Sara Österberg on kansainvälistä politiikkaa pääaineenaan opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee tällä hetkellä EU-konsultoinnin parissa. Hän seuraa aktiivisesti Kiinan ulkopolitiikkaa ja tutki gradussaan EU:n sisäistä diskurssikamppailua Kiinasta.

EU etsii vahvempaa ja yhtenäisempää ääntä suhteessa nousevaan Kiinaan. Unionin lähestymistapa Kiinaan on monitahoinen, koska Kiina on samanaikaisesti EU:n strateginen kumppani, taloudellinen kilpakumppani ja kilpailija. EU-instituutioista komissio on vielä viime vuosiin asti kuvannut Kiinaa vahvemmin mahdollisuuksien kautta, kun taas parlamentti on korostanut uhkia. Äänenpainot Kiinaa kohtaan ovat kuitenkin tiukentumassa niin parlamentissa kuin komissiossakin.

Vuonna 2003 EU ja Kiina julkistivat kahdenvälisen suhteensa strategiseksi kumppanuudeksi. Yhteistyö on sittemmin laajentunut monilla osa-alueilla ja kattaa esimerkiksi yli 60 alakohtaista dialogia sekä vuosittaisen huippukokouksen. Sopimusten ohella kauppa on kiistatta EU–Kiina-suhteiden selkäranka; EU on Kiinan suurin kauppakumppani, ja Kiina EU:n toisiksi suurin Yhdysvaltojen jälkeen. 

Strategisen kumppanuuden perustamisesta lähtien Kiinan läsnäolo ja vaikutusvalta ovat kasvaneet Euroopassa erityisesti finanssikriisin jälkeisenä aikana. Merkittävimmin Kiina on läsnä Euroopassa investointien, lainojen sekä muun taloudellisen vallan kasvun kautta. Viime vuosina Kiina on noussut Euroopassa otsikoihin esimerkiksi ostamalla merkittäviä eurooppalaisia yhtiöitä ja infrastruktuuria. Taloudellisen yhteistyön lisäksi Kiina pyrkii toteuttamaan Euroopassa pehmeän vallan strategiaansa, joka nojaa muun muassa myönteisiin viesteihin ja mediaan vaikuttamiseen. Viime vuosina Kiinan strategia on myös muuttunut määrätietoisemmaksi, ja Kiina pyrkii kontrolloimaan voimakkaasti sitä koskevaa narratiivia myös rajojensa ulkopuolella. Pehmeän vallan strategian rinnalle on tullut myös niin kutsuttu susisoturidiplomatia, jossa kiinalaiset diplomaatit hyökkäävät hanakasti Kiinaa kritisoivia vastaan.

Euroopassa onkin vähitellen herätty Kiinan taloudellisen vaikutusvallan, teknologisen kyvykkyyden ja erityisesti joihinkin EU-jäsenmaihin kohdistuvan poliittisen vallan kasvuun. Tämä on ollut nähtävissä paitsi akateemisessa ja julkisessa keskustelussa jäsenmaissa, myös EU-instituutioiden suhtautumisessa Kiinaan. EU:n kanssa tehtävän yhteistyön ohella Kiina harjoittaa yhteistyötä myös unionin ohi. Yhteistyön muotoja ovat esimerkiksi suoraan jäsenmaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön perustuva Vyö ja tie —investointiohjelma (Belt and Road Initiative) sekä 17+1 —investointi- ja kumppanuusohjelma keski- ja itäeurooppalaisten maiden kanssa. 

Parlamentti kriittisenä Kiinaa kohtaan

Euroopan parlamentti on tunnetusti kovaääninen EU:n perusarvojen puolustaja myös ulkopoliitiikassa ja on ottanut näkyvää roolia esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä. EU:n “normatiivisena äänenä” parlamentti kiinnittää ideologisiin kysymyksiin huomiota muodostaessaan kantaansa suhteessa Kiinaan. Kiina näyttäytyykin parlamentin teksteissä autoritaarisena valtana, jonka rakenteet sortavat sen kansalaisia.

Parlamentti on vuosien ajan tuonut päätöslauselmissaan esiin Kiinan ihmisoikeuspolitiikkaa, kuten Tiibetin, Hong Kongin ja Xingjiangin tilanteita, sekä poliittisen ja uskonnonvapauden rajoittamista. Kiina-suhteessa jännitteitä parlamentin ja Kiinan välille on aiheuttanut myös vuoden 2019 parlamentin päätös palkita ihmisoikeuspalkinnolla uiguurivähemmistön oikeuksia puolustanut aktivisti Ilham Tohti, joka on Kiinassa vangittuna. 

Parlamentti siis kehystää Kiinan nousua erityisesti turvallisuuden kysymysten tai kauppapolitiikkaan liittyvien pelkojen näkökulmasta. Klikkaa twiitataksesi!

Kiinan nousuun parlamentti suhtautuu kriittisesti, ja se on kiinnittänyt huomiota Kiinan vaikutusvallan kasvuun EU:ssa ja nähnyt esimerkiksi Vyö ja tie —aloitteessa uhkia. Parlamentti siis kehystää Kiinan nousua erityisesti turvallisuuden kysymysten tai kauppapolitiikkaan liittyvien pelkojen näkökulmasta ja on esimerkiksi ilmaissut huolensa Kiinan toimittaman 5G-laitteiston mahdollisista turvallisuusriskeistä. Vaikka parlamentti näkee Kiinan nousussa myös EU:lle mahdollisuuksia talouden alalla, on arvojen ja normien eroavaisuus huolena kaikessa Kiinan kanssa tehtävässä yhteistyössä.

Komission monitahoinen suhtautuminen Kiinaan

Euroopan komissio taas on ollut maltillisempi Kiinan kritisoinnissa ja painottanut taloudellisten suhteiden merkitystä. Esimerkiksi vuoden 2016 Kiina-strategiassaan komissio kuvasi suhdetta Kiinaan kumppanuutena ja korosti yhteistyön mahdollisuuksia sekä molemminpuolisia hyötyjä. Komissio on kuvannut Kiinan kansainvälistä toimintaa pitkälti myönteisten kehityskulkujen ja Kiinan rauhanomaisen nousun kautta. Kiina itsessään on nähty uudistumisprosessissa olevana valtiona, joka siirtyy lähemmäksi EU:n normeja ja käytäntöjä esimerkiksi kauppapoliittisissa kysymyksissä. Toisaalta komissio on kuitenkin vaatinut myös vastavuoroisempaa ja tasapainoisempaa kauppapolitiikkaa.

Komissio näkee Kiinan enemmän mahdollisuuksien kautta, kun taas parlamentti on korostanut uhkia. Lisäksi komissio painottaa taloudellisten suhteiden merkitystä EU–Kiina-suhteiden pohjana, kun taas parlamentti nostaa normatiivisuuden suhteiden perustaksi. Parlamentin ja komission eroavat käsitykset EU–Kiina-suhteista tulevat esiin esimerkiksi suhtautumisessa EU:n ja Kiinan väliseen investointisopimukseen. Parlamentti on asettanut sopimuksen allekirjoittamisen ehdoksi enemmän ihmis- ja työoikeuksiin liittyviä sitoumuksia, mutta komissio on nähnyt investointisopimuksen mahdollisuutena eikä ole tuonut esiin arvoihin liittyviä vaatimuksia yhtä voimakkaasti.

EU:n suhde Kiinaan on kuitenkin edelleen virallisesti strateginen kumppanuus, mutta se sisältää keskenään ristiriitaisia kumppanuuden ja kasvavan kilpailijuuden merkityksiä. Klikkaa twiitataksesi!

Vuonna 2019 komission Kiinaa koskeva retoriikka kuitenkin muuttui, kun se strategisessa katsauksessaan määritteli Kiinan olevan EU:lle systeeminen kilpailija (engl. systemic rival). Tässä strategisessa katsauksessa sanottiin ensimmäistä kertaa Kiinan olevan ”vaihtoehtoisia hallinnan muotoja edistävä systeeminen kilpailija” ja ”teknologiseen johtoasemaan pyrkivä kilpaileva talous”. Asiakirjan mukaan Kiinaa ei voida enää kohdella kehittyvänä maana. Maan kasvavan globaalin vaikutusvallan myötä sen tulisi komission mukaan ottaa enemmän vastuuta sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ylläpitämisessä. Tässä strategiapaperissa myös vaadittiin vastavuoroisempaa talouspolitiikkaa ja linjattiin, että EU:n tulisi luoda vahvempi ja periaatteellisempi lähestymistapa Kiinaan.

Retorinen muutos on osa kehityskulkua, jossa EU hakee vahvempaa ja yhtenäisempää ääntä suhteessa nousevaan Kiinaan. EU:n suhde Kiinaan on kuitenkin edelleen virallisesti strateginen kumppanuus, mutta se sisältää keskenään ristiriitaisia kumppanuuden ja kasvavan kilpailijuuden merkityksiä. EU-instituutioiden väliset erot suhtautumisessa Kiinaan kertovat Kiina-kysymyksen politisoitumisesta ja EU:n sisäisestä kamppailusta ulkopolitiikassaan.

Sinatran tiellä

EU:n retorinen linja suhteessa Kiinaan heijastelee Yhdysvaltojen julkista keskustelua, josta Eurooppaan on vähitellen 1990-luvulta lähtien levinnyt niin sanottu Kiinan uhka -ajattelu ja 2010-luvulla myös käsitys ulkopoliittisesti määrätietoisemmasta Kiinasta. EU joutuukin tasapainoilemaan tärkeän kumppaninsa Yhdysvaltojen linjan ja Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön välillä. EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Josep Borrell on kuvaillut EU:n Kiina-linjaa ”Sinatran doktriiniksi” tarkoittaen, että EU:n täytyy kehittää oma itsenäinen lähestymistapansa Kiinaan, mikä noudattelisi Sinatran ”My way”-kappaleen sanomaa ainakin nimensä perusteella. Tämä lähestymistapa kulkisi jossain Kiinan ja Yhdysvaltojen kasvavan keskinäisen vihamielisyyden ja kilpailun välissä, missä EU:n ei tarvitsisi valita niiden väliltä.

Koronapandemian aika on ollut monella tapaa käänteentekevä EU–Kiina-suhteissa. Vaikka  vuoden 2020 lopussa EU ja Kiina saivat aikaan periaatepäätöksen investointisopimuksesta, kärjistyivät EU:n ja Kiinan suhteet Xinjiangin ihmisoikeustilanteen vuoksi niin pahasti, että osapuolet asettivat pakotteita toisilleen keväällä 2021 ensimmäistä kertaa sitten Tiananmenin verilöylyn jälkeen. 

Koronapandemian aika on ollut monella tapaa käänteentekevä EU–Kiina-suhteissa. Klikkaa twiitataksesi!

Kiinan sanktioiden kohteena on muun muassa Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunta, ja investointisopimuksen ratifiointi on nyt kiistan vuoksi jumissa. Kiina on myös pyrkinyt kontrolloimaan narratiivia pandemiasta ja vastustamaan sen epidemian torjuntaan liittyvän toiminnan kritisointia. Lisäksi EU–Kiina-suhteita hiertää osana EU:n ilmastopakettia heinäkuussa julkaistu komission ehdotus Kiinan vientiin vaikuttavista hiilitulleista, jotka Kiina on tuominnut kansainvälisen kaupan sääntöjen vastaiseksi.

Koronapandemian myötä Kiinan läsnäolon näkeminen puhtaasti mahdollisuuksien kautta on Euroopassa ohi. Välit ovat viilentymässä myös joidenkin aiemmin hyvin myönteisesti Kiinaan suhtautuneiden Itä-Euroopan valtioiden kanssa, mikä näkyy esimerkiksi Kiinan johtaman 17+1 -yhteistyöfoorumin kohtaamina vaikeuksina. Esimerkiksi kuuden Euroopan maan johtajat jättivät viimeisimmän foorumin kokouksen väliin, kun taas Liettua on vetäytynyt kokonaan pois aloitteesta ja ajautunut omaan diplomaattiseen kiistaansa Kiinan kanssa Taiwanin asemasta.

Kohti uutta Kiina-strategiaa?

