Etiopian tuore pääministeri Abiy Ahmed on osoittanut tekevänsä asioita toisin kuin edeltäjänsä. Eniten huomiota maailmalla on kerännyt Abiyin allekirjoittama rauhansopimus Eritrean kanssa. Väkivaltaisuuksia Etiopian sisällä pääministeri ei kuitenkaan ole pystynyt vielä taltuttamaan. 

”Joko tänään?” kysyin viime maaliskuussa paikalliselta toimittajalta Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa.

”Ei vieläkään”, hän vastasi.

Kaupungissa odotettiin malttamattomina maata hallitsevan Ethiopian People’s Revolutionary Democratic Front –puolueen (EPRDF) päätöstä siitä, kuka jatkaa pääministeri Hailemariam Desalegnin tehtävää. Hailemariam oli eronnut virastaan helmikuussa.

Ilmassa oli jännitystä. Alkuvuosi oli muutenkin ollut poikkeuksellinen: ensin Hailemariam vapautti satoja poliittisia vankeja ja sitten yllättäen jätti tehtävänsä. Syy Hailemariamin eroon oli kolme vuotta jatkuneissa protesteissa, joita Hailemariam ei saanut lopetettua autoritäärisillä toimillaan. Ne alkoivat maanomistuskiistasta Oromia-alueella Addis Abeban kupeessa sen jälkeen, kun maan hallitus esitteli suunnitelmansa laajentaa maan pääkaupungin rajoja. Protestit äityivät väkivaltaisiksi: maan turvallisuusjoukot tappoivat satoja ihmisiä ja tuhansia pidätettiin. Niiden myötä Etiopiaan julistettiin helmikuussa kansallinen hätätila.

Protestien keskiössä olivat oromot, maan suurin etninen ryhmä, joiden alueelta maanomistuskiista alunperin alkoi. Oromot ovat kokeneet olleensa vuosikymmeniä marginalisoituja omassa maassaan. He eivät ole hallinneet merkittävimpiä poliittisia tehtäviä Etiopian hallinnossa, vaikka maata vuodesta 1991 hallinnut EPRDF on neljää etnistä ryhmää edustavasta ryhmittymästä koostuva koalitio. Kun Etiopian turvallisuusjoukot vastasivat protesteihin tappamalla ja pidättämällä mielenosoittajia, ne laajenivat kansalliseksi kansalaisoikeuksia ja demokratiaa vaativaksi liikkeeksi.

Maaliskuun lopussa valtapuolue ilmoitti, että pääministeri Hailemariamin seuraajaksi on valittu Abiy Ahmed. Valinta herätti helpotusta ja iloa. Ensi kertaa maata hallitsisi pääministeri, joka kuuluu oromoihin. Epäilemättä EPRDF valitsikin tehtävään juuri oromo-taustaisen Abiyn, jotta oromot kokisivat tulleensa edustetuksi ja näin mielenosoitukset laantuisivat lopullisesti.

Myös yksi Etiopian tunnetuimmista oppositiopoliitikoista, Merera Gudina, kertoi olevansa varovaisen toiveikas Abiyn suhteen, kun tapasin hänet hänen kotonaan Addis Abeban laidalla. Oromo Federalist Congress -puoluetta ja opposition koalitiota johtava Merera oli vain kuukautta aiemmin vapautettu vankilasta, samoin kuin moni muu maan poliittisista vangeista. Gudina vangittiin vuonna 2016  palattuaan Brysselistä, jossa hän puhui EU-poliitikoille Etiopian ihmisoikeustilanteesta.

Abiymania alkaa – pääministeri neuvottelee rauhaa ja vapauttaa poliittisia vankeja

Huhtikuun alussa vietettiin Abiyn virkaanastujaisia. Pääministeriksi nouseva 41-vuotias sotilastaustainen poliitikko piti tilaisuudessa Etiopian yhtenäisyyttä korostavan puheen ja herätti näin ihastusta ympäri maailmaa. Pääkaupungin autojen kylkiin alkoi ilmestyä Abiy-tarroja, ja pian kansainvälisessä mediassa puhuttiin jo ”Abiymaniasta”. Abiyn kannatusta tuntui entisestään lisäävän se, että hän tarttui nopeasti toimeen: poisti hätätilan, vapautti lisää poliittisia vankeja ja palautti  internet-yhteyden (ainakin hetkellisesti) alueille, joilla hallitus oli sulkenut sen protestien seurauksena. Lokakuussa Abiy nimitti uuden hallituksen, jonka ministereistä puolet on naisia, ja maan historian ensimmäisen naispresidentin Sahle-Work Zewden.

Uuden pääministerin suurimpana saavutuksena pidetään kuitenkin viime kesänä Eritrean kanssa solmittua rauhansopimusta. Abiy oli reilun 20 vuoden aikana ensimmäinen etiopialainen valtionpäämies, joka tapasi Eritrean johtoa. Maiden välillä käytiin vuosina 1998-2000 ainakin 70 000  henkeä vaatinut sota, joka sai alkunsa maiden välisestä rajakiistasta Badmen kylässä. Vuonna 2002 Etiopian ja Eritrean yhteinen komissio päätti, että kylä kuuluu Eritrealle. Päätös kiristi maiden välejä ja aiheutti jälleen väkivaltaisia yhteenottoja, jotka jatkuivat viime kesään saakka.

Abiy ja Eritrean presidentti Isaias Afewerk solmivat rauhansopimuksen viime heinäkuussa Asmarassa ja maiden välinen raja avattiin lopulta syyskuussa. Sadat ihmiset halasivat 20 vuotta sitten rajan toiselle puolelle jääneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Abiyta veikkailtiin maiden suhteiden korjaamisen myötä jopa Nobelin rauhanpalkinnon ehdokaslistoille.

Väkivaltaisuudet Etiopian sisällä jatkuvat

Kaikkea Abiy ei ole pystynyt Etiopiassa korjaamaan. Väkivaltaisuudet ovat yhä jatkuneet maan Somali- ja Oromia-alueilla. Heinäkuussa maan eteläosissa 800 000 ihmistä pakeni kodeistaan väkivaltaisuuksien vuoksi. Syyskuussa yli 60 ihmistä kuoli ja muutama sata pidätettiin Addis Abeban kupeessa syntyneissä väkivaltaisuuksissa, jotka liittyivät oromojen itsemäärämisoikeutta ajavan Oromo Liberation Front -ryhmittymän (OLF)  paluuseen.

Joidenkin tulkintojen mukaan syy väkivaltaan on se, että Abiy on tehnyt hallituksen aikaisemmin terroristeiksi leimaamien ryhmien, kuten OLF:n, toiminnan taas mahdolliseksi poistamalla sen terroristiluokituksen. Yhdysvaltalaisen Freedom Housen asiantuntija arvioi, että Abiyn uudistukset ovat yhteydessä etniseen väkivaltaan, sillä poliittisen tilan laajeneminen on saattanut voimistaa separatistiryhmiä.

On myös muistettava, että Abiy on demokratiaa tukevista uudistuksistaan huolimatta osa valtapuolue EPRDF:ää, joka on menettänyt maineensa monien etiopialaisten silmissä. EPRDF on hallinnut Etiopiaa vuodesta 1991 lähtien autoritäärisin ottein, riistänyt maata erityisesti maan itäisessä osassa sijaitsevassa Oromiassa ja kiduttanut poliittisia vankeja. Aikaisemmin erityisesti oromojen ja toisiksi suurimman etnisen ryhmän amharojen keskuudessa herätti närää  se, että EPRDF:ää on hallinnut tigray-vähemmistö, jonka osuus Etiopian vähemmistöstä on noin 6 prosenttia. Useat merkittävät poliittiset tehtävät, kuten armeijan johto, kuuluivat tigraylle. Olkoonkin, ettei tigray-vähemmistö enää Abiyn myötä ole vahvasti yliedustettuna vallan kahvassa, ei koko puolue kuitenkaan muutu yksin Abiyn johdolla. Joidenkin kommentaattorien mukaan Abiy on pikemminkin valtapuolueen kasvojenkohotus. Hän ei ole pyrkinyt muuttamaan maan etniseen federalismiin pohjautuvaa poliittista järjestelmää, jonka on nähty vaikuttaneen etnisen väkivallan taustalla.

Maantieteellisesti jakautuneen ja monesta kansanryhmästä koostuvan Etiopian yhtenäisyyttä ei rakenneta muutamissa kuukausissa. Klikkaa twiitataksesi!

Viime kuukausina Etiopiassa yltynyt etnisiä piirteitä saanut väkivalta kertoo myös siitä, kuinka herkässä tilassa demokraattisia uudistuksia läpikäyvä valtio on. Maantieteellisesti jakautuneen ja monesta kansanryhmästä koostuvan Etiopian yhtenäisyyttä ei rakenneta muutamissa kuukausissa – ei, vaikka pääministeri kiertäisi puhumassa kullekin kansanryhmälle heidän kielellään ja punnertaisi palkankorotusta vaatimaan saapuneiden sotilaiden seurassa.

Etiopia on Nigerian jälkeen Afrikan toiseksi väkirikkain maa, jonka rauha on tärkeää koko itäisen Afrikan vakauden kannalta. Maan talous on vahva ja yksi maailman nopeimmin kasvavista. Väkivaltaisuudet on saatava loppumaan myös siksi, etteivät ulkomaalaiset sijoittajat pakenisi maasta.

Etiopian 100 miljoonasta asukkaasta yli 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Se, miten hyvin Abiy lopulta tehtävässään onnistuu, on pitkälti kiinni siitä, pystyykö hän luomaan maan nuorelle väestölle koulutusta, työtä ja turvaa ja uudistamaan poliittista järjestelmää niin, että kaikki etniset ryhmät tulisivat kuulluksi. Jos hän onnistuu, toimet voivat heijastua positiivisesti myös muualle itäiseen Afrikkaan – ja lopulta Eurooppaan asti. Etiopian vakaus on myös Euroopan unionin pakolaispolitiikan intressi: Etiopia on yksi Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten siirtolaisten ja pakolaisten kauttakulkumaista. EU on siirtänyt maahanmuuttopolitiikkansa painopistettä sellaiseksi, että se pyrkii puuttumaan muuttoliikkeiden juurisyihin ja tekee siksi yhteistyötä merkittävien lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa, mukaan lukien Etiopian. Jos maa pysyy vakaana ja se pystyy esimerkiksi tarjoamaan työpaikkoja siirtolaisille, ei sieltä välttämättä pyritä jatkamaan matkaa Eurooppaan.

 

Etiopian vakaus on myös Euroopan unionin pakolaispolitiikan intressi Klikkaa twiitataksesi!