Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Ella Kaplas on maailmanpolitiikan maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa. Hän kirjoittaa gradua Irakissa toimivista sotilaallisista shiiaryhmistä ja Iranin vaikutusvallasta maassa. Kaplaksella on aikaisempi maisterintutkinto Lähi-idän tutkimuksesta ja hän työskentelee viestinnän ja hallinnon koordinaattorina Suomen Lähi-idän instituutin säätiössä.

Kuva: Badrin kannattajat kantavat Iranin ylimmän uskonnollisen johtajan Ali Khamenein kuvaa Jerusalem-päivän paraatissa 2018

Vaikka sunnien ja shiiojen väliset jännitteet Irakissa ovat lieventyneet, on shiiojen sisäinen vastakkainasettelu nationalistisen Muqtada al-Sadrin ja Iraniin positiivisesti suhtautuvien aseellisten ryhmien välillä jyrkkä. Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin kaksi vuotta sitten vuonna 2016, mutta hallitusta ei ole vieläkään saatu kasaan eikä vaalilupauksia toteen. 

Iran on tukenut puolisotilaallisia shiiaryhmiä Irakissa, Syyriassa ja Libanonissa. Irakissa sen tukemat aseelliset ryhmät taistelivat vuodesta 2014 alkaen Isisiä vastaan osana al-Hashd al-Sha’bin (Kansanmobilisaatio) organisaatiota. Nämä ryhmät tunnetaan ihmisoikeusloukkauksista, sektariaanisesta väkivallasta sekä tiiviistä yhteistyöstä Iranin vallankumouskaartin kanssa. Hashdiin kuuluvia shiiajoukkoja on syytetty vakavista rikoksista kuten sunnisiviilien sieppauksista ja murhista, kiristyksestä, kidutuksesta – ilman, että tekoihin syyllistyneitä olisi asetettu syytteeseen.

Hashd-organisaatioon kuuluvien sotilaallisten liikkeiden poliittiset siivet saivat huomattavan osuuden äänistä Irakin kevään 2018 parlamenttivaaleissa. Eniten paikkoja sai irakilais-nationalistinen Muqtada Al-Sadrin Saa’iruun-liitto (“Liikkujat”), joka johtaa Hashdin suurinta sotilaallista ryhmää, Saraya al-Salamia (Rauhankompanjat). Toiseksi vaaleissa tuli Iran-mielisten ryhmien Fath-liitto, joka sai tasaisen kannatuksen, 15–25 % äänistä kaikkialla muualla paitsi sunnienemmistöisessä Anbarissa ja kurdialueilla. Iranin tukemista sotilaallisista ryhmistä suurin ja vanhin, Badr, säilyttikin vaaleissa paikkamääränsä noin parissakymmenessä. Poliittisten ympyröiden ulkopuolelta tullut ääriliike Asa’ib Ahl al-Haq (Vanhurskaiden liitto) kasvoi yhden parlamenttiedustajan ryhmästä ministeripuolueeksi. Se sai Fath-liitossa 13 paikkaa parlamenttiin.

Irakin vaaleissa menestyivät ryhmät, jotka taistelivat Isisiä vastaan. Sotilaallista menestystä myös hyödynnettiin kampanjoinnissa. Yksi vaalisloganeista kuului: Anna äänesi sille, joka antoi sinulle verensä”. Pelkästään sotilaallisten voittojen tuomasta uskottavuudesta ei kuitenkaan ollut kyse. Erityisesti Asa’ib Ahl al-Haq hyötyi siitä, että se oli aiemmin ollut marginaalinen poliittinen toimija ja siten pystyi brändäämään itsensä korruptoituneen valtaeliitin ulkopuoliseksi toimijaksi. Myös naisäänestäjiin vetoamista on pidetty vaalivoiton syynä – niin on myös uhkailua ja vaalivilppiä.

Jakolinjat al-Hashd al-Sha’bin sisällä

Molemmat vaaleissa menestyneet shiiaosapuolet, Muqtada al-Sadrin johtama aseellinen ryhmä Saraya al-Salam ja toisella puolella useat erikokoiset Irania tukevat ryhmät, taistelivat Isisiä vastaan Hashd-organisaation alaisuudessa. Organisaatioon kuuluu myös pienempiä shiiaryhmiä, jotka seuraavat irakilaisia uskonoppineita, sekä sunnien ja turkmeenien osastoja. Hashd ei siis ole pelkästään shiialainen eikä pelkästään Iran-mielinen. Tärkein jakolinja organisaation sisällä kulkee al-Sadrin ja Irania tukevien ryhmien välillä.


Kuva: Fath-liiton vaalimainos keväältä 2018. Vaalityössä käytettiin hyväksi sotilaallisia voittoja: “Olemme al-Abbasin, imaami Alin pojan, armeija”.

Monet Irakin aseellisista shiiaryhmistä taistelivat Syyrian vuonna 2011 alkaneessa sisällissodassa, mutta Isisin valloitettua mittavia alueita sekä Irakissa että Syyriassa Irakin aseelliset shiiaryhmät joutuivat palaamaan kotiin. Kesällä 2014 Isisin uhatessa Irakin sydänmaita muodostettiin Irakin hallinnon puolella taistelevien puolisotilaallisten joukkojen organisaatio al-Hashd al-Sha’bi. Myöhemmin Hashd sai virallisen aseman ja se liitettiin osaksi Irakin valtion asevoimia. Siitä huolimatta, että Hashd on virallisesti osa asevoimia, ovat sen taistelijat säilyttäneet omat organisaationsa ja identiteettinsä.

Iraniin muita ryhmiä kielteisemmin suhtautuva Saraya al-Salam ei ole ollut missään vaiheessa yhtä integroitunut Hashdiin kuin Iranin tukemat ääriryhmät, ja sen johto on valittanut saavansa vähemmän resursseja organisaation kautta ja jäävänsä taisteluista sivuun. Toisaalta Saraya al-Salamin ei ole viime vuosina raportoitu tehneen ihmisoikeusloukkauksia toisin kuin Iran-mielisten ryhmien. Monella näistä ryhmistä on ollut huono maine tehtyjen raakuuksien takia aina sektariaanisen väkivallan vuosista 2006–2008 lähtien, mutta ryhmät ovat hyötyneet Hashdin laillisesta asemasta. Organisaation alla taistelevat saivat varusteensa ja palkkansa Irakin valtiolta. Isisin vastainen taistelu oli tilaisuus kerätä pisteitä, sillä se oli monien irakilaisten silmissä ulkoinen uhka, Israelin ja Yhdysvaltojen salaliitto.

Vuodesta 2017 alkaen militioiden toiminnan painopiste on siirtynyt kohti politiikkaa sitä mukaa, kun tilanne Irakin sisällä on rauhoittunut. Isisiä vastaan taistellaan edelleen, mutta rintamataistelut ovat vaihtuneet Isisin soluja vastaan tehtäviin erikoisoperaatioihin. Hashd-militia Harakat al-Nujaban johtaja Akram al-Ka’bi  onkin todennut, että Irakissa siirryttiin pienemmästä jihadista suurempaan. Pienellä jihadilla tarkoitetaan sotilaallista kamppailua, tässä tapauksessa Isisin vastaista sotaa, suurella jihadilla taas henkilön sisäistä kilvoittelua syntiä vastaan.

Isisiä vastaan taistellaan edelleen, mutta rintamataistelut ovat vaihtuneet Isisin soluja vastaan tehtäviin erikoisoperaatioihin.
Lupauksia korruption torjumisesta ei ole vielä täytetty

Edistävätkö vaaleissa menestyneet shiiaryhmät muuta kuin omaa sotilaallista edunvalvontaansa? Tähän mennessä Iran-mielisten ryhmien poliittinen toiminta todella vaikuttaa enimmäkseen niiden sotilaallisen toiminnan mahdollistamiselta. Sotilaallisen ja poliittisen puolen ero ei ole edes kosmeettinen, vaan vuosina 2014–2017 sotilasjohtajina toimineet saattoivat avoimesti osallistua vaaleihin.

Fath-liiton julkisiin tavoitteisiin kuului vuoden 2018 vaalien alla mm. hallinnon kehittäminen, korruption vastustaminen, islamilaisen kulttuurin tason nostaminen, asevoimien vahvistaminen, Hashdin aseman suojeleminen ja vaalijärjestelmän uudistaminen.


Kuva: Fath-liiton vaalitavoitteet.

Vuosi vaalien jälkeen on vielä liian aikaista arvioida parlamentti- ja hallitustyön onnistumista. Alku ei kuitenkaan vaikuta lupaavalta. Hallitusta ei ole edelleenkään saatu kasaan, missä osasyynä on ollut Fath-liittouman ja Muqtada al-Sadrin liiton keskinäinen kiistely hallituspaikoista. Entinen pääministeri Haider al-Abadi kommentoi ministerien nimittämisprosessia väittäen, että molemmat mainitut osapuolet saivat leijonanosan vallasta ja että todellisuudessa ministerinimitykset tehtiin ”Irakin ulkopuolelta” eli Iranista. Tällä hetkellä sisäministerin paikka on edelleen täyttämättä – samoin kuin puolustusministerin salkku, joka tavan mukaan on varattu sunnille. Koko hallituksen tulevaisuus näyttää synkältä, jos viimeisistä paikoista ei saada sopua aikaan.

Ryhmien välillä on eroja, mutta jotkin niistä ovat kehittäneet yhteiskunnallista toimintaansa, kuten nuorisotyötä, naisten järjestöjä ja koulutustoimintaa, jo 2010-luvun alusta lähtien. Yritykset laajentaa kannattajapohjaa ovat kuitenkin lähtökohtaisesti huteralla pohjalla, sillä historian taakka on valtava eikä varsinaista halua uudistuksiin näytä löytyvän. Sosiaalinen toiminta ja taloudelliset avustukset ovat edelleen keskittyneet marttyyrien perheisiin. Kotimaata koskevassa viestinnässä on vältetty ylilyöntejä, mutta kansainvälisellä tasolla otetaan edelleen kärkkäästi kantaa sunnimonarkioita vastaan. Laajan kannattajapohjan luomisessa eivät auta myöskään jatkuvat väkivaltaisuudet. Asa’ib Ahl al-Haqia on vastikään syytetty pelottelun ja kiristämisen ohella irakilaisen kirjailijan murhasta, jonka peittelyssä Badr-militian vaikutuspiirissä olevan sisäministeriön väitetään auttaneen.

Pahin ongelma tulee todennäköisesti olemaan korruptionvastaisen taistelun epäonnistuminen. Korruptionvastaisuus oli useiden Iran-mielisten ryhmien vaalislogan. Korruptio on myös esitetty uhkana: ”Korruptiosta on tullut Daeshia suurempi vaara. Sitä ei voi torjua muuten kuin iskemällä rautaisella kouralla.” Shiiaryhmät itse ovat tehneet arveluttavaa liiketoimintaa alueilla, joiden vapauttamisessa ne olivat mukana, esimerkiksi keräämällä tietulleja tai väitetysti vaatimalla suojelurahaa alkoholikuljetuksista. Vaalikauden kuluessa tällainen toiminta kääntyy vaalit korruption vastaisella kampanjallaan voittaneita ryhmiä vastaan.

Ongelmia riittää muitakin. Badrin johtajalla Hadi al-Amirilla on ollut vaikeuksia pitää omat kannattajansa kurissa, ja hänen puolueestaan erosi sirpaleryhmä helmikuussa. Lisäksi Iraniin nykyisin nuivasti suhtautuvan Muqtada al-Sadrin liikkeen sekä Iran-mielisten militioiden välinen vastakkainasettelu uhkaa eskaloitua aseelliseksi konfliktiksi vuosittain.

Irakilainen islamilainen vastarinta

Vaikka konkreettista muutosta kannatuspohjassa tai toimintatavoissa ei olisikaan tapahtunut, vaaleihin osallistuneet shiiaryhmät ovat selkeästi omaksuneet erilaisen diskurssin kuin ennen vuotta 2017. Ryhmät ovat pyrkineet irakilaistamaan brändiään ja ovat kehittäneet irakilaista islamilaisen vastarinnan diskurssia. Asa’ib Ahl al-Haqin johtaja Qais al-Khazali on kuvannut vastarintaa Irakissa näin:

”Vastarinta tarkoittaa rohkeutta ja itsekunnioitusta vastustaa sortoa ja korruptiota sekä puolustaa kansalaisia ja uudistusten toteutumista. Se on irakilaisten alkuperäiskulttuuria eikä mikään uusi ilmiö, muuten kuin nimeltään. Se on myös syy irakilaisten vapauttamiseen amerikkalaisten miehityksestä ja pääsyy Daeshista saatuun voittoon.”

Islamilainen vastarinta tulee suoraan Libanonin Hizbollahin kielenkäytöstä. Hizbollahin vastarinta oli alun perin Israelia vastaan käytyä kamppailua, mutta laajentui myöhemmin islamilaisen kulttuurin edistämiseksi.

Vaikka shiiaryhmien julkisuuskuvaa on pyritty irakilaistamaan, Asa’ib Ahl al-Haq, Badr ja muut Irania tukevat sotilaalliset ryhmät eivät peittele yhteyttään Teheraniin. Islamilaisen vastarinnan lähde ja keskipiste on Iran – samaan tapaan kuin oikeistolaisilla ja vasemmistolaisilla liikkeillä on usein kansainvälinen ulottuvuus. Tämän ajattelutavan mukaan jo Saddam Husseinin ajoista lähtien irakilaisten on ollut poliittisten keinojen puuttuessa pakko kääntyä naapurimaiden avun puoleen. Näistä Iranin islamilainen tasavalta oli tietysti tärkein.

Islamilainen vastarinta tulee suoraan Libanonin Hizbollahin kielenkäytöstä.

Iranin vaikutus Irakin sisäisiin asioihin sitä tukevien ryhmien kautta on ilmeinen, vaikka vaikuttamistyötä onkin vaikeaa todistaa. Ideologinen yhteys ja johtajien henkilökohtaiset suhteet yhdistävät irakilaiset puolisotilaalliset shiiaryhmät tiukasti Iraniin, joka etsii jatkuvasti myös uusia liittolaisia Irakista. Iranin on spekuloitu tarkoituksella hajottavan liian suuriksi kasvaneita ryhmiä pienempiin, jotta ne olisivat paremmin hallittavissa. Toisaalta esimerkiksi nykyisin nationalistiksi brändäytyvä Muqtada al-Sadrin ryhmä on julkisesti etääntynyt jatkuvasti yhä kauemmaksi Iranin vaikutuspiiristä, vaikka vielä Isisin vastaisen sodan alkaessa ryhmää pidettiin Iranin poliittisen vaikutuksen tukijana.

Asia erikseen on se, miten paljon parlamentissa, hallituksessa tai ministeriössä voi vaikuttaa, kun Irakin poliittinen järjestelmä toimii niin huonosti. Iranin vallankäyttö tapahtunee siis vastaisuudessakin myös sotilaallisen toiminnan ja epämuodollisten yhteyksien kautta.

Isisin vastainen sota teki Irakin puolisotilaallisista shiiaryhmistä – sekä Sadrin “nationalisteista” että Fath-liittoon kuuluneista Irania tukevista ryhmistä – vahvempia, vakiintuneempia ja laillisempia. Miten ne selviävät rauhan ajasta, se jää vielä nähtäväksi.

 

Iranin vaikutus Irakin sisäisiin asioihin sitä tukevien ryhmien kautta on ilmeinen
Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa