Koronaviruspandemian myötä asetetut rajoitukset ja sulkutilat ovat koetelleet eteläisessä Afrikassa erityisesti niitä, jotka elävät puutteellisissa olosuhteissa, tekevät epävirallista työtä ja joilla ei ole pääsyä terveydenhuollon piiriin. Haavoittuvien asemaa ei ole erityisesti huomioitu päätöksenteossa, eivätkä maat juuri tarjoa taloudellista tukea heikoimmassa asemassa oleville.

23.3.2021 on kulunut tasan vuosi siitä, kun Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa julisti maahan yhden maailman siihen saakka tiukimmista sulkutiloista koronaviruksen suitsimiseksi.

Etelä-Afrikan sulkutila oli ehdoton; kansainväliset rajat suljettiin ja ulkona vallitsi täysi ulkonaliikkumiskielto sulkutilan ensimmäisten viiden viikon ajan. Vain ruokakaupat ja apteekit saivat olla avoinna, ja kaikki kokoontumiset oli kielletty. Samaan aikaan ympäri maailmaa suositeltiin sosiaalisen etäisyyden pitämistä, maskien käyttöä, aktiivista käsihygieniaa ja hihaan yskimistä sekä kotona työskentelyä.

Pian Etelä-Afrikan hallitus julisti uuden lain, jonka myötä maskien käytöstä tuli pakollista ja niiden käyttämättömyydestä julkisilla paikoilla rikosoikeudellisesti rangaistava teko.

Etelä-Afrikan ohella muut eteläisen Afrikan maat, kuten Zimbabwe, Mosambik, Sambia ja Namibia, sulkivat rajansa kansainväliseltä matkailulta maaliskuun lopulla ja seurasivat WHO:n suosituksia yllä mainituista keinoista pandemian hillitsemiseksi.

Suositukset eivät huomioineet asunnottomia

Koronaviruksen hillitsemiseksi määrätyt rajoitukset alkoivat keväällä 2020 paljastaa rakenteellisia haavoittuvuuksia. Rakenteellisen haavoittuvuuden termillä tarkoitetaan sitä, miten luokka, kulttuuri, kulttuurinen ja biologinen sukupuoli ja rotu vaikuttavat sekä ihmisiin että yhteisöihin.

Suurin osa pandemian suitsimiseksi suositelluista keinoista ei ottanut huomioon niitä, joilla ei ole kotia tai suojaa, niitä jotka asuvat tilapäisissä, alkeellisissa tai puutteellisessa majoituksissa tai niitä jotka kokevat erilaisia uhkia, kuten parisuhdeväkivaltaa kotona. Majoitusten ylikuormitus, heikko ylläpito, epävakaa sähkönjakelu, pula polttoaineesta ja puhtaasta vedestä, epähygieeniset olosuhteet ja kunnallisten palvelujen puute vaarantavat ihmisten terveyden. Lisäksi ne kärjistävät mielenterveysongelmia sekä luovat oivat olosuhteet loisten, virusten ja bakteerien leviämiselle.

Tällaiset olosuhteet vallitsevat erityisesti Etelä-Afrikan township-alueilla, kuten Sowetossa, Kathehongissa ja Khayelitstassa ja Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa, Sambian Lusakassa sekä Mosambikin Maputossa ja niiden ympäristöjen köyhillä alueilla. Koronavirusepidemia levisi juuri tällaisissa olosuhteissa ja hyötyi köyhien alueiden asumistiheydestä ja huonosta hygieniasta. Maailmanlaajuisesti koronaviruksen aiheuttaman taudin CFR-luku eli tapauskuolleisuus (case fatality rate) on noin 2,2 prosenttia. Afrikassa CFR-luku on nyt 2,6. Moni eteläisen Afrikan maa julisti tiukan sulkutilan pandemian alkuvaiheessa ja onnistui hillitsemään koronaviruksen ensimmäisen aallon tartuntamääriä sekä kuolleisuutta. Viruksen toinen aalto on kuitenkin runnellut maita rajusti, ja tapauskuolleisuus voi olla huomattavasti korkeampi puutteellisen testauksen vuoksi sekä siksi, että moni ei hakeudu terveydenhuollon pariin sairastuttuaan.

Koronavirusepidemia hyötyi köyhien alueiden asumistiheydestä ja huonosta hygieniasta. Klikkaa twiitataksesi!

Rakenteelliset haavoittuvuudet voivat luoda noidankehän. Heikot asumisolot vaarantavat terveyden, heikko terveys vaarantaa työnteon mahdollisuuden ja työn ja taloudellisten resurssien puute aiheuttaa köyhyyttä. Pienet tai olemattomat tulot puolestaan romuttavat vuokran- tai asuntolainojen maksukyvyn ja aiheuttavat asunnottomuutta tai tilapäisasumisen lisääntymistä. Etelä-Afrikassa jo ennen pandemiaa vallalla ollut asunnottomuuskriisi kärjistyi entisestään, kun jo keväällä 2020 arviolta vain reilu kolmannes vuokralaisista suoriutui vuokrastaan. Lisäksi maassa on koko Afrikan mittakaavassa suuri määrä maan sisäisiä pakolaisia ja ihmisiä vailla pysyvää kotia.

Poliisi rankaisi epävirallisen työn tekijöitä ja maahanmuuttajia

Tiukat sulkutilat tekivät epävirallisen työntekijöiden aseman tukalaksi. Zimbabwessa hallitus määräsi keväällä 2020 epäviralliset katumyyjät ja heidän kojunsa suljettaviksi hillitäkseen koronaviruksen leviämistä. Ruokaa ei näin voinut ostaa paikallisilta markkinoilta, joilta suuri osa  hankkii peruselintarvikkeensa. Ruokakauppojen hinnat ovat korkean inflaation ja heikon valuutan vuoksi monelle liian korkeat. Sulkutilojen tiukat säädökset ovat lisänneet ruokaturvan heikkenemistä eteläisen Afrikan alueella.

Sulkutilojen tiukat säädökset ovat lisänneet ruokaturvan heikkenemistä eteläisen Afrikan alueella. Klikkaa twiitataksesi!

Pääkaupunki Hararen ja muiden eteläisen Afrikan suurkaupunkien kadut ja markkina-alueet ovat normaalisti täynnä myyjiä hedelmä- ja vihannesmyyjistä kotitaloustuotteiden ja vaatteiden kauppiaisiin. Yhtäkkiä epävirallista työtä tekevällä joukolla, joka edustaa jopa 40 prosenttia Zimbabwen bruttokansantuotteesta, ei ollut minkäänlaista elinkeinoa. Poliisi tuhosi myyjien kojuja ja sääntöjä rikkoneita pahoinpideltiin. Vendors Initiative for Social and Economic Transformation -liitto totesi, että Zimbabwessa katumyyjien kojujen ja siten elinkeinojen tuhoaminen on vaikuttanut jopa kolmen miljoonan ihmisen tuloihin.

Etelä-Afrikassa naisten epäviralliseen työhön keskittyvä järjestö Wiego ja UN Women julkaisivat yhdessä aloitteen, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa siitä, miten koronaviruspandemia on vaikuttanut naisten elämään. Poliisit ovat häirinneet naisia ja takavarikoineet heidän myymänsä tuotteet. Naiset – jotka ovat usein perheenelättäjän asemassa – joutuvat myös huolehtimaan siitä, miten ruokkia perheensä ja maksaa lasten koulunkäyntimaksut.

Maahanmuuttajia ja asunnottomia marginalisoitiin entisestään

Kautta maailman vanhukset – ja erityisesti laitoshoidossa olevat – ovat COVID-19:n sairaala- ja kuolintilastoissa yliedustettuina sekä globaalissa pohjoisessa että etelässä. Muissa laitoksissa vellovasta koronaviruksesta ja potilaiden määrästä on huomattavasti vähemmän tietoa, vaikka on havaittu, että esimerkiksi vankiloissa, vastaanotto- ja pakolaiskeskuksissa ja pakolaisleireillä, kuntoutuskeskuksissa, ensi- ja turvakodeissa sekä työläisten asuntoloissa on ilmennyt laajoja koronavirustartuntaryppäitä ympäri maailman.

Koronaviruksen ensimmäisen aallon aikana Etelä-Afrikassa siltojen alla ja kaduilla eläviä kodittomia päätettiin asuttaa muun muassa urheilukentillä. Näitä tiloja valvottiin vahvasti poliisivoimin, ja fyysisen etäisyyden pitäminen oli lähes mahdotonta, koska samalla alueella saattoi asua satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Perushygienian ylläpitäminenkään ei parantunut uusissa olosuhteissa.

Lisäksi Etelä-Afrikassa poliisi on pidättänyt useita maahanmuuttajia pienistä rikkeistä. Monella pidätetyllä on vanhentunut oleskelulupa. Tämä ei saisi olla syy pidätykseen, sillä hallitus määräsi sulkutilan alussa lykkäyksen lupahakemusten käsittelylle ja totesi, että pidätyksiä vanhentuneiden oleskelu- tai työlupien vuoksi ei sulkutilan aikana tehdä. Etelä-Afrikassa maahanmuuttajat pakolaisista turvapaikanhakijoihin ja työn vuoksi maahan muuttaviin ovat vuosikymmenten ajan kärsineet rasismista ja syrjinnästä. Pandemia on kiristänyt asenteita maahanmuuttajia kohtaan entisestään.

Pandemia on kiristänyt asenteita maahanmuuttajia kohtaan entisestään. Klikkaa twiitataksesi!

Monet maahanmuuttajat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät hakeudu terveydenhuollon piiriin koronaepäilystä huolimatta siinä pelossa, että viranomaisten kanssa asiointi johtaa karkotukseen tai työluvan epäämiseen. Pidätyksiä on tehty erityisesti township-alueilla. Maahanmuuttajat Etelä-Afrikassa eivät ole saaneet esimerkiksi valtion myöntämää ruoka-apua, joka on hallituksen myöntämä tukipaketti vähävaraiselle väestönosalle korona-apuna. Maan hallitus jyvitti ruoka-avun ainoastaan virallisen henkilötodistuksen omaaville ihmisille ja maan kansalaisille. Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet hallitusta siitä, että se ei ota huomioon heikoimmassa asemassa olevia, kuten turvapaikanhakijoita, ja sen toiminta lisää eriarvoisuutta. Pakolaisten ja maahanmuuttajien järjestö CoRMSA totesi, että sulkutilan toimet ovat paljastaneet maan historialliset epäoikeudenmukaisuudet ja köyhyyden eri asteet.

Keskiluokka selviytyy pandemiasta paremmin

Rakenteellinen haavoittuvuus määrittelee missä ja miten ihmiset elävät – ja käsite ulottuu fyysisiä olosuhteita syvemmälle. Esimerkiksi pelko voi värittää sitä, miten ihmiset liikkuvat kodin ulkopuolella tehdäkseen töitä ja ostaakseen ruokaa – kuten sulkutilojen aikaan Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa. Poliisin ja armeijan valvonta keskittyi näissä maissa erityisesti köyhille ja township-alueille. Poliisi määrättiin puuttumaan sulkutilan rikkeisiin näillä alueilla, joiden asukkailla on tarve liikkua kodin ulkopuolella ansaitakseen elantonsa ja joilla sosiaalisen etäisyyden pitäminen ahtaissa asumuksissa on mahdotonta. Keskiluokka sai elää ja liikkua alueillaan verrattain rauhassa. Etelä-Afrikassa poliisin ja armeijan väkivalta siviilejä kohtaan kiihtyi, kun viranomaiset valvoivat kovin ottein sulkutilan sääntöjen noudattamista. Useita ihmisiä kuoli poliisiväkivallan seurauksena.

Maissa, joissa vauraan ja köyhän väestön välinen kuilu on erittäin suuri, sosioekonominen luokka määrittelee vahvasti kykyä selviytyä pandemiasta. Toisin kuin Euroopan ja länsimaiden suurkaupungeissa, joissa ihmiset asuvat pääasiassa kerrostaloasunnoissa tai pientaloissa, Afrikan keskiluokka asuu tilavasti suurissa taloissa, keskisuurten tai suurten puutarhojen ympäröimänä, yksityisautoilee ja omaa usein pääsyn yksityisen terveydenhuollon pariin. Suurin osa väestöstä ei kuitenkaan kuulu keskiluokkaan; Allianz Global -talouspalvelun mukaan Etelä-Afrikan väestöstä noin 10 prosenttia kuuluu keskiluokkaan. Vuonna 2018 maailmanlaajuisen varallisuuskeskiluokan omaisuusrajat ovat 7600–45 600 euroa. Afrikkalaisen keskiluokan kokoa on haastava määritellä muun muassa puutteellisten tilastojen vuoksi, mutta ylempään keskiluokkaan kuuluu kautta Afrikan hyvin pieni osa väestöstä.

Suurin osa Afrikan maista kuuluu matalan tulotason maihin, eivätkä maiden sosiaaliturvajärjestelmät ole kattavat. Tämä tekee maiden väestöstä merkittävästi haavoittuvamman pandemian edessä. Tiukat sulkutilat ovat saaneet koronaviruksen aiheuttaman taudin tartuntakäyrät laskuun eteläisessä Afrikassa, mutta ne ovat jättäneet jälkeensä taloudellisen ja sosiaalisen kriisin. Eteläinen Afrikka toipuu koronaviruksen taloudellisista vaikutuksista hitaasti, jos hallitukset eivät ota huomioon heikoimman väestönosan tarpeita sekä sijoita infrastruktuurin parantamiseen ja digitaalisten palvelujen ja verkkoyhteyksien saatavuuteen, mikä voisi osaltaan lisätä esimerkiksi etätyöskentelyn, opiskelun ja kouluttautumisen mahdollisuutta ja uusien innovaatioiden kehittämistä. Etelä-Afrikan kouluttamattoman – eli ainoastaan peruskoulun käyneen – väestön työtunnit romahtivat pandemian myötä noin 40 prosenttia, kun taas korkeakoulutettujen työtunnit tippuivat 26 prosenttia. Koko väestön käytettävissä olevat tulot romahtivat lähes puolella.

Etelä-Afrikassa on eteläisen Afrikan mahdollisesti kattavin sosiaaliturvajärjestelmä, joka takaa jonkinlaista turvaa heikoimmassa asemassa oleville, mutta pandemian kaltaisen tilanteen jatkuessa kuukausia, eivät valtion takaamat tuet ole riittävät. Alueen maissa kaivattaisiinkin kipeästi perussosiaaliturvan parannuksia. Tämä puolestaan vaatisi muun muassa epävirallisten työntekijöiden aseman vahvistamista ja järjestäytymisen tukemista, työttömyysturvajärjestelmän luomista tai kehittämistä ja julkisen terveydenhoitojärjestelmän lujittamista. Pandemiatilanteen rajoituksia tulisi myös soveltaa eri tavoin alueilla, joissa esimerkiksi sosiaalisen etäisyyden pitäminen ei ole millään lailla mahdollista ja joissa perushygieniasta huolehtiminen ei onnistu. Kansainvälisten järjestöjen rooli YK:sta muihin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin on korostunut maissa, joissa heikommassa asemassa olevilla ei ole pääsyä puhtaan veden, saippuan, kasvomaskien ja terveydenhuollon äärelle.

—

Kirjoittaja: Hanne-Mari Tarvonen

Editointi: Jannika Melkko, Nanna Hallikainen

Kielenhuolto: Eeva Iljukova