Saamelaiset ovat Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa. Tietämys heidän kulttuuristaan ja historiastaan tuntuu kuitenkin loittonevan jopa entisestään muiden päivänpolttavien teemojen tieltä.

Suomessa saamelaisia on yhteensä noin 10 000. Heitä koskevien päätösten taustalla vaikuttaa viime vuosikymmeninä olleen valtion tai elinkeinoelämän kasvoton koneisto, tai satunnaiset ja tietämättömät ihmiset, joille saamelaisten alue ja saamelaiset itse ovat olleet kaukainen ja yhdentekevä kysymys. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ei ole toteutunut, eikä se ole riittävää vielä tänäkään päivänä. Vaikka lakeja ja sopimuksia on, niitä ei useinkaan noudateta.  

Toimittaja- ja tietokirjailijataustaisten Kukka Rannan ja Jaana Kannisen kirja Vastatuuleen avaa monipuolisesti saamelaisten aseman muutosta ja jatkuvuutta nykyisen Suomen rajojen sisällä. Kirjan alaotsikko – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta – kiteyttää, millaisesta taistelusta vuosikymmenten ja -satojen aikana on ollut kyse. Ranta ja Kanninen ovat kirjoittaneet teoksen läheisessä yhteistyössä saamelaisten kanssa, ja sen vastaanotto myös saamelaisyhteisössä on ollut pitkälti myönteinen.

Kirjan jokainen luku käsittelee eri teemaa: milloin maiden ja kielen menetystä, milloin traumaattisia asuntolakokemuksia ja väsyttäviä rotututkimuksia. Kirja havainnollistaa suomalaisten saamelaisiin kohdistaman kolonialismin, joka pitää sisällään paitsi alkuperäiskansan asuinolojen ja elinkeinonharjoittamisen heikentämistä, myös kulttuurin vaientamista ja sortoa. Toisaalta tarinat voitoista, erityisesti kielen ja kulttuuriperinteen elvyttämisen saralla, antavat toivoa. Kanninen ja Ranta viittaavat saamelaiskulttuurin uuteen aamunkoihin: uusi sukupolvi on kasvanut eri maailmassa kuin vanhempansa ja uskaltaa olla myös julkisesti kulttuuristaan ylpeä.

Ajankohtaisena aiheena nostetaan omaksi luvukseen Jäämeren rata. Toteutuessaan rata halkaisisi Saamenmaan kahtia alueilta, jotka ovat erityisen kriittisiä perinteisten elinkeinojen harjoittamisen kannalta. Radan vääjäämättömät ja paikoin peruuttamattomat haittavaikutukset on tuotu esille. Tästä huolimatta keskustelu radan rakentamisesta jatkuu.

Teos käsittelee rajatun yhteisön ja alueen kokemuksia, ja tiedonkeruuta on tehty laajalti  yhteisöön kuuluvia ihmisiä haastattelemalla. Kirjailijat ovat tehneet perusteellista työtä tallentaen kirjaan paljon sellaista, mikä muuten voisi painua ajan saatossa unohduksiin. Ranta ja Kanninen ovat empaattisia kirjoittajia, jotka nostavat niin menneitä kuin yhä jatkuvia epäkohtia esille tekstissään rohkeasti.  Samaan aikaan he kiinnittävät tarkkuuteen huomiota eivätkä yksinkertaista asioita lukijaa varten.

Kohtaamiset yksittäisten ihmisten kanssa jäävät kuitenkin lyhyiksi. Henkilökohtaiset kertomukset ovat fragmentteja, jotka kietoutuvat laajempiin tietokokonaisuuksiin. Välillä kirjan kunnianhimo – tarve käsitellä kaikkea – taipuu lähinnä selostukseksi, josta katoaa persoonallisuus. Siksi haastateltujen äänelle olisi voinut antaa enemmän tilaa. Kirjassa on myös laaja kuvaliite, joka pitää sisällään Rannan tallentamaa valokuvamateriaalia aineiston keruun ajalta. Vaikka monet kuvista ovat nopeiden lehtikuvien kaltaisia, antavat ne kuitenkin kasvot monille kirjan sivuilla tavatuille henkilöille. Erityismaininta täytyy antaa kirjan upealle kannelle, joka on Fredrik Anna Armas Jari Ladan eli Lada Suomenrinteen käsialaa.

Saamelaisten näkökulmaa ja saamelaisia koskettavia ajankohtaisia kysymyksiä valotetaan valtamediassa verrattain harvoin. Ennen kaikkea Vastatuuleen auttaa avaamaan silmät sille, kuinka laajaa ja monenkirjavaa sortoa saamelaisia kohtaan on harjoitettu. 

Jotta keskustelua saamelaisia koskevista asioista voidaan käydä tarkoituksenmukaisesti, tarvitaan perusteellinen ymmärrys taustoista. Kirjan kattava lähdeluettelo paljastaa, että tietoa on aikaisemminkin ollut saatavilla. Vastatuuleen tekee kuitenkin tärkeää ja perinpohjaista työtä kerätessään tietoa yhteen ja sitoessaan sitä kokonaisuudeksi, joka puhuttelee nykypäivän suomalaista lukijaa. Vastatuuleen lähestyy saamelaisaiheita vaihdellen henkilökohtaisen ja julkisen sekä historian ja nykyisyyden välillä. Tasot ovat tärkeitä, jotta kipupisteet ja asioiden vakavuus avautuvat lukijalle. 

Totuus- ja sovintoprosessilla tarkoitetaan valtion tunnustusta ja anteeksipyyntöä siitä, kuinka se on aikojen saatossa alistanut alkuperäiskansaa. Suomessa prosessi on edelleen kesken. Loppuvuodesta 2019 on edetty vaiheeseen, jossa totuus- ja sovintokomission mandaatti on saamelaisten käsittelyssä. Mikäli neuvoteltu mandaatti hyväksytään, komission nimeäminen ja tämän jälkeen itse prosessi voidaan viimein aloittaa.

 

Kukka Ranta, toinen Vastatuuleen-kirjan kirjoittajista, kävi vieraanamme The Ulkopolitistin 30.11.2019 julkaistussa podcastissa. Voit kuunnella jakson täältä.