Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

YK:n Monusco-operaation sotilaat taistelivat Kongon armeijan rinnalla ADF:ää vastaan jo vuonna 2014. Kuva: MONUSCO/Sylvain Liechti, Wikimedia commons.

Vieraskynän kirjoittaja Jagoda Sekular on opiskellut Oxfordin yliopistossa ja suorittanut kansainvälisen oikeuden maisterin tutkinnon School of Oriental and African Studies –yliopistossa Lontoossa. Työkokemusta hänellä on muun muassa ulkoministeriöstä, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistosta ja YK:n kehitysohjelmasta. Tämän lisäksi hän on työskennellyt kansainvälisille järjestöille Kosovossa, Palestiinassa, Etelä-Afrikassa ja Thaimaassa. Tällä hetkellä hän työskentelee YK:n suurten järvien alueen erityisedustajan toimistossa Keniassa. Jagoda on aiemmin työskennellyt myös freelance-toimittajana. 

Vaikka sota Kongon demokraattisessa tasavallassa päättyi virallisesti jo yli 15 vuotta sitten, väkivalta jatkuu edelleen maan itäosassa, jossa toimii yli sata aseellista ryhmää. Yksi alueen vanhimmista, mutta samalla heikoimmin ymmärretyistä kapinallisryhmistä on Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat (ADF). Viime aikoina ryhmän toimet ovat saaneet aikaisempaa suurempaa huomiota sen väitettyjen ISIS-yhteyksien ja ebolaepidemian vastaisen taistelun vaikeuttamisen vuoksi.

Toukokuussa 2019 Kongon demokraattisen tasavallan asevoimat ilmoitti surmanneensa 26 kapinallista torjuessaan hyökkäystä ebola-alueella itäkongolaisessa Benin kaupungissa. Armeijan mukaan kapinalliset kuuluivat ryhmään nimeltä Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat (Allied Democratic Forces eli ADF). Neljä päivää myöhemmin samassa kaupungissa tapahtui ainakin 13 siviiliä surmannut isku, josta kaupunginjohtaja syytti ADF:ää. Pari päivää myöhemmin ISIS kuitenkin julkaisi lausunnon, jossa se otti julkisesti vastuun hyökkäyksistä Benissä ja väitti surmanneensa jopa 25 siviiliä. Jälleen heinäkuussa ADF surmasi Pohjois-Kivun iskuissa viranomaisten mukaan ainakin 12 ihmistä ja kaappasi siviilejä, mukaan lukien lapsia.

ADF:n ISIS-yhteyksistä on huhuttu jo jonkin aikaa, vaikka ADF:n johto ei ole vahvistanut niitä. Myöskään YK ei ole viime vuoden aikana löytänyt niistä todisteita. Riippumatta yhteyksien paikkansapitävyydestä  ADF:n kontolle laitetut iskut ovat olleet viime aikoina erittäin tuhoisia: pelkästään vuonna 2018 ADF:n arvioitiin surmanneen ainakin 249 siviiliä. Viiden viime vuoden aikana aseellisten ryhmien yhteenotoissa noin 2000 siviiliä on tapettu. Myös YK:n alueella toimiva rauhanturvaoperaatio Monusco on ollut tuhoisien hyökkäysten kohteena. Esimerkiksi vuoden 2017 joulukuussa 15 rauhanturvaajaa kuoli ja yli 50 haavoittui iskussa, jonka tekijäksi epäillään ADF:ää. Isku oli yksi lähihistorian tuhoisimmista yksittäisistä iskuista rauhanturvaoperaatioita vastaan.

ADF:ää on myös syytetty Kongon pahimman ebolaepidemian torjunnan hankaloittamisesta.

