Jaa

Vielä marraskuussa 2017 presidentit Donald Trump ja Xi Jinping mahtuivat sulassa sovussa yhteiskuvaan, jonka otti Australian pääministeri Malcom Turnbull. Kuvassa vasemmalla myös Vietnamin presidentti Tran Dai Quang. Kuva: Wikimedia Commons/US Embassy Canberra

Tekstin toinen kirjoittaja on Ari-Pekka Jämsen. Hän on kauppapolitiikkaan ja Kiinan taloudellisiin ulkosuhteisiin perehtynyt kansainvälisen politiikan maisteriopiskelija Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulusta. Jämsen työskentelee tällä hetkellä harjoittelijana Elinkeinoelämän keskusliiton EU- ja kauppapolitiikka -vastuualueella.

Yhdysvaltojen ja Kiinan erimielisyyksissä on kyse niin kauppapolitiikasta kuin kilpajuoksusta tulevaisuuden teknologioiden kanssa.

Viime viikkoina esiin tullut Yhdysvaltojen ja Kiinan tulehtunut kauppasuhde on kytenyt vuosikausia pinnan alla. Yhdysvallat on pidemmän aikaa kokenut keskusjohtoisen Kiinan pelaavan kansainvälisessä kaupassa eri pelisäännöillä kuin muut valtiot. Samaan aikaan maailmantalouden voimakaksikon välinen kilpailu johtajuudesta tulevaisuuden teknologioiden, kuten tekoälyn ja viidennen sukupolven langattomien tiedonsiirtojärjestelmien (5G), kanssa on kiristynyt.

Vaikka presidentti Donald Trumpin kauppapolitiikasta on ollut aika ajoin vaikeaa saada tarkkaa kuvaa, Kiina-kritiikkinsä kanssa hän ei ole yksin. Jo Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama reagoi voimakkaasti Kiinan närkästystä länsimaissa aiheuttaneisiin kauppapoliittisiin käytäntöihin ja kasvaneeseen suhteelliseen asemaan kansainvälisessä taloudessa.

Kaikkiaan Obaman hallinto jätti kahdeksanvuotisen kautensa aikana 25 WTO-valitusta, joista peräti 16:ssa vastaajana oli Kiina. Samoin Obama pyrki tasapainottamaan Kiinan asemaa uusilla monenvälisillä vapaakauppasopimuksilla, kuten Euroopan unionin kanssa neuvotellulla TTIP:lla ja Tyynenmeren alueella useiden valtioiden kesken rakennetulla TPP:lla. Sittemmin TTIP-neuvottelut ovat hyytyneet tyhjäkäynnille, ja Yhdysvallat on eronnut TPP-sopimuksesta uudenlaisen  lähestymistavan Kiinan kanssa valinneen presidentti Trumpin johdolla. Monenvälisten kanavien ja alueellisten sopimusten sijaan Trump on ottanut Obamaa painokkaammin käyttöön suorat keinot, kuten tullitariffit.

Kasvavat tariffit

Keväällä 2018 entisestään kiristynyt tilanne Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa on äitynyt orastavaksi kauppasodaksi. Vastakkainasettelu nousi laajemman keskustelun aiheeksi viimeistään maaliskuun 2018 alussa, kun Trump päätti asettaa Yhdysvaltoihin tuotavalle teräkselle 25 prosentin ja alumiinille 10 prosentin tariffin. Tariffit tosin osuvat vähänlaisesti Kiinaan, josta Yhdysvaltoihin saapuva teräs kohtasi jo ennestään melko korkeat tullit. Huomionarvoista on, että kasvaneiden kaupanesteiden vuoksi Yhdysvallat ei ole ollut kiinalaiselle teräkselle erityisen houkutteleva vientimarkkina enää vähään aikaan, mutta näkyvästi aihe ei ole tullut esiin ennen Trumpin tariffiratkaisua maaliskuussa.

Vaikka Yhdysvallat päätti tehdä poikkeuksen tulleista joidenkin liittolaistensa kanssa, moni muu valtio, edelleen jopa liittolaisissa, tuntee nyt teräs- ja alumiinitullit nahoissaan. Ensisijainen peruste maaliskuun teräs- ja alumiinitulleille vaikuttaakin olevan lähinnä kotimaisen teollisuuden suojelu, ei niinkään Kiina. Tästä huolimatta Kiina luonnollisesti vastasi Yhdysvaltojen toimiin enemmän tai vähemmän yhteismitallisilla vastatoimilla.

Alkusysäys herätti siinä määrin huomiota maailmalla, että tuskin keneltäkään jäi huomaamatta, kun Yhdysvaltain kauppaviranomainen myöhemmin julkaisi suunnitelman 25 prosentin tariffeista, jotka kohdistuisivat nimenomaan Kiinaan. Kauppaviranomaisen vain pari viikkoa teräs- ja alumiinitullipäätöksen jälkeen julkaisema lista kattaa yli 1300 tuoteryhmää, joita Yhdysvallat tuo Kiinasta vuositasolla noin 50 miljardin dollarin arvosta. Vertailun vuoksi edellä mainitut teräs- ja alumiinitullit osuvat Kiinasta tulevaan tuontiin, jonka arvo jää alle kolmeen miljardiin dollariin vuosittain.

Esitetyt tariffit ovat osa laajempaa Yhdysvaltain kauppaviranomaisen Kiinan käytäntöjä koskevaa tutkintaa, jonka Trump valtuutti elokuussa 2017. Tariffien kanssa samaan aikaan julkaistiin myös ehdotukset tarkemmasta investointien kontrolloinnista sekä Maailman kauppajärjestö WTO:n riitojenratkaisun hyödyntämisestä Kiinan kanssa. Yhdysvaltain hallinto näkee Kiinan loukkaavan vakavasti yhdysvaltalaisyritysten immateriaalioikeuksia (IPR), mikä alleviivaa edellä mainittua Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä teknologista kilpailua.

Esitetyt 50 miljardin tullit osuisivat toteutuessaan ylivoimaisesti eniten teknologiatuotteisiin, kuten elektroniikkaan, televisioihin, näyttöihin ja tulostimiin. Kiina vastasi Yhdysvaltojen listaan suurin piirtein yhtä painokkaasti laatien tariffiesityksen, joka iskisi etunenässä yhdysvaltalaiseen soijaan, muihin maataloustuotteisiin, autoihin ja lentokoneisiin.

Pian Kiinan vastauksen jälkeen Yhdysvallat ehti jo väläytellä lisätulleja, jotka koskisivat peräti 100 miljardin dollarin arvosta tuontia Kiinasta. Summa vastaa osapuilleen viidennestä Yhdysvaltojen koko tuonnista Kiinasta, joka vuonna 2017 mitattiin noin 506 miljardissa dollarissa. Mikäli näin pitkälle mentäisiin, Kiinalla olisi jo vaikeuksia löytää yhteismitallisia vastatoimia yksin tullien puolelta, koska Kiinan koko tuonti Yhdysvalloista oli vuonna 2017 arviolta 130 miljardia dollaria.

Kiina valokeilassa

Trumpin yksipuoliset tullit ja vähintäänkin värikkäät lausunnot ovat jakaneet mielipiteitä niin liittolaisten kuin myös yhdysvaltalaisen elinkeinoelämän parissa. Liittolaissuhteisiin aiheutuneen särön lisäksi Trumpin politiikka on tarjonnut Kiinalle mahdollisuuden poseerata vapaakaupan puolustajan roolissa.

Kiina on tarttunut tähän kädenojennukseen mielellään, mikä näkyi selkeästi, kun Kiinan presidentti Xi Jinping piti huhtikuun alkupuolella puheen Kiinan liike-elämän kärkikaartin yhteen tuovassa Boao-foorumissa. Puhe oli pitkälti toisinto hänen alkuvuodesta 2017 Maailman talousfoorumissa Davosissa pitämästään puheesta, jossa Xi keskittyi puolustamaan globalisaatiota ja vapaakauppaa Trumpin valinnan ja Brexitin keskellä vallinneessa epävarmuuden ilmapiirissä.

Boao-foorumin puheessa Xi maalasi kuvaa Kiinasta vastuullisena monenvälisen sääntökehikon puolustajana ja globaalin kasvun takaajana. Lisäksi Xi vakuutti Kiinan ovien avautumisen jatkuvan. Linjaukset koskivat muun muassa markkinoillepääsyn helpottamista rahoituspalveluissa, tekijänoikeusrikkomuksiin liittyvien käytäntöjen uudistamista, investointirajoitusten höllentämistä autoteollisuudessa ja tuontitullien alentamista. Ensimmäinen konkreettisempi toimenpide nähtiin, kun Kiinan keskuspankin johtaja Yi Gang esitteli suunnitelman rahoitussektoriin kohdistuvista uudistuksista.

Euroopan unionin Kiinassa toimiva kauppakamari painotti julkaisemassaan tiedotteessa, että vaikka se toivottaa tervetulleeksi Xin esittämän sitoutumisen markkinoiden avaamiseen, niin suurin osa puheeseen sisältyvistä uudistuksista on esitetty jo aiemmin. Yhdysvallat reagoi linjauksiin positiivisesti, mutta penää EU:n tavoin toimia retoriikan tueksi. Kiinan viime vuosien näytöt huomioon ottaen ulkomaiset yritykset ovat oppineet, ettei mitään kannata odottaa, ennen kuin kortit on pöydätty.

Kiinan ulkoministeriön tiedottajan mukaan uudistukset eivät liity millään tavalla käynnissä olevaan kauppakiistaan. On totta, että monet Kiinan jo pidempään suunnittelemista reformeista osuvat yhteen Yhdysvaltojen tämän hetkisten vaatimusten kanssa. Siitä huolimatta on vaikeaa vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä niiden linkittymisestä kiistaan. On selvää, että vastavuoroisen nokittelun synnyttämä arvovaltakamppailu tuo kiistaan oman mausteensa. Kiinan positioissa on otettava huomioon tähän kamppailuun kytkeytyvä nationalismi, joka toimii eräänlaisena kaksiteräisenä miekkana. Yhtäältä Xi voi valjastaa nationalismin taakseen näyttäytymällä vahvana sekä palvelemaan omia tarkoitusperiään kiistatilanteissa, kuten näimme THAAD-ohjusjärjestelmään liittyvässä tapauksessa. Toisaalta hallinnon on myös varottava, ettei kansallistunne pursua yli äyräiden ja aiheuta vakavaa vauriota Kiinan laajemmille taloudellisille intresseille.

Xin esittämät uudistukset eivät pureudu uhkaavan kauppasodan perimmäisiin syihin, jotka liittyvät Yhdysvaltojen listaamiin immateriaalioikeuksien rikkomuksiin, teknologiasiirtoihin ja valtion tukiaisiin. On mahdollista, että Kiina on valmis joihinkin myönnytyksiin kauppasodan välttämiseksi. On kuitenkin hyvin vaikeaa nähdä, että Trumpin asettamat tullit saisivat Kiinaa tekemään myönnytyksiä teollisuuspoliittisiin tavoitteisiinsa linkittyvissä ulkomaisia yrityksiä syrjivissä käytännöissä. Todennäköisempää on, että Kiina tulee tekemään merkittävät uudistukset omilla ehdoillaan, ja kun se näkee olevansa niihin valmis.

Mitä seuraavaksi?

Yhdysvaltojen ja Kiinan kiistoissa on kyse kauppapolitiikan lisäksi mitä suuremmassa määrin teknologisesta kilpailusta. Yhdysvallat pelkää menettävänsä maailman teknologiajohtajuuden Kiinalle, joka on saavuttanut vahvan aseman sekä tekoälyn että viidennen sukupolven langattomien tiedonsiirtojärjestelmien kanssa. Kiinan keinot tuolla tiellä eivät aina ole olleet täysin vilpittömät tai reilut, mikä hiertää Yhdysvaltoja.

Ei ole sattumaa, että vastikään Yhdysvallat torppasi teknologiamaailmaa järisyttäneen Singaporessa päämajaansa pitävän Broadcomin aikeet ostaa yhdysvaltalainen siruvalmistaja Qualcomm. Vaikka Broadcom on sekä omistuksensa että taustansa puolesta melko lailla yhdysvaltalainen, jo etäinen pelko siitä, että yrityskauppa olisi heikentänyt Yhdysvalloissa tapahtuvan 5G-tuotekehityksen ja -tutkimuksen tilaa sai yhdysvaltalaisviranomaiset laittamaan stopin jättikaupalle.

Trumpin suoraviivaisesta toimintatavasta johtuen vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että myös EU ja Japani jakavat huolen Kiinan kauppapoliittisista käytännöistä. Maat esittivät yhdessä Yhdysvaltojen kanssa Buenos Airesissa järjestetyn WTO:n ministerikokouksen yhteydessä julkilausuman, jossa ne sopivat tekevänsä yhteistyötä WTO:n puitteissa vastatakseen ylituotantoon sekä muihin markkinoita vääristäviin kaupan käytäntöihin. Huolet liittyvät etenkin valtio-omisteisten yritysten tukiin ja pakotettuihin teknologiasiirtoihin.

EU ja Japani ovat toimillaan tehneet selväksi, että ne ovat valmiita tekemään yhteistyötä näiden ongelmien selvittämiseksi. Molemmat ovat myös ilmaisseet halunsa liittyä Yhdysvaltojen WTO-kanteeseen, joka käsittelee Kiinan väitettyjä immateriaalioikeuksiin liittyviä rikkomuksia. Edelleen myös EU:ssa on esitetty erinäisiä aloitteita kaupan vastavuoroisuuden takaamiseksi. Esimerkiksi ehdotus EU-tasolla tapahtuvasta investointien seurannasta liittyy enemmän tai vähemmän Kiinan subventoimien valtionyritysten tekemiin investointeihin korkean teknologian sektorille.

Osapuolet ovat kuitenkin eri mieltä tavoista, joilla ongelmiin tulee puuttua. EU ja Japani haluavat hoitaa kiistansa WTO:n puitteissa, eivätkä hyväksy yksipuolisten tullien asettamista. Tilanteessa, jossa Yhdysvallat on hylännyt TPP:n ja TTIP:n kaltaiset aloitteet, ainoa jäljelle jäävä realistinen keino puuttua ongelman juureen on tehdä yhteistyötä kolmansien valtioiden kanssa. Protektionistiset toimenpiteet, kuten yksipuoliset tullit, eivät tarjoa varteenotettavaa vaihtoehtoa monimutkaisten arvoketjujen määrittämässä kansainvälisessä kaupassa.

Vaikka tilanne on äärimmäisen tulehtunut, periaatteessa neuvotteluikkunan maailmantalouden mahtikaksikon välillä pitäisi olla auki. Aikaisintaan artikkelin alussa käsitellyt tullit astuisivat voimaan toukokuussa 2018, lukuun ottamatta jo voimaan tulleita teräs- ja alumiinitulleja. Tämä antaa sekä Kiinalle että Yhdysvalloille hyvin aikaa etsiä yhteisymmärrystä ja ulospääsyä hankalasta asetelmasta. Tässä tilanteessa Yhdysvaltojen nykyhallinnon tulisi yksipuolisen toiminnan sijaan muodostaa laajempia liittolaisuuksia muun muassa EU:n ja Japanin suuntaan, jotka viime kädessä jakavat huolen Kiinan käytännöistä. EU:sta ja Japanista yhteistyön aloittaminen ei jää kiinni.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa