Liman rannikolla, Barrancon boheemin turistialueen viereisellä ruskealla kukkulalla seisoo ruma Kristus-patsas. Se on huonolla maulla tehty kopio Rio de Janeiron kuuluisasta Kristuksesta. Materiaali on jonkinlaista halpaa muovia, välkkyvät valot vaihtavat väriä kuin jouluisessa diskossa. Brasilialainen Odebrecht-yhtiö lahjoitti sen vuonna 2011 Perun presidentti Alan Garcíalle mitä todennäköisimmin kiitokseksi saamistaan rakennushankkeista. ”Garcían Kristus” on kuvaava esimerkki Latinalaisen Amerikan suurimmasta lahjusskandaalista, joka vavisuttaa maanosan politiikkaa.

Brasilian liittovaltion poliisi käynnisti vuonna 2014 suuren Lava Jato -korruptiotutkinnan. Kävi ilmi, että jättiyhtiö Odebrechtilla oli oma lahjontaosastonsa, jonka tehtävänä oli voidella poliitikkoja 12 maassa, pääosin Latinalaisessa Amerikassa. Järjestelmä oli hiottu pienintä yksityiskohtaa myöten. Lahjotuista poliitikoista käytettiin peitenimiä, sähköpostit kryptattiin, ja rahoja kuljetettiin panssaroiduilla turva-autoilla tai kierrätettiin paratiisisaarten pankkitilien kautta.

Monialayhtiö Odebrecht maksoi lahjuksia yhteensä ainakin 800 miljoonaa dollaria. Peruun niistä päätyi Yhdysvaltain oikeusministeriön mukaan 29 miljoonaa, ja vastineeksi yritys  sai valtavia rakennushankkeita, kuten useita tieurakoita, Etelä-Perun halki kulkevan kaasuputken rakennustyöt sekä Liman metron rakennushankkeen. Rakennusprojektien valvominen oli hankalaa, koska useille aliurakoitsijoille ulkoistetut urakat oli kilpailutettu ja pilkottu pieniin osiin. Nyt hankkeet seisovat ja yhtiön tilit on jäädytetty. On osittain skandaalin syytä, että Perun talouskasvu hidastui viime vuonna.

Perun tuottoisa presidentinvirka

Presidentinvirka vaikuttaa olleen viime vuosikymmeninä tuottoisa toimi sille, joka on halunnut laittaa valtion rahoja omaan taskuunsa. Katsaus presidentteihin ja heidän rikelistaansa on karu. Vuosina 1990–2000 hallinnut itsevaltainen oikeistopresidentti Alberto Fujimori tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja armahdettiin vankilasta viime vuonna. Hän on ollut maailman korruptoituneimpien johtajien listan kärjessä. Alejandro Toledolla (2001–2006) on voimassa oleva pidätysmääräys 20 miljoonan dollarin Odebrecht-lahjusepäilyn vuoksi. Hän piileskelee Yhdysvalloissa. Toledon seuraajan Alan Garcían (1985–1990; 2006–2011) epäillään ottaneen rahaa vastineeksi Odebrechtille annetusta Liman metron rakennushankkeesta. Ollanta Humalaa (2011–2016) vastaan valmistellaan lahjusoikeudenkäyntiä. Odebrechtin entinen Perun maajohtaja Jorge Barata on tunnustanut yhtiön rahoittaneen Humalan presidentinvaalikampanjaa 3 miljoonalla dollarilla. Humala on maastapoistumiskiellossa ja joutuu ilmoittamaan olinpaikkansa viranomaisille säännöllisesti. Pedro Pablo Kuczynskin (2016–2018) yhtiö Westfield Capital puolestaan vastaanotti Odebrechilta rahaa Kuczynskin toimiessa ministerinä. Kuczynski armahti Alberto Fujimorin poliittisilla lehmänkaupoilla vankilasta ja joutui eroamaan tänä vuonna.

Presidenttien korruptio-oikeudenkäynnit ovat edelleen kesken, eikä tuomioita ole vielä annettu. Odebrechtin entisten työntekijöiden tunnustukset ja ilmi tulleet todisteet ovat kuitenkin sen verran raskauttavia, että eturivin poliitikkojen tuleva vankilatuomio näyttää vääjäämättömältä. Kuvaavaa on, että Odebrecht on tunnustanut rahoittaneensa poliitikkoja, jotka edustavat toisilleen vastakkaisia ideologioita: presidentinvaalikampanjoihinsa rahoitusta saivat sekä Toledo, García, Humala, Kuczynski että Alberto Fujimorin tytär Keiko Fujimori. Yhtiö laskelmoi liiketoimensa puhtaan pragmaattisesti.

Eräs syy, miksi perulaispoliitikot ottavat vastaan lahjuksia on puutteellisesti toimiva puoluerahoitus. Myös puoluejärjestelmä on sirpaleinen. Uusia puolueita perustetaan aina vaalien alla, eikä poliittisella toiminnalla ole samanlaista jatkuvuutta kuin Euroopassa. Vahvan johtajan, caudillon, kaipuu liittyy maanosan poliittiseen perinteeseen: politiikka henkilöityy vahvasti, ja ehdokkaat haluavat esiintyä järjestelmän ulkopuolisina ”outsidereina”.

Peru: kaikki viime vuosikymmenten presidentit ovat korruptiotutkinnan alla. Klikkaa twiitataksesi!

Paljastukset tervehdyttämässä poliittista kulttuuria

Odebrechtin tapaus osoitti selvästi, miten syvälle yhteiskunnan instituutioihin korruptio on pesiytynyt. Perussa 1990-luvulla lentäväksi lauseeksi muodostunut ”roba, pero hace obras” eli ”varastaa, mutta toteuttaa hankkeita” kuvasti perulaisten pragmaattista hyväksyntää korruptiolle. Lauseella viitattiin etenkin Alberto Fujimoriin. Hänen perintönsä näkyy edelleen – eikä vähiten siksi, että hänen tyttärensä ja poikansa toimivat politiikassa näkyvästi. Perua itsevaltaisesti hallinnut oikeistopresidentti tunnetaan uusliberaalista talouskuriohjelmastaan, niin sanotusta ”Fujishockista”. Hän yksityisti suuren osan valtion omaisuudesta pilkkahintaan. Suurin osa kymmenistä Odebrechtin operoimista hankkeista toteutettiin hänen kaudellaan.

Korruptio on siis ollut Perussa maan tapa – kuten rankaisemattomuuskin. Nyt asiaan on tullut muutos, mistä on kiittäminen lehdistönvapautta, tietovuotoja ja uusia kommunikaatiovälineitä. Kansalaiset ovat lähteneet kaduille vaatimaan oikeutta. IDL-Reporteros-toimittajaryhmä toi julkisuuteen ääninauhoja, joista kävi ilmi myös oikeuslaitoksen korruptoituneisuus. Vuoden aikana on järjestetty useita mielenosoituksia teemalla ”Que se vayan todos” (Erotkaa kaikki). Kipeimmin Odebrecht-paljastukset iskivät alle kaksi  vuotta hallinneeseen presidentti Pedro Pablo Kuczynskiin. Hän joutui eroamaan maaliskuussa. Käynnissä olevat  oikeusprosessit välittävät tärkeän viestin: vallankäyttäjät eivät enää ole immuuneja lain edessä, ja korkealtakin voi pudota.

31-miljoonaisen maan nykyinen presidentti Martin Vizcarra kehotti heinäkuisessa itsenäisyyspäivän puheessaan kansalaisia ilmiantamaan näkemänsä korruption:

”Korruptoituneita ei pidä rahoittaa valtion varoilla. Julkisilla varoilla ei pidä rahoittaa rikollisia, jotka ovat soluttautuneet valtiolle vain hyötyäkseen kansalaisten tarpeista. Olkaamme armottomia. Ilmiantakaamme ne, jotka pitää ilmiantaa”, hän sanoi.

On hyvä, että oikeuslaitos tuomitsee syylliset sen jälkeen, kun varkaus on jo tapahtunut. Vielä parempi olisi, että varkauksia pystyttäisiin ennaltaehkäisemään, sillä rahoja on vaikea saada takaisin. Uudet viestintävälineet auttavat parantamaan läpinäkyvyyttä: kansalaiset voivat ilmiantaa oikeuslaitoksen tai valtion viraston korruptioepäilyt internetissä, ja poliisille voi lähettää kuvia ja videoita laittomuuksista WhatsAppilla.

Peru kitkee korruptiota: lahjonnan voi ilmiantaa WhatsAppilla. Klikkaa twiitataksesi!

Lobbareiden vallan rajoittaminen on kohtalonkysymys

Julkisten toimijoiden valvontaa koetetaan tehostaa. Latinalaisen Amerikan kohtalonkysymys liittyy kuitenkin yksityisiin yrityksiin: miten niiden valtaa ja lobbausta saadaan rajoitettua? Odebrecht oli insinöörimäisellä tehokkuudella toimiva korruptiokone, pörssiyritys, joka sai liikaa valtaa. Fujimorin aikaisen yksityistämisen jäljet näkyvät: liikennepoliisit valvovat liikennettä Inka Kola -virvoitusjuoman logoilla varustetuissa pömpeleissä, eikä epäkaupallisia julkisia tiloja ole juuri missään. Lobbaamista rajoittava laki on olemassa, mutta sitä ei ole noudatettu. Uusi, yksityisen sektorin lahjontaa rajoittava lakimuutos astui voimaan syyskuussa. Lahjonnasta voi saada enimmillään  4 vuoden vankeusrangaistuksen ja 365 päiväsakkoa. Korruptioon syyllistyneitä yrityksiä ei saa myöskään palkata julkisen sektorin hankkeisiin.

Odebrecht-skandaali osoittaa, miten tärkeää lobbauksen suitsiminen on. Klikkaa twiitataksesi!

Peru näyttää siis tarttuneen toimeen määrätietoisesti. Odebrecht-tutkinta etenee, suurin osa korkean tason poliitikoista istuu syytettyjen penkillä, ja oikeusjärjestelmän toimia tutkitaan. Vaikutukset jäävät nähtäviksi. Lupaavaa on, että yhä useampi kansalainen on kyselytutkimuksissa nykyisin eri mieltä seuraavan väittämän kanssa: ”Jonkinasteinen korruptio on tarpeellista, jos sen avulla voidaan edistää taloutta ja kehitystä.” Perulaisten enemmistö nimesi kyselyssä korruption maan vakavimmaksi ongelmaksi. Myös Garcían Kristus, Liman korni korruptiomuistomerkki, on kokenut kovia: tammikuussa patsas syttyi tuleen, ja sen selkäosa hiiltyi pikimustaksi. Palon kerrotaan saaneen alkunsa oikosulusta. ”Olisi saanut palaa kokonaan”, korruptioon kyllästyneet perulaiset sadattelivat.