Tulevaisuudessa voi olla, että Kiinan määritteleminen määrätietoisena ja uhkaavana on tullut myös EU:hun jäädäkseen. EU:n Kiina-strategiaa on päivitetty viimeksi vuonna 2019, mutta strategiaan voidaan odottaa jälleen päivitystä.  Viimeksi strategian päivittämistä EU arvioi huhtikuussa 2021. Tällöin päätettiin, että strategiaa ei tarvitse päivittää, mutta arvioinnista vuotaneessa raportissa kritisoitiin Kiinan järjestelmää autoritaariseksi, mikä on osoitus edelleen kovenevasta retoriikasta myös komissiossa.

Parlamentin äänenpainot suhteessa Kiinaan ovat puolestaan koventuneet entisestään. Se on esimerkiksi mietinnössään rinnastanut Kiinan Venäjän kanssa länsimaisista demokratioista poikkeavaksi toimijaksi, joka pyrkii kyseenalaistamaan globaalin hallinnon ja käyttää hyväkseen pandemiakriisiä sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen purkamiseksi. Parlamentin mietinnössä Kiinaan liitettävät uhkakuvat ovat vahvistuneet ja maan toimintaa EU:n jäsenmaissa sekä naapurustossa kuvaillaan ”voimistuneena ekspansiona”, johon EU:n tulisi vastata.

Tulevaisuudessa voi olla, että Kiinan määritteleminen määrätietoisena ja uhkaavana on tullut myös EU:hun jäädäkseen. Klikkaa twiitataksesi!

Parlamentti onkin pandemian myötä vaatinut uuden Kiina-strategian muodostamista. Strategian tulisi meppien mukaan koostua kuudesta pilarista, joihin kuuluu muun muassa yhteistyö globaalien haasteiden ratkaisussa, sitouminen kansainvälisiin normeihin sekä eurooppalaisten intressien ja arvojen puolustaminen. Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen korosti parlamentille syyskuussa 2021 pitämässään puheessa Kiinan olevan edelleen yhä määrätietoisempi globaali toimija, joka ei epäröi asettaa taloudellista painetta maille, joiden politiikasta se on eri mieltä. Urpilaisen mukaan Kiinan ja EU:n välinen arvojen kuilu kasvaa ja niin kasvaa myös tarve EU:n solidaarisuudelle ja sen osoittamiselle, että tietyt toimet eivät ole hyväksyttäviä.

On odotettavissa, että EU:n tiukentunut linja Kiinaa kohtaan tulee näkymään myös Kiina-strategian seuraavassa versiossa ja että painotukset tulevat kallistumaan entisestään kumppanuudesta kohti kilpailijuutta. EU–Kiina-suhteen perusta asettunee yhä enemmän EU:n intressien ja arvojen puolustamiselle. Arvopohjaisuuden painottuminen komissiossa on ollut entistä paremmin nähtävissä esimerkiksi EU:n uudessa kauppapoliittisessa strategiassa. Siinä EU:n arvojen edistäminen on yksi prioriteeteista, minkä lisäksi kansainvälisten kumppanuuksien tavoitteeksi nostetaan sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja monenvälisen kansainvälisen yhteistyön edistäminen. 

EU:n Kiinan-politiikkaan liittyy myös sen pyrkimys kasvattaa strategista autonomiaa ja vahvistaa kumppanuuksia samanmielisten toimijoiden kanssa, kuten vastikään julkaistussa Intian ja Tyynenmeren alueen strategiassa korostetaan. Borrellin mukaan EU pyrkii “tasapainottamaan uudelleen” suhdettaan Kiinaan ja toimimaan samanmielisten kumppanien kanssa proaktiivisesti Intian ja Tyynenmeren alueella. Kiinan-suhteet ja EU:n kansainvälisen roolin vahvistaminen olivat myös lokakuussa EU-maiden johtajien tapaamisen asialistalla. EU:n tiukemmat äänenpainot Kiinaa kohtaan ja Ursula von der Leyenin johtama ”geopoliittinen komissio” ovat osoituksia EU:n halusta pelata kovemmilla panoksilla Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaisten geopoliittisten jättiläisten kanssa.

__

Kirjoittaja: Sara Österberg

Editointi: Ilari Autio, Lotta Kivinen, Eero Tuorila

Kielenhuolto: Ida Andersson