Puolueet vaihtuvat, mutta kirkko pysyy – uskonnon valta Romaniassa on säilynyt muutoksen keskellä
Tuukka Tuomasjukka | 05.04.2020
Bukarestin keskustaan nouseva Kansakunnan pelastuksen katedraali syyskuussa 2019. Kuva: Wikimedia Commons
Romanialaisten 2010-luvun aikana vahvistunut tyytymättömyys järjestelmään vei kansalaiset kaduille ja poliitikot vaihtoon, mutta maan ortodoksinen kirkko on pitänyt asemansa. Miljoonien eurojen tuet maailman korkeimman ortodoksikirkon rakentamiseen sekä konservatiiviset kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin kertovat, että kirkko haluaa määrittää kansallisuutta näkyvästi jatkossakin.
Romanian ortodoksinen kirkko joutui maaliskuussa paheksuvan keskustelun keskelle, kun sen koronaviruksen vastaiset toimenpiteet osoittautuivat löyhiksi. Maassa oli astumassa voimaan ulkonaliikkumiskielto, jumalanpalvelukset oltiin siirtämässä verkkoon ja ehtoollisen nauttijoita oli jo aiemmin kehotettu ottamaan omat lusikat mukaan.
Viimeisessä normaaliin tapaan suoritetussa liturgiassa kuitenkin jaettiin ehtoollinen kuten tavallisesti, yhteisellä lusikalla. Ortodoksikirkko kielsi julkisuudessa riskit, jotka noin 400 000 asukkaan Cluj-Napocassa järjestetyllä ehtoollisella voisi olla koronaviruksen leviämiselle.
”Ehtoollinen ei ole tartunnan lähde. Uskonnottomat ihmiset kommentoivat asiaa, jota he eivät uskon puutteessa voi ymmärtää”, ortodoksikirkon tiedottaja Vasile Bănescu kertoi Europa Libera -radiokanavan romanialaiselle toimittajalle.
Yksittäinen tapaus nousi esimerkiksi kirkon epäluotettavana pidetystä toiminnasta tilanteessa, jossa vaadittiin yhteistä vastuunkantoa. Julkisesta keskustelusta ei kuitenkaan aiheutunut seurauksia, mikä kuvaa kirkon vakaata asemaa Romanian muuten epävakaan politiikan keskellä.
Maailman korkein ortodoksikirkko parlamenttitalon viereen
Maailman ortodoksisista kirkoista Romania on maailman toisiksi suurin heti Venäjän jälkeen, ja maan 19,5 miljoonasta asukkaasta lähes 90 prosenttia kertoo olevansa ortodokseja. Isojen kaupunkien julkisissa liikennevälineissä eri-ikäisten ihmisten sormet yhdistyvät sumppuun säännöllisesti kolmesti tehtävää ristinmerkkiä varten aina, kun bussi ohittaa kirkon.
Kirkko näkyykin voimakkaasti maan katukuvassa. Romaniassa on yli 16 000 ortodoksikirkkoa, ja BBC on nostanut tämän esimerkkinä kirkon vaikutusvallasta maassa. Britannian yleisradioyhtiö kertoi vuonna 2013, että maassa valmistuu uusi kirkko joka kolmas päivä, kymmenen kuussa. BBC:n dokumentin voimakkaasti tuominneessa vastineessaan Romanian ortodoksikirkko kuvailee uusia kirkkorakennuksia ”liturgiseksi välttämättömyydeksi”, erityisesti kaupungeissa.
Romaniassa valmistuu uusi kirkko joka kolmas päivä, kymmenen kuussa.”Meidän mielestämme eurooppalaisen kristityn kansan on arvokkaampaa rakentaa suurille yhteisöille välttämättömiä uusia kirkkoja kuin myydä tyhjiä kirkkoja muutettaviksi kaupallisiksi tiloiksi, kuten Britanniassa ja muissa maallistuneissa länsimaissa on käynyt”, vastineessa sanotaan.
Romanian kiistellyin kirkkohanke kohoaa Bukarestin keskustaan, kommunistidiktaattori Nicolae Ceausescun 80-luvulla rakennuttaman massiivisen parlamenttitalon eli Casa Poporuluin viereen. Jos aikataulu pitää, vuonna 2024 paikalla kohoaa maailman korkein ortodoksinen kirkko, 135 metrin korkeuteen kohoava Catedrală Mântuirii Neamului eli Kansakunnan pelastuksen katedraali.
Hanketta on kritisoitu erityisesti siitä, että se rahoitetaan julkisilla varoilla samalla, kun maan julkinen terveydenhuolto on kriisissä. Romanian valtio ja Bukarestin kaupunki ovat tukeneet kirkon rakentamista vuosien kuluessa yli 120 miljoonalla eurolla, mikä on valtaosa sen rakennuskustannuksista. Samaan aikaan terveydenhuoltoon käytettävät summat ovat EU:n pienimpiä sekä yksilöön että BKT:hen suhteutettuna, ja sairaalabakteerien levinneisyys on merkittävä ongelma.
Romanialaisten elinajanodote on EU:n matalimpien joukossa. Elokuun 2018 budjettileikkauksissa tutkimuksesta leikattiin 30 miljoonaa euroa, ja samalla Bukarestin katedraalin rakentamiseen osoitettiin vastaavansuuruinen summa. Bukarestissa taas leikattiin kaupungin lämmityksen ja sairaaloiden kunnostamisesta noin 2,5 miljoonaa samalla, kun kirkolle annettiin saman mittaluokan lisäsumma.
”Kyse ei ole siitä, että kirkolla olisi tarvetta rakennuksille, vaan siitä, että sen pitää näkyä fyysisesti”, arvioi dosentti Katalin Miklossy Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista. Kirkkojen rakentaminen kuvaakin ortodoksikirkon tarvetta olla läsnä romanialaisten arjessa – myös maailman suurimman parlamenttitalon kyljessä, jonka tieltä purettiin aikanaan parikymmentä kirkkorakennusta.
Aina vallassa, haukkuvat kriitikot
Romanialainen toimittaja ja politiikan kommentaattori Cristian Tudor Popescu kiteytti ortodoksikirkon valta-aseman vuoden 2015 blogitekstissään. Tällöin hän otsikoi, kuinka ortodoksikirkko on ”ainoa puolue, joka ei ole koskaan oppositiossa, vaan aina vallan kahvassa”.
Vastaavanlaiset huomiot kirkon vallasta ovat akateemisessa ja oppositiokeskustelussa yleisiä. Kun Romanian vuoteen 1989 kestänyt kommunistihallinto päättyi, tuore demokratia otti ensiaskeliaan samalla kun uskonnoilla oli jälleen lupa toimia maassa. ”Mitä auktoriteettiin tuli, kirkko kilpaili rinta rinnan valtion kanssa”, kirjoittavat kirkkohistorijoitsija Liviu Andreescu ja ihmisoikeusaktivisti Gabriel Andreescu.
Kirkon etuna oli sen läsnäolo pieniä pitäjiä myöten. Romanian ortodoksikirkon läsnäolo kaikissa kunnissa ja kaupungeissa teki siitä vuosituhannen alussa ainoan aktiivisen instituution monessa yhteisössä – niin uskonnollisesti, kulttuurisesti kuin jopa poliittisestikin.
Kirkolla on valtaa useissa muissakin Itä-Euroopan maissa. Ortodoksisen kirkon osalta instituution vahva valta vertautuu Serbiaan, kun taas Puolassa vastaavanlaista asemaa käyttää katolinen kirkko.
Romaniassa kirkon valta palautuu myös vanhan kommunistihallinnon vastustukseen. Kun puoluekentällä on edelleen kytköksiä epäluottamusta herättävään kommunistipuolueeseen, vastaa kirkon suosio ja sen vallankäytön hyväksyminen huoliin luotettavan instituution tarpeesta ja yhteiskunnan vakaudesta.
Romaniassa kirkon valta palautuu myös vanhan kommunistihallinnon vastustukseen.Kirkko vanhoillisena valtana
Ortodoksinen kirkko on ottanut vahvasti kantaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden liittyviin kysymyksiin, esimerkiksi vastustamalla 1990-luvulla homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista ja 2010-luvulla seksuaalikasvatuksen tuomista kouluihin. Kirkon tiedottaja Vasile Bănescu kommentoi jälkimmäiseen, että taustalla on pelko muun muassa homo- ja transseksuaalisuuden opettamisesta.
”Kirkko puolustaa luonnollisuutta ja normaaliutta. Se puolustaa perhearvoja, ei seksuaalisuuden kokeiluja.”
Syksyllä 2018 Romaniassa järjestettiin kansanäänestys siitä, pitäisikö avioliitto määritellä jo perustuslain tasolla miehen ja naisen välille. Äänestyksen tukena oli merkittävä joukko kirkkoon kytköksissä olevia yhdistyksiä. Voimakasta kritiikkiä herättänyt kansanäänestys ei ylittänyt vaadittua äänestyskynnystä, mutta dosentti Katalin Miklossy nostaa tämän esimerkiksi kirkon vaikutusvallasta politiikkaan. Aloite ei hänen mukaansa tullut poliittisista, vaan kirkollisista piireistä. Kyseessä olisi tällöin ollut avaus jokapäiväiseen poliittiseen päätöksentekoon kirkon vaikuttamisen keinona.
Ongelma on Miklossyn mukaan kirkon monopoliasema sen määrittämisessä, mitä pidetään kansallisina voimina ja mitä ei. Keskustaliberaali PNL-puolue on voittanut euro- ja presidentinvaalit, mutta asemastaan huolimatta se ei ole lähtenyt kritisoimaan kirkon asemaa.
”He pelkäävät, että heidät mielletään epäisänmaalliseksi voimaksi. Poliitikot eivät uskalla vastustaa kirkkoa, vaan ajattelevat, että kirkko voi antaa heille legitimiteetin.”
Kirkon rooli säilynyt kolauksista huolimatta
Tyytymättömyys maan hallintoon ja korruptioon on lisääntynyt bukarestilaisen Colectiv-yökerhon tulipalon jälkeen vuonna 2015. Muiden vallanpitäjien rinnalla ortodoksikirkko on kuitenkin päässyt vähällä siitä huolimatta, että myös siihen on kohdistunut myös erityistä huomiota. Esimerkiksi palkittujen tutkivien toimittajien Să fie lumină -uutissivusto tarkastelee pelkästään ortodoksiseen kirkkoon liittyviä vallan väärinkäytöksiä.
Kirkon voimakasta roolia selittää osaltaan 90-luvun nopea siirtymä markkinaliberalismiin, jossa ihmiset menettivät yhteisöjä ja kiinnittyivät kirkkoon. Horjumaton sen asema ei kuitenkaan ole. Politiikan tutkimukseen erikoistuneen bukarestilaisen SNSPA-yliopiston vararehtori Liliana Popescu esitti analyysissään vuonna 2018, että kansanäänestyksellä oli heikentävä vaikutus kirkon uskottavuuteen.
Kirkon tulevaisuus maan vallankäyttäjänä näyttää toistaiseksi vahvalta. Ortodoksikirkko tarjoaa vahvan, kansakuntaa korostavan identiteetin ja tukea nationalistiselle kokemukselle. Samalla se on tehnyt kritiikin takia pieniä korjausliikkeitä, jotka voivat riittää vakauttamaan sen asemaa.
