Sahelin alue on saanut viime vuosina paljon huomiota EU-maissa, erityisesti alueelta ja sen kautta Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi. Monen Afrikan maan alueelle ulottuvalla alueella valtioiden rajat ovat huokoisia, ja niinpä aluetta määrittää niin tavaroiden, ideoiden kuin ihmistenkin vapaa liikkuminen. Kolmiosaisessa sarjassa tarkastellaan Sahelin aluetta sen muuttoliikkeiden, talouden ja turvallisuuden näkökulmista. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee alueella asuvien ihmisten liikkumista, taustoittaen erilaisia syitä siirtyä paikasta toiseen. Lopulta vain hyvin harva Sahelin ihmisistä suuntaa Eurooppaan.

Euroopassa julkinen keskustelu Sahelista keskittyy usein alueen turvallisuuskysymyksiin, ja viime vuosina eurooppalaisten medioiden uutisointi on kohdistanut huomion erityisesti Afrikasta epätoivoisesti Eurooppaan pyrkiviin pakolaisiin. Euroopan unionin esittämä narratiivi maalaa lähes poikkeuksetta läntisestä Sahelista pohjoiseen suuntaavien ihmisryhmien muuttoliikkeet ongelmallisina, ihmiskaupan tehostamina trendeinä, joiden pääasiallinen päämäärä on saavuttaa Euroopan turvasatama. Keskittyminen siirtolaisuuteen ja turvallisuuskysymyksiin vaikuttaa eurooppalaisten mielikuviin ja poliittisiin asenteisiin alueesta.

Ongelmallista on esimerkiksi, että alueen maahanmuuttovirroista puhutaan usein irrallisessa, konfliktikeskeisessä kontekstissa, eikä ilmiötä kytketä Sahelin laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen rakenteeseen. Sahelia alueena sekä sosiopoliittisena tilana kuvataankin usein tyhjiönä, joka toimii eräänlaisena hautomona alueen useille ongelmille kuten ihmiskaupalle, terrorismille ja rikollisuudelle. Termi ‘hallinnoimaton tila’ viittaa sekä Sahelin fyysiseen että kuvaannolliseen poliittiseen tilaan, jotka osittain juontuvat siitä, että suuri osa alueesta on aavikkoa. Ajan myötä Sahelia koskevassa keskustelussa termistä on muotoutunut käyttökielen synonyymi turvallisuutta uhkaaville asioille, kuten terrorismille.

On ongelmallista, että alueen maahanmuuttovirroista puhutaan usein irrallisessa, konfliktikeskeisessä kontekstissa. Klikkaa twiitataksesi!

Konfliktikeskeinen narratiivi sekä keskustelua leimaava, harhaanjohtava termistö ovat vetäneet huomiota pois alueen muista nyansseista, jotka ovat äärimmäisen tärkeä osa keskustelua. Esimerkiksi vastoin valtavirran käsitystä suurin osa siirtolaisista ja pakolaisista – noin kaksi kolmasosaa – jää Afrikkaan. Tämä herättää kysymyksen: minne suurin osa ihmisistä on matkalla ja mikä heidät saa liikkeelle?

Muuttoliikkeiden syitä ei voi pelkistää alueen konflikteihin

Sahelin alueen ihmisten elämää muokkaavat äärimmäiset ilmasto- ja ympäristöolosuhteet, joihin asukkaat ovat joutuneet mukautumaan. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta entisestään. Kuivuus, aliravitsemus ja aavikoituminen ovat päivittäisiä haasteita. Lisäksi kasvavat kiistat eri etnisten ja vähemmistöryhmien itsemääräämisoikeudesta ovat lisänneet kitkaa valtioiden ja ihmisten välillä. Suurin osa Sahelista lähtöisin olevista ihmisistä siirtyy Afrikan sisällä paremman elintason, työmahdollisuuksien perässä, usein aavikoituvilta alueelta kohti urbaanimpaa elämää joko kotimaansa sisällä tai naapurivaltioissa. Lisäksi paimentolaiset ovat alati liikkuva ryhmä, sillä he siirtyvät karjan mukana vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Näistä syistä Sahelista on muotoutunut eri muuttoliikkeiden risteyskohta, jossa ihmisryhmät ovat vaeltaneet läpi vuosikymmenten.

Afrikan kolonisaation historialla, ja erityisesti Ranskan roolilla, on ollut suuri vaikutus alueen sekä sosiaalisten ryhmien että ihmisten muuttoliikkeiden muodostumiseen ja trendeihin. Afrikan vaikutuspiireistä taistellessa siirtomaavallat huomioivat hyvin vähän alkuperäisiä heimo-, klaani- ja etnisten ryhmien muodostamia rajoja ja heidän oikeuksiaan. Tämän seurauksena monet alueen ihmisryhmistä eivät ole tunnistaneet eivätkä allekirjoittaneet sitä kansallisnarratiivia, jota on ylläpidetty maiden itsenäistymisestä lähtien. Nykyään ilmiö näkyy eri ryhmien sekä valtioiden ja niiden kansalaisten välisinä kiistoina, jotka myös osittain selittävät Sahelin maiden sosiaalisia ja hallinnollisia haasteita.

Afrikan kolonisaation historialla on ollut suuri vaikutus Sahelin alueen ihmisten muuttoliikkeiden muodostumiseen ja trendeihin. Klikkaa twiitataksesi!

Urbaanien keskusten ohella Sahelin alkuperäiskansat ovat pääosin paimentolaiskansoja. Tyytymättömyys hallintoon ja kasvava tietoisuus katoavasta elämäntyylistä on ajanut useat paimentolaiskansat kehittämään omia, valtioon nähden itsenäisempiä sosiaalisia järjestelmiä. Tämä on osittain mahdollistanut myös ihmiskaupan kukoistamisen. Ihmiskauppa ja siihen kytkeytyvät sekä valtioiden viralliset toimijat että epäviralliset ryhmät ovat alueen yksi moniulotteisimmista muuttoliikkeeseen liittyvistä dynamiikoista. Nämä verkostot kulkevat yli valtionrajojen ja usein linkittyvät myös aseellisiin ryhmiin, rikollisjärjestöihin sekä paikallisiin yhteisöihin, jotka ottavat joko suoraan tai epäsuorasti osaa alueen laittomaan maahanmuuttoteollisuuteen. Pakolaisten liikkuvuus on usein riippuvainen kauppiaista, jotka hyödyntävät Sahelin valtioiden heikkoa rajavalvontaa.

Taloudelliset syyt, kuten työttömyys ja elintarvikepula, saavat suurimman osan väestöstä liikkeelle. Valtaosa maatalousvaltaisista alueista kärsii taloudellisista ongelmista, jotka johtuvat aavikoitumisesta, mikä puolestaan johtaa maatalouselinkeinon heikentymiseen ympäri Sahelia. Maataloustyön vähentyessä nämä ihmisryhmät hakeutuvat kaupunkiseuduille työmahdollisuuksien perässä. Lisäksi urbanisoitumista lisää alueelle ominainen nuorisopullistuma, joka johtaa työttömän väestönosan kasvuun ja työpulaan. Tämän takia monien valtioiden nuoriso on suunnannut kohti suurempia kaupunkeja tai naapurivaltioita löytääkseen töitä. Tällä väestörakenteen muutoksella on ollut useita vaikutuksia. Väestön määrä on romahtanut useilla periferia-alueilla Sahelin pohjoisosissa. Lisäksi nuorten liikkuvuus on mahdollistanut alueen rikollisorganisaatioiden toiminnan ja aktiivisen rekrytoinnin esimerkiksi ihmiskauppaan, kidnappauksiin ja salakuljetukseen. Usea nuori on värväytynyt jihadistiryhmiin tai osallistunut aseiden tai huumeiden salakuljetukseen. Näitä aiheita käsitellään laajemmin sarjan toisessa ja kolmannessa osassa.

Matkalla Eurooppaan

Sahelista lähtöisin olevista ihmisistä vain vajaat kymmenen prosenttia suuntaa kohti Eurooppaa. Kaikista Afrikan siirtolaisista taas noin 20 prosenttia päätyy vaaralliselle venematkalle Välimeren yli. Suurin osa Eurooppaan päätyvistä ihmisistä on viime vuosina kulkenut niin sanottua keskisen Välimeren reittiä, joka kulkee Sahelin ja Libyan läpi Italiaan. Ilmiö vaikuttaa sekä Euroopan unionin ulkopolitiikkaan että sen jäsenmaiden sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Sahelista lähtöisin olevista ihmisistä vain vajaat kymmenen prosenttia suuntaa kohti Eurooppaa. Klikkaa twiitataksesi!

Vuotta 2015 voidaan pitää ratkaisevana EU:n viimeaikaisten ulkopoliittisten linjausten muodostumisessa. Marraskuussa 2015 pidettiin Maltalla huippukokous, jossa EU-maiden ja Afrikan maiden johtajat keskustelivat muuttoliikkeen hallintaan liittyvistä toimista. Kokouksen yhteydessä perustettiin niin sanottu EU:n Afrikka-hätärahasto, jolla pyrittiin puuttumaan “laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin Afrikassa”. Tämä rahasto on sittemmin muodostunut keskeiseksi välineeksi Sahelin läpi Eurooppaan suuntaavan muuttoliikkeen hallinnassa.

Näiden toimenpiteiden voidaan katsoa siirtäneen Euroopan unionin kehityspoliittista painopistettä siirtolaisuuden kontrollointiin ja unionin ulkorajojen vartiointiin. Vuoden 2018 lopussa eurooppalaisten kehitysjärjestöjen kattoverkosto Concordin raportissa kritisoitiin EU:ta siitä, että se käytti rahastoa poliittisena välineenä keskittyen projekteihin, joiden on tarkoitus hillitä Eurooppaan suuntaavaa muuttoliikettä. “Se ei ole kehitysavun tarkoitus EU:n oman Lissabonin sopimuksen mukaan”, raportissa muistutettiin.

Sahelin alueen maista EU-politiikan etulinjassa ja unionin kumppanimaana on tämän painopisteen muutoksen jälkeen ollut Niger, jonne perustettiin vuonna 2016 EU:n siviilikriisinhallintamission kenttätoimisto. Maa on ollut tärkeimpiä kauttakulkupisteitä keskisen Välimeren reitillä. Nigerissä sijaitsevaa Agadezin kaupunkia on pidetty yhtenä ihmissalakuljetuksen keskipisteistä tällä reitillä. Nigerissä on EU-rahalla muun muassa koulutettu turvallisuusviranomaisia ja vuodesta 2017 lähtien myös tuettu ammattikoulutusta, maataloutta ja maahanmuuton kestävää hallintaa. Nigerin lisäksi myös muissa alueen maissa, kuten Etiopiassa, Nigeriassa, Senegalissa ja Malissa, on toteutettu Afrikka-hätärahaston tuella hankkeita, joissa esimerkiksi tehostetaan muuttoliikkeen hallintaa, pyritään puuttumaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin sekä ihmissalakuljetukseen.

Euroopan eturivissä Italia

Paitsi Euroopan unionin ulkopolitiikkaan, Sahelin läpi suuntautuva tai sieltä lähtöisin oleva muuttoliike on vaikuttanut myös unionin jäsenmaiden sisä- ja ulkopolitiikkaan. Italia on ollut Euroopan maista eturivissä vastaanottamassa Sahelin läpi mantereelle suuntaavaa muuttoliikettä. Maahan on saapunut Välimeren yli YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan viiden viime vuoden aikana yli 600 000 ihmistä. Suuri osa heistä on tullut Libyan kautta. Italia on myös ollut aktiivisesti ajamassa muuttoliikkeen hallintaan tähtäävää politiikkaa EU:ssa viime vuosina.

Italian kohdalla maahanmuuttoa kontrolloimaan pyrkivä yhteistyö Välimeren toisella puolella sijaitsevan Libyan kanssa ei ole uutta, kuten ei ole myöskään Libyasta Italiaan suuntautuva muuttoliike. Maiden välisellä yhteistyöllä on pyritty vaikuttamaan muuttoliikkeeseen 1990-luvun lopulta alkaen muun muassa pääministeri Silvio Berlusconin hallitusten johdolla.

Vuonna 2016 Italiaan saapui Välimeren yli ennätysmäärä ihmisiä, ja maan hallituksen paine puuttua ongelmaan kasvoi. Alkuvuodesta 2017 sisäministeri Marco Minniti teki Libyan kanssa käänteentekevän sopimuksen, jonka tarkoituksena oli tukkia keskisen Välimeren reitti. Sopimuksen nojalla Italia on muun muassa kouluttanut Libyan rannikkovartiostoa ja antanut heille laitetukea. Libyan rannikkovartiosto alkoi sopimuksen jälkeen kuljettaa Välimerellä Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä takaisin Libyaan. Amnesty Internationalin tietojen mukaan Libyan rannikkovartiosto pysäytti vuoden 2017 aikana noin 20 000 ihmistä ja palautti heidät Libyan pidätyskeskuksiin. Kansainväliset järjestöt ovat arvostelleet sopimusta, vaatineet sen perumista ja raportoineet Libyassa sijaitsevien keskusten epäinhimillisistä olosuhteista. Sopimuksen myötä Italiaan saapuvien ihmisten määrä lähti jyrkkään laskuun. Vuonna 2018 Välimeren yli tuli enää 23 370 ihmistä.

Kohti todenmukaisempia kuvauksia Sahelin ihmisten liikkeistä

Laajemman kuvan ymmärtäminen Sahelin muuttoliikkeistä oikaisisi vääriä käsityksiä, joiden mukaan kaikki Afrikasta lähtöisin olevat maahanmuuttovirrat suuntaavat kohti Eurooppaa. Tämän väärän käsityksen vahvistumiseen on vaikuttanut viime vuosina Euroopan unionin politiikka ja mantereen julkista keskustelua vallinnut eurooppakeskeinen, hallitsemattoman maahanmuuton narratiivi. Lisäksi Eurooppaan suuntautuvia muuttoliikkeitä tarkastellaan usein valtioiden näkökulmasta, jolloin yksilölliset motiivit sekä logistiset valinnat jäävät huomiotta. Sen sijaan, että ihmisten liikkuvuus nähtäisiin konfliktilähtöisenä, tulisi ottaa ensisijaisesti huomioon alueellisten ja kansallisten poliittisten talouksien vaikutukset Sahelin ihmisryhmiin ja heidän liikkuvuuteensa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa väistämätön elämäntavan muutos ja elannon hankkimisen vaikeutuminen, jotka pakottavat ihmisiä etsimään elantoa muualta sekä esimerkiksi itsemääräämisoikeuden haasteet, jotka puolestaan motivoivat maastamuuttoa ja vaikuttavat ihmisten muuttovirtojen etenemiseen.

Sahelin muuttoliikkeen laajempi ymmärtäminen oikaisisi käsityksiä, joiden mukaan kaikki maahanmuuttovirrat suuntaavat Eurooppaa. Klikkaa twiitataksesi!

Euroopan Sahel-politiikassa annetaan myös harmillisen vähän huomiota Länsi-Afrikan rannikkoalueille sekä Pohjois-Afrikkaan suuntautuvalle Afrikan sisäiselle muutolle. Näiden muuttoliikkeiden merkitys on nimittäin suuri paikallisille taloudellisille yhteisöille sekä poliittiselle tasapainolle, jotka puolestaan muokkaavat muuttoliikkeiden suuntaa ja päämääriä – juuri niitä asioita, joihin Euroopan Sahel-politiikassa pyritään vaikuttamaan. Sahelissa ollaan vuosikymmenten ajan pyritty käyttämään maahanmuuttoa myös alueen eduksi. Koska Sahelin valtiot muodostuivat alkuperäisten etnisten ja heimojärjestelmien päälle, eivät rajat myöskään aina ensisijaisesti määrittele ihmisten kuuluvuutta. Modernien valtioiden rajat toki rajoittavat  liikkuvuutta myös Sahelin alueella, mutta silti työn perässä muuttavat, ammattitaitoiset työntekijät nähdään usein enemmän resurssina kuin rasitteena. Kuten monet maahanmuuttoon ja talouteen keskittyvät tutkimukset toteavat, maahanmuutto ja maahan saapuvien ihmisten panos kehittää valtioiden taloutta, lisää työntekijöiden ammattitaitoa ja parantaa sosiaalista kapasiteettia. Siksi onkin ristiriitaista, että eurooppalaiset asenteet ovat vahvasti maahanmuuttovastaisia.