Kanadan historia alkuperäiskansojen kanssa on synkkä, mutta sovintoprosessissa on otettu jo useita askelia. Seuraavaksi hallitus on luvannut esittää parlamentille lakialoitteen, joka toisi  YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen (UNDRIP) osaksi maan lainsäädäntöä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta toistaiseksi on epäselvää, toisiko se toteutuessaan merkittäviä muutoksia alkuperäiskansojen asemaan. 

Vuoden 2016 väestönlaskennassa yli 1,6 miljoonaa Kanadan kansalaista kertoi kuuluvansa johonkin alkuperäiskansaan, mikä on noin 4,9 prosenttia maan väestöstä. Alkuperäiskansat jaetaan kolmeen pääryhmään: inuiitit, métissit ja ensimmäiset kansat (First Nations). Inuiitit ovat perinteisesti Kanadan pohjoisosia asuttanut alkuperäiskansa ja métissit taas alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten valloittajien jälkeläisiä. Ensimmäiset kansat ovat taas maata alunperin asuttaneita kansoja, jotka eivät ole inuiitteja. Niiden asemaa määrittää erityisesti Indian Act. Sitä ei kuitenkaan sovelleta métisseihin ja inuiitteihin, vaan heidän oikeuksistaan säädetään joko muussa lainsäädännössä tai se on syntynyt tuomioistuinten ennakkotapausten kautta. Harmonisoiminen tulee koskemaan siis lukuisia lakeja, eikä pelkästään niitä, jotka suoraan säätävät alkuperäiskansoja koskevista asioista.

Nykypäivänä alkuperäiskansat ovat keskimäärin huonommassa sosioekonomisessa asemassa kuin muu väestö. Klikkaa twiitataksesi!

Nykypäivänä alkuperäiskansat ovat keskimäärin huonommassa sosioekonomisessa asemassa kuin muu väestö. He ovat esimerkiksi yliedustettuina rikostilastoissa, lopettavat koulun todennäköisemmin kesken ja kärsivät useammin päihdeongelmista sekä asunnottomuudesta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset, jotka joutuvat muuta väestöä herkemmin väkivallan ja henkirikosten uhreiksi. Alkuperäiskansaan kohdistuu valtaväestön puolelta paljon ennakkoluuloja ja rasismia. Monissa reservaateissa puute puhtaasta juomavedestä on arkipäivää. Tiet ja talot ovat usein huonossa kunnossa.

Sisäoppilaitosten pitkä varjo

Tilausta sovintoprosessille ja YK:n julkilausuman noudattamiselle on, koska Kanadassa alkuperäiskansoja on kohdeltu kaltoin kolonisaation alusta asti. Pitkään tavoitteena oli sulauttaa alkuperäiskansat valtaväestöön. Heidät nähtiin ‘intiaaniongelmana’ (Indian problem), joka katoaisi sulattaumisella. Keinovalikoimaan kuului samanlaista politiikkaa kuin Suomessakin saamelaisten kohdalla. Merkittävin näistä olivat 1800- ja 1900-luvuilla toimineet sisäoppilaitokset – Indian Residencial Schools.

Alkuperäiskansojen lapset lähetettiin useimmiten kirkon ylläpitämiin laitoksiin, joissa heille opetettiin englantia tai ranskaa, valtaväestön tapoja ja kristinuskoa. Oman äidinkielen puhuminen ja kulttuurin sekä uskonnon harjoittaminen olivat kiellettyjä. Lapset vieraantuivat perheistään, unohtivat äidinkielensä eivätkä oppineet perinteisiä elinkeinoja. Kouluissa tapahtui laajasti lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Viimeinen sisäoppilaitos suljettiin vuonna 1996, johon mennessä noin 150 000 alkuperäiskansojen lasta oli joutunut niiden vaikutuspiiriin.

Oman äidinkielen puhuminen ja kulttuurin sekä uskonnon harjoittaminen olivat kiellettyjä. Klikkaa twiitataksesi!

Vuonna 2008 Kanadan silloinen pääministeri Stephen Harper pyysi virallisesti anteeksi koulujärjestelmän uhreilta, ja hallituksen asettaman totuus- ja sovintokomission loppuraportti laitoksista valmistui vuonna 2015. Raportti kuvailee tapahtumia kulttuurilliseksi kansanmurhaksi. Vuoteen 2019 mennessä koulujen oppilaille oli maksettu korvauksia yhteensä 4,6 miljardia Kanadan dollaria. Alkuperäiskansoja on sorrettu myös monilla muilla tavoin. Maanomistuskysymykset ovat erityisesti pinnalla, kun tarkastellaan kaikkea rakentamisesta luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kansoja on ajettu pois kotiseuduiltaan ja systemaattisesti uudelleensijoitettu. Tämä kaikki on ollut omiaan heikentämään heidän asemaansa yhteiskunnassa.

Selvityksiä ja sovintopolitiikkaa

1960-luvun lopussa hallituksen politiikka alkoi vähitellen siirtyä pois sulauttamisesta kohti alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. 2000-luvun alusta asti julkinen keskustelu alkuperäiskansojen asemasta on tasaisesti lisääntynyt Kanadassa. Etenkin liberaalien nousu valtaan vuonna 2015 vaikutti sysäävän sovintopolitiikkaa eteenpäin. Pääministeri Justin Trudeau julisti jo vaalikampanjassaan Kanadan tärkeimmän suhteen olevan sen alkuperäiskansoihin (nation-to-nation relationship). Ennen liberaaleja Stephen Harperin johdolla hallinneet konservatiivit olivat tunnettuja hyvin pragmaattisesti ja jopa välinpitämättömästä suhteesta alkuperäiskansoihin. Alunperin Harperin hallitus äänesti YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen hyväksymistä vastaan vuonna 2007, mutta päätyi tukemaan sitä vuonna 2010.

Heti ensitöikseen Trudeau nimitti oikeusministeriksi ensimmäistä kertaa alkuperäiskansaan kuuluvan Jody Wilson-Rayboltin. Totuus- ja sovintokomission antama suosituslista luvattiin panna toimeen kokonaisuudessaan. Alkuperäiskansoista vastaava ministeriö jaettiin kahtia, ja uusien ministeriöiden uudelleenorganisointi on edelleen käynnissä. Lisäksi Trudeau lupasi yhtenäistää Kanadan lainsäädännön YK:n alkuperäiskansoja koskevan julistuksen kanssa.

Trudeau määräsi myös selvityksen kadonneista ja murhatuista alkuperäiskansojen naisista. Vuosien 1980 ja 2012 välillä noin 1200 naista ja tyttöä on kadonnut tai murhattu. Taustalla on rasismia, köyhyyttä ja marginalisoitumista. Alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten riski kadota tai tulla murhatuksi on 12-kertainen verrattuna mihinkään muuhun ryhmään. Vuosina 2001-2015 lähes 25 prosenttia kaikista henkirikoksen uhriksi joutuneista naisista edusti alkuperäiskansaa. Lisäksi poliisien välinpitämättömyyden ja ennakkoluulojen takia rikokset naisia kohtaan jäävät useammin selvittämättä.

Toistaiseksi suurin osa liberaalien lupauksista on lunastamatta. Totuus- ja sovintokomission antamista 94 suosituksesta vasta kymmenen on toteutettu kokonaan, 61 aloitettu ja 24 odottaa toimenpiteitä. Oikeusministeri Wilson-Raybolt erosi helmikuussa 2019 SNC-Lavalin skandaalin aiheuttaman luottamuspulan takia ja sai myöhemmin lähteä puolueesta. Kadonneita ja murhattuja tyttöjä ja naisia käsitellyt raportti julkaistiin kesällä 2019 yhteensä 231 suosituksen kanssa. Raportissa puhuttiin jälleen kansanmurhasta, ja Trudeau lupasi toimeenpanna kaikki suositukset. Kanadan lainsäädännön saattamista yhteensopivaksi UNDRIP:n kanssa koskenut lakialoite taas hautautui Kanadan senaattiin edellisen vaalikauden lopussa, mutta liberaalit ovat luvanneet uuden lakialoitteen vuoden loppuun mennessä.

Viime syksyn vaalikampanjoinnissa alkuperäiskansoihin liittyvät kysymykset jäivät muiden teemojen jalkoihin. Klikkaa twiitataksesi!

Alkuperäiskansat olivat vuoden 2015 vaalien jälkeen vaikuttuneita Trudeaun uudesta tavasta puhua, mutta tulokset ovat vielä näkemättä. Viime syksyn vaalikampanjoinnissa alkuperäiskansoihin liittyvät kysymykset jäivät muiden teemojen jalkoihin. Vaakakupissa painaa myös hallituksen hanke Trans Mountain -öljyputken lisärakentamiseksi, jota on alkuperäiskansojen keskuudessa vastustettu, koska se kulkee useiden alkuperäisyhteisöjen alueiden läpi. Pääministerin suusta on kuultu lukuisia lupauksia ja anteeksipyyntöjä hänen noustuaan liberaalipuolueen johtoon vuonna 2013, mutta käytännössä alkuperäiskansojen asemassa ja elinoloissa ei ole nähty merkittäviä muutoksia. Toisaalta pikavoittoja ei ole tarjolla. Vuosisatoja jatkuneen kolonisaation purkaminen on hidasta, ja alkuperäiskansojen tavoitteisiin, itsemääräämisoikeuteen ja -hallintoon on vielä pitkä matka.

Maankäyttö ja luonnonvarat keskeisiä kiistakysymyksiä

UNDRIP:n huomioiminen lainsäädännössä on ollut hallituksen agendalla jo yli neljä vuotta. Vähemmistöhallituksella sen läpivieminen parlamentissa ei ole itsestäänselvyys, mutta vasemmistopuolue NDP ja vihreät ilmoittivat jo vaalien alla tukevansa UNDRIP:n toimeenpanoa. Konservatiivit taas ovat tyrmänneet ajatuksen Kanadan lainsäädännön harmonisoinnista julistuksen kanssa. He katsovat sen uhkaavaan erityisesti luonnonvaroihin liittyviä hankkeita eikä vähiten uusia öljyputkia. Julistuksen artiklan 32 koetaan menevän pidemmälle kuin Kanadan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan konfederaatiolla ja provinsseilla on velvollisuus konsultoida alkuperäiskansoja niiden mailla tapahtuvista hankkeista. Artiklan 32 toinen pykälä toteaa, että valtioilla tulee olla vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus alkuperäiskansoilta ennen kuin valtiot hyväksyvät hankkeita, jotka vaikuttavat alkuperäiskansojen maihin tai alueisiin ja muihin luonnonvaroihin.

Toisaalta Trudeaun hallitus on jo nyt saanut moitteita YK:n rotusyrjintätyöryhmältä (CERD), joka on vaatinut Kanadaa lopettamaan kolme isoa energiaprojektia alkuperäiskansojen oikeuksiin vedoten. Trans Mountain -öljyputken lisäksi listalla on patohanke ja nesteytetyn maakaasuputken rakennustyöt Brittiläisessä Kolumbiassa. UNDRIP:n saattaminen osaksi kanadalaista oikeutta tulee tuskin muuttamaan hallituksen kantaa näistä projekteista. Taloudelliset hyödyt painavat vaakakupissa enemmän kuin alkuperäisväestön oikeudet.

Taloudelliset hyödyt painavat vaakakupissa enemmän kuin alkuperäisväestön oikeudet. Klikkaa twiitataksesi!

Oli vallassa kuka tahansa, erityisesti maanomistukseen ja luonnonvaroihin liittyvät kysymykset tulevat aina hiertämään Kanadan ja alkuperäiskansojen suhdetta. Vaikka suurin osa kanadalaisista kannattaa sovintoprosessia ja vääryyksien hyvittämistä, he kokevat maan ja sen resurssien kuuluvan heille. Omistus- ja määräämisoikeutta maasta ja sen resursseista ei haluta jakaa alkuperäiskansojen kanssa, koska se tarkoittaisi isojen alueiden luovuttamista takaisin heille. Taloudelliset tekijät painavat vaakakupissa aina enemmän. UNDRIP:n omaksuminen osaksi Kanadan lainsäädäntöä ei ratkaisisi tätä ongelmaa.

Laki halutaan valmistella yhteistyössä alkuperäiskansojen kanssa, mikä vie aikaa, mutta on välttämätöntä uskottavuuden kannalta. Aikataulu lakialoitteen tuomisesta parlamenttiin tämän vuoden aikana on kunnianhimoinen. Pohjana aiotaan käyttää lakialoitetta, jonka  viime vaalikaudella teki alunperin yksittäinen kansanedustaja. Konservatiivisenaattorit estivät lopulta sen läpimenon senaatissa. Vähemmistöhallituksen on saatava uudelle aloitteelle tukea myös oppositiosta. Lisäksi sen läpivienti parlamentin alahuoneessa ja senaatissa ottaa oman aikansa, vaikka riittävä tuki löytyisikin. Selvää on, että kiire liberaaleille tulee. Vähemmistöhallitusten keski-ikä on Kanadassa alle kaksi vuotta.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, miltä lakialoite tulee näyttämään. Kanadan monimutkaisessa hallintorakenteessa alkuperäiskansat ja niille suunnatut palvelut ovat kondeferaation toimivaltaa. Nykyinen tavoite on lisätä ja vahvistaa kansojen itsehallintoa. Eri alkuperäiskansat ja niitä koskeva lainsäädäntö ja yksittäiset sopimukset mutkistavat tilannetta entisestään. Lisäksi provinsseilla on varsin laaja itsehallinto ja merkittävä päätösvalta esimerkiksi infrastruktuuriin ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Toisaalta Brittiläisen Kolumbian ja Luoteisterritorioiden hallitukset ovat näyttäneet erimerkkiä aloittamalla harmonisointiprosessin provinssi- ja territoriotaslla.

Alkuperäisväestö ei ole liian toiveikas harmonisoinnin vaikutusten suhteen. Heidän oikeuksiaan on jo suojattu useissa sopimuksissa, korkeimman oikeuden päätöksissä ja lainsäädännössä, mutta silti väärinkäytöksiä tapahtuu jatkuvasti. UNDRIP:a pidetään kyllä askeleena oikeaan suuntaan, mutta todellinen tahtotila alkuperäiskansojen tasavertaiseksi kohtelemiseksi tuntuu edelleen puuttuvan.