Jaa

Pääministeri Stefan Löfven laskemassa kukkia Sergelin torille Tukholman terrori-iskun jälkeisenä päivänä. Kuva: Wikimedia Commons.

 

Ruotsissa turvallisuuteen liittyvä keskustelu painottuu eri tavalla kuin Suomessa. Krimin miehitystä seurannut havahtuminen puolustuksen alasajoon on jäänyt politiikassa taka-alalle. Sen sijaan sisäinen turvallisuus ja erityisesti lähiöiden väkivalta nousevat todennäköisesti syyskuun parlamenttivaalien keskeisimmiksi teemoiksi.

“Ruotsissa on niin paljon asioita, jotka täytyy laittaa kuntoon, ettei ulkopolitiikka ole noussut vaalikeskusteluihin”, toteaa Suomen Tukholman-suurlähetystön lehdistöneuvos Niina Hyrsky. Venäjä ja vaalivaikuttaminen ovat olleet esillä, etenkin Facebookin skandaalin myötä. Keskeiset vaaliteemat liittyvät kuitenkin vahvasti sisäpolitiikkaan. Erityisesti maahanmuutto ja sisäinen turvallisuus ovat olleet esillä, mutta myös terveydenhuolto ja työllisyys puhuttavat.

Jengiväkivalta ja Ruotsin levottomat lähiöt ovat olleet otsikoissa kansainvälisestikin. Turvallisuus myös huolestuttaa ruotsalaisia aikaisempaa enemmän. Lähes kolmannes kansalliseen turvallisuustutkimukseen vastanneista kertoo olevansa huolestunut rikollisuuden kasvusta, kun vielä muutama vuosi sitten näin vastasi alle viidennes. Samaan aikaan luottamus oikeuslaitokseen on heikentynyt.

Yleisesti ottaen rikollisuus Ruotsissa vähenee, muistuttaa kriminologian emeritusprofessori Henrik Tham. Nuorten tekemät rikokset ovat hänen mukaansa vähentyneet jo 1980-luvulta alkaen, ja viime aikoina myös maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat kääntyneet laskuun. Jengiampumiset ja raiskaukset ovat kuitenkin poikkeus trendiin.  

Jengiväkivaltaa lähiöissä

Poliitikot eivät kovin mielellään ole puhuneet maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmista, mutta tilanne on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lain ja järjestyksen korostaminen on Hyrskyn mukaan uinut monen poliitikon puheisiin. Pääministeripuolue sosiaalidemokraait esitti vastikään 10 000 uuden poliisin palkkaamista.

Väkivaltatilastot puhuvat karua kieltä. Kuolemaan johtanut väkivalta on kasvanut Ruotsissa selvästi viimeisen muutaman vuoden aikana. Ampuma-aseen käyttö tapoissa kasvoi kolmanneksella vuonna 2017, ja selvästi suurin osa ampumisista (85%) tapahtui suurkaupungeissa. Tukholman alueella kuolemaan johtanut väkivalta kaksinkertaistui edellisvuoteen nähden. Tammikuussa sivullinen mies kuoli nostettuaan maasta käsikranaatin metroasemalla tukholmalaisessa lähiössä.

Sisäinen turvallisuus ja erityisesti lähiöiden väkivalta nousevat todennäköisesti Ruotsin parlamenttivaalien keskeisimmiksi teemoiksi.

”Suurin osa ampumisista on rikollisten keskinäistä välienselvittelyä. Pienet ryhmät ovat osallisena monissa ampumisissa”, kertoo rikostentorjuntavirasto Brån osastonjohtaja Daniel Vesterhav. Hän on erikoistunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen Ruotsissa.

”Jengisota on terminä harhaanjohtava”, Vesterhav totea. Konfliktit alkavat usein kahden henkilön välisestä riidasta, joka saattaa saada alkunsa aivan yhtä hyvin parisuhteeseen kuin bisneksiin liittyvästä syystä. Monesti ampumiset alkavat samoihin ryhmittymiin kuuluvien henkilöiden riidoista, mikä Vesterhavin mukaan ei juurikaan ole noussut esiin mediassa.

”Väkivaltaan johtavat syyt ovat monenlaisia. Vääryyttä kokenut reagoi voimalla, sillä alamaailmassa kasvojen menetys on paha asia.” Reaktio on usein voimakkaan väkivaltainen ja usein sen uhriksi joutuu useampi henkilö. Kun reaktio leviää, koston kierre on valmis.

Henrik Taum uskoo viimeisen viiden vuoden aikana yleistyneiden jengiampumisten kääntyvän tulevaisuudessa laskuun. Rikollisjärjestöjen näkökulmasta väkivalta tulee kalliiksi ja sisältää suuria riskejä. Vankeustuomiot ja väkivallan uhka ovat huonoa bisnestä.

Myös lähiöiden rauhoittamisesta on positiivisia kokemuksia. Vesterhav muistuttaa, että tilanteen kohentaminen pahamaineisilla alueilla on pitkäjänteistä puuhaa, jossa voi hyvinkin kestää kymmenestä viiteentoista vuotta. Pelkkä poliisin läsnäolon lisääminen ei riitä, jos asukkaat eivät luota virkavaltaan. Hyviä tuloksia on saatu muun muassa Angeredissa Göteborgissa, jossa paikallisten huolia kuunneltiin ja ne otettiin tosissaan. Asukkaiden luottamus poliisiin kasvoi, mikä on Vesterhavin mukaan keskeistä vähemmän näkyvillä olevan rikollisuuden kitkemiseksi.

Vesterhav ja Taum ovat yhtä mieltä siitä, ettei maan rikollisorganisaatioissa ole otsikoista huolimatta tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Ensimmäiset rikollisjärjestöt Ruotsissa olivat 1990-luvun puolivälissä toimintansa aloittaneet moottoripyöräjengit. Muut ryhmät alkoivat kopioida jengien järjestäytyneitä organisaatioita ja 2000-luvulle tultaessa rikollisuus alkoi olla enemmän yhteydessä tiettyihin alueisiin. Reaktiona alueellisiin muutoksiin, erilaiset nuorista koostuvat ryhmät alkoivat haastaa virkavaltaa uudella tavalla. Levottomat lähiöt, kivitetyt poliisiautot ja viranomaisten uhkailu alkoivat myös saada enemmän huomiota mediassa.

Tällaiset alueelliset ryhmittymät ovat Ruotsin poliisin mukaan kasvussa. Vesterhav huomauttaa, ettei kyse varsinaisesti ole organisoituneista rikollisjärjestöistä, vaan löyhemmistä jengeistä. Vaikka pahimmissa ongelmalähiöissä on paljon maahanmuuttajia, ryhmittymät eivät ole rakentuneet etnisen taustan mukaan. Taustalla vaikuttavat ennemmin samankaltaiset sosioekonomiset lähtökohdat, kuten työttömyys ja alhainen koulutustaso. Maahanmuuttajien työttömyysaste on yli 20 prosenttia, kun Ruotsissa syntyneiden keskuudessa se on alle viisi prosenttia.

Taumin mukaan kansalaisten huolta ovat eniten lisänneet media ja poliittinen retoriikka, sillä harvalla on edelleenkään omakohtaista kokemusta turvallisuustilanteen muuttumisesta. Väkivalta ja levottomuudet koskettavat vain pientä, pääosin alamaailmaan kytköksissä olevaa väestönosaa. Taum vertaa tilannetta 1970-lukuun, jolloin rikollisuus Ruotsissa oli selvässä kasvussa. Politiikassa vallitsi kuitenkin optimismi, ja ongelmien arvioitiin olevan ratkaistavissa.

Nyt ruotsalaisten arvojen koetaan olevan eri tavalla uhattuna. Epävarmuutta lisää moni asia, kuten Venäjän kehitys, Syyrian sota, kansainvälinen terrorismi ja suuret pakolaismäärät. Kaikki tämä heijastuu turvattomuuden tunteeseen. 

”Sama kehitys on nähtävissä Euroopassa yleisesti”, Taum toteaa.

Maahanmuuton pitkä historia

“Ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka on tehnyt täyskäännöksen verrattuna neljän vuoden takaisiin vaaleihin”, Hyrsky kiteyttää. Edellisten parlamenttivaalien alla maahanmuuttoa piti esillä vain ruotsidemokraatit, mutta pakolaiskriisi muutti tilannetta. Vuoden 2015 pakolaismäärät olivat Ruotsissa poikkeuksellisia. Vajaan 10 miljoonan asukkaan Ruotsi otti muutamien kuukausien aikana vastaan yli 160 000 turvapaikanhakijaa.

“Ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka on tehnyt täyskäännöksen verrattuna neljän vuoden takaisiin vaaleihin.”

Hyrsky toteaa, että maahanmuutto ja integraatio puhuttavat kansalaisia, joten teemat ovat nyt jokaisen puolueen agendalla. Hänen mukaansa myös monet talouteen ja työllisyyteen liittyvät ehdotukset kietoutuvat vahvasti maahanmuuttoon. Kielitaito, koulutus ja nopea pääsy työmarkkinoille ovat keskeisiä tavoitteita. Hyrsky mainitsee ammattikoulutuksen uudistamisen ja valtion tukemat sopeutumistyöpaikat.

Ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan taustaa ymmärtääkseen on katsottava ajassa taaksepäin. Siinä missä Suomessa oli toisen maailmansodan jälkeen 400 000 evakkoa asutettavana, sota toi Ruotsiin yli 30 000 pakolaista Baltiasta, 45 000 keskitysleireiltä selvinnyttä sekä 70 000 suomalaista sotalasta, joista jopa 15 000 jäi maahan asumaan.

Maailmantalous kasvoi, ja sodalta säästynyt Ruotsi tarvitsi työvoimaa. Maa solmi työvoimasopimukset Turkin ja Jugoslavian kanssa 1960-luvulla teollisuuden työntekijätarpeen vuoksi. Eniten siirtolaisia tuli Suomesta, lähes puoli miljoonaa vuosina 1960–1975. Jugoslavian hajoamissotien myötä yli 300 000 balkanilaista haki turvapaikkaa Ruotsista.

Ulkomaisella työvoimalla on selvä osuus ruotsalaisesta hyvinvointivaltiokehityksestä, mikä osin selittää Ruotsin liberaalia suhtautumista maahanmuuttoon. Oma vaikutuksensa on ollut myös Olof Palmen ajan vahvasti moraaliin nojaavalla retoriikalla. Maahanmuuton ongelmat ja kotoutuminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan nousivat esiin jo 1960-luvulla, mutta Slussenin sissien edesottamukset näyttävät nykyajan jengiväkivaltaan verrattuna varsin sympaattiselta puuhastelulta.

Nyt lähes kaikki puolueet haluavat rajoittaa maahanmuuttoa, Hyrsky toteaa. Kyse on ennen muuta turvapaikanhakijoista. Stefan Löfvenin hallituksen linjan mukaan Ruotsi on jo ottanut riittävästi pakolaisia, ja nyt on aika jakaa vastuuta muiden EU-valtioiden kesken. Löfven puhui muutama viikko sitten tarpeesta saada kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet pois maasta tehokkaammin. Viime viikolla hallitus esitti poliisille lisäkeinoja laittomasti maassa olevien etsimiseksi esimerkiksi paperittomien suosimien alojen työpaikkatarkastuksia tehostamalla. Syynä tähän on se, että poliisi tavoitti alkuvuoden aikana vain kolmanneksen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneista.

Kasvava varjoyhteiskunta huolestuttaa. Paperittomien tarkkaa määrää ei ole tiedossa, mutta hurjimmat arviot liikkuvat jopa 50 000 laittomasti maassa olevassa. Hyrskyn mukaan keskustelu aiheesta on kaksijakoista: osa pitää paperittomia suurena uhkana ja toiset uhkaa täysin liioiteltuna. Poliittisesti asia nähdään kuitenkin tärkeänä, erityisesti yhteiskuntaan integroimisen näkökulmasta. 

“Pakolaiskriisiä puretaan edelleen”, Hyrsky muistuttaa.

Terrorismi ja ääriliikkeet

Vuosi sitten huhtikuussa Tukholmassa sattui maan ensimmäinen islamistinen terrori-isku. Sen tekijä oli karkotuspäätöksen saanut Uzbekistanin kansalainen, joka oli jäänyt maahan laittomasti. Tosin ensimmäinen islamistinen terrori-isku oli vähällä onnistua jo vuonna 2010, kun Irakista vuonna 1992 Ruotsiin muuttanut mies räjäytti itsensä ja autonsa Tukholman keskustassa. Jouluostosruuhkassa räjähtänyt pommi olisi voinut tappaa kymmeniä.

Säpo pitää väkivaltaa ihannoivien ääriryhmittymien kasvua huolestuttavana. Vuosiraportin mukaan ideologisesti motivoitunut rikollisuus ei rajaudu vain terrorismiin, vaan ekstremistien ja alamaailman yhteydet ovat laajemmat. Ääriliikkeisiin itsensä assosioivien henkilöiden määrä on kasvanut muutamassa vuodessa sadoista tuhansiin. Säpon mukaan tämä on uusi normaali Ruotsissa mutta myös laajemmin Euroopassa. Islamistisen radikalisoitumisen arvioidaan muodostavan maalle suurimman uhan. Isis on menettänyt asemansa Lähi-idässä, ja Syyriasta palaavat nähdään riskiryhmänä. Ruotsista lähti yli 300 vierastaistelijaa, mikä on asukaslukuun nähden huomattava määrä, jopa Euroopan kärkeä.

Maanpuolustus jää taka-alalle

Puolustusvoimansa melko lailla alas ajanut Ruotsi on Krimin miehityksen jälkeen panostanut kokonaisturvallisuuteen (totalförsvaret). Lisäresurssit maanpuolustukseen ja puolustushankinnat ovat olleet esillä. Gotlantiin perustettiin pysyvä sotilasyksikkö vuoden alussa, ja hallitus päätti osittaisen asevelvollisuuden palauttamisesta reilu vuosi sitten. Marraskuussa Ruotsi ilmoitti hankkivansa yhdysvaltalaisen Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän noin miljardilla eurolla.

Puolustukseen on budjetoitu aikaisempaa enemmän rahaa, mutta Ruotsin puolustusbudjetti saattaa tulevaisuudessa silti jäädä jopa alle prosenttiin maan BKT:stä. Luottamus puolustusvoimiin saavutti aallonpohjan vuoden 2017 vaihteessa, jolloin kaksi kolmasosaa ruotsalaisista ei uskonut puolustusvoimien selviytyvän kriisinajan tehtävistään. Vuotta myöhemmin enää puolet kansasta oli tätä mieltä. Maanpuolustus onkin menettänyt merkitystään poliittisena teemana, sillä katseet kääntyvät yhä vahvemmin sisäiseen turvallisuuteen.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa