Euroopan unioni on lähihistorian merkittävimpiä rauhanprojekteja ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätavoitteina on edistää rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Viime vuosina EU:lla on kuitenkin ollut vaikeuksia edistää tavoitteitaan maailmassa, jossa konfliktit ovat entistä monimutkaisempia ja kestävät vuosikymmeniä. Ensi keskiviikkona jäsenmaiden EU-suurlähettiläät kokoontuvat keskustelemaan suunnitelmasta, joka ottaisi kovemmat keinot käyttöön EU:n kriisinhallinnassa.

Vuonna 2017 Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini esitti ajatuksen rauhanrahastosta, jolla EU voisi tukea kumppaneitaan ”yhteisiin turvallisuushaasteisiin” vastaamisessa.

Mogherinin ideasta on kahdessa vuodessa kehittynyt lakiehdotus 10,5 miljardin euron Euroopan rauhanrahastosta (European Peace Facility, EPF), jonka tavoitteena on turvata rauhaa, estää konflikteja ja vahvistaa kansainvälistä turvallisuutta. Kyseessä on uusi rahoitusväline, joka muuttaisi perustavanlaatuisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Esitetystä EPF:stä rahoittettaisiin esimerkiksi Afrikan maiden asevoimien vahvistamista ja kansainvälisiä rauhanturvaoperaatioita. Brysselin neuvotteluiden keskeinen kysymys on, mahdollistaako rauhanrahasto – ensimmäistä kertaa EU:n historiassa – Euroopan ulkopuolisten maiden varustamisen aseilla ja ammuksilla.

Perussopimukset kieltävät EU:n rahoituksen myöntämisen Euroopan ulkopuolisten maiden sotilasoperaatioihin. Tämän vuoksi EU on tukenut ainoastaan Afrikan unionin rauhanturvatehtäviä EPF:ää edeltävästä Afrikan rauhanrahastosta. 

Koska Euroopan rauhanrahasto olisi EU-budjetin ulkopuolinen väline, nämä rajoitukset eivät koskisi sitä. EPF:stä voitaisiin myöntää sotilaallista tukea ja koulutuksia esimerkiksi EU:n ulkopuolisten maiden asevoimille ja kansainvälisille rauhanturvaoperaatioille. Tuki voisi olla tiedusteluapua tai erityyppisiä aseita, kuten käsiaseita, pommeja, ja ammuksia. Rahastosta voitaisiin siis tukea kaikkea EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulkoista toimintaa, jolla on sotilaallista merkitystä ja jota ei siksi voida rahoittaa EU:n budjetista. Sen sijaan rauhanvälitystä tai demokratian tai ihmisoikeuksien edistämistä EPF ei rahoittaisi.

Jos jäsenmaat hyväksyvät rauhanrahaston, se nostaa EU:n sotilasavun uusiin mittakaavoihin. Rahaston tarkoitus on turvata Somalian ja Sahelin kriisien sotilaallisen operaatioiden jatkuva rahoitus ja varmistaa nopeasti saatavilla olevat resurssit mahdollisiin uusiin kriiseihin. 

Nimestään huolimatta Euroopan rauhanrahasto on osa EU:n militarisoitumisen trendiä, jota edustavat uusi puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosasto ja Euroopan puolustusrahasto, joka tukee eurooppalaista aseteollisuutta 13 miljardilla eurolla. Vertailun vuoksi: EU:n nykyisessä budjetissa konfliktien ehkäisyyn ja rauhanvälitykseen on varattu reilut kaksi miljardia ja ihmisoikeuksin ja demokratian edistämiseen noin puolitoista miljardia. Budjettia tulkitsemalla voi siis nähdä, että kriisinhallinnassa EU siirtyy kohti aseellista lähestymistapaa.

Nimestään huolimatta Euroopan rauhanrahasto on osa EU:n militarisoitumisen trendiä Klikkaa twiitataksesi!

Aseellisia ratkaisuja rakenteellisiin haasteisiin

Aseiden uskotaan vahvistavan EU:n asemaa kriisi- ja konfliktitilanteissa ja lisäävän vaikutusvaltaa esimerkiksi ihmisoikeuksien vaatimisessa ja rauhan edistämisessä. Usein perusteluna esitetään, että jos EU ei toimita aseita, Venäjä ja Kiina kyllä toimittavat – ilman vaatimuksia ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Aseellisiin rauhanturvaoperaatioihin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka jäsenmaiden tulee huomioida rauhanrahaston neuvotteluissa.

EPF:ää edeltävän Afrikan rauhanrahaston budjetista yli 60 prosenttia on käytetty Somaliassa al-Shabaabia vastaan taistelevan operaation (African Union Mission in Somalia eli Amisomin) pyörittämiseen. Afrikan maiden sotilaista koostuva Amisom on toiminut Somaliassa vuodesta 2007 ja saanut EU:lta yli puolitoista miljardia euroa terrorismin vastaiseen taisteluun. Tästä huolimatta al-Shabaab iskee siviilikohteisiin lähes päivittäin. 

Kansainvälisillä rauhanturvaoperaatioilla on yhä useammin terrorismin torjuntaan liittyviä tavoitteita, ja Amisomin tapaus osoittaa, että ne eivät aina istu yksiin rauhan edistämisen kanssa. Somaliassa al-Shabaabin iskut ovat lisääntyneet vuodesta 2010, jolloin Amisom valtuutettiin torjumaan terrorismia, eikä väkivallan kierteelle näy loppua vuosikymmentä myöhemmin. 

Euroopan rauhanrahastosta on tarkoitus toimittaa asevoimille välineistöä, joka joutuu erityisen herkästi vääriin käsiin epävakailla alueilla. Tammikuussa 2016 al-Shabaab hyökkäsi Amisomin tukikohtaan Somalian el-Addessa ja otti haltuunsa tukikohdan aseet ja ammukset. Tämä ei ollut yksittäistapaus, vaan al-Shabaab on toistuvasti hyökännyt Amisomin ja Somalian armeijan tukikohtiin ja kaapannut niiden aseita ja välineitä. Small Arms Survey -tutkimuslaitoksen mukaan rauhanturvaoperaatioiden aseiden päätyminen aseellisille ryhmille ei ole Somalian erityispiirre, vaan maailmanlaajuinen ongelma.

Rauhanturvaoperaatioiden aseiden päätyminen aseellisille ryhmille ei ole Somalian erityispiirre, vaan maailmanlaajuinen ongelma. Klikkaa twiitataksesi!

Amisomin tukemisen lisäksi EU kaavailee rauhanrahastoa erityisesti Sahelin alueen operaatioiden rahoittamiseen. EU näkee Sahelin alueen hallintotyhjiönä, jossa aseelliset ryhmät leviävät yli valtioiden rajojen ja uhkaavat myös Euroopan turvallisuutta. Vuonna 2013 EU aloitti Malin armeijan kouluttamisen tukeakseen sen kontrollia maa-alueestaan ja terrorismin vastaista taistelua. Mutta Malin saamasta kansainvälisestä huomiosta huolimatta maan turvallisuustilanne on huonontunut jatkuvasti vuoden 2012 vallankaappauksesta tähän päivään asti. 

Asiantuntijoiden mukaan länsimaiden sotilaalliset hankkeet Malissa eivät perustu konfliktin syiden riittävään ymmärrykseen. Malin konfliktin keskiössä on syvä epäluottamus valtion ja väestön välillä – etenkin maan pohjoisosissa, joissa julkiset palvelut ja oikeusjärjestelmä loistavat poissaolollaan. Korruptio ja armeijan ihmisoikeusrikkomukset – joita EU:n ihmisoikeuskoulutukset eivät ole onnistuneet estämään – ovat keskeisiä syitä siihen, että malilaiset liittyvät aseellisiin ryhmiin. Nykytilanteessa sotilasoperaatioilla on huonot edellytykset rakentaa luottamusta valtion ja sen väestön välille.

Somalia ja Mali osoittavat, että EU:n kriisinhallinnan keskittyminen sotilasapuun voi johtaa entistä vakavampiin ihmisoikeusrikkomuksiin, edistää aseiden joutumista vääriin käsiin ja pahentaa konflikteja. Epävakaissa maissa aseellisten operaatioiden vaikutusten arviointi on vaikeaa ja aseiden suojaaminen vaatii mittavia turvatoimia. On myös epäselvää, kuinka nopeasti EU:n jäsenmaat pääsisivät yhteisymmärrykseen sotilasavun keskeyttämisestä tilanteissa, joissa aseita käytetään ihmisoikeusrikkomuksiin tai humanitaarisen lain vastaisesti. Euroopan parlamentilla ei ole rahastossa valvontaroolia, joten vastuu näissä tilanteissa on jäsenmaiden hallitusten ja parlamenttien harteilla.

EU:n turvallisuuspolitiikka jäi jäsenmaiden maahanmuuttopaniikin vangiksi

Rauhanrahaston neuvottelut tapahtuvat aikana, jolloin jäsenmaiden sisäpoliittiset intressit määrittävät EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta päättävät jäsenmaat, ja niissä vallalla on ajattelu, joka painottaa kovaa turvallisuutta ja sotilaallisia ratkaisuja. Maahanmuuton rajoittaminen ja terrorismin torjunta ovat nousseet EU:n ulkopolitiikan kärjiksi rauhan, demokratian ja kestävän kehityksen edistämisen kustannuksella. Viime vuosina EU on tukenut kumppanimaidensa armeijoita ja rajavartiolaitoksia vahvasti siitä näkökulmasta, että kumppanit turvaavat unionin ulkorajoja maahanmuuton estämiseksi.

Maahanmuuton rajoittaminen ja terrorismin torjunta ovat nousseet EU:n ulkopolitiikan kärjiksi Klikkaa twiitataksesi!

EU:n maahanmuuttopaniikki on antanut unionin kumppanuusmaille oivan kortin neuvotteluihin. Turkki uhkasin hiljattain päästää miljoonia pakolaisia Eurooppaan, mikäli EU tuomitsee sen sotatoimet Syyriassa. Tapaus osoittaa, että EU:n asema kansainvälisen turvallisuuden puolustajana heikkenee, jos se kytkee maahanmuuton estämisen kumppanuusmaiden kanssa käytäviin neuvotteluihin. Myös Nigerin on väitetty saaneen EU:lta haluamaansa välineistöä vetoamalla maahanmuuttoon ja terrorismiuhkiin. 

Sisäpolitiikan vaikutus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan suosii nopeita aseellisia ratkaisuja, siviilikriisinhallinnan jäädessä vähälle huomiolle. Useiden konfliktien taustalla on rakenteellisia syitä, kuten köyhyyttä, syrjintää, ilmastonmuutosta ja heikkoja oikeusjärjestelmiä. Aseellisilla operaatioilla on huonot edellytykset ratkaista näitä ongelmia, ja pahimmillaan ne vahvistavat konflikteja. Somalian ja Malin kaltaisten kriisien ratkaisemisessa tarvitaan sotilasapua kokonaisvaltaisempia ratkaisuja, kuten rauhanvälitystä, aseidenriisuntaa ja oikeus- ja turvallisuusinstituutioiden uudistamista.

Suomi globaalin rauhan edistäjänä?

Rauhanrahastoa pitäisi pohtia tarkkaan myös imagosyistä. Viime vuosina ”rauhalla” on kansainvälisessä politiikassa perusteltu kovaotteisiakin toimia, varsinkin terrorismin vastaisten operaatioiden yhteydessä. Kun EU kutsuu sotilasapuaan rauhanrahastoksi, unioni kaunistelee todellisuutta aivan kuten esimerkiksi Turkki, jonka presidentti hiljattain nimesi Turkin hyökkäyksen Pohjois-Syyriaan ”rauhan lähteeksi”. Sotilastoiminnan ja rauhanvälityksen rajan hämärtäminen hämmentää siviilejä ja pahimmillaan lisää epäluottamusta kansainvälisiä toimijoita kohtaan. Siksi rauhanrahaston vaikutusta EU:n uskottavuuteen kriisinhallinnan toimijana ja rauhan edistäjänä pitäisi arvioida perusteellisesti. Valeuutisten ja informaatiosodankäynnin aikakaudella on vahingollista käyttää ”rauhaa” kiertoilmaisuna aseiden ja ammusten rahoittamiselle.

Rauhanrahaston vaikutusta EU:n uskottavuuteen kriisinhallinnan toimijana ja rauhan edistäjänä pitäisi arvioida perusteellisesti. Klikkaa twiitataksesi!

Suomi haluaa tulla tunnetuksi rauhanvälityksestä. Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmassa konfliktien estäminen ja rauhanvälitys ovat Suomen ulkopolitiikan painopisteitä, ja ohjelma julistaa, että Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Suomi kuitenkin antoi täyden tukensa lisätä rahaa EU:n kumppanimaiden sotilasapuun, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä elokuussa 2018. 

EU:n puheenjohtajana Suomella on ollut tilaisuus edistää keskustelua EU:n pitkän aikavälin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Puheenjohtajuuden viimeisen kuukauden aikana katseet suuntautuvat Suomen saavutuksiin. Toistaiseksi on ennenaikaista arvioida, jättääkö Suomi perintönään kokonaisvaltaista turvallisuutta vai rahaston, joka ottaa kovat aseet käyttöön EU:n ulkopolitiikassa.