Maahanmuutosta ja pakolaisuudesta keskusteltaessa mittasuhteet unohtuvat usein. Suurin osa muuttoliikkeestä ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden, heikkojen tulevaisuudennäkymien ja konfliktien vuoksi on valtioiden sisäistä tai suuntautuu naapurimaihin, ei suinkaan Eurooppaan. Pandemiatilanne on osaltaan hillinnyt globaalin tason liikehdintää rajojen sulkeuduttua, mutta köyhyyden lisääntyessä paremman elämän etsiminen valtionrajojen yli jatkuu. Marokossa hiljattain uudistettu ihmisoikeusmyönteisempi maahanmuuttopolitiikka tekee maasta matkan päätepisteen yhä useammalle.

Pitkittynyt pandemiatilanne tuo mukanaan monia globaalin tason muutoksia, joista joitakin voimme toistaiseksi vain arvailla. Euroopan ottaessa ensimmäisiä askeleitaan avautumisen suuntaan jaksetaan välillä muistuttaa, että pandemia on todellisuudessa ohi vasta kun se on ohi globaalilla tasolla. Maat ovat hyvin eri vaiheissa koronapandemian hallinnassa ja virus on levinnyt Afrikassa selvästi Eurooppaa ja Aasiaa myöhemmin. Afrikalla on monissa maissa vahvempaa pandemiaosaamista kuin Euroopalla, mutta tästä huolimatta pandemian hidastaminen on ollut monin tavoin haasteellista. Marokossa pandemian toistaiseksi suurin huippu nähtiin vuoden 2020 marraskuussa pitkän yhteiskunnallisen sulkutilan jälkeen. Afrikkalaiset valtiot ovat samojen valintojen edessä kuin Euroopan maat: Onko ihmiselämien turvaaminen tärkeämpää kuin talouden rattaiden liikkeessä pitäminen?

Vaikka liikkuminen maasta toiseen helpottuisi rokotusten myötä jo loppuvuodesta 2021, pandemialla on myös kauaskantoisia vaikutuksia globaaliin muuttoliikkeeseen. Työttömyyden lisääntyminen EU:ssa vähentää myös EU:n ulkopuolelta työn perässä tulevien työllistymismahdollisuuksia, mikä voi heikentää muuttoliikettä tilapäisesti. Samaan aikaan monessa Pohjois-Euroopan maassa ollaan oltu huolissaan maatalouden kausityöntekijöiden riittävyydestä. Maahanmuutto voidaan jakaa lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon, mistä jälkimmäinen viittaa ihmiskauppaan kytkeytyvään osaan muuttoliikettä. Laillinen maahanmuutto taas viittaa työn, opiskelun tai esimerkiksi ihmissuhteiden vuoksi muuttamiseen. Laillisesta oleskelusta maassa on kyse silloin, kun henkilöllä on asianmukainen ja voimassa oleva lupa olla kyseisessä maassa, esimerkiksi viisumi tai oleskelulupa. EU:n kipuilu eri maahanmuuton muotojen kanssa jo vuosien ajan ei ole salaisuus. Euroopan komissio kertoo keskeneräisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistyön peruspilarien olevan solidaarisuus ja vastuullisuus, mutta haasteita politiikan kehitystyöhön tuovat sekä maahanmuuttokeskustelun turvallistamisen pyrkimykset monissa jäsenmaissa että EU:n rakoileva yhtenäisyys.

Muutos lähtömaasta kohdemaaksi

Marokko nähdään monesti Pohjoisen Afrikan “portinvartijana”, sillä se on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä maahanmuuttajien lähtömaasta ensin kauttakulku- ja nykyään myös osin kohdemaaksi. Syitä muutokseen ovat Marokon vaurastuminen, reittien vaikeutuminen Eurooppaan sekä uudistettu maahanmuuttopolitiikka. Marokosta tuli 1990-luvulla yksi merkittävimmistä kauttakulkumaista Länsi- ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kohti Eurooppaa matkanneille. Yksi keskeinen syy tähän löytyy maantieteestä. Espanjan merentakaiset alueet Ceuta ja Melilla sijaitsevat Afrikan mantereella, mutta kuuluvat Espanjalle. Molempiin alueisiin kohdistuu mittavan muuttoliikkeen tuomaa painetta ja Ceutassa uutisoitiin toukokuussa kaikkien aikojen rajan ylittäneiden päiväennätyksestä. Noin 2 700 siirtolaista, mukanaan yli tuhat alaikäistä, ylitti maiden rajan uimalla tai kävelemällä rantoja pitkin laskuveden aikana. Joukkoryntäyksiä alueille pyritään estämään korkeilla raja-aidoilla ja suurin osa täysi-ikäisistä siirtolaisista käännytetään takaisin Marokkoon. Vaikka monen matka jää lyhyeksi, se ei estä tuhansia siirtolaisia vaarantamasta jopa henkeään pienestä mahdollisuudesta parempaan tulevaisuuteen.

EU:n rakoileva yhtenäisyys tuo haasteita keskeneräisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistyöhön. Klikkaa twiitataksesi!

Portinvartijan asema tekee Marokosta tärkeän kumppanin erityisesti Espanjalle, mutta myös laajemmin EU:lle. Laittoman maahanmuuton hillitsemiseen tähtäävä Marokon ja Espanjan erityissuhde sai alkunsa yhteistyösopimuksesta vuonna 1992 ja laajeni yhteisiin partiointijoukkoihin Välimerellä vuonna 2004. Marokkoon saapuu turvapaikanhakijoita erityisesti Länsi-Afrikasta, mutta myös muista Afrikan maista, kuten Kamerunista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Vuonna 2013 uudistuksia siirtolaispolitiikkaan (Nouvelle Politique Migratoire) tehtiin oleskelulupaohjelman osalta, minkä lisäksi perustettiin useita ohjelmia asuntopolitiikkaan, koulutukseen ja työllisyyteen liittyen. Vuotta myöhemmin Marokko loi siirtolaisuuteen ja rajavalvontaan keskittyvän osaston sisäministeriönsä yhteyteen ja samana vuonna lähes 24 000 henkilöä sai pääsyn sosiaalipalveluihin ja työluvat käsiinsä. Seuraavassa vaiheessa oleskeluluvan oli vuoden 2017 loppuun mennessä saanut 28 400 siirtolaista lisää. 

Vuonna 2019 Marokossa arvioitiin oleskelevan noin 700 000 Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden kansalaista. Monen kymmenen erilaisen valtion niputtaminen yhteen termin “Saharan eteläpuolinen Afrikka” (Sub-Saharan Africa) alle on saanut viime vuosina kritiikkiä osakseen. YK:n kehitysohjelma lukee Afrikan mantereen 54 maasta 46 kuuluvan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, pois lukien Marokon lisäksi muut Pohjois-Afrikan valtiot sekä Djiboutin, Somalian ja Sudanin. Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku on yli 1,1 miljardia, mikä on yli kaksi kertaa suurempi kuin koko EU:n väkiluku. Luvut antavat suuntaa sille, millaisesta alueesta puhumme termiä käytettäessä. Länsi-Afrikan sisäisen muuttoliikkeen on arvioitu olevan noin yhdeksän kertaa suurempaa kuin muuttoliike alueelta Eurooppaan tai Pohjois-Afrikan naapurimaihin. 

Marokon väkiluku on kokonaisuudessaan noin 37 miljoonaa. Siirtolaisten integraatio yhteiskuntaan ei uusista poliittisista avauksista huolimatta käy hetkessä, eivätkä paikallisten koventuneet asenteet maahanmuuttajia kohtaan auta asiaa. Laillinen status ei ole riittävä tae tuomaan turvaa tai takaamaan mahdollisuuksia elinkeinon harjoittamiseen, jos ympärillä oleva yhteiskunta osoittaa jatkuvaa paheksuntaa. Tutkimustulokset kertovat vahvoista jakolinjoista ja suoranaisista rasistisista ennakkoluuloista: Monet marokkolaiset ajattelevat siirtolaisten olevan mahdollisesti vaarallisia, köyhiä tai työntekijöinä helposti hyväksikäytettävissä. Viimeisten vuosikymmenten kehityksestä huolimatta taloudellisesti vielä vahvasti epätasa-arvoisessa maassa siirtolaisten pelätään lisäävän sosiaalista epävakautta. 

Afrikkalaista veljeyttä ja rasismia 

YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoija rasismin nykymuodoista arvioi Marokon toimintaa vuonna 2018. Marokon ihmisoikeusmyönteinen siirtolaispolitiikka sai paljon ylistystä, mutta myös kehittämisen kohteita löytyi. Erityisesti mustat Saharan eteläpuolisen Afrikan kansalaiset kertoivat rasistisesta tai muukalaisvihamielisestä suhtautumisesta asioidessaan terveydenhuollon, koululaitoksen tai työllisyyspalveluiden virkailijoiden kanssa. Haitallisten stereotyyppien kohteeksi joutuminen voi pahimmillaan estää lainsäädännössä myönnettyjen oikeuksien toteutumisen, jos virkailijan omat negatiiviset asenteet tulevat auttamisvelvollisuuden tielle. Pandemiatilanne on heikentänyt siirtolaisten asemaa maassa entisestään monen menetettyä työpaikan, toimeentulon tai suojan kokonaan. Moni ennen apua pyytäneelle antanut marokkolainen pelkää nyt myös oman terveysturvallisuutensa puolesta, mikä voi lisätä erityisesti isompien siirtolaisryhmien karttamista entisestään.

Taloudellisesti vielä vahvasti epätasa-arvoisessa maassa siirtolaisten pelätään lisäävän sosiaalista epävakautta.   Klikkaa twiitataksesi!

Marokossa vuonna 2011 uudistettu perustuslaki kieltää syrjinnän, rasismin sekä viharikokset. Perustuslain artikla 30 menee vielä pidemmälle ja turvaa kaikille Marokon lain vaikutuspiirissä oleville samat oikeudet kuin Marokon kansalaisille. Perustuslain esipuheessa tunnustetaan myös marokkolaisen identiteetin taustan diversiteetti, mikä koostuu vuosisatojen aikana muotoutuneesta rikkaasta kulttuurisen ja etnisen perinnön sekoittumisesta. Maassa ollaan siis ainakin näennäisen tietoisia ja avoimia kulttuurista ja etnistä moninaisuutta kohtaan, mutta käytännön tasolla rasismin kokemuksia on paljon. 

Miltei 70 % Rabatin yliopiston tekemään tutkimukseen vastanneista 1400 maahanmuuttajasta suunnitteli jäävänsä Marokkoon Eurooppaan jatkamisen sijaan. Luku on suuri siitä huolimatta, että vain harva oli tosiasiassa tyytyväinen elinolosuhteiden parantamisen mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Syitä jäävien suureen määrään voivat olla laillisen statuksen kohenemisen lisäksi toisaalta koettu vaihtoehtojen puute, Eurooppaan matkaamisen vaarallisuus tai usko siihen, että Marokossa olisi enemmän kulttuurisen integraation mahdollisuuksia kuin tuntemattomissa Euroopan maissa. Työmarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet Marokossa ovat vähäiset ja moni työskentelee rakennusalalla, kaupan alalla tai kodinhuollon parissa reilusti alle 2 500 Marokon dirhamin (noin 230 euron) kuukausipalkalla. Mahdollisuuksien vähäisyyden ja alhaisten palkkojen vuoksi moni päätyy harmaan talouden piiriin, missä hyväksikäyttö ei ole epätavallista. Kuten ihmiskaupan eri muodoissa kansainvälisemminkin, hyväksikäyttö voi pitää sisällään esimerkiksi kiristämistä, riittämättömän palkan tarjoamista työsuoritusta vastaan tai seksityöhön pakottamista. 

Perustuslaissa tunnustetaan marokkolaisen identiteetin diversiteetti, mikä koostuu vuosisatojen aikana muotoutuneesta kulttuurisen ja etnisen perinnön sekoittumisesta. Klikkaa twiitataksesi!

Kuten monessa uudistuksessa politiikan saralla, sanat paperilla ja sitä seuraavat rakenteelliset uudistukset ovat vasta alkua. Käytännön toimivuus seuraa vuosien kuluessa ja valuvikoja korjaamalla jos vain poliittista tahtoa ja resursseja löytyy. Maahanmuuttajien oikeuksien täysimittaiseen toteutumiseen Marokossa on vielä pitkä matka, mutta suunta ja tahtotila ovat oikeita. Laajemmin Marokon oikeusperustaisen siirtolaispolitiikan voidaan nähdä olevan jatkoa Marokon ulkopoliittiselle kääntymiselle Afrikan mantereen suuntaan vuoden 2017 Afrikan Unioniin liittymisen myötä. Ihmisoikeusmyönteisenä pidetty uudistunut politiikka ei tule ilman odotusta vastalahjasta: siirtolaisten lähtömailta odotetaan poliittista tukea Marokon versiolle Länsi-Saharan kiistassa. Marokko edistää kansainvälispoliittisesti suurta kertomusta maan eteläpuolisen Länsi-Saharan alueen omistamisesta, mikä on virallisen YK:n määritelmän mukaan itsehallintoa vailla oleva alue. Afrikkalaisen veljeyden sekä vieraanvaraisuuden kulttuurin laajennuksen julistuksilla on pyyteettömän hyvän lisäksi vahva turvallisuuspoliittinen kaiku. Marokkolaisten kipuilu afrikkalaisen identiteettinsä kanssa suhteessa etelämmästä tuleviin siirtolaisiin osoittaa kuitenkin, että lain tason lisäksi ihmisten asenteissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa on parantamisen varaa.

Ihmisoikeusmyönteinen uudistunut politiikka ei tule ilman odotusta vastalahjasta: siirtolaisten lähtömaita odotetaan tukevan Marokkoa Länsi-Saharan kiistassa. Klikkaa twiitataksesi!

Vaikka pandemiatilanne vaikuttaa globaaliin muuttoliikkeeseen sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä, maahanmuuton pohjimmaiset motivaattorit turvallisen elämän etsinnästä valoisampaan tulevaisuuteen eivät ole häviämässä mihinkään. Globaaliin sekä alueellisiin muuttoliikkeisiin tulevat tulevaisuudessa vaikuttamaan pandemian lisäksi muut suuret megatrendit kuten ilmastonmuutos ja biodiversiteetin ehtyminen, kaupungistumiskehitys sekä suhde työn paikattomuuteen erityisesti vauraimmissa maissa. Todennäköistä on, että muuttoliike alkaa vähitellen vilkastumaan samaa tahtia muun maailman ja valtioiden rajojen avautumisen kanssa. Tuleeko globaali muuttoliike muuttumaan pysyvästi, milloin se vilkastuu ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan ovat vaikeampia kysymyksiä vastata. Maahanmuuttoon suhtautuminen tulee saamaan myös tulevaisuudessa erilaisia kasvoja, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.

Teksti: Milja Suihko
Editointi: Annmarie Kiiskinen
Kielenhuolto: Sannimari Veini