ADF:ää on myös syytetty Kongon pahimman ebolaepidemian torjunnan hankaloittamisesta. Maaliskuussa 2019 Kongon demokraattisen tasavallan terveysministeriö ja kansainväliset avustusjärjestöt keskeyttivät toimintansa Itä-Kongon ebolakeskuksissa, sillä kapinallisryhmät, jotka usein nimettiin ADF:ksi, olivat tehneet niihin useita hyökkäyksiä ja estäneet avustusjärjestöjen pääsyn ebolasta kärsineille alueille. Elokuussa Kongon terveysministeriö ilmoitti ebolan levinneen kolmanteen provinssiin Etelä-Kivussa. Elokuun loppuun mennessä ebolatartunnan oli Kongossa saanut noin 2800 henkilöä, joista ainakin 1850 oli kuollut. 

Yksi vähiten ymmärretyistä aseellisista ryhmistä Afrikassa

Afrikan strategisen tutkimuksen keskuksen mukaan ADF on yksi vanhimmista, mutta vähiten ymmärretyistä aseellisista ryhmistä Afrikassa. Ryhmä sai alkunsa vuonna 1995 Länsi-Ugandassa,  ja sen alkuperäisenä tavoitteena oli Ugandan presidentin Yoweri Musevenin hallinnon kaataminen. Ainakin yksi ADF:n alkuperäisistä motiiveista oli muslimien kokema poliittinen syrjintä Ugandassa diktaattori Idi Aminin lähdettyä maanpakoon. Valtakautensa aikana Amin oli korostanut islamin merkitystä Ugandassa.

Vaikka ADF sai alkunsa Ugandassa, suurimman osan olemassaolostaan se on ollut mukana Kongon konflikteissa. Nykyisin ADF:n tukikohta on Beni Pohjois-Kivussa, Kongon itäosassa. Tästä huolimatta ADF nähdään edelleen ugandalaisena maanpaossa toimivana ryhmänä. Vuonna 2013 YK arvioi joukkoihin kuuluvan noin 1200–1500 aseistettua taistelijaa, mutta luku on voinut muuttua arvion jälkeen. 

ADF on yksi vanhimmista, mutta vähiten ymmärretyistä aseellisista ryhmistä Afrikassa

ADF:llä näyttää vuosien varrella olleen monia eri muotoja, jotka vaihtelevat salafismista separatistismiin. Ryhmän sisäisistä toiminnoista tiedetään kuitenkin varsin vähän niiden salaisen luonteen takia. Siksi on ollut hankalaa arvioida, onko ADF:n identiteetti muovautunut sen johdon vai ulkopuolisten tahojen, kuten Ugandan ja Kongon hallitusten, intressien mukaan. On myös vaikeaa tietää, mitkä iskut Itä-Kongon alueella todella ovat ADF:n tekemiä, sillä muut ryhmät ovat voineet kopioida ADF:n strategioita. Kongon itäosassa toimii nimittäin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan noin 140 kapinallisryhmää, joiden rajat eivät aina ole selkeät.

Myös ADF:n voimasta on vaikeaa saada todellista käsitystä. Yhtäältä jo muutamia vuosia on raportoitu, että ADF on muuttumassa yhä vahvemmaksi ja strategisemmaksi. ADF:n epäillään rekrytoineen taistelijoita Tansaniasta ja jopa Etelä-Afrikasta. ADF:n hyökkäykset  viime vuosina näyttävät  entistä suunnitellummilta. Toisaalta YK:n turvallisuusneuvoston viimevuotisen raportin mukaan ADF:n rekrytointi on vähäistä ja voidaan laskea vain kymmenissä uusissa jäsenissä. 

