Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään päästöjään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Siitä, miten tavoitteeseen käytännössä päästään, neuvotellaan parhaillaan Brysselissä. Fit for 55 -nimeä kantavan paketin toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen. Todellinen ilmastojohtajuus vaatii enemmän kunnianhimoa. Ukrainan sodan myötä tähän on kuitenkin enemmän poliittista tahtoa nyt kuin koskaan aiemmin.

Euroopan unioni pyrkii maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi maanosaksi. Eurooppalaiseen ilmastolakiin kirjatun ja siten oikeudellisesti velvoittavan tavoitteensa mukaisesti EU aikoo vähentää päästöjään 55 prosentilla aiemman 40 prosentin sijaan vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennystavoitteen kiristämisen pitäisi riittää siihen, että EU:sta tulee hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä.

Muuttaakseen tavoitteensa käytännön toimiksi komissio antoi heinäkuussa 2021 joukon säädösehdotuksia, joilla määrättäisiin uusista velvoitteista kaikilla sektoreilla maankäytöstä liikenteeseen ja energiantuotantoon. Kannanmuodostus paketin eri osiin on Euroopan parlamentissa ja jäsenvaltioissa edelleen kesken, eikä lopullisten neuvotteluiden odoteta alkavan ennen kesää 2022. Vaikka uusi päästövähennystavoite on esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Kiinaan verrattuna kova, se ei silti riitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen.

Ukrainan sota on kertaheitolla muuttanut EU:n suhtautumista Venäjään ja venäläiseen energiaan. Jopa 75 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä tulee energiasektorista, jonka raaka-aineista suurin osa tuodaan Venäjältä. Keskeisin tekijä on Saksa, joka vuosikymmenten saatossa tehtyjen päätösten johdosta tuo noin 60 prosenttia energiastaan ulkomailta, varsinkin Venäjältä. Suurinta riippuvuus on maakaasusta, josta yli puolet tuodaan Venäjältä. Tästä huolimatta Saksa teki sodan alkuvaiheissa nopean ratkaisun päättää Nord Stream 2 -kaasuputkihanke, huolimatta sen keskeisestä merkityksestä saastuttavamman kivihiilen korvaajana Saksan energiapaletissa.

Jos EU onnistuu päättämään fossiiliriippuvuutensa, sillä on mahdollisuus nousta maailmanlaajuiseksi ilmastojohtajaksi. Sen on kuitenkin sovitettava yhteen osittain ristiriitaiset tavoitteet hinnan, kestävyyden sekä energiaturvallisuuden suhteen. Samalla vihreä siirtymä ei esimerkiksi liikenteen sähköistymisen myötä saisi johtaa hallitsemattomaan energiantarpeen kasvuun tai ympäristöhaittoihin ja metsäkatoon akkumateriaaleja tuottavan kaivosteollisuuden takia. Kaivosteollisuuteen liittyy myös ihmisoikeusongelmia; muun muassa Kongon kobolttikaivoksilla on havaittu lapsityövoiman käyttöä.

Fit for 55 on EU:n toistaiseksi kunnianhimoisin vastaus ilmastokriisiin

Pariisin vuonna 2015 tehdyn ilmastosopimuksen mukaan maailman valtiot pyrkivät pysäyttämään ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Vuodesta 2015 maailma on onnistunut kääntämään vuosisadan loppuun mennessä neljän asteen lämpenemiseen johtavan katastrofaalisen kurssin kohti vain hiukan vähemmän katastrofaalista kolmen asteen lämpenemistä. YK:n ympäristöohjelman mukaan maailman maiden pitäisi puolittaa päästönsä seuraavien kahdeksan vuoden aikana Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen pääsemiseksi.

EU on tietoinen tarpeesta tehdä enemmän, ja sen toimilla on merkitystä, sillä EU:ta suurempia saastuttajia ovat vain Kiina ja Yhdysvallat. EU on sanonut suoraan, että se pyrkii Fit for 55 -paketillaan ottamaan johtoaseman ilmastokriisin hallinnassa. Paketilla tiukennetaan määrällisiä ja ajallisia tavoitteita, joihin jäsenvaltioiden sekä yksityisen sektorin tulisi päästä EU:n päästövähennystavoitteisiin yltämiseksi. Toimiin kuuluu muun muassa päästökauppajärjestelmän laajentaminen asumiseen ja liikennesektorille sekä kohdennettuja toimia esimerkiksi autoteollisuudelle, jota komissio vaatii siirtymään päästöttömien autojen myyntiin vuoteen 2035 mennessä.

Pakettiin sisältyvien kiristysten pitäisi komission arvion mukaan riittää siihen, että unioni saavuttaa 55 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Nykyisillä toimenpiteillä, joilla tavoitellaan 40 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä, päästöt vähenevät vain 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Vaikka kunnianhimon tasoa on nostettu, ympäristöjärjestöjen mukaan EU:n toimet eivät silti riitä lämpenemisen pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen. Ongelmana ei ole ainoastaan edelleen riittämätön kunnianhimon taso, vaan myös ilmastopaketin sisältö, jossa ilmastotoimien hintalappu sysätään lähinnä kuluttajien maksettavaksi, samalla kun fossiiliteollisuus voi jatkaa ilmaisjakojen kautta saastuttamista. Komissio tunnisti paketin vaikutusten arvioinnissa ympäristöjärjestöjen kritiikin, mutta sen mukaan kovempi päästöjen vähennystahti muodostaisi kohtuuttoman taakan eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille.

Komission esitys on kuitenkin vasta ehdotus ja sen lopullisen muodon päättävät aikaisintaan kesällä alkavat EU:n toimielinten eli parlamentin, neuvoston ja komission väliset neuvottelut. Yksikään pakettiin sisältyvistä toimenpiteistä ei tule yksinään riittämään EU:n ilmastotavoitteen saavuttamiseksi, vaan kyse on kokonaisuudesta, jonka eri osat vaikuttavat toisiinsa. Jos yhtä osaa heikennetään, se on kompensoitava toisella sektorilla, jotta ilmastotavoitteessa pysytään. Samalla se tarkoittaa sitä, että kukaan ei tiedä, mihin neuvotteluiden lopputulos tulee johtamaan tai miten paketin eri osien välinen yhteensopivuus tullaan lopulta varmistamaan.

Vaikka tavoitteet karkaavat, on ilmastojohtajan asemaan vielä rahkeita

Vaikka EU:n kasvihuonekaasupäästöt ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana vähentyneet jo noin 11 prosentilla, sen vastuun globaalista ilmastohädästä voidaan katsoa ulottuvan paljon tätä pidemmälle. Historiallisesti katsottuna EU on yhdessä Yhdysvaltain kanssa päästänyt ilmakehään monin verroin kasvihuonekaasuja muuhun maailmaan verrattuna. Esimerkiksi vuonna 1950 ne vastasivat vielä 85 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Viime aikoina nousevat talousmahdit varsinkin Aasiassa ovat ottaneet läntisiä teollisuusmaita kiinni, ja tällä hetkellä Intia ja EU ovat tasoissa saastuttamisessa.

Kun otetaan huomioon ilmasto-oikeudenmukaisuus, EU:n tulisi yltää vuoteen 2030 mennessä 65 prosentin päästövähennyksiin, jotta EU kantaisi sille kuuluvan vastuun maailmanlaajuisesta ilmastokriisistä. Vaikka Fit for 55 ei tähän ylläkään, on EU:lla silti vielä mahdollisuus todelliseksi maailmanlaajuiseksi ilmastojohtajaksi. Klikkaa twiitataksesi!

Silti etenkin EU:n historialliseen päästöjen määrään nähden Fit for 55 -pakettiin sisältyvät päästövähennystavoitteet ovat alimitoitettuja. Niin kutsuttu ”fair share approach” eli vapaasti käännettynä oikeudenmukaisen osuuden lähestymistapa ottaa huomioon myös ilmasto-oikeudenmukaisuuden, kuten maan historialliset päästöt sekä kyvyn tehdä ilmastotoimia. Etenkin kehittyvien talouksien maat ovat toistuvasti kritisoineet järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta, kun länsimaat ovat voineet vuosikymmenten ajan rajoituksetta rikastua fossiilienergian avulla. Samaa ei planeettamme enää toistamiseen kestä. Viime syksynä 2021 Glasgow’ssa YK:n ilmastokokouksessa Intia vesitti fossiilisten energiamuotojen vähentämistä koskeneen tiukimman sanamuodon, ja asiantuntijoiden mukaan kysymys liittyi juurikin ilmasto-oikeudenmukaisuuteen.

Kun otetaan huomioon ilmasto-oikeudenmukaisuus, EU:n tulisi yltää vuoteen 2030 mennessä 65 prosentin päästövähennyksiin, jotta EU kantaisi sille kuuluvan vastuun maailmanlaajuisesta ilmastokriisistä. Vaikka Fit for 55 ei tähän ylläkään, on EU:lla silti vielä mahdollisuus todelliseksi maailmanlaajuiseksi ilmastojohtajaksi.

