Kansainväliset kriisit, sodat ja konfliktit ovat historian saatossa heijastuneet Itämerelle. Voidaan olettaa, että näin on myös nyt, kun tilanne kiristyy Venäjän ja Ukrainan välillä. Epävarmuus tulevasta kehityksestä konkretisoituu varustautumisena ja yhteisen linjan hakemisena.

Tilanne kiristyi Itämeren piirissä, kun Venäjä miehitti Krimin vuonna 2014. Viime viikkojen uutiset kertovat siitä, kuinka Venäjä nostaa operatiivista valmiuttaan. Venäjä on keskittänyt Ukrainan suunnalle enemmän joukkoja kuin kertaakaa aikaisemmin edellisen viiden vuoden aikana. Itä-Ukrainassa käydään sotaa, ja tilanne on mahdollisesti edelleen kärjistymässä Donetskin ja Luhanskin alueella. Tämän lisäksi on tietoja siitä, että Venäjä vahvistaa joukkojaan miehittämällään Krimillä ja on suorittamassa laajoja valmiusharjoituksia. Sotajoukkojen liikkuessa Kremliä tukevat tahot levittävät disinformaatiota. On mahdollista, että tilanteen kiristyminen Ukrainassa heijastuu edelleen lisääntyneinä jännitteinä Itämerellä. Venäjän aggressiivisen politiikan on väitetty vievän Ukrainaa lähemmäs Natoa, ja tämä kiristää Venäjän ja Ukrainan välisiä suhteita. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ei ole viimeisten tietojen mukaan saanut neuvotteluyhteyttä Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa.

Itämeren ainainen asema jännitteiden ristipaineessa

Itämeri on aina ollut suurvaltojen intressien kohteena, ja suurvaltojen väliset jännitteet ovat heijastuneet Itämerelle. Suomen pitkäaikainen ulkoministeri ja diplomaatti Carl Enckell oli alkuvuodesta 1939 sitä mieltä, että Itämeri oli kadottanut merkitystään. Kuitenkin vuonna 1956 julkaistuissa muistelmissaan, Poliittiset muistelmani – I, Enckell huomioi, että “Suomen itsenäisyyden kansainvälinen merkitys on täysin ymmärrettävissä vain kriitillisesti tutkimalla tämän Euroopan sisämeren historiaa”. Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen myötä Itämeren piirissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan Unioniin, kuten myös jälleen itsenäistyneet Baltian maat, jotka liittyivät myös Natoon. Itämeren piirissä ainoat maat, jotka eivät Venäjän lisäksi ole Natossa, ovat Ruotsi ja Suomi. Itämeren merialueella on edelleen aikaisempien vuosikymmenien tavoin kriittinen strateginen merkitys sen piirissä oleville valtioille.

Itämeren merialueella on edelleen aikaisempien vuosikymmenien tavoin kriittinen strateginen merkitys sen piirissä oleville valtioille. Klikkaa twiitataksesi!

Vuonna 2008 Georgian sodan aikana nähtiin piirteitä, jotka herättivät Itämeren piirissä, varsinkin Baltian maissa, huolta. Marraskuussa 2008 Helsingissä pidetyn Etyj:n ulkoministerikokouksessa Helsingin henki ei lämmittänyt kylmenneitä Venäjä-suhteita. Kuitenkin Georgian sodan jälkeen palattiin melko pian takaisin normaaliin – “back to business as usual”, kuten virolainen tutkija Riina Kaljurand kirjoitti. Vuonna 2012 julkaistussa Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa todettiin turvallisuuspoliittisen tilanteen Suomen lähialueilla olevan hyvä. Esimerkiksi Nord Stream -kaasuputken katsottiin lisäävän EU:n ja Venäjän taloudellista kanssakäymistä ja keskinäisriippuvuutta. Vuosi 2014 muutti kansainvälisen tilanteen ja samalla myös Itämeren turvallisuuspoliittisen aseman. Suomen entisen Moskovan-suurlähettilään Hannu Himasen mukaan muutos oli suoraa seurausta Venäjän Ukrainan-toimista.

Sapelien kalistelua Itämerellä

Vuoden 2017 puolustusselonteossa huomioitiin, kuinka sotilaalliset jännitteet olivat Itämeren alueella lisääntyneet ja voimankäytön kynnys madaltunut. Suomen lähialueiden osalta tilanne on pysynyt epävakaana ja vaikeasti ennakoitavana. Ruotsin FRA on arvioinut, että sotilaallinen aktiivisuus Itämerellä on vakiintunut tasolle, joka muistuttaa kylmän sodan aikoja. Turvallisuustilanteen muutos näkyy myös yksittäisten kansalaisten mielipiteissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuonna 2018 suorittamassa kyselyssä 76 prosenttia vastaajista piti Itämeren turvallisuustilannetta erittäin huolestuttavana tai huolestuttavana. Vuonna 2020 luku oli 64 prosenttia.

Heikentynyt turvallisuusilmapiiri on luonut paineita turvallisuuden parantamiseen, mikä on näkynyt varustautumisena ja sotilaallisena yhteistyönä. Suomi ja Ruotsi ovat tiivistäneet keskinäistä sotilasyhteistyötä, mutta myös Nato-maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä. Baltian maista, jotka luottavat Naton turvatakuisiin, on ilmaistu toiveita siitä, että Ukraina saataisiin Naton jäseneksi.

Heikentynyt turvallisuusilmapiiri on luonut paineita turvallisuuden parantamiseen, mikä on näkynyt varustautumisena ja sotilaallisena yhteistyönä. Klikkaa twiitataksesi!

Itämeren valtiot ovat lisänneet sotilasmenojaan. Sotilasmenot ovat yksi keskeisimmistä indikaattoreista tarkasteltaessa jännitteiden suhdanteita. Baltian maat ovat lisänneet puolustusmenojaan merkittävästi viime aikoina. Viron, Latvian ja Liettuan puolustusmenot ovat noin 2 prosenttia kyseisten maiden BKT:stä. Samalla tasolla on Puola. Suomen puolustusmenot ovat noin 1,5 prosenttia BKT:stä ja Ruotsin noin prosentin luokkaa. Venäjän sotilasmenot ovat selkeästi suuremmat. Vuosien 2016–2019 välillä Venäjän sotilasmenot ovat vaihdelleet, ja ne ovat olleet noin 4–5,5 prosenttia BKT:stä. Puolustusmenot ovat kuitenkin suuntaa-antavia, koska kaikki menot eivät näy tilastoissa. Puolustusmenojen kasvu näkyy parempana valmiutena modernisointien ja uudemman kaluston muodossa. Puolustusmäärärahojen säästöjä on paikattu puolustusmenojen nostamisella. Tämä näkyy muun muassa Ruotsissa. Vuosina 2021–2025 Ruotsi lisää puolustusmenojaan noin 40 prosentilla ja pyrkii tuplaamaan asevelvollisten määrän.

Sotilaslentokoneiden lennot niin Pohjoisella jäämerellä, Itämerellä kuin Mustallamerelläkin lisääntyvät. Eri osapuolien reagointikykyä testataan ja osoitetaan läsnäoloa. Viimeisen vuoden aikana Itämerellä ovat lentäneet myös strategiset pommittajat. B-52H Stratofortress-pommittajat ovat lentäneet niin Baltiassa kuin Ruotsissakin. Venäjän kaksi Tu-160-pommittajaa lensi keväällä 2020 yli kahdeksan tuntia Itämerellä. Itämerellä tapahtuvat sotaharjoitukset ovat osaltaan voimannäyttöä ja toisaalta harjoittelua pahimman varalle. Tänä vuonna Itämerellä tullaan näkemään Naton vuosittainen BALTOPS-harjoitus. Syyskuussa 2021 järjestetään Venäjän ja Valko-Venäjän suunnittelema Zapad-2021-harjoitus. Venäjän ja Valko-Venäjän sotilaallinen yhteistoiminta on entisestään tiivistynyt. Kyseessä on todennäköisesti aikaisempien vuosien tapaan ilmoitettua laajempi harjoitus, millä pyritään osoittamaan muun muassa Venäjän laivaston modernisoinnin vaikutuksia. Venäjän Itämeren-laivaston aseistukseen on tullut uutta ja kauaskantoisempaa asetekniikkaa. Harjoitus herättää huomiota myös sen vuoksi, että Valko-Venäjä on Ukrainan rajanaapuri.

Nord Stream – kaasuputket Itämeren jännitteiden prismana

Saksan aiempi päätös luopua ydinvoimasta johti sen suurempaan energiariippuvuuteen Venäjästä. Ensimmäinen Nord Stream -kaasuputkilinja valmistui vuonna 2011. Samaan aikaan käynnistyi Nord Stream 2 -hanke. Hanke on ristiriitainen ja politisoitunut. EU-parlamentti äänesti tammikuussa 2021 Nord Stream 2 -hankkeen keskeyttämisen puolesta, mutta Saksa on rakentamisen kannalla. Kaasuputkihanke on nähty Troijan hevosena, jolla edistetään Venäjän etuja. Katri Pynnönniemi ja Charly Salonius-Pasternak ovat kirjoittaneet siitä, kuinka Venäjä käyttää hyvin laajaa keinovalikoimaa poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Keinovalikoimassa ovat talous-, informaatio-, finanssi-, laki-, diplomatia- ja sotilaselementit. Tilanteen kärjistyminen voi tämän vuoksi esiintyä hyvin eri sektoreilla.

Saksan hallitus on ollut kaasuputkihankkeen takana, koska kaasun tuonti on nähty eräänlaisena siirtymävaiheena ydinvoimasta vihreämpään energiaan. Vuosi 2014 viilensi EU:n ja Venäjän väliset suhteet ja hidasti kaasuputken rakentamista. Nord Stream- ja Nord Stream 2 -kaasuputkien vetäminen Itämeren kautta vaikuttaa laajemmin Euroopan tilanteeseen. Maakaasua on tullut Eurooppaan Ukrainan kautta kulkevalla kaasuputkella, mutta Nord Stream ja Turkin kautta kulkeva TurkStream mahdollistavat Venäjälle laajemman kaasutoimitusten sääntelyn. Energiatoimituksia on käytetty painostuskeinona. Esimerkiksi Venäjä katkaisi talvikausina 2006 ja 2009 kaasutoimitukset Eurooppaan.

Jännityksen lisääntyminen näkyy myös talouspakotteina, joilla EU on pyrkinyt hillitsemään Venäjän aggressiivisuutta. Kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi esimerkiksi Liettua on esittänyt pakotteiden koventamista. Mahdollisten talouspakotteiden keinovalikoimaan kuuluu myös puuttuminen energian tuontiin. Nord Stream -kaasuputkea pitkin tuleva kaasukauppa joutuu eittämättä tarkastelun kohteeksi. Eurooppa on ollut riippuvainen Venäjältä tulevasta energiasta. Toisaalta tämä riippuvuus on vähentynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Venäjälle kaasun vienti on tärkeää, koska maan talous nojautuu energian vientiin.

Energian tuonnin rajoittaminen ja vielä keskeneräisen Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeeseen kohdistuvat sanktiot voivat tulla kyseeseen Venäjään kohdistuvina pakotteina. Nord Stream 2 on kuitenkin valmistumassa, siitä on rakennettu jo 95 prosenttia. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan vielä keskeneräinen Nord Stream 2 on ”huono diili” Keski- ja Itä-Euroopan maille. Yhdysvalloissa onkin peräänkuulutettu pakotteita Nord Stream 2:n osalta. Toteutuessaan Yhdysvaltojen talouspakotteet kohdistuisivat myös sen liittolaisiin. Tämä puolestaan hillitsee mahdollisten pakotteiden käyttöä. Saksalainen ekonomi Daniel Gros arvioi, että vaikkei Nord Stream 2 -kaasuputki valmistuisikaan, Eurooppaan tulisi tästä huolimatta muun muassa nesteytettyä kaasua.

Kiristynyt tilanne tuo uusia diplomaattisia avauksia

Kompleksisessa maailmassa voi esiintyä monia tekijöitä, jotka aiheuttavat haasteita turvallisuustilanteelle. Länsimainen sääntömääräiseen maailmanjärjestykseen perustuva järjestelmä on heikentynyt. Venäjä pyrkii informaatiovaikuttamisellaan pitämään Itämeren sotilasliittoon kuulumattomat maat – Suomen ja Ruotsin – mahdollisimman kaukana Natosta. Venäjä pyrkii myös luomaan epäilyksiä Naton kollektiivisen turvallisuuden ylle. Käytännössä kuitenkin kiristynyt ilmapiiri ajaa Itämeren piirissä olevia maita entistä tiiviimpään yhteistyöhön.

Yhteistyö ja vuoropuhelun ylläpitäminen ovat avainasemassa, kun mietitään, miten jännitteitä saadaan laskettua. Klikkaa twiitataksesi!

Yhteistyö ja vuoropuhelun ylläpitäminen ovat avainasemassa, kun mietitään, miten jännitteitä saadaan laskettua. Vuoropuhelu Moskovan ja Washingtonin välillä on jatkunut, vaikka osapuolet tulkitsevat asioita eri tavoin. Myös Saksan liittokansleri Angela Merkel on keskustellut Putinin kanssa ja vaatinut Venäjää vetämään joukkojaan pois Ukrainan suunnalta. Tässä vuoropuhelussa Suomella on myös oma osansa. Presidentti Sauli Niinistö ehdotti maaliskuussa 2021, että Helsingissä järjestettäisiin Etykin 50-vuotisjuhlavuotena, vuonna 2025, kokous, jossa Helsingin henkeä pyrittäisiin puhaltamaan suurvaltasuhteisiin. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden on puolestaan ehdottanut Venäjän presidentti Vladimir Putinille lähikuukausina järjestettävää huipputapaamista. Itämeren turvallisuuspoliittinen jännite laskee todennäköisesti vasta uusin diplomaattisin avauksin. Tällä hetkellä jännitteen väheneminen vaikuttaa haasteelliselta, koska vastakkainasettelua on nähtävissä ja tilanne voi eskaloitua hyvin nopeasti.

—

Kirjoittaja: Juho Kotakallio

Editointi: Tony Salminen, Johanna Ketola, Hannu Salomaa

Kielenhuolto: Ida Anderson