Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia

Antoni Macierewiczin kaksivuotisen puolustusministerikauden aikana tehtiin kattava selvitys Puolan asevoimien tilasta sekä turvallisuusympäristöstä. Ristiriitaisena hahmona Macierewicz kuitenkin erotettiin vuoden 2018 ministerikierrätyksen yhteydessä. Kuva: Ministry of National Defence, Republic of Poland.

Puola on viime vuosina panostanut puolustuskykynsä ylläpitoon ja kehittämiseen huomattavasti aikaa ja resursseja. Prosessin viimeisin etappi oli viime vuonna julkistettu uusi puolustuskonsepti, jossa hahmoteltiin tulevien vuosien haasteita ja uhkia Puolan turvallisuudelle. Puolustuskonseptin mukaan Venäjä on Puolalle suurin uhka niin suorasti kuin epäsuorasti aiheuttamalla epävakautta itäisessä Euroopassa.

Puolan itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1990 ja Neuvostoliiton romahdettua vuotta myöhemmin Puolan asevoimat olivat muuhun yhteiskuntaan verrattuna kohtalaisessa tilassa: Puola oli kuitenkin nimellisesti itsenäinen, joten asevoimien rakenne, joukko-osastot ja kalusto jäivät silloiseen muotoonsa kommunistivallan romahdettua. Samoin Puolan kansanarmeijan upseeristo jäi hyvin pitkälti asevoimien palvelukseen.

Tämä seikka nousi yllättävästi esiin, kun nykyinen hallitus otti asevoimien uudistuksen haltuunsa. Laki ja oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) muodostama hallitus otti tavoitteekseen siivota kommunistivallan rippeet julkisista virastoista. Niitä ovat myös kommunistiseen puolueeseen kuuluneet upseerit.

Kommunistivallan romahdettua Puolan tavoitteena oli välittömästi päästä länsimaisten yhteisöjen jäseneksi. Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato oli yksi tärkeimmistä tavoittelun kohteista. Jäsenyys toteutui lopulta maaliskuussa vuonna 1999, minkä jälkeen Puolan asevoimissa alkoivat ensimmäiset isot uudistukset. Niiden tarkoituksena oli muuttaa asevoimat nopeasti Nato-yhteensopiviksi.

Asevoimien Neuvostoliiton aikainen joukko-osastorakenne purettiin vuonna 2001 valmistuneessa rakenneuudistuksessa, jossa joukko-osastoja yhdistettiin ja sotilaiden määrää vähennettiin voimakkaasti. Vielä 1990-luvun puolivälissä sodanajan vahvuus oli noin 350 000 ja vuonna 2001 enää 200 000 henkeä. Nato-jäsenyyden myötä myös asevoimien materiaali uudistui. Merkittävin oli F-16-hävittäjien hankinta Yhdysvalloista. Ostopäätös tehtiin vuonna  2002, ja 50 hävittäjää toimitettiin vuosina 2006-2008.

Terrorismin vastaisesta sodasta oman alueen puolustamiseen

Vuoden 2001 rakenneuudistuksen tarkoituksena oli Nato-yhteensopivuuden lisäksi muokata Puolan asevoimista ketterämpi ja modernimpi. Etenkin kansainvälisiin operaatioihin kykenevien joukkojen koulutukseen ja kalustukseen panostettiin. Nämä joukot muodostivat kolmasosan koko asevoimista.

Puola osallistuikin 2000-luvun alussa varsin merkittävillä panostuksilla Yhdysvaltojen johtamaan terrorismin vastaiseen sotaan. Puolalaisia sotilaita oli heti alkuvaiheessa mukana niin Afganistanin (2002) kuin Irakin (2003) sodissa. Parhaimmillaan molemmissa operaatioissa oli noin 2500 puolalaissotilaan vahvuinen joukko. Irakissa Puola oli peräti neljänneksi suurin osallistuja sotilasvahvuudella mitattuna.

Osallistumalla operaatioihin Puola pyrki vahvistamaan kahdenvälisiä suhteitaan Yhdysvaltoihin. Tuolloin Yhdysvallat suunnitteli ohjuskilpeä Eurooppaan, mikä olisi tuonut yhden tukikohdan Puolaan. Lisäksi Puola kävi Yhdysvaltojen kanssa neuvotteluja viisumivapaudesta sekä puolustusmateriaalihankinnoista. Osallistumisella Puola osoitti lojaalisuutta Yhdysvalloille. Puolan tavoin monet muut itäisen Euroopan valtioista osoittivat tukensa Afganistanin ja Irakin operaatioille, vaikka eivät osallistuneetkaan yhtä näkyvästi kuin Puola.

Kansainvälisten operaatioiden vaatima modernia ketteryyttä edellyttävä ajattelutapa sai takapakkia vuonna 2008, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Monille entiselle Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneelle valtiolle hyökkäys osoitti, että Venäjä on siirtynyt noudattamaan Neuvostoliiton toimintatapoja. “Venäjä on paljastanut todelliset kasvonsa”, kuten Puolan presidentti Lech Kaczynski sanoi tapahtumien jälkeen.

Uusi hallitus puuttuu puolustussuunitteluun

Vuoden 2015 lopulla parlamenttivaalit voittanut uuden hallituksen muodostanut Laki ja oikeus -puolue puuttui välittömästi myös käynnissä olleeseen asevoimien uudistukseen. Koko uudistus keskeytettiin ja aloitettiin uudelleen. Asevoimat eivät myöskään säästyneet uuden hallituksen ideologialta.

Puolan asevoimat eivät ole säästyneet Laki ja oikeus -puolueen ideologialta

Puolustusministeriksi valittu PiS-puolueen varapuheenjohtaja Antoni Macierewicz teki heti virkakautensa aluksi runsaasti muutoksia Puolan asevoimien ylimmässä johdossa. Macierewicz sysäsi syrjään upseereita, joiden katsoi olevan epälojaaleja Puolan valtiolle. Macierewiczin toimien seurauksena moni upseeri myös erosi asevoimista, tärkeimpinä yleisesikunnan päällikkö sekä asevoimien hankinnoista vastaava tarkastaja.

Epälojaalisuuden merkki oli se, että upseerit olivat saaneet koulutuksensa Neuvostoliiton armeijassa ja kuuluneet aikanaan myös Puolan kommunistipuolueeseen. Yksi PiS:n päätehtävistä on ollut siivota valtionhallinto ja muut virastot henkilöistä, jotka aikanaan kuuluivat kommunistipuolueeseen. Puolueen näkemyksen mukaan tämä puhdistus jäi tekemättä 1990-luvun alussa, ja sen seuraukset – epälojaalisuus valtiolle – näkyvät edelleen. Macierewiczin toiminta asevoimien sisällä kyseenalaistettiin myös ulkomailla. Macierewicz olikin yksi niistä ministereistä, jotka erotettiin tämän vuoden alussa. Kiistanalaisten ministerien erottamisella Puola tavoittelee parempia suhteita etenkin Euroopan unionin kanssa.

PiS:n näkemyksen mukaan asevoimien uudistushanke oli jo alunperin suunniteltu puutteellisille oletuksille Puolan turvallisuusympäristöstä sekä sodankäynnin muutoksesta. Uudelle hallitukselle tarjoutui sopiva sauma tehdä uudistushankkeen läpivientiin muutoksia, sillä edellisen hallituksen aloittaman hankkeen ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 2016.

Vuonna 2016 Puolassa vietiin läpi erittäin kattava hanke, jossa asevoimien tila sekä Puolan turvallisuusympäristö käytiin läpi. Tuloksena syntyi Strategic Defence Review -selvitys, joka perusajatukseltaan on yhdistelmä kotimaista puolustusselontekoa sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Selvityksen tekemiseen osallistuivat sotilaat, eri alojen tutkijat ja keskeisten turvallisuusministeriöiden virkamiehet. Selvityksessä viisi poikkihallinnollista ja -tieteellistä ryhmää keskittyi Puolan turvallisuusympäristöön ja asevoimiin eri näkökulmista, ja ryhmien havaintojen ja suositusten perusteella laadittiin lopullinen raportti, joka suurilta osin julistettiin salaiseksi.

Selvityksen perusteella havaittiin, että asevoimien johtamisrakenne oli puutteellinen ja siinä oli päällekkäisyyksiä, jotka ajoivat eri johtamisen tasoja kilpailemaan keskenään. Toinen, tosin yllätyksetön havainto oli, että Puolan turvallisuusympäristö oli ehtinyt jo 2010-luvun aikana muuttua hyvin paljon. Terrorismi ei enää ollutkaan keskeisin turvallisuusuhka, ja sen tilalle tulleet uhat olivat monimuotoisempia ja hankalammin ymmärrettävissä, kuten esimerkiksi eri hybridivaikuttamisen keinot.

Selvityksestä puolustuskonseptiksi

Vuoden 2016 syksyllä Strategic Defence Review -selvityksen valmistumisen aikaan Puolan hallitus kävi Euroopan unionin kanssa tiukkaa vääntöä Puolan perustuslakituomioistuimen toiminnan halvaannuttamisesta ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisesta. Samaan aikaan selvityksen havaintoja ja suosituksia jalkautettiin nopeasti Puolan asevoimiin, ja esimerkiksi johtamisrakenteeseen tehtiin välittömästi muutoksia.

Jo helmikuussa 2017 Puolan asevoimat järjesti yli 2000 henkilön vahvuisen Zima-17 johtamisharjoituksen, jossa erilaisilla sotapeleillä simuloitiin uusitun johtamisrakenteen toimintaa sekä operationaalista kykyä erityyppisissä ja erilaajuissa skenaarioissa niin itsenäisessä kuin Nato-johtoisessa toiminnassa. Harjoitus oli Puolan puolustusministeriön mukaan onnistunut, vaikka puolustusministeri Macierewicz oli ennen harjoitusta erottanut joitakin keskeisiä korkea-arvoisia upseereita.

Zima-17 oli tärkeä etappi uuden puolustuskonseptin laatimisessa, sillä siinä testattiin varsin nopeasti tehtyjä muutoksia Puolan asevoimissa. Harjoituksen tulokset sekä Strategic Defence Review’n havainnot vedettiin yhteen, ja vuoden 2017 kesäkuussa niiden pohjalta julkaistiin Puolan valtion puolustuskonsepti. Konseptin suurinta antia ovat erilaiset uhkaskenaariot.

Suurin uhka on Venäjä

Puolustuskonsepti esittelee seitsemän uhkaa tai haastetta, jotka vaikuttavat Puolan toimintaympäristöön seuraavien 10-15 vuoden aikana. Skenaariot vaihtelevat lähialueen konfliktista eriarvoistumisen ja yhteiskunnan romahtamisen kautta aseteknologian hyvin nopeaan kehitykseen.

Ensimmäinen uhkaskenaario on “Venäjän Federaation aggressiivinen politiikka”. Siinä pidetään erittäin todennäköisenä, että Venäjä tulee jatkamaan aggressiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja haastamaan Naton olemassaolon itäisessä Euroopassa. Skenaariossa pidetään mahdollisena, että Venäjä käyttää asevoimiaan poliittisiin tarkoituksiin, kuten Georgiassa vuonna 2008. Skenaariossa myös korostetaan, että “epäsymmetria Venäjän ja Naton itäsivustan jäsenmaiden sotilaallisessa kyvykkyydessä luo suoran uhkan Puolalle ja koko alueelle”. Lisäksi korostetaan, että Venäjän aggressio voi toteutua myös epätavanomaisen vaikuttamisen keinoin, kuten nähtiin Krimin valtaamisen yhteydessä.

Puolan puolustuskonseptissa pidetään erittäin todennäköisenä, että Venäjä jatkaa aggressiivista turvallisuuspolitiikkaansa.

Epätavanomaisia keinoja torjumaan Puola perustaa konseptin mukaisesti uusvanhat  Alueelliset puolustusjoukot (Territorial Defence Force). Vuodesta 1965 voimassa ollut järjestelmä lakkautettiin vuonna 2008, kun Puolan asevoimissa priorisoitiin globaalia vaikuttavuutta.

Alueelliset puolustusjoukot muistuttavat tietyiltä osin hyvin paljon kotoisia maakunta- ja paikallisjoukkoja. Puolassa joukkojen vahvuus tulee olemaan noin 50 000 henkilöä, joista noin 10 000 ammattisotilaita ja loput vapaaehtoisia. Vapaaehtoisuudesta huolimatta alueellisilla joukoilla on erittäin suuri merkitys mahdollisessa konfliktitilanteessa. Niitä ei missään vaiheessa yhdistetä muihin joukko-osastoihin, vaan ne jatkavat itsenäistä toimintaansa. Tarkoituksena on vastata esimerkiksi “pienten vihreiden miesten” uhkaan ja muihin niin sanotun harmaan vaiheen tapahtumiin.

Skenaariota lukiessa on muistettava, että Puola on vaatinut jo Georgian sodasta ja erityisen painavasti Krimin valtauksesta lähtien, että Naton on huomioitava paremmin Venäjän vastaiset raja-alueensa ja sijoitettava sinne joukkoja. Nato päättikin jo vuoden 2016 Varsovan huippukokouksessa sijoittaa pysyviä joukko-osastoja Baltiaan ja Puolaan.

Venäjän suuri vaikutus näkyy myös kahdessa skenaariossa, joissa arvioidaan Naton itäisen ja eteläisen sivustan olevan sellaisessa tilassa, että epävakauksia saattaa herkästi esiintyä. Skenaarion mukaan Venäjän vaikutusvalta Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Kaukasuksella luo alueelle epävakautta. Myös Venäjän sekaantumista Lähi-idän konflikteihin pidetään mahdollisena epävakautta lisäävänä tekijänä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että skenaario pitää ainakin osittain paikkansa, sillä Venäjä on vahvasti mukana Syyriassa, jossa ISIS:n vastaiseen taisteluun osallistuneet maat ja ryhmittyvät hakevat alueella jalansijaa.

Mielenkiintoinen skenaario on myös läntisten liittoumien kehityksen pohdinta. Puolan kannalta merkityksellisten Naton ja erityisesti Euroopan unionin odotetaan käyvän läpi merkittäviä rakenteellisia muutoksia tulevina vuosina. Konseptissa kannetaan huolta siitä, että liian suuret muutokset EU:ssa saattavat vaikuttaa negatiivisesti myös Natoon; muutosten vuoksi EU saattaa jakautua entistä enemmän alueellisesti. Tällä viitataan viime aikoina vahvistuneeseen ajatukseen siitä, että EU:n kehityksessä käytettäisiin kahta väylää. Halukkaat jäsenmaat voisivat viedä kehitystä eteenpäin keskenään. Skenaarion huolessa erikoista on se, että monen muun EU-maan mielestä Puola itse on tällä hetkellä aiheuttamassa EU:n sisällä alueellista jakoa kieltäytymällä yhteistyöstä EU:n kanssa oikeusvaltiokiistassa.

Perinteiset uhat, perinteiset keinot

Uhkaskenaarioiden valossa viime kesänä julkistettu puolustuskonsepti on perusteellinen pohjadokumentti Puolan asevoimien kehittämiseksi. Venäjän rooli epävakauden aiheuttajana on nostettu esiin Euroopassa jo aiemmin, mutta Puolan näkökulmasta Venäjä on keskeisin turvallisuusuhka niin suorasti kuin epäsuorasti. Puolustuskonseptissa tuotiin esille jo joitain keinoja (alueelliset puolustusjoukot, puolustusmenojen kasvatus) Puolan alueellisen turvallisuuden säilyttämiseksi, mutta asevoimien kehityksessä riittää edelleen haasteita.

Puolustuskonsepti antaa kuitenkin selkeät linjat ja painopistealueet hankintojen suunnittelulle, etenkin kun edessä on suuria hankintoja, kuten uusien taisteluhävittäjien ostaminen. Laki ja oikeus -puolue ja sen muodostama hallitus on herättänyt Euroopassa runsaasti arvostelua ja aiheuttanut ristiriitoja myös sisäpoliittisesti, mutta laajalla osallistumisella ja perinpohjaisella työllä laadittu puolustuskonsepti käy esimerkkinä hallituksen paremmasta työstä.

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa