Jaa

Lukuaika: 8 minuuttia

Tekoäly, robotit ja esineiden internet. Maailman ennustetaan olevan seuraavan suuren teollisen vallankumouksen kynnyksellä ja Kiina haluaa kuulua sen etujoukkoihinn. Suuresta kansallisesta uudelleenheräämisestä unelmoiva presidentti Xi Jinping uskoo massiivisen valtiovetoisen teollisuuden uudistusohjelman pelastavan Kiinan talouskasvun hyytymiseltä ja siivittävän Kiinan johtavien suurvaltojen joukkoon. Kilpailu on tervetullutta, mutta teollistuneille valtioille Kiinan omintakeinen tulkinta vapaakaupan ja markkinatalouden säännöistä tuo haasteita. Miten vastata kasvavaan kilpailuun idästä?

Edelläkävijyys teknologioiden ja prosessien käyttöönotossa on usein ratkaisevasti muuttanut paitsi teollista tuotantoa myös maailmanpolitiikan voimasuhteita. Kehruu-Jenny polkaisi 1760-luvulla käyntiin tekstiiliteollisuuden tuottavuusloikan, josta alkoi brittien maailmanvalloitus. 150 vuotta myöhemmin Fordin autotehtaan liukuhihna siivitti Yhdysvallat menneen vuosisadan valtiaaksi. Teollisuuden innovaatiot ovat vauhdittaneet talouskasvua ja kohottaneet sotilaallista kyvykkyyttä. Murros teollisuudessa on laajamittaisten yhteiskunnallisten muutosten ohella tarkoittanut usein myös murrosta maailmanpolitiikassa.

Suurvalta-asemaa hamuava Kiina on lähtenyt teolliseen kilvoitteluun valtavalta takamatkalta. Puhemies Maon visiosta talonpoikien takapihoille kyhätyt terässulattamot eivät vielä kansantasavallan ensimmäisinä vuosikymmeninä saaneet aikaan tavoiteltua suurta harppausta Kiinan teollistamisessa. Viimeisten runsaan kolmen vuosikymmenen aikana eteenpäin on sen sijaan menty loikkien. Vielä 1990-luvun alussa Kiinan osuus teollisen tuotannon globaalista arvonlisästä kiikkui alle kolmessa prosentissa. Nykyään jo neljännes koko maailman teollisen tuotannon arvonlisästä syntyy Kiinassa. Valtaosa muun muassa maailmalla myytävistä ilmastointilaitteista ja matkapuhelimista tahkotaan kasaan kiinalaisissa nyrkkipajoissa. Terästuotteistakin jopa puolet joko tuotetaan tai kasataan Kiinassa. Asema maailman tehtaana on vauhdittanut Kiinan talouskasvua, tehnyt Kiinasta maailmantalouden veturin ja vaikuttanut oleellisesti myös Kiinan asemaan suurvaltojen joukossa.

Teknologisen kehityksen ja innovaatioiden edelläkävijäksi ei Kiinaa kuitenkaan toistaiseksi ole voinut kutsua. Tuotannosta kertyvä arvonlisä on ohut ja maan teollisuuden kilpailukyky on perustunut pitkälti maaseudulta kaupunkeihin virranneen edullisen työvoiman mahdollistamaan bulkkituotantoon. Kustannuskilpailukyvyn murentuessa vähitellen Kaakkois-Aasian tulokkaiden rinnalla, uhka talouskasvun hiipumisesta ja Kiinan jämähtämisestä keskituloiseksi maaksi on ilmanlaatu- ja ympäristöongelmien ohella muodostunut maan johdon ensisijaiseksi päänsäryksi.

Maan puskemisesta ylöspäin globaaleissa arvoketjuissa sekä talousrakenteen rukkaamisesta vienti- ja investointivetoisesta taloudesta kohti koti- ja palvelumarkkinoiden siivittämää talouskasvua onkin tullut Kiinan talouspolitiikan prioriteetti. Rakenneuudistusten läpivieminen eri suuntiin vetävien poliittisten intressien ristitulessa ei kuitenkaan ole helppoa. Ja toisaalta, teollisen tuotannon merkitystä Kiinan taloutta ylläpitävänä voimana on vaikea korvata nopealla aikataululla. Vaihtoehdoksi jää uudistuminen.

Teollisuuden aikaisempien vallankumousten ravistellessa globaalin talouden rakenteita Kiina käänsi selkänsä modernisaatiolle. Tämä johti lopulta Kiinan keisarikunnan luhistumiseen ja Kiinan ajautumiseen teollistuneiden valtioiden riepoteltavaksi. Menneisyydestä oppineena Kiina on nyt päättänyt horisontissa siintävän “neljännen teollisen vallankumouksen” etujoukoissa.

Kiinan tie teolliseksi suurvallaksi

Teollisuutensa uudistamisen ohjenuoraksi Kiinan valtioneuvosto julkaisi toukokuussa 2015 Made in China 2025 (MIC2025) -nimellä tunnetun strategian. Strategian tavoitteena ei ole sen vähempää kuin Kiinan teollisuuden kokonaisvaltainen päivittäminen ja maan asemoiminen globaalin teollisen tuotannon suurvallaksi, joka pystyy vaikuttamaan globaaleihin standardeihin ja arvoketjuihin sekä synnyttämään kansainvälisesti kilpailukykyisiä innovaatioita. Inspiraatiota on haettu Saksan Industrie 4.0 -strategiasta. Työn on laatinut pääasiassa Kiinan teollisuus- ja informaatioteknologian ministeriö (MIIT, Ministry of Industry and Information Technology), jonka ohella työhön osallistui kaikkiaan noin 150 Kiinan teknisen akatemian asiantuntijaa.

Mahtipontisen strategian perimmäisenä tavoitteena on tehdä Kiinasta teollisen tuotannon suurvalta integroimalla uuden informaatio- ja automaatioteknologian sovellukset teollisuuden käyttöön. Teollisen tuotannon vahvistumisen on määrä edetä rintarinnan presidentti Xi Jinpingin Kiinalle asettamien Kiinan kansantasavallan satavuotisjuhliin (2049) tähtäävien ja kansakunnan uudelleen heräämistä koskevien strategisten tavoitteiden kanssa.

Itse strategian varsin tarkasti määritellyt toimenpiteet ulottuvat 10 vuoden aikajaksolle. Vuoteen 2025 mennessä Kiinan on määrä olla yksi tärkeimmistä teollisista suurvalloista. Seuraavan kymmenen vuoden aikana (2035) Kiinan tulee olla jo hyvässä vauhdissa kohti vuodelle 2049 ajoitettua päämäärää Kiinasta maailman johtavana teollisena suurvaltana.

Toimenpiteet koskevat koko kiinalaisen teollisuuden kirjoa, mutta kilpajuoksussa tulevaisuuteen erityiset lisäpanostukset on tarkoitus suunnata kymmenelle kriittiselle sektorille: tietotekniikkaan, robotiikkaan, ilmailuun, merenkulkuun, rautatieliikenteeseen, autoteollisuuteen, energiateknologiaan, maatalouskoneisiin, uusiin materiaaleihin sekä bio- ja lääketeollisuuden tuotteisiin. Toimeenpanoa vauhditetaan tarkoitusta varten perustetuille jättimäisillä rahastoilla, joista tukea jaetaan erityisesti valtionyhtiöille.

Kiinan teknologinen ponnistus vavisuttaa teollistuneita maita

Maailman teollistuneimmissa valtioissa on toistaiseksi voitu luottaa etumatkan pitävän. Kiina-ilmiö ei ole uusi ja markkinaosuuksien uudelleenjaon kanssa on painittu ennenkin. Eurooppa, Yhdysvallat ja muut teollistuneet valtiot ovat lopulta kuitenkin onnistuneet itse uudistumaan riittävästi ja nappaamaan itselleen globaalien arvoverkkojen rahakkaimmat solmukohdat teknologisen ylivoiman ja innovaatiokyvyn avulla.

Asetelma ei enää ole itsestäänselvyys. Kiinalaisen tieteen taso nousee kohisten ja maan teknologiajätit Huawei ja ZTE keikkuvat jo kärkisijoilla maailman patenttihakijoiden listalla. Kiinalaiset yritykset tekevät tuloaan myös maailman arvokkaimpien brändien kastiin. Kylmä hiki on vähitellen noussut pintaan aina Tokiosta Washingtoniin. Aikoinaan ruuti, kompassi ja paperi siivittivät dynastioiden Kiinan maailman mahtavimmaksi kansakunnaksi. Pystyykö kansakuntansa uudelleen heräämisestä unelmoiva presidentti Xi Jinping luotsaamaan valtakuntansa samaan?

Periaatteellisesti argumentointi kilpailun lisääntymistä vastaan on teollistuneille maille haasteellista, jopa siitä huolimatta, että maissa kipuillaan globalisaation häviäjien, kuten kuolevien teollisuuskaupunkien katkeruudesta ammentavien populististen liikkeiden kanssa. Markkinatalouden periaatteiden mukaan kilpailu kun on hyvästä ja lisää tehokkuutta – ja lopulta kaikki voittavat. Maailmantalouden ollessa voimakkaasti riippuvainen Kiinan talouden kehityksestä kukaan ei myöskään varsinaisesti toivo Kiinan talouden hyytyvän. Lisäksi monille ulkomaisille yrityksille takamatkalta lähtevän Kiinan panostus teollisuutensa uudistamiseen tarjoaa potentiaalisesti ruhtinaallisia liiketoimintamahdollisuuksia, ainakin jos uudistuminen tapahtuisi avoimen markkinatalouden ja tasapuolisen kilpailun ehdoilla. Huono uutinen on, ettei näin vaikuta olevan.

Kansainvälisillä areenoilla Kiina hehkuttaa ponnekkaasti vapaakaupan ja maan avautumisen puolesta, mutta suunnitelmat kotimaisen teollisuuden kehittämisestä henkivät toista. Made in China 2025 -strategia painottaa suorasanaisesti “kotoperäisten innovaatioiden” ja “omavaraisuuden” merkitystä kiinalaisen teollisuuden tulevaisuudelle. Strategian asettamana tavoitteena on, että jopa 70 prosenttia Kiinan markkinoilla myytävistä teollisen tuotannon perusosista ja perusmateriaaleista olisi kiinalaisten yritysten valmistamia. Erinäisissä epävirallisissa dokumenteissa lukurepertuaaria on täydennetty vielä tarkemmilla tuote- ja sektorikohtaisilla tavoitteilla. Esimerkiksi 70 prosenttia Kiinassa myytävistä teollisista roboteista ja 80 prosenttia uusiutuvan energian teknologiasta halutaan tulevaisuudessa valmistettavan Kiinassa. Kotimarkkinoiden haltuunoton lisäksi Kiina tavoittelee myös kiinalaisten yritysten kilpailukyvyn lisääminen kansainvälisillä markkinoilla. Markkinaosuuksien heiluttamisen lisäksi päämääränä on epäilemättä valjastaa teknologia siviilikäytöstä entistä paremmin myös sotilaalliseen käyttöön. Presidentti Xi Jinping asetti vuoden 2017 alussa uuden komitean edistämään siviili- ja sotilaskäytön integraatiota tieteen, teknologian ja teollisuuden aloilla.

Innovaatioloikan ottamista ei ole suinkaan tarkoitus jättää pelkästään kiinalaisten propellihattujen huoleksi. Valmista osaamista halutaan paitsi houkutella myös ostaa ulkomailta. Kiinalaisten yritysostojen räjähdysmäinen kasvu Euroopassa ja Yhdysvalloissa ei liene jäänyt keltään huomaamatta. Huomattava osa investoinneista on kohdistunut korkean teknologian yrityksiin. Ei ole syytä olettaa, etteikö valtaosa yritysostoista olisi normaalia yritysten kansainvälistymiseen liittyvää liiketoimintaa. Investointeja tutkineet ajatushautomot ovat kuitenkin havainnoineet osan sijoituksista olevan valtion ohjaamia ja läpinäkymättömien rahoitusjärjestelyiden kautta myös valtion rahoittamia. Silkkaa sattumaa ei liene sekään, että esimerkiksi European Council for Foreign Relationsin tutkimuksen mukaan vuosina 2005–2017 336:sta kiinalaisten yritysostosta EU-alueella 117 kohdistui suoraan MIC2025:n painopistealueisiin.

Miten kesyttää teknologisoituva lohikäärme?  

Salaliittoteorioita on syytä välttää ja uhkaa on turha liioitella, mutta Kiinan valtiovetoinen ponnistus asettaa maailman johtavat teollistuneet valtiot vaikeaan tilanteeseen. Miten vastata omilla säännöillään pelaavan Kiinan haasteeseen ja samalla pitää itse kiinni avoimen globaalin markkinatalouden periaatteista? Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa hapan henki onkin jo hiipinyt politiikan käytäville. Kiinan nähdään käyttävän häikäilemättömästi hyväkseen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen investointiympäristön avoimuutta ilman, että maa osoittaisi merkkiäkään oman markkinansa avaamisesta. Epävarmuuden edessä Trump on turvautunut perinteisen kauppapolitiikan repertuaariin kuuluviin tuontitulleihin, Euroopassa taas kyhätään unionin tason lainsäädäntöä ulkomaisten investointien tarkemmasta seurannasta.

Kiinan mahtipontiset suunnitelmat eivät tietenkään vielä takaa tavoitteessa onnistumista. Futuristisia tiekarttoja, strategioita ja toimeenpanosuunnitelmia digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn käyttöönoton vauhdittamiseksi tuutataan ulos lähes jokaisessa maailman kolkassa. Kiinan kohdalla etuina ovat tekijät, jotka ovat mahdollistaneet myös Kiinan tähänastisen nousun: massiiviset resurssipanostukset sekä pitkäaikainen strateginen suunnittelu, johon vain autoritaarinen valtio kykenee. Samoissa tekijöissä piilee toisaalta myös Kiinan suurimmat ansat. Maailmalla on pitkään epäilty kansalaisten perusoikeuksia rajoittavan valtion kyvykkyyteen tuottaa innovaatioita. Kohtaloksi voi koitua myös Kiinan kansainvälisesti varsin omintakeinen internetin suvereeniutta korostava datapolitiikka, jonka vaatimukset datan säilyttämisestä Kiinassa ja heikosta tietosuojaturvasta voivat koitua Kiinan kohtaloksi datan liikkuvuuden ja hyödynnettävyyden tärkeyden tullessa yhä tärkeämmäksi liiketoiminnassa.

Onnistuessaan Kiinan teollisuuspolitiikan vaikutus maailmanjärjestyksen ja useiden teollisuusmaiden kansantalouksiin tulee kuitenkin olemaan merkittävä. Euroopan ei sovi torkkua Kiinan ottaessa rautaisia harppauksia kohti maailman johtavan suurvallan asemaa.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa