Suurin osa maailman pakolaisista elää köyhissä ja keskitulon maissa. Samaan aikaan kehitysyhteistyö köyhiin maihin on laskenut ja varoja käytetään enenevissä määrin rikkaiden maiden omiin pakolaiskuluihin. Juuri solmittua kansainvälistä pakolaissopimusta ei toteuteta tällä menolla.

Pakolaisten määrä on suurempi kuin koskaan. Pakolaisina maansa ulkopuolella elää tällä hetkellä 25,4 miljoonaa ja maan sisäisinä pakolaisina jopa noin 40 miljoonaa ihmistä. Kun uutisotsikot rikkaissa maissa niin usein keskittyvät Eurooppaan pyrkiviin pakolaisiin, voi saada käsityksen, että suurin osa pakolaisista olisi esimerkiksi Euroopassa tai Amerikassa. Tämä ei voisi olla kauempana todellisuudesta, sillä 85 prosenttia pakolaisista elää kehittyvissä maissa.

85 prosenttia pakolaisista elää köyhissä ja keskitulon maissa. Klikkaa twiitataksesi!

Kourallinen konflikteja on pakolaisten määrän kasvun takana

Yli 80 prosenttia tämän hetken pakolaisista on lähtenyt kymmenestä maasta (taulukko 1). Tilastoa johtavat Syyria, Afganistan ja Etelä-Sudan, joista paenneiden ihmisten osuus on huikeat 57 prosenttia pakolaisten kokonaismäärästä*. Pakolaismäärän kasvun taustalla ovat sota ja väkivalta: Syyriasta tai Etelä-Sudanista ei vuonna 2011 lähtenyt juuri kukaan, mutta sisällissotiensa vuoksi nämä valtiot ovat nyt pakolaistilastojen kärjessä. Afganistanista paenneiden ihmisten määrä taas on pysynyt tasaisen korkealla 30 viime vuotta, sekin pitkään jatkuneiden sotien vuoksi. Tässä kartassa näkyvät pakolaisten lähtömaat ja määrät vuodesta 2001 lähtien. 

Köyhimmissä maissa elää noin kaksi kertaa niin paljon pakolaisia kuin rikkaissa maissa

Kun Syyriasta lähteneitä pakolaisia on yli kuusi miljoonaa, ei tule yllätyksenä, että Syyrian naapurimaissa Turkissa, Jordaniassa ja Libanonissa on enemmän pakolaisia kuin missään muussa maassa. Nämä kolme maata luokitellaan ylemmän keskitulotason maiksi. Yhteensä ylemmän keskitulotason maissa elää yli kymmenen miljoonaa pakolaista. Tätäkin enemmän pakolaisia elää kuitenkin vielä köyhemmissä maissa: yli 12 miljoonaa (taulukko 2). Tästä määrästä 5,3 miljoonaa pakolaista elää kaikkein köyhimmissä maissa, eli lähes kaksi kertaa niin paljon kuin rikkaissa maissa.

Yksi näistä köyhistä maista on Uganda, jossa elää tällä hetkellä noin 1,1 miljoonaa pakolaista. Moni heistä on lähtenyt pakoon Etelä-Sudanista. Ugandassa on siis suunnilleen saman verran pakolaisia kuin Saksassa, jossa on hivenen alle miljoona pakolaista. Saksa on kuitenkin noin 73 kertaa varakkaampi kuin Uganda (taulukko 3). Kongon demokraattisessa tasavallassa taas on kaksi kertaa niin paljon pakolaisia kuin Yhdysvalloissa, mutta Yhdysvallat on Kongoa 130 kertaa rikkaampi maa. 

5,3 miljoonaa pakolaista elää kaikkein köyhimmissä maissa, eli lähes kaksi kertaa niin paljon kuin rikkaissa maissa. Klikkaa twiitataksesi!

Yhdysvallat vastaanotti  lokakuun 2017 ja syyskuun 2018 välisenä aikana 22 491 pakolaista, mikä oli toiseksi vähiten sitten vuoden 1975, jolloin tilastoja alettiin kerätä. Maahan olisi voitu vastaanottaa 45 000 kiintiöpakolaista. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan valtiolla ei kuitenkaan ollut kapasiteettia tutkia uusien prosessien mukaisesti enempää pakolaisia. Uusi prosessi tähtää terroristien maahantulon estämiseen.

Suomessa asui viime vuonna 20 713 pakolaista tai kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saanutta henkilöä, joilla ei ollut Suomen kansalaisuutta. Vuonna 2018 Suomen kiintiö on 750 pakolaista. Tässä kartassa näkyy pakolaisten määrä vastaanottajamaissa vuodesta 2001 lähtien. 

Kansainvälinen konsensus: pakolaiset pitäisi sopeuttaa mahdollisimman nopeasti

Kansainvälinen yhteisö laati vuonna 2016 New Yorkin julistuksen, jossa kaikki YK:n jäsenmaat sitoutuivat noudattamaan yhteisiä pakolaisuuteen liittyviä periaatteita. Näitä periaatteita ovat esimerkiksi pakolaisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja pakolaisia vastaanottavien maiden tukeminen. Keskeistä olisi pakolaisten nopea sopeuttaminen uuteen maahan, jotta pakolaiset pystyisivät jatkamaan opiskelua ja työntekoa ja näin ollen osallistumaan vastaanottajamaan taloudelliseen kehitykseen.

Kansainvälinen konsensus vahvistui entisestään tänä syksynä, kun YK:n yleiskokouksessa esiteltiin globaali pakolaissopimus. Sopimus esittelee kattavan suunnitelman siitä, miten pakolaisten tarpeisiin tulisi vastata ja mitä asioita tulisi ottaa huomioon pakolaisten sopeuttamisessa. Koska pakolaiset jakautuvat epätasaisesti eri tulotason maihin, sopimus määrittelee kehitysrahoituksen keskeiseksi osaksi ratkaisua. Tärkeää on niin humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö kuin yksityiseltä sektorilta tuleva tuki, mutta YK:n jäsenmaita kehotetaan antamaan etenkin kehitysyhteistyövaroja “yli tavallisten” määrien.

Humanitaarisen avun määrä onkin noussut viime vuosien aikana: kriisiapua annettiin vuonna 2017 noin 27 miljardia dollaria, mikä on lähes kymmenen miljardia enemmän kuin vuonna 2013. Turkki rahoitti yksinään noin kolmasosan tästä määrästä ja oli näin ollen viime vuoden suurin humanitaarisen avun rahoittaja.

Yli 80 prosenttia tämän hetken pakolaisista on lähtenyt kymmenestä maasta Klikkaa twiitataksesi!

Kehitysrahoitustrendit toistaiseksi päinvastaiset kuin pakolaissopimuksen tavoite

Pakolaissopimuksen toteuttamiseen on vielä pitkä matka kehitysrahoituksen kannalta. Jotta kehitysyhteistyövaroja annettaisiin reippaasti yli tavallisten määrien, pitäisi kelkkaa kääntää radikaalisti. OECD:n vuosittaisen raportin mukaan kehitysyhteistyön absoluuttinen määrä nousi 30 prosenttia vuosien 2006 ja 2016 välillä, mutta samalla järjestö kuitenkin huomautti, että lukua tulee tarkastella kriittisesti. Ensinnäkin varojen kasvaessa rahoittajamaat ovat ohjanneet vähemmän tästä rahasta kehitysmaihin. Itse asiassa alle puolet virallisista kehitysyhteistyövaroista päätyi kehitysmaihin vuonna 2016. Sen sijaan rahoittajamaat ovat käyttäneet varoja enenevissä määrin omiin pakolaiskuluihinsa. Viime vuonna Italia käytti kehitysyhteistyövaroistaan itse arviolta kolmanneksen ja Saksa noin neljänneksen. Suomen virallisesta kehitysyhteistyöstä noin 7 prosenttia, eli 69 miljoonaa euroa, käytettiin Suomessa vuonna 2017. Se on suurin piirtein saman verran kuin mitä neljä suurinta Suomen kehitysyhteistyön saajamaata saivat yhteensä samana vuonna.

Toisekseen kehitysyhteistyön osuus bruttokansantulosta on pysynyt samana viime vuosikymmenen aikana. Vaikka YK:n tavoite on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, OECD:n seuraamien rahoittajamaiden kehitysyhteistyö on ollut noin 0,31 prosenttia. Muutamaa esimerkkiä tarkasteltaessa ilmenee selkeä trendi (taulukko 4). Viidestä rahoittajamaasta (Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Ruotsi, Suomi) pelkästään Saksassa kehitysyhteistyön osuus bruttokansantulosta oli vuonna 2016 suurempi kuin vuonna 2010. Muissa neljässä maassa oli palattu noin vuosien 2007–2008 tasolle. Suomi oli lähimpänä 0,7 prosentin tavoitetta vuonna 2014, jolloin kehitysyhteistyöhön käytettiin lähes 0,6 prosenttia. Sen jälkeen kehitysyhteistyövarojen määrä on laskenut ja on vuonna 2018 arviolta 0,38 prosenttia bruttokansantulosta.

Kolmas huolestuttava trendi on, että kehitysyhteistyö köyhiin maihin on oikeastaan laskenut sitten vuoden 2010 (taulukko 5). Kehitysyhteistyö Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan laski 13 prosenttia vuosien 2011–2016 välillä. Samalla aikavälillä kehitysyhteistyö hauraisiin valtioihin ja konfliktimaihin laski 7 prosenttia.

rahoittajamaat ovat käyttäneet varoja enenevissä määrin omiin pakolaiskuluihinsa Klikkaa twiitataksesi!

Pakolaiskeskustelua käydessä on hyvä pitää mielessä, että suurin osa pakolaisista elää täysin muualla kuin Euroopassa ja huomattavasti Suomen köyhemmissä maissa. Pelkästään köyhimmissä maissa, kuten Ugandassa, Etiopiassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa, elää yli 5 miljoonaa pakolaista. Kehitysyhteistyövaroille olisi tarvetta, mutta yhteistyö köyhiin maihin on viime vuosina laskenut. Samaan aikaan rikkaat maat käyttävät itse omia kehitysyhteistyövarojaan pakolaiskulujen kattamiseen.

Kansainvälinen yhteisö on vihdoinkin päässyt yksimielisyyteen siitä, miten pakolaisia ja heitä eniten vastaanottavia maita tulisi tukea. Nyt on aika laittaa teoria käytäntöön ja pitää huolta siitä, etteivät jo valmiiksi köyhät maat kanna pakolaisista suurinta vastuuta.

* YK:n pakolaisjärjestö ei ota laskutoimituksessa huomioon UNRWA:n mandaatin alle kuuluvia palestiinalaisia, joita on yhteensä 5,4 miljoonaa.