Jaa

Lukuaika: 13 minuuttia

Hallitus saapuu Helsingin Tuomiokirkkoon 10.4.2019 vaalikauden päättäjäisiin. Kuva: Valtioneuvoston kanslia, käyttöoikeudet.

Vieraskynän ovat koonneet Sanna Kopra, Tiina Vaittinen ja Mikko Räkköläinen yhteistyössä muiden Suomen rauhantutkimusyhdistys ry:n hallituksen jäsenten kanssa. Kopra on tutkijatohtori Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa ja vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Vaittinen on tutkijatohtori Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIssa, Tampereen yliopistossa. Räkköläinen on kansainvälisen politiikan jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa. Suomen rauhantutkimusyhdistys ry. on vuonna 1971 perustettu, puoluepoliittisesti sitoutumaton tieteellinen seura, jonka päämääränä on edistää rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimusta.

Puolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjat ovat jääneet vaalikeskustelussa vähälle huomiolle. Tilannetta on päivitelty presidentin kansliaa myöten. Kun keskustelu pyörii hävittäjähankinnoissa ja maanpuolustustahdon puinnissa, mitä jää rauhantyölle? Kuluneen hallituskauden jälkeen vähemmän kuin vuosiin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on käsitelty vaalikeskusteluissa varsin kapeasti, varjoon on jäänyt muun muassa rauhantyöhön liittyvät kysymykset. Rauhantyö kattaa aseellisten konfliktien ehkäisemiseen tähtäävän rauhanvälityksen, pitkäjänteiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyvän rauhantyön sekä näitä tutkivan, akateemisen rauhantutkimuksen.

Juhlapuheissa Suomi profiloituu mielellään rauhan- ja konfliktinratkaisun suurmaana ja Martti Ahtisaaren elämäntyön viitta kantaa pitkälle. Puheet ovat viime vuosien aikana kuvastaneet ennen kaikkea sitä, mistä puute. Rauhantyön resursseihin on kohdistunut mittavia rahoitusleikkauksia.

Kuluvan hallituskauden aikana rauhanjärjestöjen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saama yleisavustus tippui puoleen viiden vuoden takaisesta. Leikkauslistalle ovat joutuneet myös perinteiset suomalaiset rauhanjärjestöt ja kansainvälistä rauhantyötä tekevä, juurikin presidentti Ahtisaaren perustama Crisis Management Initiative eli CMI. Leikkausten ansiosta, CMI kertoi joutuvansa irtisanomaan muun lähes 20 henkilöä. Ensimmäisten leikkauspäätösten varmistuttua vuonna 2015 CMI kysyi Ulkoasianministeriöltä:

Kokonaisvaltaisuus konflitkien ratkaisussa ja kriisinhallinnassa on ollut vuosia Suomen lähtökohta. Mitä tarkoittaa jatkossa kun Suomi erilaisten strategioiden mukaan ”osallistuu aktiivisesti”? Millä voimavaroilla toteutetaan politiikan kärkiteemoja kuten rauhanvälitystä ja naisten osallistumista rauhan tekemiseen?    

Rauha ei synny tyhjästä. Ilman riittäviä resursseja Suomen profiloituminen rauhantyössä hankaloituu. Pyysimme puolueilta kolmella kysymyksellä tietoa siitä, miltä rauhantyön tulevaisuus näyttää seuraavan neljän vuoden aikana.

  1. Kuinka korkealla Suomen ulkopolitiikan prioriteettilistalla rauhan- ja konfliktintutkimuksen sekä rauhanvälityksen tulisi mielestänne olla ensi vaalikaudella?
  2. Mitä puolueenne on valmis tekemään sen eteen, että Suomessa säilyy rauhan- ja konfliktintutkimuksen asiantuntemus tulevaisuudessa?
  3. Mitkä ovat mielestänne rauhanvälityksen suurimmat haasteet tällä hetkellä ja miten puolueenne aikoo vastata näihin seuraavalla vaalikaudella?

Määräaikaan mennessä vastaukset lähetti Li Andersson (puheenjohtaja, vas), Fredrik Guseff (puoluesihteeri, rkp), Pekka Haavisto (puheenjohtaja, vihr), Asmo Maanselkä (puoluesihteeri, kd), Aila Paloniemi (kansanedustaja, kesk), Antti Rinne (puheenjohtaja, sdp), Sampo Terho (puheenjohtaja, sin), ja Anne-Mari Virolainen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, kok).

Ilman riittäviä resursseja Suomen profiloituminen rauhantyössä hankaloituu.
Suomen perinteet ja imago rauhantyössä

Vastaajat ovat yksimielisiä siitä, että rauhanvälitys kuuluu Suomen ulkopoliittisiin prioriteetteihin. Useimmissa vastauksissa nostetaan esiin rauhanvälitys osana Suomen ulkopolitiikkaa. Monet korostavat Suomen neutraaliutta ja hyvää mainetta sekä näkevät aktiivisen rauhanvälitystoiminnan parantavan maamme kansainvälistä imagoa.

Suomella uskotaan olevan myös erityinen ymmärrys ja uskottavuus rauhankysymyksissä.

Fredrik Guseff (rkp): Suomi on perinteisesti ollut rauhanturvaajien suurvalta, ja asiakokonaisuus on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Anne-Mari Virolainen (kok): Rauhanvälitys kuuluu Suomen ulkopolitiikan pitkäaikaisiin prioriteetteihin. Näin tulee olla myös jatkossa. Edistämme ja vahvistamme rauhanvälitystä eri kansainvälisillä foorumeilla (YK, EU, ETYJ sekä Afrikan unioni AU), sekä kahdenvälisessä maakohtaisessa yhteistyössä. Suomen hyvän maineen taustalla on hyvä yhteistyö, jota vahvat rauhanvälitykseen ja -edistämiseen erikoistuneet kansalaisjärjestöt ja valtio tekevät ja joka nojaa suomalaiseen rauhan- ja konfliktintutkimuksen asiantuntemukseen.

Aila Paloniemi (kesk): Suomi on kansainvälisesti tunnettu ja luotettava toimija rauhanvälityskentällä. Erityisesti painotuksemme nuoriin ja naisiin on huomattu. Kilpailu alalla on suurta. Riittävällä rahoituksella on mahdollisuus profiloitua paremmin ja saada näkyvyyttä. On harkittava, onko prosesseja, joihin Suomi voisi näkyvämmin tarjota palveluksiaan. Norja ja Ruotsi ovat ottaneet poliittisia (ja taloudellisia) riskejä ja ovat näkyvämmin mukana eri prosesseissa ympäri maailmaa.

Li Andersson (vas): Suomi voisi olla huomattavasti nykyistä suuremmassa välittävässä roolissa, sillä meihin ei usein kohdistu yhtä vahvoja ennakkolatauksia kuin moniin muihin maihin.

Antti Rinne (sdp): Rauhanvälitys on yksi ulkopolitiikkamme prioriteeteista, ja sen tulee olla myös jatkossa. Suomen rauhanvälityskykyä on kehitettävä edelleen. Näin voimme vahvistaa ulkopolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Suomen osaamiselle on kasvavaa kysyntää. Myös Suomen tarina köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa ja antaa uskottavuutta. SDP on linjannut vaalitavoitteissaan, että Suomi profiloituu vahvemmin rauhanvälittäjänä.

Pekka Haavisto (vihr): Suomen tulisi olla nykyistä aktiivisempi rauhanvälityskysymyksissä.

Sampo Terho (sin): Rauhanvälityksen on ehdottomasti kuuluttava myös seuraavalla kaudella Suomen ulkopolitiikan prioriteetteihin.

Asmo Maanselkä (kd): Sodan läpikäynyt sukupolvi tietää, että pysyvä pitkä rauhantila on kallisarvoisinta, mitä kansa voi saavuttaa. Sota on silkkaa pahantekoa. Kristillinen lähimmäisenrakkaus velvoittaa edistämään diplomatian, tutkimuksen ja tieteen keinoin rauhantilaa kaikkialla maailmassa.

Rauhantyön osaaminen ja resurssit turvattava

Vastaajat pitävät tärkeänä, että rauhanvälityksen sekä rauhan- ja konfliktien tutkimuksen rahoitus turvataan tulevaisuudessa.

Pekka Haavisto (vihr): Ulkoministeriössä tulisi kohdentaa enemmän varoja rauhanvälitykseen, ja suomalaisten kansalaisjärjestötoimijoiden verkkoa pitäisi entisestään vahvistaa. Suomen tulisi olla aloitteellinen niiden konfliktien ratkaisussa, joihin meillä on paras asiantuntemus. Tämä edellyttää nykyistä kiinteää suhdetta rauhan- ja konfliktintutkimuksen asiantuntijoiden ja ulkoministeriön välillä.

Li Andersson (vas): On huolehdittava, että rahoitus ja muut toimintaedellytykset ovat riittäviä. Tämä tarkoittaa yliopistojen perusrahoitusta ja muuta alan tutkimusrahoitusta, ulkoministeriön rauhanvälityksen ja kehitysyhteistyön resursseja sekä aiheen parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen rahoitusta ja tukia. Rahoitusta tulisi kasvattaa kaikilla näillä osa-alueilla.

Antti Rinne (sdp): Rauhanvälityksen rahoituspohja on varmistettava. Rauhanvälitykselle on tärkeää muodostaa kokonaisuuden huomioiva resurssilinjaus. Muuten pitkäjänteinen kehittäminen on vaikeaa ja vaarana on painopisteen jääminen periaatteelliseksi. Ilman rauhan- ja konfliktintutkimuksen ja järjestökentän asiantuntemusta Suomi ei voisi olla kokoaan suurempi rauhanvälitystoimija. Kentän taloudelliset resurssit tulee turvata.

Sampo Terho (sin): Panostus rauhanvälitykseen on otettava huomioon valtion budjetissa. Siihen käytettäville varoille tulisi luoda ulkoministeriön budjettiin oma momenttinsa. Rauhanvälityksessä on huomioitava suomalaisten osaaminen laajasti puoluekantaan katsomatta. Olemme valmiita tukemaan esimerkiksi ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajan työtä jatkossakin.

Fredrik Guseff (rkp): Maailman tilanne suorastaan huutaa korkealaatuisen rauhanvälityksen perään. On tärkeää, että rahoitus on kunnossa ja Suomesta löytyvää asiantuntemusta myös käytetään. Rahoitusmalli pitää olla kestävä.

Asmo Maanselkä (kd): Suomella on hyvää kokemusta rauhanvälityksestä Pohjois-Irlannissa, Balkanilla, Indonesiassa sekä Afrikassa. Osaamista on. Ulkoministeriön rauhanvälitystiimi tarvitsee riittävät resurssit toimiakseen.

Suomi voisi paremmin osallistua konfliktien ehkäisyyn esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta.
Konfliktien ratkaisemisesta ennaltaehkäisyyn

Monet vastaajat korostavat kustannustehokkuutta ja sitä, että konfliktien ennaltaehkäisy on niiden ratkaisemista edullisempaa. Konfliktien ehkäisyn kuitenkin nähdään tapahtuvan toisaalla, eikä vastauksissa huomioida Suomen sisällä kyteviä konflikteja, syrjintää tai niiden ratkaisuja. Rauha ja konflikti nähdään tältä osin ennen kaikkea ulko- ja turvallisuuspoliittisina kysymyksinä.

Sampo Terho (sin): Edullisin ja inhimillisin konflikti on sellainen, joka ei koskaan synny. Sinisten ulkoministeri Soini on kaudellaan korostanut rauhanvälityksessä erityisesti nuorten ja naisten asemaa. Myös uskonnollisten johtajien rooli on merkittävä. Pysyvä rauha voi syntyä vain jos kaikki yhteiskunnan osapuolet ovat siinä mukana.

Anne-Mari Virolainen (kok): Konfliktien ehkäisy on viisas investointi, joka säästää ennen kaikkea ihmishenkiä ja inhimillistä kärsimystä. Ennaltaehkäisy on myös kustannustehokasta: se on paljon edullisempaa kuin jo puhjenneiden konfliktien ratkaiseminen.

Li Andersson (vas): Ongelmana on se, että kriiseihin ja konflikteihin ei puututa riittävän aikaisessa vaiheessa, vaan vasta kun kriisi on kärjistynyt niin suureksi, että joudutaan turvautumaan sotilaalliseen kriisinhallintaan ja/tai humanitaariseen apuun. Tarvitaan kestävämpää ja kokonaisvaltaisempaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa rauhanvälitys on keinovalikoimassa jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Yllättävän harva tuo esille, kuinka Suomi voisi paremmin osallistua konfliktien ehkäisyyn esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta.

Li Andersson (vas): Konflikteja on mahdollista ratkaista pysyvästi vain puuttumalla niiden taustalla oleviin poliittisiin, taloudellisiin, ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Konfliktien perimmäisiin syihin puuttuminen edellyttää, että kehityspolitiikan lisäksi myös esimerkiksi kauppa-, investointi-, vero- ja energiapolitiikkamme tukee rauhanomaista yhteiskuntakehitystä. Suomen pitää nostaa kehitysyhteistyöbudjettiaan vuosittain siten, että saavutetaan 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuus.

Anne-Mari Virolainen (kok): Tarvitsemme entistä kipeämmin ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, kuten sotiin, ihmisoikeusrikkomuksiin tai ilmastonmuutokseen. Suomen tulee olla mukana työssä konfliktien ratkaisemiseksi ja yhteiskuntien jälleenrakentamiseksi kriisinhallinnan, rauhanrakentamisen ja kehitysyhteistyön keinoin. Hauraiden valtioiden demokratian, hyvän hallinnon ja kriisinkestokyvyn rakentaminen on tärkeä osa tätä työtä. Kriisien ollessa yhä moniulotteisempia ja pitkäaikaisempia on rauhanvälityksellä ja -rakentamisella entistäkin suurempaa kysyntää. Tarvitaan joustavampia rahoitusmalleja, joilla rauhanrakentamista voidaan tukea paitsi kehitysyhteistyön kautta myös muulla rahoituksella.

Suomalaisen rauhan- ja konfliktintutkimuksen merkitys nousee esille useissa vastauksissa.

Aila Paloniemi (kesk): Rauhanvälityksen ja konfliktintutkimuksen koulutus on olennaista. Suomalaisilla on hyvät lähtökohdat toimia kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä, mutta kansallista tietopohjaa ja osaamista tulee systemaattisesti kasvattaa niin yliopistopuolella kuin esimerkiksi ulkoministeriön virkamiehistön keskuudessa. Tämä vaatii riittävää resursointia.

Asmo Maanselkä (kd): Puolueen tavoitteena on turvata tutkimuksen resurssit ja yliopistojen velvollisuutena on laadukkaan, kansainvälisesti korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen aikaansaaminen. Parhaiten laadukas tutkimus onnistuu, kun rauhaa tutkitaan puoluepoliittisesti neutraalilla tavalla sitoutumatta oikealle tai vasemmalle. Kannatamme pragmaattista lähestymistapaa, ilman poliittisia intohimoja.

Myös puolustuspolitiikan merkitys mainitaan.

Asmo Maanselkä (kd): Rauhaa ylläpidetään pohjolassa myös varustautumalla sotilaallisesti ja pitämällä huolta uskottavasta puolustuskyvystämme sekä reserviläisarmeijan jatkuvasta kouluttamisesta arvaamattoman Venäjän vieressä.

Yhteistyötä ja kehitysideoita

Vastaajat pitävät julkisen sektorin, järjestöjen ja tutkijayhteisön välisen yhteistyön kehittämistä erittäin tärkeänä.

Pekka Haavisto (vihr): Pitäisin tärkeänä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja kansalaisjärjestöjen sujuvaa yhteistyötä ministeriöiden kanssa. Rauhanprosessien tuki, siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen kriisinhallinta tulisi paremmin nivoa yhteen. Tämä edellyttää ulko-, puolustus- ja sisäministeriöiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.

 Anne-Mari Virolainen (kok): Valtioneuvosto teetti Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIlla tutkimuksen suomalaisen rauhanvälitys- ja konfliktinehkäisytyön mallista. Selvitys sisälsi hyviä suosituksia siitä, miten alan työtä voitaisiin viedä ”klusterina” eteenpäin. Siinä todettiin, että tutkijayhteisön osaamista alihyödynnetään.  Seuraavalla hallituskaudella olisi hyvä ulkoministeriön johdolla katsoa kokonaisuutta, millaisella ”rauhanvälitysklusterin” mallilla ministeriöt, sektorin järjestöt sekä tutkijayhteisö saadaan parhaiten toimimaan joustavasti ja toisiaan täydentäen.

Useat vastaajat pitävät tärkeänä naisten ja nuorten ottamista paremmin mukaan rauhanprosesseihin.

Anne-Mari Virolainen (kok): Naiset ja nuoret on otettava nykyistä paremmin mukaan rauhanprosesseihin. Suomi on saanut erityiskiitosta nuorten mukaan ottamiseen tähtäävistä konkreettisista toimistaan, kuten kansallisen toimintaohjelman laatimisesta YK:n turvallisuusneuvoston Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanemiseksi.

Li Andersson (vas): Naisia on edelleen rauhanneuvotteluissa aivan liian vähän, vaikka tutkimusten mukaan naisten osallistuminen rauhanneuvotteluihin vaikuttaa positiivisesti rauhan aikaansaamiseen ja rauhan kestävyyteen. Edellinen hallitus on tehnyt mittavia leikkauksia kehitysyhteistyön määrärahoihin, mikä on heikentänyt mm. 1325-agendan (naiset, rauha ja turvallisuus) toimeenpanoa.

Pääministeri Juha Sipilä kukittaa SOS Femmes et Enfants Victimes de Violance Familiale -järjestön Mariama Moussan Suomen hallituksen perustaman kansainvälisen tasa-arvopalkinnon juhlatilaisuudessa Tampereella maaliskuussa 2018. Kuva: Valtioneuvoston kanslia.

Osa vastaajista pohtii uusia tapoja ja väyliä, joilla Suomi voisi tehdä rauhantyötä.

Aila Paloniemi (kesk): Suomen olisi hyvä profiloitua vahvuusalueillamme eli naisten ja nuorten lisäksi teknologiapuolella. Rauhanteknologia eli PeaceTech on nouseva ala ja Suomella on hyvät edellytykset nousta tässä edelläkävijämaan rooliin. Rauhanteknologia on teknologiaa, jota voidaan käyttää vähentämään väkivaltaa ja väkivallan tarvetta. Se antaa toimijoille uusia, parempia tapoja tehdä työtään rauhan tukemiseksi. Sektorin kehittämiseksi tarvitaan paljon nykyistä suuremmat resurssit.

Asmo Maanselkä (kd): Viime vuosina EU on pyrkinyt lisäämään rauhanvälityskykyään, mutta aikaansaanut vain vähän konkreettisia tuloksia vaikkapa Ukrainan sodan rauhoittamiseksi. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi avaa meille mahdollisuuden kehittää EU:n rauhanvälityskykyä. Puheenjohtajuuskaudella on tärkeä tehdä hyviä turvallisuuspoliittisia avauksia – erityisesti Venäjän suuntaan, jotta sota saadaan loppumaan EU:n rajojen lähituntumassa.

Sampo Terho (sin): Haasteena on lisääntyvät, kärjistyvät ja monimuotoistuvat konfliktit eri puolilla maailmaa. Osapuolia on usein monia, eikä ole välttämättä selvästi osoitettavissa kuka tai ketkä ovat rauhan luomisessa merkittävimmässä asemassa. Koko yhteiskunnan mukaan ottaminen rauhanprosesseihin on merkittävää. Eri toimijoiden saaminen yhteiseen neuvottelupöytään on se, missä Suomi voi näytellä merkittävää osaa. Meillä on kokemusta rauhanneuvottelujen fasilitoinnista. Esimerkiksi Helsinki Policy Forum kokoaa vuosittain yhteen Lähi-idän ja Euroopan edustajia Lähi-idän maiden vuoropuhelun tueksi.

Antti Rinne (sdp): YK:n tasolla tulee edistää vahvempaa yhteistyötä ja lähentymistä turvaneuvostossa, mikä tukisi YK:n rauhanvälitystoimia ja helpottaisi neuvotteluratkaisuja.

Rauha ei ole vain sodaton tila, eikä rauhaa rakenneta pelkästään osana ulkopolitiikkaa.
Arkinen rauha

Rauhankysymykset saattavat olla kansalaisille etäisiä tai ne ymmärretään kapeasti ainoastaan kansainvälisiä asioita ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviksi. Rauhantyö pysyy vaalikeskustelun sivuraiteella, vaikka tarve ymmärtää maailman tapahtumia on suurempi kuin aikoihin.

Useimmat kyselyn vastaajista yhdistivät rauhankysymykset nimenomaan aseellisten konfliktien ratkaisemiseen. Kukaan ei ottanut esille rauhantyön merkitystä kansallisessa kontekstissa.

Rauha ei ole vain sodaton tila, eikä rauhaa rakenneta pelkästään osana ulkopolitiikkaa. Kokonaisvaltainen rauhantyö pyrkii vähentämään kaikenlaista väkivaltaa valtioiden ja yhteisöjen ohella ihmisten arjessa. Väkivaltaisia konflikteja voidaan ehkäistä ihmisoikeuksia kunnioittamalla ja takaamalla arjen turvallisuus kaikille. Konflikteja ehkäisemällä ehkäistään myös niiden tuomia mittavia taloudellisia vahinkoja, rahalliset panostukset rauhantyöhön kannattavat. Rauhantyön merkitystä on rauhan- ja konfliktintutkimuksessa käsitelty perinteisesti myös osana monia kansallisia kysymyksiä kuten sosiaalityötä, koulutusta ja terveyspalveluita.

Asiantuntijatieto on tärkeää ja sitä tulisi hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa yhä enemmän. Suomessa on vahvat rauhantyön perinteet järjestökentällä, tutkimuksessa sekä rauhanvälityksessä. Hyödyllistä asiantuntemusta löytyy ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien rauhankysymysten ohella myös esimerkiksi maahanmuuttoon, syrjintään, naapuruussuhteisiin ja vanhushoivaan sisältyvissä konflikteissa.

Osaamisen hyödyntäminen vaatii kuitenkin määrärahoja. Nähtäväksi jää, millaista rauhaa tuleva hallitus päätyy tältä osin rakentamaan.

 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa