Yhdysvallat, Australia ja Iso-Britannia julkistivat viime viikolla niin sanotun AUKUS-sopimuksen, jolla Yhdysvallat ja Britannia jakavat Australialle edistynyttä sotilasteknologiaa muun muassa ydinsukellusveneiden muodossa. Sopimuksen myötä Australia asemoituu entistä selkeämmin Yhdysvaltojen liittolaisten leiriin Tyynenmeren alueella. Ranska – ja Euroopan unioni – puolestaan ohitettiin neuvotteluissa täysin.

Yhdysvallat, Australia ja Iso-Britannia julkistivat keskiviikkona 15. syyskuuta kolmen maan välisen AUKUS-puolustusyhteistyösopimuksen, joka keskittyy erityisesti sotilasteknologian jakamiseen maiden välillä. Ensimmäisenä julkistettuna askeleena Yhdysvallat sitoutui toimittamaan Australialle ydinkäyttöisiä sukellusveneitä. Myöhemmin on tarkoitus toimittaa muun muassa mereltä ammuttavia pitkän kantaman Tomahawk-ohjuksia, joita on tällä hetkellä vain Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian käytössä. Yhteistyötä on tarkoitus laajentaa ja tehdä monilla muillakin edistyneillä puolustus- ja turvallisuusteknologian alueilla, kuten kyberturvallisuudessa ja tekoälyn kehityksessä. Euroopan maiden johtajat pidettiin pimennossa sopimuksen valmistelusta.

Kyseessä on Yhdysvalloille ja Australialle merkittävä askel kohti syvempää puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä vain kuudella valtiolla maailmassa on ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, ja ydinpropulsioon liittyvä teknologia on äärimmäisen arkaluontoista. Yhdysvallat on aiemmin jakanut tätä teknologiaa ainoastaan Ison-Britannian kanssa, ja näiden kahden maan yhteistyö on jatkunut 1950-luvulta asti osana maiden ”erityissuhdetta”. Nyt solmitun sopimuksen myötä Australia lähentyy tätä tiiviistä kerhoa. 

Sopimus voidaan nähdä reaktiona Kiinan sotilaalliselle läsnäololle Etelä-Kiinan merellä. Klikkaa twiitataksesi!

Australia voi ydinsukellusveneiden avulla ulottaa sotilaallista läsnäoloaan pitkälle Etelä-Kiinan merelle. Dieselkäyttöisiin sukellusveneisiin verrattuna ydinsukellusveneiden polttoaine riittää erittäin pitkään, jolloin käyttökantamaa rajoittavat lähinnä miehistön ruokavarat ja henkinen kestävyys. Lisäksi ydinsukellusveneet ovat nopeampia ja vaikeampia havaita, sillä ne pystyvät pysymään sukelluksissa pidempiä aikoja. On kuitenkin muistettava, että ydinsukellusveneiden rakentaminen on pitkälle yli vuosikymmenen kestävä projekti ja niiden ylläpito vaatii omaa edistynyttä infrastruktuuriaan. Näiden hankkiminen osoittaa Australian sitoutumista sotilaallisen asemansa vahvistamiseen.

Maiden johtajat ovat varoneet nimeämästä maata, jonka vuoksi puolustusyhteistyön syventämiseen on ryhdytty. Katseet kääntyvät kuitenkin nopeasti Kiinaan, jonka kasvava sotilaallinen läsnäolo Tyynenmeren alueella on viime vuosina herättänyt kasvavaa huolta erityisesti Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa. Kiinan ulkoministeriön puhemies kritisoikin sopimusta heti julkistusta seuraavana päivänä ja syytti maita alueen turvallisuustilanteen horjuttamisesta ja ”kylmän sodan mentaliteetista”. 

Sopimus voidaan nähdä reaktiona Kiinan sotilaalliselle läsnäololle Etelä-Kiinan merellä. Lisäksi sopimus on otettu varovaisen toiveikkaana vastaan esimerkiksi Taiwanissa, jonka turvallisuuspoliittista asemaa Yhdysvaltojen liittolaisten vahva läsnäolo auttanee. Australia on Japanin ja Etelä-Korean lisäksi Yhdysvaltojen merkittävä liittolainen Aasiassa. Vaikka Yhdysvalloilla on ensin mainituissa maissa runsaasti joukkoja, on varsinkin Japanissa maan oman sotilaallisen voiman lisääminen sisäpoliittisesti erittäin kiistanalainen ja myös perustuslaillisesti hankala aihe. Australia on tällöin luonteva vaihtoehto liittolaisverkon vahvistamiseen. Yhdysvalloille sopimus onkin geopoliittinen voimannäyte: maa vahvistaa tiiviisiin liittolaissuhteisiin perustuvaa valta-asemaansa, jonka kestävyyttä on viime vuosina epäilty erityisesti Donald Trumpin presidenttikaudella. 

Samalla paine Kiinaa kohtaan lisääntyy. Australian ja Kiinan välit ovat olleet tulehtuneet jo jonkin aikaa, ja Australia lienee siksikin halukas vahvistamaan omaa geopoliittista asemaansa Aasian ja Tyynenmeren alueella. Sopimuksen voi katsoa vahvistavan Kiinan ympärillä olevaa liittolaisten ketjua, joka alkaa Etelä-Koreasta ja Japanista ja jatkuu etelässä Australiaan asti. Näin Kiinan kykyä ulottaa sotilaallista valtaansa kauas Tyynellemerelle pyritään rajoittamaan.

Sopimuksen voi katsoa vahvistavan Kiinan ympärillä olevaa liittolaisten ketjua, joka alkaa Etelä-Koreasta ja Japanista ja jatkuu etelässä Australiaan asti. Klikkaa twiitataksesi!

Ison-Britannian osalta sopimuksen voi nähdä osana Brexitin jälkeisen ajan asemointia ”Globaalin Britannian” hengessä, Yhdysvaltain-suhteiden vahvistamisena ja roolin kasvattamisena Tyynenmeren alueella. Sopimus myös vahvistaa Britannian asemaa osana Yhdysvaltojen sotilaallista leiriä, mikä ei varmasti jää huomaamatta Kiinassa. Brexitin jälkeinen Britannia onkin ajanut EU:ta kovempaa linjaa Kiinaa kohtaan.

Ranskassa AUKUS-sopimus on otettu vastaan tappiona ja jopa nöyryytyksenä. Australialla oli jo solmittuna  Ranskan kanssa kymmenien miljardien eurojen sukellusvenesopimus, jonka se nyt hylkää Yhdysvaltojen hyväksi. Presidentti Emmanuel Macron kuvasi vielä kesäkuussa sopimusta ”suhteiden ja luottamuksen pilariksi maiden välillä”, ja sen yhtenä tarkoituksena oli myös kasvattaa Ranskan profiilia Aasiassa. Australian ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen tultua julki Ranskan ulkoministeri kutsui suunnanmuutosta selkäänpuukotukseksi ja Le Monde -sanomalehden mukaan kyseessä on diplomaattinen kriisi Ranskan ja Yhdysvaltojen välillä. Viime viikon perjantaina Ranska veti Yhdysvaltain- ja Australian-suurlähettiläänsä takaisin Pariisiin. 

Ranska on toistaiseksi protestoinut sopimusta voimakkaimmin, mutta tilanne heijastuu vahvasti myös EU:n kansainväliseen strategiseen asemaan. Muiden EU-maiden sekä EU-instituutioiden johtajat ovat toistaiseksi olleet varovaisia kommenteissaan. EU:n osalta arvovaltatappio on Ranskaa abstraktimpi, sillä mitään eksplisiittistä sopimusta ei varsinaisesti ole rikottu. Toisaalta reaktion puute kuvaa EU:n sisällä yhä vallitsevia näkemyseroja unionin geopoliittista asemaa kohtaan, sillä kaikki jäsenmaat eivät näe Tyynenmeren aluetta prioriteettina tai Kiinaa suurena uhkana.

EU pelkää jäävänsä geopoliittisten pöytien ulkopuolelle, mutta toisaalta voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko Euroopalle edes järkevää liittyä sotilaalliseen varusteluun Aasiassa tai onko tähän useimmissa EU-maissa intoa. Klikkaa twiitataksesi!

Euroopassa oltiin tietämättömiä koko sopimuksen valmistelusta, vaikka AUKUS-neuvottelut kestivät noin puolitoista vuotta. Ilmoitus tulee siinäkin mielessä noloon aikaan, että EU julkisti torstaina oman pitkään valmistellun Tyynenmeren alueen strategiansa, joka jäi AUKUS-julkistuksen varjoon. Euroopan unioni – Ranskan johdolla – on pyrkinyt asemoitumaan yhä vahvemmin itsenäiseksi geopoliittiseksi toimijaksi, ja Aasian alue on tässä strategiassa ratkaisevan tärkeä. Se, että EU ohitetaan alueen sotilaallista tasapainoa muuttavissa neuvotteluissa, on osoitus siitä, että tavoitteeseen on vielä matkaa. Kyseessä on Ranskalle sisä- ja ulkopoliittisesti akuutti kriisi, mutta vaikutukset EU:n ulkopolitiikkaan yleisemmin näkynevät vasta viiveellä. Kuitenkin jo nyt esimerkiksi EU:n ja Australian kauppaneuvottelut ovat vaarassa.

EU pelkää jäävänsä geopoliittisten pöytien ulkopuolelle, mutta toisaalta voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko Euroopalle edes järkevää liittyä sotilaalliseen varusteluun Aasiassa tai onko tähän useimmissa EU-maissa intoa. Australia on AUKUS-sopimuksen jälkeen entistä selkeämmin sotilaallinen toimija Kiinan lähiympäristössä, ja tällaisessa asemassa on riskinsä. EU on toistaiseksi pyrkinyt välttämään Yhdysvaltojen mallin mukaista kovaa Kiinan-politiikkaa. Toisaalta Yhdysvallat odottaa liittolaisiltaan yhä enemmän myös sotilaallista panostusta silloin kun näkee tälle tarvetta. Euroopan on pyrittävä omassa politiikassaan tasapainoilemaan näiden vaatimusten välillä: sen tulee varmistaa asemansa relevanttina, merkittävänä toimijana kaivautumatta kuitenkaan liian syvälle geopoliittisiin juoksuhautoihin.

__

Kirjoittaja: Anton Karppanen

Editointi: Eero Tuorila, Annastina Haapasaari, Ilari Autio, Elisa Rimaila

Kielenhuolto: Ida Andersson