Unkarilaisvähemmistön itsehallintotoiveet kiristävät Romanian ja Unkarin välejä – Unkarin rooli suunnannäyttäjänä alkaa hiipua, mutta taloudellinen tuki Transilvaniaan säilyy 

Mielenosoittajat liputtavat sinikultaisin Székelymaan lipuin Budapestissa tuenosoituksena Székelymaan itsehallinnon puolesta. Kuva: Wikimedia Commons.

Romanian ja Unkarin suhteet ovat jo 1800-luvulta lähtien olleet jännitteiset. Vaikka Romania on saavuttanut Unkarin monella mittarilla, Unkari tukee edelleen avokätisesti Transilvanian unkarilaisvähemmistöä, josta se pitää tiukasti kiinni. Transilvaniaan kuuluvan Székelymaan itsehallintokeskustelu kuumentaa tunteita myös Romaniassa valtionjohtoa myöten ja on saanut entisen pääministerin jopa esittämään hirttouhkauksen asiaa edistäville henkilöille.

Kun Nicolae Ceaușescun hallinto Romaniassa päättyi vuoden 1989 vallankumoukseen, aloite tuli romanianunkarilaisilta.

Maan länsiosassa, Serbian rajalla sijaitsevan Timișoaran kaupungissa, järjestettiin joulukuussa 1989 mielenosoituksia, kun hallinto yritti karkottaa alueen unkarilaisvähemmistön kalvinistisen seurakunnan pastori László Tőkésin. Karkotusyrityksen taustalla kerrotaan olleen haastattelu, jonka transilvanialainen Tőkés antoi Unkarin televisiolle, jota puolestaan katsottiin Timișoarassa ahkerasti. Pian pappi kutsui sunnuntaisaarnassaan seurakuntalaisia katsomaan häätöä, ja lopulta väkijoukossa alettiin huutaa Ceaușescun hallinnon kaatamista.

Myös Tőkésin tapauksen jälkeen aloite Romanian suunnalle on tullut monilta osin Unkarin suunnalta. Euroopan unioniin Unkari liittyi vuonna 2004, muutaman vuoden ennen kaakkoista rajanaapuriaan Romaniaa. Vuonna 2020 Unkarin bruttokansantuote asukasta kohden oli 13 940 euroa, kun Romaniassa vastaava summa oli 11 290 euroa. Vuonna 2007 Unkari liittyi Schengen-alueeseen, johon Romania on pyrkinyt aktiivisesti mukaan yli vuosikymmenen.

Viimeisten vuosien varrella Unkarin imu on alkanut kuitenkin heikentyä. Kun Romanian oikeusvaltion tila alkoi 2010-luvun jälkipuolella herättää huolta, maan tulkittiin ensin seuraavan Unkarin tietä. Laajaa kansainvälistä huomiota saanut kehityskulku kuitenkin rauhoittui Romaniassa ainakin toistaiseksi, kun uudistuksia viritellyt sosiaalidemokraattipuolue PSD menetti asemansa maan johdossa.

Unkarilaiset, jotka nauttivat kommunismin aikana ja vielä sitä seuranneen järjestelmänvaihdoksenkin jälkeen Romaniaa korkeammasta elintasosta, ovat puolestaan alkaneet kiinnittää huomiota Romanian edistykseen. Maan oppositio sanoo Romanian ohittaneen Unkarin, minkä tiimoilta käytetään ilmausta ”bezzeg Románia”, ”jopa Romaniassa”, jolla nykyisessä kontekstissaan sadatellaan huonompana pidetyn naapurin kiriä ja ilmaistaan asioiden olevan paremmin rajan toisella puolella. 

Lisäksi Unkarin oppositio on käyttänyt Romaniaa ahkerasti vertailukohtana koronaviruspandemiassa. Väkilukuun suhteutetun koronakuolleisuusluvun on raportoitu olevan Unkarissa kaksinkertainen Romaniaan nähden, vaikka myöhemmät arviot kyseenalaistavat tilanteen ja huomauttavat tilanteen Romaniassa olevan vakavampi. 

Torjuva suhtautuminen unkarilaisalueen autonomiakeskusteluihin

Romanian ja Unkarin suhteiden jännitteisyys periytyy Itävalta-Unkarin suurvalta-ajasta ja sen päättäneestä Trianonin rauhansopimuksesta vuodelta 1920, jonka ensimmäisen maailmansodan voittajat sanelivat Unkarille. Tällöin Transilvania luovutettiin Romanialle, mutta aluetta palloteltiin myöhemmin edestakaisin. Toisen maailmansodan aikana Unkarille palautettiin suuri osa sen menettämistä alueista, mutta maa menetti ne jälleen sodan jälkeen.

Viimeisten vuosien aikana kysymys Transilvaniasta on kiristänyt maiden välejä ja politisoinut etnisen jännitteen, kun Trianonin rauhansopimus on noussut esille satavuotisjuhlansa kautta. Vuonna 2019 Unkarin englanninkielinen hallitusmedia tviittasi kuvan Unkarin menetetyistä alueista saatteella, jossa todettiin kaksi kolmasosaa Unkarista viedyksi pois. Vanhojen rajojen muistelu on toistunut useamminkin valtapuolue Fideszin ja pääministeri Viktor Orbánin retoriikassa.

Mielikuva Unkarin näkemyksestä on kantautunut hyvän aikaa sitten toisellekin puolelle, sillä jo vuonna 2013 puolet romanialaisista uskoi, että Unkari haluaisi liittää Transilvanian itseensä. Unkari luopui aluevaatimuksista Transilvaniassa virallisesti vuonna 1996 Romanian kanssa tekemässään sopimuksessa. Toisaalta Romaniallakin on osuutensa välien kiristämisessä. Se teki Trianonin vuosipäivästä 4. kesäkuuta virallisen kansallisen juhlapäivän, mikä on provosoinut unkarilaisia.

Rajaseudun herkkyyttä kuvaa keväällä 2020 Romanian ja Unkarin suhteita ravistellut presidenttitason skandaali. Lakialoite Romanian pohjoisosissa sijaitsevan unkarilaisenemmistöisen Székelymaan itsehallinnosta oli tuolloin edennyt vähäisen keskustelun jälkeen parlamentin ylähuoneeseen. Székelymaa muodostaa osan Transilvaniasta, jossa asuu merkittävä määrä Romanian unkarilaisvähemmistöstä. Alue on suurelta osin unkarinkielistä.

Romanian presidentti Klaus Iohannis kommentoi tilannetta kärkkäästi. Hän syytti sosiaalidemokraattista PSD-puoluetta aloitteen etenemisestä ja samalla ”Transilvanian luovuttamisesta salaa Unkarille”. Iohannis jatkoi vastakkainasettelua toteamalla, että tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan, kun hallitus ”taistelee romanialaisten henkien puolesta ja koronapandemian lopettamiseksi”. 

Syytöksistä huolimatta PSD ei kuitenkaan ollut tukenut aloitetta, vaan se oli edennyt ylähuoneen käsittelyyn automaattisesti, kun aloitteelle työjärjestyksessä määritelty keskusteluaika oli ylittynyt parlamenttitalon koronasulun takia.

”Mitäköhän johtaja Budapestissa, Viktor Orbán, lupasi teille tästä vastineeksi?” Romanian saksankieliseen vähemmistöön itse kuuluva Iohannis kysyi puheessaan. Keskustaoikeistolaisen PNL-puolueen tukema Iohannis ryyditti puhettaan toivottamalla PSD:lle ja sen puheenjohtajalle kahdesti päivää unkariksi muuten romaniankielisessä puheessa.

Kommentti huomattiin pian Unkarissa. Maan ulkoministeri Péter Szijjártó kuvaili kommentteja sivistymättömiksi ja mahdollisesti vihapuheeseen kannustaviksi, minkä lisäksi hän vaati Iohannista osoittamaan enemmän kunnioitusta unkarilaisia kohtaan.

Unkarin media taas huomautti valtapuolue Fideszin pitävän valitettavana, että Romania kasvattaa maan sisäistä jännitettä valtaväestön ja unkarilaisvähemmistön välillä samaan aikaan kun Unkari tukee Romanian unkarilaisvähemmistöä taloudellisesti.

Romaniassa kommentti sai virallisen tuomionsa nopealla aikataululla. Noin kuukautta myöhemmin Iohannis sai noin tuhannen euron suuruiset sakot hallituksen alaiselta syrjinnänvastaiselta toimielimeltä. Samassa yhteydessä tuomittiin muun muassa Romanian entisen presidentin Traian Băsescun romanivastainen kommentti. Iohannis väitti huomautuksen tarkoitusperiä poliittisiksi.

Myös Unkarin ulkoministeri Szijjártón kommentit Romanian presidentti Iohanniksesta kiristyivät kevään aikana. Szijjártó luonnehti tätä pian autonomiakeskustelun jälkeen ”Unkarin-vastaiseksi ekstremistiksi”, mikä kehystettiin romanialaismediassa poikkeuksellisen voimakkaaksi hyökkäykseksi. Kommentin taustalla oli keskustelua herättänyt ehdotus rajanylityspaikkojen lisäämisestä Unkarin ja Romanian välillä, jonka Iohannis oli vienyt Romanian perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi.

Maan mittakaavassa merkittävä unkarilaisvähemmistö

Romanian ja Unkarin kädenväännön väliin jää iso joukko ihmisiä. Romaniassa asui vuoden 2011 väestölaskennan perusteella noin 1,2 miljoonan hengen unkarilaisvähemmistö, joka tuolloin muodosti noin kuusi prosenttia maan väestöstä. Tämä tekisi romanianunkarilaisista maan toisiksi suurimman vähemmistön heti romanien jälkeen.

Unkarilaisvähemmistön heikko asema Romaniassa on ollut puheenaiheena jo kommunismin ajoilta lähtien. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2000 kantaaottavaan sävyyn, kuinka ”oman yliopiston saamisesta on tullut romanianunkarilaisille se testi, jolla lopulta mitataan maan valtaväestön eurosuvaitsevuuden määrä”. Oma lukunsa on myös Romanian pohjoisosissa perinteistä elämäntyyliä vaaliva csángó-kansanryhmä, joka puhuu omaleimaista unkarin murretta ja jota eri tahot Romaniassa ovat pyrkineet assimiloimaan.

Unkarilaisvähemmistö on hankalassa välissä: romanianunkarilaiset näyttäytyvät joillekin unkarilaisille liian romanialaisina, mutta romanialaisille usein liian unkarilaisina. Romaniaksi vähemmistöstä käytetään toisinaan alatyylistä solvausta ”bozgor”, joka tarkoittaa maatonta. Laajaa säännöllistä keskustelua herättää erityisesti Székelymaan romanianunkarilaisten romanian kielen taito, jonka puutteellisuutta usein kritisoidaan.

Romanianunkarilaisten oikeuksien edistäminen ei nautikaan Romaniassa erityistä suosiota, eivätkä romanialaispoliitikot nosta aihetta juuri esille. Romanialainen politiikan tutkimuksen professori Liliana Popescu luonnehti Balkan Insight -verkkolehdelle vuonna 2018, että mikäli romanialaispoliitikot edes mainitsevat unkarilaisvähemmistön, heidän kannatuksensa romahtaa. 

Edunvalvonta jää ensisijaisesti vähemmistölle itselleen. Maassa on kolme romanianunkarilaista puoluetta, joista parlamentissa on suurin, romanianunkarilaisten demokraattinen unioni (unkariksi RMDSZ, romaniaksi UDMR). 

Vähemmistön asemaa koskevassa keskustelussa Székelymaan itsehallintokysymys nousee säännöllisesti esiin, ja romanialaisten reaktiot aiheeseen ovat jo ennen presidentti Iohannista olleet rajuja. Kun vuonna 2018 romanianunkarilaiset puolueet esittivät vaatimuksen alueen autonomiasta, maan tuolloinen pääministeri Mihai Tudose esitti tätä edistäville romanianunkarilaispäättäjille hirttouhkauksen.

”Jos unkarilaisvähemmistön lippu riippuu paikallisten hallintojen yhteydessä, he riippuvat sen rinnalla. Ei ole mahdollista, että unkarilaisvähemmistö saisi itsehallinnon”, Tudose totesi. Hän pahoitteli lausuntoaan myöhemmin. Romanianunkarilaisten suurimman puolueen puheenjohtaja luonnehti lausuntoa keskiaikaiseksi ja tuomitsi sen voimakkaasti, niin kuin myös Unkarin Romanian-suurlähettiläs. 

Itsehallintotoiveita on esitetty jo useasti aiemminkin. Vuonna 2013 Romaniassa närää herätti tapaus, jossa Unkarin parlamentissa salkoon nostettiin Romanian unkarilaisalueisiin kuuluvan Székelymaan lippu. Tämän symboliikkaa korosti se, että seuraavana vuonna Unkarin parlamentin tiloista poistettiin Euroopan unionin lippu.

Itsehallintotoiveita on esitetty jo useasti aiemminkin. Klikkaa twiitataksesi!

Keskustelua Székelymaasta käytiin vuonna 2013 laajemminkin. Tällöin kaksi kolmesta Székelymaan unkarilaisenemmistöisestä piirikunnasta kielsi alueen oman lipun käyttämisen hallintorakennusten yhteydessä. Tämän seurauksena Unkarin suurlähettiläs ilmaisi tukensa alueen itsehallinnolle, ja varapääministeri Zsolt Semjén kehotti liputtamaan Székelymaan lipulla tuen osoittamiseksi Romanian unkarilaisvähemmistölle. Romaniassa kommentit tuomittiin unkarilaispoliitikkojen sekaantumisena Romanian asioihin.

Unkari onkin ollut itsehallinnolle osoittamissaan tuenilmauksissaan järjestelmällinen. Unkarin englanninkielisessä hallitusmediassa julkaistiin vuonna 2017 jopa artikkeli, jossa verrattiin Székelymaan itsehallintopyrkimyksiä Katalonian tilanteeseen. Kirjoittajan mukaan romanialaiset ovat reagoineet itsehallintotoiveisiin samoin kuin madridilaiset katalonialaisten pyrkimykseen: voimalla ja sorrolla.

Rajaseudun yhteistyö vastaan maiden omat intressit

Romanian ja Unkarin liityttyä Euroopan unioniin ovat ne integroituneet toisiinsa aiempaa enemmän.

Unkarin ja Romanian suhteita tutkinut romanialaishistorioitsija Constantin Iordachi nostaa esimerkiksi Romanian ja Unkarin rajaseudulla asuvat ihmiset, jotka kulkevat töihin rajan yli, sekä pienten rajakaupunkien tekemän palokuntayhteistyön, jossa hätätilanteissa apua soitetaan toiselta puolen rajaa, jos nämä ovat lähempänä tapahtumapaikkaa. Lisäksi monet yritykset ovat perustaneet rajaseudulle tehtaita, joissa työskentelee sekä romanialaisia että unkarilaisia työntekijöitä.

Unkarin vallanpitäjille Romanian unkarilaisvähemmistö ja sen asuinalue on politiikan näkökulmasta keskeinen. Maata hallitseva Fidesz-puolue järjestää vuoden tärkeimmän tapahtumansa, vuosittaisen Tusványos-festivaalinsa juuri Székelymaan puolella Romaniassa. Pääministeri Viktor Orbán esitteli aikoinaan illiberaalin demokratian ajatuksen ensimmäisen kerran juuri tuolla, Romanian unkarilaisalueella. 

 

Samalla Unkarin passin kantajilla on äänioikeus Unkarin parlamenttivaaleissa, vaikka he eivät olisi koskaan asuneet Unkarissa. Romanianunkarilaisten parissa Fidesz on ylivoimaisesti suosituin, mutta tämä ei ole käytännössä tuonut Fideszille lisäpaikkoja parlamenttiin.

Romanianunkarilaisten suurin puolue UDMR/RMDSZ on Fideszille lojaali, ja puolueiden väliset yhteydet ovat tiiviit. Puolueen puheenjohtaja Hunor Kelemen kävi Budapestissä hyväksyttämässä Orbánilla hallitusyhteistyön liberaalikonservatiivisen PNL:n kanssa. Unkarin ulkoministeri Péter Szijjártó kommentoi Unkarin hallitusmielisen median mukaan joulukuussa 2020 Székelymaassa käydessään, että vahvempi romanianunkarilaispuolueen edustus Romanian parlamentissa voisi edistää Romanian ja Unkarin välisiä suhteita.  

Samalla Unkarin hallinto on kiristänyt otettaan Romanian unkarinkielisestä mediamaisemasta. Romanialainen PressOne-julkaisu paljasti vuonna 2019, että Unkarin hallituksen miljoonilla euroilla rahoittama yhdistys on ostanut romanianunkarilaisia medioita. Vapaata lehdistöä on vastaavanlaisilla tavoilla hankittu valtapuolueen läheisten tahojen haltuun myös Unkarin puolella sekä muissa merkittävän unkarilaisvähemmistön maissa, kuten Slovakiassa.

Unkarilainen tutkivan journalismin julkaisu Átlátszó on sittemmin huomauttanut, että mikäli UDMR/RMDSZ alkaisi vastustaa Fidesziä, Romanian unkarinkielinen media olisi hetkessä käännettävissä vähemmistön puoluetta vastaan. Transilvanian unkarinkielisen ympäristön asemasta kertookin myös se, että unkarilaisen vapaan median lippulaivana tunnettu, vuonna 2011 perustettu Átlátszó laajensi seurantansa Transilvanian puolelle vuonna 2015.

 

__
Kirjoittaja: Tuukka Tuomasjukka & Jani Korhonen
Editointi: Riku Löf & Salla Matilainen
Kielenhuolto: Anna Kananen