ADF:n väitetyt ISIS-yhteydet eivät myöskään ole ainoita yhteistyömuotoja, joista ryhmää on viime vuosina syytetty. ADF:n epäillään tekevän yhteistyötä muun muassa Somalian Al-Shabaab -terroristiryhmän kanssa ja saavan tukea useilta jihadistisilta organisaatioilta Afrikassa ja sen ulkopuolella. Vaikka Kongon ja Ugandan hallitukset  ovat jo vuosia väittäneet ADF:llä olevan jihadistinen motiivi, vakuuttavia todisteita ei ole saatu. Parin viime vuoden aikana joitakin viitteitä ideologisesta yhteydestä ISISiin on löytynyt. Vuonna 2017 ADF-militantit julkaisivat videoita, joissa he vannoivat uskollisuutta ISIS:lle ja kehottivat liittymään ryhmään. Videot ovat olleet suosittuja  ISIS-kannattajien keskuudessa, ja ne ovat levinneet laajalle. Tänä kesänä julkaistiin myös video, jossa ADF-militantit ja lapsisotilaat vannoivat uskollisuutta ISISille. Tästä huolimatta on mahdollista, että jihadismi ei ole ADF:n ensisijainen motivaatio, vaan yksi monista tekijöistä, tai jopa väline, tärkeämpien poliittisten tavoitteiden tukemiseksi. 

Konfliktit kytkeytyvät luonnonvaroihin

Vaikka Kongon entinen presidentti Joseph Kabila oli aikanaan sallinut Musevenin tuoda sotilaitaan rajan yli ADF-uhan eliminoimiseksi, merkittäviä yhteisiä ponnisteluja ryhmän tuhoamiseksi ei tehty.  Kabila presidenttinä ei myöskään tarjonnut sotilaallista helpotusta tai humanitaarista apua ADF:n uhreille. Uganda onkin usein julkisesti syyttänyt Kabilaa ja Monuscoa siitä, että ADF on edelleen olemassa. 

Myös monet ADF:ään ja sen vastaiseen taisteluun perehtyneet ovat hämmästelleet ja analysoineet, miksi Kabila, Museveni ja Monusco ovat epäonnistuneet yrityksissään tuhota ADF. Monusco on ollut myös kovan kritiikin kohteena vuosien varrella. Muun muassa sen luomaa kuvaa Itä-Kongon tilanteesta on kritisoitu. Monuscoa on myös syytetty siitä, että se vierittää iskut ADF:n syyksi ilman uskottavia todisteita. Kesäkuussa 2014 Human Rights Watch (HRW) taas syytti Monuscoa sen hitaudesta vastata toistuviin avunpyyntöihin. HRW:n mukaan 30 siviiliä menehtyi hyökkäyksen aikana Etelä-Kivussa, vaikka Monuscon rauhanturvaajat olivat alle kymmenen kilometrin päässä ja tietoisia hyökkäyksestä. Rauhanturvaajat saapuivat paikalle kaksi päivää myöhemmin.

Jotkut valtaapitävät tahot saattavat myös hyötyä ADF:n olemassaolosta. Tutkijoiden Kristof Titecan ja Koen Vlassenrootin mukaan täytyy muistaa, että sekä Kongon että Ugandan hallinnoille ADF:n terroristiyhteyksien korostaminen on ollut tapa saada rahoitusta ja rakentaa suhteita erityisesti Yhdysvaltoihin. Jo syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen Museveni korosti ADF:n Al-Qaida -yhteyksiä ja saikin ADF:n muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltain terroristijärjestöjen listalle. 

Kongon että Ugandan hallinnoille ADF:n terroristiyhteyksien korostaminen on ollut tapa saada rahoitusta ja rakentaa suhteita

Riippuen siitä, kuinka absoluuttisen vallan Kabilalla oletetaan olleen armeijaansa, on myös mahdollista, että Kabila olisi sallinut joidenkin ADF:n hyökkäysten tapahtua tai joissain tapauksissa jopa ollut niiden takana. Vahvistettua tietoa ei ole siitä, toimivatko jotkut armeijan tahot omin päin, vai onko kyseessä ollut Kabilan määräys. Kansainvälinen media on kuitenkin raportoinut, että asevoimat on toiminut yhdessä ADF:n kanssa. Tällaisella toiminnalla olisi historialliset juuret, sillä Kabilan edeltäjä, hänen isänsä Laurent Kabila, ja Kabiloita edeltänyt presidentti Mobutu Sese Seko ovat molemmat hyötyneet ADF:stä. Mobutun sanotaan jopa käyttäneen ADF:ää hyväkseen Musevenia vastaan ja tukeneen ADF:n kasvua.

Kabila on saattanut hyötyä Itä-Kongon kaaoksesta myös kokonaisuudessaan. Vaikka eri puolilla Kongoa jatkuvien konfliktien vuoksi maa vaikuttaa suurelta osin hallitsemattomalta, kaaos on ollut mahdollisesti Kabilan voimanlähde. Monet Itä-Kongon yli 140 kapinallisryhmästä ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Jäsenet siirtyvät ryhmästä toiseen, eivätkä monet edes tiedä minkä puolesta taistelevat. Joidenkin arvioiden mukaan juuri tällaisessa kaaoksessa on ollut helppo esimerkiksi ohjata varoja omaan taskuun maan mittavista, arviolta 24 biljoonan dollarin arvoisista luonnonvaroista. 

ADF:n purkaminen vaatii hallituksen tukea

Viime tammikuussa valtaan astunut uusi presidentti Félix Tshisekedi on ainakin näennäisesti ryhtynyt toimiin ADF:ää vastaan. Tshisekedi ja Museveni esimerkiksi tapasivat helmikuussa 2019 Kongon vaalien jälkeen, ja presidenttien uutisoitiin keskustelleen ADF-uhkan eliminoimisesta. Toukokuussa taas Ruandan presidentti Paul Kagame ja Angolan presidentti João Lourenço vierailivat Kongossa, jossa he sitoutuivat vahvistamaan ”Kongo-Angola-Ruanda” -akselia ja karkottamaan aseellisia ryhmiä.  Tämän vuoden maaliskuussa Kongo myös ilmoitti pyytävänsä virallisesti YK:n turvallisuusneuvostoa nimeämään ADF:n terroristiryhmäksi, ja Tshisekedi painotti ADF–ISIS -yhteyttä vieraillessaan Washingtonissa viime huhtikuussa. Myöhemmin Kongo julkaisi lausunnon, jossa se ilmoitti maan liittyneen kansainväliseen koalitioon ISISiä vastaan. ADF:n tulevaisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös se, millaisen suhteen Tshisekedi luo Monuscoon, jolla ei ole ikuista mandaattia maassa. 

Myös maan entisellä presidentillä on edelleen merkittävä rooli taistelussa ADF:ää vastaan. Presidentti Tshisekedin valintaa voi nimittäin verrata Putin–Medvedev -järjestelyyn. Epäillään, että 18 vuotta vallassa ollut Kabila toimii edelleen nykyhallinnon taustalla ja yrittää palata valtaan seuraavissa vaaleissa. Viime kuussa muodostetusta koalitiohallituksesta Kabilan puolue saikin jopa kaksi kolmasosaa paikoista ja puolustusministerin salkun. 

Todellista muutosta, rauhan rakentamista ja aseellisten ryhmien purkua on vaikea odottaa, vaikka vallanvaihto viime tammikuussa onnistuikin rauhanomaisesti. Uuden hallituksen käytäntö kapinallisryhmiä kohtaan saattaa näillä näkymin heijastaa hyvinkin paljon vanhan hallituksen käytäntöä. Mitä luultavimmin yhteisöllisten jännitteiden taktinen ylläpitäminen jatkuu, ja luonnonvarat ja kapinallisryhmät pysyvät kietoutuneena toisiinsa. Menestyksekkään ja kansainvälisesti yhtenäisen ADF:n vastaisen operaation käynnistäminen vaatisi huomattavaa tukea Kongon uudelta hallinnolta. Kysymys kuuluu, keneltä tukea ja lupaa oikeasti haetaan – tuoreelta Tshisekediltä vai konkari-Kabilalta?

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa