Tyynenmeren saarilla ei ole varaa valita rokotteiden tuottajaa, ja niinpä kumppaniksi käy suurvalta kuin suurvalta. Suurvaltakamppailun värittämän rokotekilvoittelun ansiosta saarimaat ovat jo onnistuneet rokottamaan suuren osan kansalaisistaan.

Syyskuussa 2021 Suomessa ja muualla länsimaissa käydään keskustelua tehosterokotteen merkityksestä koronapandemian hoidossa. Samanaikaisesti vasta 2 % ihmisistä kaikkein köyhimmissä maissa on saanut ensimmäisen rokotteen. Globaali epätasa-arvo rokotteiden saatavuudessa on räikeä, ja tästä näkökulmasta pandemian maailmanlaajuiseen hallintaan tullee menemään vielä vuosia.

Tyynenmeren saarivaltioissa rokotekampanjat ovat kuitenkin päässeet jo hyvin käyntiin. 18 000 asukkaan Palaussa on jaettu jo yli 27 000 rokoteannosta, ja maa oli aina toukokuun 2021 loppuun saakka yksi ainoita koronalta täysin vapaita maita maailmassa. Fidzillä, joka nousi koronatartunnoissa kesä-heinäkuussa väestömäärään suhteutettuna maailman kärkeen, on sielläkin rokotuskattavuus jo yli 60 % väestöstä ensimmäisen rokotteen osalta. Fidzi oli Tyynenmeren saarivaltioista ensimmäinen, joka sai rokotteita kansainvälisen COVAX-järjestelmän kautta, vain kuukautta ennen toisen aallon alkua tämän vuoden huhtikuussa. Kehittyvinä valtioina Tyynenmeren saaret ovat rokotteiden saatavuuden suhteen olleet riippuvaisia paitsi COVAX-järjestelmästä myös kahdenvälisistä suhteista.

Valtioiden pieni koko selittää osaltaan rokotekattavuuden nopeaa kasvua tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Koko Oseanian väkiluku (ilman Australiaa) on alle 20 miljoonaa asukasta. Uutta-Seelantia ja Papua-Uusi-Guineaa lukuun ottamatta alueen saarivaltiot ovat väestöltään huomattavasti vajaan 900 000 asukkaan Fidziä pienempiä. Rokotteiden saaminen väkiluvultaan pienten ja ikärakenteeltaan nuorten Tyynenmeren saarten aikuisväestölle on tästä syystä tapahtunut varsin nopeasti.

Toinen syy rokotteiden saatavuudelle on ollut etenkin Uuden-Seelannin ja Australian hidas lämpeneminen rokotteiden jakamiseen omille kansalaisilleen. Maat ovat lahjoittaneet rokotteitaan laajasti lähialueen valtioille, etenkin Astra Zenecan rokotetta sen jälkeen, kun kysymyksiä sen luotettavuudesta heräsi alkuvuodesta.

Eteläisen Tyynenmeren valtioiden kohtuullisen hyvän rokotekattavuuden taustalla ovat alueen maiden läheiset suhteet Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Klikkaa twiitataksesi!

Eteläisen Tyynenmeren valtioiden kohtuullisen hyvän rokotekattavuuden taustalla ovat alueen maiden läheiset suhteet Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä pohjoisen Tyynenmeren saarten suhteet Yhdysvaltoihin, mikä on taannut pienille valtioille pääsyn rokotejakelun piiriin siitäkin huolimatta, että muut kehittyvät valtiot ovat kohdanneet rokotteiden saamisessa suuria haasteita.

Länsimaiden lisäksi saarivaltioihin on lähettänyt rokotteita myös Intia. Intia lahjoitti 100 000 maassa tuotettua Covidshield (Astra Zeneca) -rokotetta Fidzille Vaccine Maitri -yhteistyön kautta ennen omien koronatapaustensa jyrkkää nousua huhtikuussa, joka johti rokoteviennin tyrehtymiseen. Mukana rokotteiden toimittamisessa on tietysti myös Kiina, joka on tuottanut annoksia niin Solomon-saarille kuin Papua-Uuteen-Guineaankin. Yhteistyökumppanien lisääntyessä ei valtapolitiikan kamppailultakaan olla vältytty.

Papua-Uuden-Guinean politisoitunut rokotekampanja

Länsimaisessa keskustelussa on nostettu erityisesti esiin Kiinan nousu rokotediplomatian kentällä. Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja on syytetty jäämisestä Kiinaa rokotejakelusta jälkeen, ja maa on päässyt näyttämään kykynsä vastata kehittyvien maiden kutsuun silloin, kun perinteiset kehitysyhteistyökumppanit eivät halua tai kykene. Kiinan rokotediplomatia on saanut vastakaikua myös Tyyneltämereltä. Alueen valtioista Kiina on toimittanut rokotteita toistaiseksi Papua-Uuteen-Guineaan, Solomonsaarille ja Vanuatulle, ja sitoutunut toimittamaan niitä myös alueen muille valtioille tarvittaessa.

Näistä maista erityisesti vajaan 9 miljoonan asukkaan Papua-Uusi-Guineasta on muodostunut rokotediplomatian taistelutanner. Papua-Uuden-Guinean asukkaista vasta prosentti on rokotettu. Maan kokonaistilanteesta on vaikea saada tietoa, sillä testaaminen on vähäistä ja jopa ajoittain täysin lopetettu. Maassa on toistaiseksi raportoitu yli 18 000 tapausta ja vajaat 200 koronakuolemaa. Rokotuskampanjaa Papua-Uudessa-Guineassa, kuten muuallakin Tyynellämerellä, ovat hidastaneet tiedon puute, rokotteisiin liittyvät ennakkoluulot ja virheellisen tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa. Hallitus on pyrkinyt muun muassa saamaan kirkot mukaan rokotustyöhön, jotta ihmisten luottamus saataisiin taattua.

Papua-Uusi-Guinea on Australian lähinaapuri, ja mailla on pitkä ja monimutkainen historia. Maantieteellisen läheisyyden vuoksi Papua-Uuden-Guinean koronatilanne on Australian näkökulmasta suora terveysturvallisuusriski. Australia onkin lähettänyt maahan paitsi rokotteita myös varusteita ja hoitohenkilökuntaa.

Australian ohella maahan on lähettänyt paljon apua myös Kiina, mikä on aiheuttanut jännitteitä maiden välillä. Kiinan mukaan Australia on politisoinut rokotteiden jakelun ja sitä kautta vaikeuttanut Kiinan rokotekampanjaa. Kiinan näkökulmasta Australia pyrkii estämään sen toimimista Papua-Uudessa-Guineassa, koska katsoo maan kuuluvan etupiiriinsä. Australia puolestaan on kiistänyt minkäänlaisen väliintulon. Australian ja Kiinan käydessä diplomaattista sanasotaa, ottaa Papua-Uusi-Guinea vastaan kaiken sille tarjotun avun.

Kaikkien ystävä, ei ketään vastaan

Rokotepolitiikka heijastaa alueella käytävää laajempaa suurvaltapolitiikkaa. Viime vuosien aikana Australian, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Ranska ja Iso-Britannia ovat vahvistaneet läsnäoloaan Tyynenmeren alueella. Virallisille ulkopolitiikan linjauksille on annettu yleviä nimiä – ’Pacific Step Up’ (Australia), ’Pacific Reset’ (Uusi-Seelanti) ja ’Indo-Pacific Strategy’ (Yhdysvallat) – ja niiden tarkoituksena on osoittaa tukea Tyynenmeren saarivaltioille globaalien uhkien, erityisesti ilmastonmuutoksen, maailmassa.

Samanaikaisesti strategioiden takana on selkeästi myös perinteinen geopolitiikka ja sotilaallinen turvallisuus, sillä niin entiset alueen siirtomaavallat Ranska ja Iso-Britannia kuin Yhdysvallat ja Australiakin haluavat pitää Kiinan Tyynenmeren rikkaiden luonnonvarojen ulkopuolella. Kiinan vallan kasvuun alueella yhdistetään monenlaisia riskejä sotilaallisesta uhasta korruption levittämiseen. Myös Kiinan osallistuminen laittomaan kalastuksen, ja sitä kautta valtameren kestokyvyn tuhoamiseen, koetaan turvallisuusriskinä.

Kiristyneessä geopoliittisessa tilanteessa Tyynenmeren saarivaltiot ovat omaksuneet alueen yhteisöille tyypillisen konsensuksen tien. Klikkaa twiitataksesi!

Kiristyneessä geopoliittisessa tilanteessa Tyynenmeren saarivaltiot ovat omaksuneet alueen yhteisöille tyypillisen konsensuksen tien. Kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikka on tärkeä niin alueen valtioiden yhteistyöelimissä kuin niiden suhteissa ulkovaltoihinkin. Politiikan tarkoituksena on taata alueen kehittyville valtioille mahdollisimman laaja yhteistyökumppanien ja kehitysyhteistyöpartnereiden verkosto, ja alueen valtiot ovatkin olleet varsin menestyksekkäitä tässä strategiassaan.

Kaikkien miellyttämisen politiikka on tullut testatuksi erityisesti suhteessa Kiinaan ja Taiwanin tunnustamiseen. Useat Tyynenmeren saarivaltiot ovat tunnustaneet Taiwanin valtion, mutta viime vuosina on myös nähty siirtymistä Kiinan yhden valtion politiikan taakse. Syyskuussa 2019 Solomon-saaret katkaisi 36 vuotta kestäneet diplomaattiset suhteensa Taiwaniin ja siirtyi ’Kiinan leiriin’. Taiwan oli tästä huolimatta ensimmäisenä paikalla tarjoamassa tukea koronarajoitteista kärsivään Malaitan provinssiin, joka otti avun avosylin vastaan asettaen Kiinaa tukevan keskushallinnon vaikeaan asemaan. Hallitus yritti selitellä tilanteen parhain päin pitäen kuitenkin samanaikaisesti kiinni kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikastaan. Ymmärrettävistä syistä Kiina ei ollut tapauksen johdosta erityisen tyytyväinen.

Kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikka oli myös Fidzin johtoon sotilasvallankaappauksella nousseen Voreque Bainimaraman poliittinen linjaus, kun maa syrjäytettiin alueen valtioiden yhteistyöelimestä Pacific Island Forumista vuosina 2009-2014. Tuona aikana alueellisesti eristetty Fidzi solmi entistä läheisemmät suhteet Kiinan kanssa. Palattuaan takaisin foorumin jäsenyyteen maan hallinto on pyrkinyt pitämään yhteistyön mahdollisuudet auki niin Australiaan, jonka toimesta se aikoinaan erotettiin foorumista, kuin entistä tärkeämpään taloudelliseen yhteistyökumppaniinsa Kiinaankin.

Kaveruus kaikkien kanssa on saarimaille rationaalinen valinta

Fidzin tapaus tuo esille myös joitakin kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikan ongelmia. Tyynenmeren saarivaltioiden ulkopoliittiset linjaukset ovat usein hyvin pragmaattisia, ja tästä syystä esimerkiksi Fidzin sotilasvallankaappausten historialla näyttää olevan vain vähän vaikutusta Fidzin nykyiseen asemaan alueellisesti ja kansainvälisesti. Maan hallintoa voi helposti kritisoida ihmisoikeuksien heikosta suojelusta, ja samanaikaisesti maa johtaa parhaillaan YK:n ihmisoikeusneuvostoa. Poliittisten vastustajien ahdistelu, poliisin mielivaltainen vallankäyttö ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat kaikki kansainvälistä huomiota saaneita ihmisoikeuskysymyksiä maassa, joka globaaleilla foorumeilla esiintyy Tyynenmeren saarivaltioiden johtajana.

Laaja ystäväverkko maailmalla on auttanut kansainvälisten tavoitteiden toteuttamisessa, mutta se saattaa myös jättää varjoonsa epäkohtia, joihin yhteistyökumppanit eivät halua puuttua. Optimisti voi nähdä näkyvät kansainväliset roolit pehmeän vallan käyttönä, jolla pyritään vaikuttamaan valtion kehittymiseen tuomalla se osaksi kansainvälisen järjestelmän prosesseja. Pessimisti yhtyy kansallisten ihmisoikeusjärjestöjen huoliin siitä, onko nykyinen hallinto todellisuudessa halukas edistämään poliittisia ja kansalaisoikeuksia. Pääsy tärkeille kansainvälisille paikoille on taannut Fidzille paitsi näkyvyyttä myös vastuuta, ja tämän vastuun kantamisessa on osansa myös niillä kansainvälisillä kumppaneilla, jotka maan pääsyä näille paikoille ovat edistäneet.

Moninaisista yhteistyökumppaneista on pienen valtion näkökulmasta etua. Klikkaa twiitataksesi!

Ulkopolitiikan analyysin kannalta kaikkien ystävä, ei ketään vastaan -politiikka on rationaalinen valinta pienten valtioiden kannalta. Entisinä siirtomaina alueen valtioilla on yhä virallisia ja epävirallisia siteitä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Ne ovat taloudellisesti riippuvaisia tuesta, jonka yhteistyökumppanit tarjoavat, ja niillä ei ole ideologisia syitä estää Kiinaa osallistumasta tukemiseen. Rokotteiden poikkeuksellisen hyvä saatavuus alueen valtioissa on osaltaan osoitus siitä, että moninaisista yhteistyökumppaneista on pienen valtion näkökulmasta etua.

Jos rokotediplomatian onnistumista mitataan rokotettavien määrällä suhteessa valtion kansainväliseen asemaan ja varallisuuteen, ovat Tyynenmeren kehittyvät pienet saarivaltiot menestyneet esimerkillisesti. Monet niistä ovat onnistuneet paitsi rokottamaan väestönsä kahdesti myös pitämään itse viruksen rajojensa ulkopuolella. Tässä ovat auttaneet niin valtioiden pieni koko ja maantieteellinen sijainti kuin suuri ystäväpiirikin.

 

Kirjoittaja: Milla Vaha

Editointi: Eero Tuorila, Ilari Autio, Lotta Kivinen ja Anton Karppinen

Kielenhuolto: Kari Suomalainen