiden mukaan vuoden 2014 jälkeen vähintään 10 000 henkilöä on tehnyt “työsopimuksen” ryhmän kanssa. Äärioikeistolainen ideologia ja raha ovat olleet ryhmään liittymisen motiiveja. Lisäksi seikkailunhalu ja tulevaisuuden näköalattomuus ovat yksilötason syitä toiminnalle.

Missä poliittisia ongelmia, siellä myös Wagnerin palkkasotilaat

Venäjälle Wagner-joukkojen käyttö mahdollistaa hämärät ja epämääräiset toimet konflikteissa ja poliittisesti epävakaissa maissa. Ryhmä on ollut osallisena sellaisissa konflikteissa, joita länsimaissa ei pidetä oikeutettuina. Esimerkiksi on epäilty, että Wagnerit olisivat  osallistuneet Burkina Fasossa tämän vuoden tammikuussa tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen  yhdessä maan sotilasjuntan kanssa.

Wagnerin palkkasotilaat nousivat ensimmäistä kertaa julkisuuteen, kun he ilmaantuivat Itä-Ukrainaan vuonna 2014 yhdessä Venäjä-mielisten separatistien kanssa. Klikkaa twiitataksesi!

Wagnerin palkkasotilaat nousivat ensimmäistä kertaa julkisuuteen, kun he ilmaantuivat Itä-Ukrainaan vuonna 2014 yhdessä Venäjä-mielisten separatistien kanssa. Ryhmä on osallistunut taisteluihin myös Syyriassa ja Libyassa. He tukivat Venezuelan presidentin Nicolás Maduron sosialistista hallitusta vuonna 2019 Yhdysvaltojen tukeman opposition mielenosoituksia vastaan. Maduron hallinto on yrittänyt hiljentää opposition äänen. Tällä hetkellä Wagner-joukot osallistuvat Ukrainan taisteluihin Venäjän armeijan rinnalla. Heidän tehtäväkseen väitetään taisteluihin osallistumisen lisäksi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tappaminen.

Valtioiden levoton poliittinen tilanne ja korruptio mahdollistavat Venäjän keinot vaikuttaa maiden sisäpolitiikkaan. Useissa maissa Wagnerit toimivat hallituksen rinnalla taisteluissa. Klikkaa twiitataksesi!

Valtioiden levoton poliittinen tilanne ja korruptio mahdollistavat Venäjän keinot vaikuttaa maiden sisäpolitiikkaan. Useissa maissa Wagnerit toimivat hallituksen rinnalla taisteluissa. Esimerkiksi Syyriassa Wagnerin palkkasotilaat taistelivat yhdessä Syyrian hallinnon rinnalla. Wagner-ryhmällä sanotaan olleen merkittävä rooli vuosina 2016–2017 Palmyran ja Deir Ez-Zorin takaisin valtaamisessa Isisiltä. Vuoden 2018 alussa Yhdysvaltojen johtaman liittouman iskussa kuoli sata Syyrian hallituksen puolella taistellutta sotilasta Deir Ez-Zorin lähellä. Joukkojen mukana väitetään myös olleen Wagnerin palkkasotilaita, joiden tarkoitus oli sotaa tarkkailevan Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan saada hallintaansa alueen kaasu- ja öljykentät.

Monessa Afrikan maassa, kuten Libyassa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, venäläiset ovat auttaneet hallituksen joukkoja taisteluissa kapinallisia tai jihadisteja vastaan. Vuonna 2014 Wagner-ryhmän sotilaita saapui Kongon demokraattiseen tasavaltaan, ja sittemmin heidän läsnäolonsa on laajentunut muun muassa Sudaniin ja Mosambikiin. Wagner-ryhmän palkkasotilaiden työnkuva ja määrä vaihtelevat suuresti maittain Afrikassa. Kongon demokraattisen tasavallan lisäksi Zimbabwessa ja Madagaskarissa ryhmän palkkasotilaat ovat pääasiassa toimineet maiden poliittisen eliitin neuvonantajina ja henkivartijoina. Mosambikissa ja Keski-Afrikan tasavallassa Wagner-ryhmän palkkasotilaiden tehtävänä on ollut osallistua taisteluihin, joissa he ovat toimineet Prigožin taloudellisten intressien ja etujen suojelemiseksi.

Venäjän Afrikka-strategia on tarkkaan harkittu

Afrikan ja Lähi-idän maiden rikkaat luonnonvarat ja niiden taloudellinen hyväksikäyttö on ollut yksi Venäjän intresseistä lisätä yhteistyötä maiden kanssa. Esimerkiksi öljy-yhtiö Evro Polis teki Wagner-ryhmän kanssa Syyriassa sopimuksen, jossa palkkasotilaat saivat Isisin hallinnassa olevien öljykenttien valtauksesta vastineeksi öljy- ja kaivosoikeuksia. Samanlaisia sopimuksia on todennäköisesti allekirjoitettu muissakin maissa. On arveltu, että Venäjä on Afrikassa parantaakseen geopoliittista asemaansa saamalla erilaisia hyötyä, kuten pääsyn strategisesti tärkeisiin alueisiin tai luonnonvaroihin, kuten kaasuihin ja mineraaleihin. Näistä saatavat tulot vähentävät maahan kohdistuvia talouspakotteita.

Afrikan ja Lähi-idän maiden rikkaat luonnonvarat ja niiden taloudellinen hyväksikäyttö on ollut yksi Venäjän intresseistä lisätä yhteistyötä maiden kanssa. Klikkaa twiitataksesi!

Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan maiden poliittiseen ilmapiiriin ja venäjämielisiin mielipiteesiin tiivistämällä yhteistyötä maiden hallinnon kanssa. Malissa on ollut vuodesta 2012 aseellinen konflikti, jossa ääri-islamistiset ryhmät ovat taistelleet hallitusta ja sen liittolaisia vastaan maan pohjoisosissa. Malissa tapahtui vuonna 2020 vallankaappaus, johon Venäjän on arveltu sekaantuneen. Joulukuussa 2021 Wagner-ryhmän kerrottiin saapuneen Maliin. Taustalla on maan pääministerin Choguel Maigan allekirjoittama yhteistyösopimus Venäjän kanssa taistelussa jihadisteja vastaan. Maiga on toistuvasti kiistänyt Wagner-ryhmän osallistumisen aseellisiin toimiin, vaikka heidän roolinsa on maassa ilmeinen. Wagner-sotilaiden läsnäolo Malissa johti Ranskan joukkojen vetäytymiseen vuoden alussa. Maaliskuussa Wagnerin palkkasotilaiden todettiin syyllistyneen arviolta 300 siviilin joukkomurhaan yhdessä maan armeijan kanssa. Pian tämän jälkeen EU keskeytti sotilasoperaationsa maassa.

Venäjä on pohjustanut rooliaan Malissa propagandakoneistonsa avulla rakentamalla harkittua imagoa oikeuttamaan läsnäolonsa maassa. Vuonna 2021 Yerewolo-liike protestoi kaduilla tukeakseen uutta hallitusta iskulauseilla “Ranska ulos” ja “eläköön venäläiset”. Mali on Ranskan entinen siirtomaa ja Venäjä hyödyntää Ranskan kolonialistista painolastia luomalla itsestään kuvaa puolueettomana toimijana. Yerewolo-liikkeen jäsenten keskuudessa suosittu kamerunilainen Afrique Media -kanava tuottaa venäjämyönteistä propagandaa. Venäjä on yhä voimakkaammin pyrkinyt lisäämään poliittista ja sotilaallista vaikutusvaltaansa jakamalla disinformaatiota. Venäjän hyökättyä Ukrainaan EU kielsi valtiollisen Russia Today -kanavan toiminnan, ja reaktiona tähän Venäjä on lisännyt kanavan uutisointia ranskankielisissä Afrikan maissa. 

Neuvostoliiton perintö elää yhä monessa maassa

YK:n helmikuussa järjestämässä yleiskokouksessa monen Afrikan maan äänestyskäyttäytyminen osoitti, kuinka tärkeää maille on ylläpitää suhteita Venäjään. Eritrea äänesti päätöslauselmaa vastaan ja päätti olla tuomitsematta Venäjän sotatoimia Ukrainassa. 17 muuta Afrikan valtiota pidättäytyi äänestämästä. Tämä kertoo Venäjän poliittisen vaikutusvallan kasvusta Afrikan maissa, joihin Putinin hallinto pyrkii yhä voimakkaammin luomaan suhteita maan tultua eristetyksi monilta kansainvälisiltä areenoilta. Toisaalta 28 Afrikan maata tuki päätöslauselmaa ja vaati Venäjää vetämään joukkonsa välittömästi pois Ukrainasta. 