Se, jääkö Fit for 55 paperitiikeriksi, riippuu lopulta siitä, onnistuuko EU päättämään riippuvuutensa fossiilisista energialähteistä, joista suurin osa tuodaan Venäjältä. Siihen on nyt paremmat mahdollisuudet kuin koskaan aiemmin. Tästä kertoo se, että jäsenvaltiot sitoutuivat pari viikkoa Ukrainan sodan alettua poistamaan riippuvuutensa venäläisestä kaasusta, öljystä ja hiilestä niin pian kuin mahdollista. Avainasemassa on Saksa, jonka uusi liittokansleri Olaf Scholz puhui Saksan parlamentissa Bundestagissa yhden aikakauden päättymisestä.

Onkin hyvin mahdollista, että ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan valmisteltu Fit for 55 -säädöspaketti kokee vielä suuria muutoksia ennen kuin se saavuttaa lopullisen muotonsa. Komissio itse arvioi, että Venäjältä tuodusta kaasusta kaksi kolmannesta voidaan korvata muilla lähteillä jo vuoden sisällä. Samalla kun halvan energian tuonti Venäjältä loppuu, se kannustaa jäsenvaltioita investoimaan uusiutuviin energianlähteisiin, kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoimaan.

Kohoavat energian hinnat ja painostava turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa voivat myös vähentää EU:n halukkuutta johtaa maailmaa ilmastotalkoissa. Vaikka uusiutuvien energiamuotojen tulevaisuus näyttää Euroopassa nyt valoisalta, on mahdollista, että jäsenvaltiot haluavat samalla löysätä vaikkapa hiilinieluihin liittyviä tavoitteita. Klikkaa twiitataksesi!

Helppoa se ei silti tule olemaan. Lyhyellä aikavälillä EU:n on valittava energian hinnan, kestävyyden ja turvallisuuden välillä. Paine tulee kohdistumaan ennen kaikkea hintaan, jonka voidaan Ukrainan sodan vuoksi odottaa nousevan edelleen tulevien kuukausien aikana. Saksan liittokansleri Scholz ehti jo varoittaa, että jos EU lopettaa kokonaan energian tuonnin Venäjältä, se johtaisi taantumaan Euroopassa.  

Siksi kohoavat energian hinnat ja painostava turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa voivat myös vähentää EU:n halukkuutta johtaa maailmaa ilmastotalkoissa. Vaikka uusiutuvien energiamuotojen tulevaisuus näyttää Euroopassa nyt valoisalta, on mahdollista, että jäsenvaltiot haluavat samalla löysätä vaikkapa hiilinieluihin liittyviä tavoitteita. Kunnianhimo yhtäällä voi merkitä lievennyksiä toisaalla, sillä ylätason 55 prosentin päästövähennystavoite jättää käytännön keinoihin pelivaraa.

Ilmastojohtajan on oltava valmis kivuliaisiinkin ratkaisuihin

Ilmastokriisin hallinta vaatii päättäjiltä yhä enemmän huomiota. Päästöjä tulisi kuitenkin vähentää siten, että ilmaston lämpenemisen lailla elämän edellytyksiä uhkaava luontokato ei samalla kiihdy. Esimerkiksi päästöjen vähentämiseen tähdännyt EU:n biopolttoaineita suosinut politiikka on johtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana laajaan metsäkatoon. Nyt liikenteen päästöistä pyritään eroon ajoneuvoja sähköistämällä, mutta samalla sähköautojen akkujen vaatima kaivosteollisuus on johtanut esimerkiksi kobolttia tuottavassa Kongossa ympäristövahinkoihin. Viime kädessä ongelmana onkin kestämätön elämäntapamme, jonka ylläpito vaatii valtavasti – oli fossiilienergiaa apuna tai ei.

Ukrainan sota on EU:n ilmastopolitiikan vedenjakaja. Se ottaa mittaa siitä, kuinka valmis EU on aidosti johtamaan maailmaa siirtymässä hiilineutraaliin talouteen. Yhtäältä se on mahdollisuus päättää EU:n riippuvuus edullisesta venäläisestä energiasta, mikä on uskottavan ilmastopolitiikan edellytys. Toisaalta Ukrainan sodan muodostama akuutti turvallisuuskriisi voi viedä pontta EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikalta. Komissio päätti jo esimerkiksi siirtää luonnon ennallistamiseen tähtäävää lainsäädäntöpakettia toistaiseksi ja ilman uutta päivämäärää. EU:lla on todelliset mahdollisuudet ilmastojohtajan asemaan, mutta se vaatii kipeitäkin ratkaisuja. Siihen se ei välttämättä ole valmis, varsinkin jos hintana ovat Ranskan keltaliivien aikaan nähdyt levottomuudet tai EU:n yhtenäisyys.

—

Kirjoittajat: Eero Säynäjäkangas ja Helinä Teittinen

Editointi: Viliina Kaikkonen, Reetta Näsi, Annastina Haapasaari

Kielenhuolto: Anna Kananen