Etelä-Amerikassa käydään lokakuussa 2019 kolmet vaalit. Boliviassa äänestettiin  20. lokakuuta presidentin- ja kongressivaaleissa, Argentiinassa valitaan uusi presidentti 27. lokakuuta ja samana päivänä Uruguayssa äänestetään yhdistetyissä presidentin- ja parlamenttivaaleissa. Tässä juttusarjassa The Ulkopolitist analysoi vaaleja.

Presidentti Mauricio Macrin kausi on päättymässä surullisissa merkeissä, kun Argentiina äänestää uudesta presidentistä 27. lokakuuta. Valtio on velkaantunut huippuvauhtia, vuoden 2019 inflaatio hipoo lähes 50 prosenttia, ja kasvavaa köyhyyttä yritetään selättää kansallisilla hätäohjelmilla. Ei siis ole ihme, että mielipidekyselyt viittaavat peronistien vastaehdokas Alberto Fernándezin voittoon. Vaalien jälkeisen Argentiinan suuntaa Fernándezin ohjaksissa on kuitenkin vaikea ennustaa. Sitä varjostaa muun muassa Fernándezin varapresidenttiehdokas Cristina Fernández de Kirchnerin korruptioskandaalit.

Argentiinan talouden umpikuja ja opposition nousu

Presidentti Mauricio Macrin vuoden 2015 vaalivoittoa juhlittiin ”Argentiinan paluuna maailmaan”. Äänestäjilleen Macri oli osoitus maan muuttuneesta suunnasta kohti uutta, tasaisempaa aikakautta. Vastustajilleen Macrin valinta ennusti kasvavaa köyhyyttä ja sosiaalista kriisiä jo kauden alkumetreiltä asti. Äänekkäimpien kriitikoiden mukaan harjoitetulla politiikalla oli selvä tarkoitus rikastuttaa eliittiä entisestään. Vaalien ollessa jälleen ovella on maassa vuonna 2015 vallinnut toiveikkuus enää vain kaukainen muisto. Argentiina on ajautunut valtavaan talouskriisiin, jota edes Kansainvälisen valuuttarahaston historian suurin laina ei ole kyennyt pysäyttämään. Maa on tällä hetkellä käytännössä maksukyvytön.

Vaalien ollessa jälleen ovella on Argentiinassa vuonna 2015 vallinnut toiveikkuus enää vain kaukainen muisto. Klikkaa twiitataksesi!

Macri johti Argentiinan taloutta tiukalla budjettikurilla. Edellisen hallituksen protektionistiset linjaukset purettiin, ja päämääränä oli houkutella maahan ulkomaalaisia investointeja. Inflaatiota pyrittiin hillitsemään keskuspankin ohjauskoron avulla. Tällä hetkellä korkotaso on noin 60 prosenttia, mikä kuuluu maailman korkeimpiin. Talouspolitiikka ei kuitenkaan tuottanut toivottuja tuloksia, vaan sen tulkitaan estäneen talouden kasvun ja johtaneen inflaation kiihtymiseen. Kriisin keskellä työttömyys on kasvanut ja köyhyydessä elävän väestön määrä on noussut 35 prosentin huippulukemaan.

Vuonna 2019 talouskriisi on ollut poliittisen keskustelun keskiössä ja myös presidentinvaalien tärkein kysymys. Tilanteesta huolimatta Macri pyrkii jatkokaudelle keskustaoikeistolaisen Juntos por el Cambio -koalition ehdokkaana. Hajanaisella oppositiolla ei ole ollut vahvaa haastajaa istuvalle presidentille, ja pitkään ainoa mahdollisuus näytti olevan mielipiteitä jakava entinen presidentti, maan historian suurimman korruptioskandaalin riepottelema Cristina Kirchner. Tilanne kuitenkin muuttui, kun peronistien johtama vaalikoalitio Frente para Todos ilmoitti ehdokkaakseen peronistista keskustaa edustavan poliitikon Alberto Fernándezin. Cristina Kirchner on noussut ehdokasasettelussa Fernándezin varapresidentiksi. Kriitikoille Frente para Todos näyttäytyy Cristina Kirchnerin keinona palata vallankahvaan. 

Argentiinan presidentinvaaleissa ehdokkaiden auktoriteetti ja karisma ovat erittäin merkittäviä. Poliittinen kulttuuri on henkilökeskeistä, ja presidenteillä on tapana käyttää ahkerasti veto-oikeutta sekä kiertää lainsäädäntöprosessia suorilla asetuksilla. Puolueet ovat heikkoja, joten niiden sisäiset erimielisyydet johtavat helposti sirpaloitumiseen, minkä lisäksi poliitikot vaihtavat nopeasti ryhmästä toiseen. Poliittisen kentän jatkuvasta muutostilasta johtuen jaotteluja akseleilla vasemmisto–oikeisto tai konservatiivi–liberaali on lähes mahdoton hahmottaa pitkällä aikavälillä. Neljän vuoden kuluttua Frente para Todos ja Juntos por el Cambio saattavatkin näyttää hyvin erilaisilta kuin vaali-illan aattona. 

Alberto Fernández – peronismin uusi toivo vai Cristina Kirchnerin käsinukke?

Fernández tunnetaan Argentiinassa edesmenneen presidentin Nestor Kirchnerin kansliapäällikkönä. Mielikuva Nestor Kirchneristä on huomattavasti positiivisempi kuin hänen puolisostaan ja seuraajastaan Cristina Kirchneristä – Nestor Kirchneriä muistellaan maassa vuoden 2001 talouskriisin vakauttajana, vaikka hänen protektionistinen politiikkansa aiheuttikin närää peronismin vastustajissa. Alberto Fernández esiintyy oppositiota yhdistävänä voimana ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana. Vaalikamppailun alkumetreillä kisa ehdokkaiden välillä oli varsin tiukkaa. Sekä Fernándezilla että Macrilla näytti olevan hyvät mahdollisuudet voittoon. 

Presidentinvaaleja edeltävissä esivaaleissa käsitykset kuitenkin muuttuivat. Fernández sai äänistä yllättäen lähes 48 prosenttia. Ennustukset presidenttikilvan voittajasta pantiin uusiksi, koska esivaalit nähdään enteenä tulevasta vaalituloksesta. Tällä hetkellä Fernándezilla on Macriin merkittävä etumatka, sillä hän johtaa mielipidemittauksia noin 20 prosentilla. Julkisessa keskustelussa Fernándezin esivaalivoitto leimattiin merkiksi paluusta Christina Kirschnerin aikoihin, mikä heijastui myös Argentiinan talouteen. Valuuttamarkkinat säikähtivät protektionismin varjoa, ja Argentiinan peson arvo tipahti esivaaliviikonlopun aikana 24 prosenttia.

Tällä hetkellä Fernándezilla on Macriin merkittävä etumatka, sillä hän johtaa mielipidemittauksia noin 20 prosentilla. Klikkaa twiitataksesi!

Fernándezin poliittinen linja on kuitenkin selvästi keskustalaisempi kuin Cristina Kirchnerin ja Frente para Todos -koalition johtopaikoilla vaikuttavat tunnetut keskustalaiset poliitikot. Fernándezin valinta tarkoittaisi selkeää muutosta Macrin talouspolitiikkaan: tiukan budjettikurin sijaan Fernández tarjoaisi taloutta elvyttäviä toimia, laskisi keskuspankin ohjauskorkoa ja pyrkisi neuvottelemaan Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa velan maksuaikataulusta ja sen muista ehdoista. Lisäksi Fernández suunnittelee inflaation hillitsemiseksi laajaa sopimusta, johon sisältyy esimerkiksi laajat palkkaneuvottelut argentiinalaisten ostovoiman palauttamiseksi. 

Fernándezin valinta tarkoittaisi ideologista käännöstä nykytilanteesta vasemmalle ja kohti vahvempaa julkista sektoria. Kansainvälisessä politiikassa Fernándezia tuskin odottaisi yhtä vahva tuki kuin Macria. Alustava ulkopoliittinen suunnitelma kuitenkin korostaa dialogia niin Yhdysvaltoihin ja Kiinaan kuin Venezuelaankin, mikä ennustaa sujuvampaa ulkopolitiikkaa verrattuna edellisiin Cristina Kirchnerin johtamiin peronistisiin hallituksiin. Fernández on nostanut esille myös Macrin hallituksen aikana allekirjoitetun EU-MERCOSUR-kauppasopimuksen. Tulinen kritiikki on vaalikampanjan aikana muuttunut sopimuksen tarkaksi uudelleenarvioinniksi. 

Jos peronistit vievät voiton, Frente para Todos -koalition linjaukset on kuitenkin syytä tarkastaa vaalien jälkeen. Argentiinan uutta suuntaa voidaan kunnolla analysoida vasta silloin, kun Cristina Kirchnerin todellinen asema hallituksessa selviää. Jos entinen presidentti ottaa hallituksessa aktiivisen roolin, Argentiinan politiikasta tulee huomattavasti protektionistisempaa ja aggressiivisempaa kuin kampanjan aikana on annettu ymmärtää. Fernándezin korostama dialogi ei ole Cristina Kirchnerille tyypillistä: hänen viimeisin hallituskautensa johti vaikeisiin ulkosuhteisiin ja peronismin sisäiseen jakautumiseen.

Onko Mauricio Macrin uusi Argentiina jo ensi kuussa historiaa?

Juntos por el Cambio -koaliton mahdollisuudet voittoon näyttävät hatarilta, vaikka tietyissä provinsseissa hallituskoalitio jatkaakin johtoasemassa. Mauricio Macrin henkilöbrändi on rapissut yhtä matkaa heikkenevän peson kanssa. Peronismin kannatus – ja Macrin suoranainen vastustus – ovat äityneet niin suuriksi, että vaali-ihmeen toteutuessa Macrilla olisi suuria vaikeuksia johtaa enää toista kautta. Äänekkäitä kriitikoita löytyy sekä parlamentista että kansalaisyhteiskunnasta. 

Mauricio Macrin henkilöbrändi on rapissut yhtä matkaa heikkenevän peson kanssa. Klikkaa twiitataksesi!

Kriisi on lyönyt leimansa myös kampanjointiin ja poliittiseen ilmapiiriin. Muutosta tarvitaan kipeästi. Fernández ja Macri ovat käyneet jo useita puhelinkeskusteluja löytääkseen yhteistä tarttumapintaa tilanteen ratkaisemiseksi. Molemmat ehdokkaat vetoavat rauhallisten vaalien puolesta, mutta sosiaalinen jännite ja mielenosoitukset ovat lisääntyneet vaalien lähestyessä. Polarisoituneessa yhteiskunnassa pelätään myös petosta, ja vaalien alla pohditaan vaalivilpin mahdollisuutta. Lisäksi vaalit ovat nostaneet poliittiselle kartalle äärioikeistolaisen presidenttiehdokkaan Juan Centurioinin. Käytännössä Centurionista ei ole Fernándezin tai Macrin haastajaksi, mutta ihmisoikeusperiaatteet haastavat puheet ovat uhka maan demokratialle.

Tulevaisuus ei ole kuitenkaan kiinni ainoastaan presidentinvaalituloksesta. Vuoden 2001 kriisin jälkeen tilanne oli parempi, sillä primäärituotteiden korkea hinta auttoi maata nousemaan lamasta. Samanlaista vetoapua ei tällä hetkellä ole tarjolla. Tilannetta vaikeuttaa entisestään tärkeimmän kauppakumppanin Brasilian talouden pysähtyneisyys. Argentiinan vienti kaipaa kipeästi kasvua laman selättämiseksi sekä maan maksukyvyn palauttamiseksi. Jos talouden sukellus jatkuu, lisääntyy myös yhteiskunnassa vallitseva jännite.

Jos kukaan ehdokkaista ei saa lokakuussa yli 50 prosenttia äänistä, järjestetään vaalien toinen kierros 27. marraskuuta. Voitti vaalit Macri tai Fernández, seuraavan presidentin tuleva kausi on täynnä haasteita. Fernándezin mahdollisuudet näyttävät vahvoilta ja peronismin paluu kaikista todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Ennustuksiin ei kuitenkaan kannata luottaa ennen viimeisenkin äänen laskentaa. Se nähtiin vuonna 2015 – Mauricio Macrin ei silloinkaan pitänyt voittaa peronisteja.