Päätöslauselmaa tukeneesta Nigeriasta jotkut ovat ilmaisseet halukkuutensa lähteä taistelemaan Ukrainan puolelle. Toisaalta kuvat vapaaehtoisista värväytyjistä Etiopian Venäjän suurlähetystön edessä heijastavat maiden läheistä suhdetta. Etiopiassa muistetaan, miten Venäjä tuki maan itsenäisyyspyrkimyksiä 1800-luvun lopulla. Venäjä on myös vastustanut YK:n pyrkimyksiä painostaa Etiopiaa lopettamaan maan pohjoisosissa Tigrayssa vuonna 2020 alkanut sisällissota. Eritrean reaktio äänestää päätöslauselmaa vastaan kertoo osaltaan maan turhautumisesta kansainvälistä järjestelmää ja rikkaiden läntisten maiden päätöksentekoasemaa kohtaan. On kuitenkin huomioitava, että suhtautuminen Venäjään eroaa maiden sisällä ja joidenkin halukkaiden värväytyjien motiivina on ollut päästä Eurooppaan.

Äänestyskäyttäytymistä selittävät taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen yhteistyö maiden välillä, mutta myös historiallinen tausta ja Neuvostoliiton tiiviit suhteet moneen Afrikan maahan. Esimerkiksi Namibian itsenäisyystaistelua johtanut sissiliike SWAPO sai merkittävää aseellista tukea Neuvostoliitolta. SWAPO tunnetaan nykyään Namibian suurimpana sosiaalidemokraattista linjaa edustavana puolueena. Afrikan maiden historialliset suhteet ja yhteistyö Neuvostoliiton kanssa kylmän sodan aikana ovat kuitenkin jääneet vähälle huomioille analysoitaessa nykyisen Venäjän hallinnon toimia Afrikan maissa.

Afrikan maiden historialliset suhteet ja yhteistyö Neuvostoliiton kanssa kylmän sodan aikana ovat jääneet vähälle huomioille analysoitaessa nykyisen Venäjän hallinnon toimia Afrikan maissa. Klikkaa twiitataksesi!

Yli 50 000 afrikkalaista opiskelijaa suoritti korkea-asteen opintonsa Neuvostoliitossa ja kymmenet tuhannet muut entisissä Itä-Euroopan maissa. Monet opiskelijoista ovat myöhemmin toimineet maidensa korkeissa poliittisissa viroissa, kuten Angolan presidentti João Lourenço ja Keski-Afrikan entinen presidentti Michel Djotodia. Merkittäviin asemiin nousseet neuvostokoulutuksen saaneet opiskelijat ovat suosineet poliittisiin virkoihin entisiä opiskelukavereitaan. Afrikan maiden yhteistyö Neuvostoliiton koulutussektorin kanssa loi ideologiset juuret Venäjän nykyiselle informaatiovaikuttamiselle ja yhteistyömahdollisuuksia eri maiden hallintojen kanssa. Samoin se mahdollisti Wagner-ryhmän toiminnan kasvattamisen.

Venäjän geopolitiikalla on syvät ja lonkeromaiset juuret

Monet Afrikan valtiot on jätetty yksinään taistelemaan muun muassa jihadisteja vastaan. Apuun on kutsuttu Venäjä ja Wagnerit. Tuki ei ole kuitenkaan ilmaista eikä sitä anneta ilman taka-ajatuksia. Yhteistyö tiettyjen maiden poliittisen eliitin kanssa edesauttaa Venäjän omia tavoitteita ja toisaalta kuvastaa Afrikan valtioiden tarpeita ylläpitää suhteita Venäjään. Wagner-ryhmän sotilaallinen toiminta on jäävuoren huippu Kremlin strategiassa. Palkkasotilaiden kasvavaa roolia Afrikan maissa onkin tarkasteltava pintaa syvemmältä. Venäjän taloudelliset intressit maiden luonnonvaroihin ja jokaiselle maalle räätälöity oma propagandavaikuttaminen kertovat Venäjän pyrkimyksestä kasvattaa vaikutuspiiriään Afrikan maissa. 

Historiallinen tausta tarjoaa Venäjälle mahdollisuuksia vedota “puolueettomaan rooliin” ja kääntää huomio läntisten maiden kolonialismiin. Historian tarkastelu on jäänyt vähemmälle huomiolle analysoitaessa Venäjän suhteita eri valtioihin. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto rakensi suhteita Afrikan maihin, mikä on luonut pohjaa Venäjän nykyiselle yhteistyölle ja vaikuttamispyrkimyksille. Wagner-ryhmän tarkastelu paljastaa Venäjän monet kasvot ja palkkasotilaiden siviileihin kohdistamat ihmisoikeusrikokset. Samalla esiin nousevat kysymykset oikeuden toteutumisesta ja syyllisten saattamisesta vastuuseen teoistaan, mikä ei yksityisten sotilasyritysten ja valtioiden kohdalla ole helppoa.

—

Kirjoittaja: Agneta Kallström ja Karoliina Lehtola

Kommentointi: Jannika Melkko ja Sonja Heikkinen

Kielenhuolto: Jannika Melkko