Jaa

Lukuaika: 4 minuuttia

kommenttikuva Mari FabritiuksestaVenezuelan jo pitkään jatkunut kriisi otti uusia kierroksia keskiviikkona 23. tammikuuta, kun parlamentin puhemies Juan Guaidó julistautui maan virkaa tekeväksi presidentiksi. Donald Trump kiirehti nopeasti tunnustamaan Guaidón aseman yhdessä Amerikan valtioiden järjestön ja useimpien Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Seurauksena presidentti Nicolás Maduro katkaisi diplomaattisuhteet Venezuelan ja Yhdysvaltain välillä, joskin hän on sittemmin lieventänyt kotiinpaluukäskyä. Mitkä tekijät ovat Venezuelan hallintokriisin takana ja millaisia vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi on?

Maan asevoimat ja korkein oikeus tukevat Maduroa – ainakin toistaiseksi

Asevoimat ja korkein oikeus ovat ainakin toistaiseksi Maduron puolella, ja armeijan liikkeet ratkaisevat viime kädessä myös presidenttipelin kohtalon. Vyyhti voi mutkistua, jos Maduron avokätisistä lahjoista sivuun jääneet armeijan rivimiehet päättävät kääntää kurssia. Maduron hallinto on mitä ilmeisimmin varautunut tilanteeseen, sillä uutislähteiden mukaan heidän tuekseen on matkustanut yksityisen venäläisen Wagner- turvallisuusyhtiön joukkoja.

Venezuelan tilanne on hankala, sillä korkein oikeus tukee edelleen Maduroa ja pystyy mitätöimään oppositioenemmistöisen parlamentin päätökset. Vaikka oppositio on tarjonnut armeijan ja hallituksen jäsenille armahduksia vastineeksi tuen vetämiseltä Madurolta, harva on tarttunut näihin tarjouksiin ainakaan toistaiseksi

Kahden presidentin lisäksi maalla on ollut jo aiemmin kaksi parlamenttia ja kaksi korkeinta oikeutta

Maduro oli ehtinyt vannoa toisen kauden virkavalansa vain kaksi viikkoa ennen Guaidón presidentiksi julistautumista. Maduron toinen valtakausi sinetöitiin toukokuussa vaalivilpin kyllästämissä vaaleissa. Muiden muassa Yhdysvallat, EU ja Amerikan valtioiden järjestö tuomitsivat vaalit epädemokraattisiksi ja kiistivät niiden lainvoimaisuuden. Vaalit järjestettiin lyhyellä varoitusajalla kuukausia aiottua aiemmin, mikä heikensi oppositiopuolueiden mahdollisuutta valmistautua vaaleihin. Pääoppositiopuolue kehotti etukäteen boikotoimaan vaaleja, joita opposition mukaan oli peukaloitu varmistamaan Maduron voitto.

Guaidó julisti jo ennen Maduron virkaanastujaisia, että oppositio pyrkii siirtymävaiheen hallintoon ja vetosi Maduroon, ettei hän astuisi toiselle virkakaudelleen. Opposition ajama siirtymävaiheen hallitus järjestäisi kansainvälisen yhteisön tuella maahan uudet, vapaat vaalit. Guaidólla on hänen tukijoidensa mukaan demokraattinen mandaatti kansan valitsemana hahmona, toisin kuin Madurolla. Muiden muassa EU on yhtynyt vaatimukseen uusien vaalien järjestämisestä.

Vuoden 2015 vaaleista lähtien oppositio on hallinnut Venezuelan parlamenttia. Siitä lähtien Madurolle uskollinen korkein oikeus on kuitenkin kumonnut parlamentin tekemät päätökset. Oppositioparlamenttia entisestään horjuttaakseen Maduro asetti alkuvuodesta 2017 rinnakkaisen parlamentin, Asamblea Nacional Constituyenten, joka tähtää perustuslain muuttamiseen. Parlamentti on miehitetty Maduron tukijoilla, eikä kansainvälinen yhteisö ei ole tunnustanut sitä. Oppositio puolestaan on asettanut vaihtoehtoisen korkeimman oikeuden, joka on muun muassa asettanut Madurolle 18 vuoden vankeustuomion. Tämä korkein oikeus toimii maanpaossa, eikä sillä ole toistaiseksi ollut käytännössä valtaa tai tunnustettua asemaa.

Kansainvälinen yhteisö on jakautunut ja voimaton

Maduron merkittävimpiä tukijoita ovat Kiina, Venäjä ja Kuuba. Kiinan intresseissä on turvata Venezuelalle vuosien saatossa myöntämänsä miljardilainat, joskin Maduron valtakauden jatkuessa maa on vaarassa luisua maksukyvyttömyyteen. Luultavasti maiden väliset suhteet pysyisivät yllä vaikka valta vaihtuisikin, sillä Venezuelalle öljyn vienti Kiinaan on elintärkeää. Venäjä tukee Venezuelaa luultavasti perinteisistä poliittisista syistä.

Kuuballe on tarjonnut Venezuelalle lääkäreitä, opettajia ja sotilasneuvonantajia ja on puolestaan päässyt nauttimaan halvasta öljystä. Kuuballa on sananvaltaa Venezuelan presidentin kansliaa ja asevoimien johtoa myöten, ja tiettävästi tuhansia kuubalaisia toimii sotilas- ja tiedustelutehtävissä osana Venezuelan hallintoa. Amerikan valtioiden järjestön pääsihteeri Luis Amargo arvioi, että kuubalaisia on maassa jopa 15 000. Läheinen suhde lujittui symbolisesti, kun Venezuelan entinen presidentti Hugo Chávez päätti viettää elämänsä viimeisimmät kuukaudet Kuubassa, josta käsin hän myös johti.

Maduro on sinnitellyt vallassa näinkin kauan, sillä Yhdysvallat ei ole asettanut maalle öljykauppapakotteita, koska se voisi vahingoittaa Venezuelan kansalaisia entisestään. Ylimääräiseen kokoukseen viime lauantaina kokoontunut YK:n turvallisuusneuvosto ei myöskään odotetusti saanut aikaan päätöstä Venezuelan suhteen. Guaidónkaan tukijat eivät toki ole hekään kaikki hyvästä hallinnostaan tunnettuja – tukijoukkoihin on liittynyt muun muassa avoimesti sotilasdiktatuuria ihannoinut Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.

Ratkaisu maan sekasortoon löytyy mitä todennäköisimmin maan sisältä. Jos armeijan rivisotilaat vetävät tukensa Madurolta, riski väkivaltaiselle konfliktille kasvaa. Jos Maduron tukijat eivät liikahda, hänen pallinsa tuskin keikahtaa, jolloin kriisin myötä yhä useampi venezuelalainen jättää kotimaansa. Tilanteen pitkittyessä tämä voi koitua Maduron kohtaloksi, sillä maasta paenneet venezuelalaiset ovat valtaosin Maduron vastustajia.

Jos armeijan rivisotilaat vetävät tukensa Madurolta, riski väkivaltaiselle konfliktille kasvaa.
Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa