Jaa

Keniassa järjestettiin presidentinvaalit 8.8.2017. Kuva: USAID/Alex Kamwera, Flickr.

Toissa viikolla Kenian korkein oikeus päätti mitätöidä maan presidentinvaalien tuloksen. Koskaan aiemmin Afrikan mantereen historiassa ei yhdenkään maan oikeuslaitos ole tehnyt mitään vastaavaa. Päätös jääkin historiankirjoihin, mutta ei yksin poikkeuksellisuutensa vuoksi, vaan myös siksi, että se ravistelee kansainvälistä vaalitarkkailujärjestelmää.

Elokuun alussa järjestettyjen presidentinvaalien perusteella maan istuva presidentti Uhuru Kenyatta voitti oppositiojohtaja Raila Odingan saatuaan äänistä viisikymmentäneljä prosenttia. Odinga ja hänen vetämänsä The National Super Alliance (NASA) -koalitio kuitenkin syyttivät vaaleja vilpillisiksi. Heidän mukaansa maan sähköiseen äänestysjärjestelmään oli hakkeroitu ja tuloksia manipuloitu. Korkeimman oikeuden päätös mitätöidä vaalien tulos yllätti kaikki, sillä myös edellisissä vaaleissa tuloksista valitettiin oikeuteen, mutta turhaan.

Itä-Afrikan viimeaikaiseen kehityskulkuun verrattuna Kenian tilanne on poikkeuksellinen. Ugandassa, Ruandassa ja Burundissa on viimeisten kahden vuoden aikana pidetty vaalit, joissa istuvaa presidenttiä on ollut mahdotonta syrjäyttää. Ugandassa presidentti Yoweri Museveni juhli valtakautensa 30. vuotta vilpillisten vaalien turvin vuonna 2016. Ruandassa presidentti Paul Kagame muutti perustuslakia voidakseen jatkaa vallassa kolmannen kauden. Hän voitti vaalit 98,79% kannatuksella. Burundissa presidentti Pierre Nkurunziza halusi väkisin jatkaa vallassa kolmannen kauden, vaikka se oli monen burundilaisen ja kansainvälisen yhteisön mielestä perustuslain vastaista. Vaaleja seurasi väkivaltainen konflikti, joka on nyt hieman laantunut, mutta käynnissä edelleen. Vain naapurimaissa Tansaniassa ja Somaliassa istuva presidentti on ollut valmis luopumaan vallasta. Viimeaikainen kehityskulku on saanut monet itäafrikkalaiset ja alueen politiikkaa seuraavat kyynistymään.

Myös Kenian oman poliittisen historian näkökulmasta oikeuden päätöksellä on valtava painoarvo. Maassa oli yksipuoluejärjestelmä vuodesta 1969 vuoden 1992 monipuoluevaaleihin saakka. Siirtyminen monipuoluejärjestelmään oli jokseenkin jo silloin oppositioliikkeen johtohahmoihin kuuluneen Raila Odingan ja hänen tukijoidensa ansiota, mutta ennen kaikkea kansainvälisen yhteisön painostuksen tulosta. Berliinin muurin kaaduttua avunantajamaiden keskuudessa oli trendikästä vaatia kehitysmaita järjestämään monipuoluevaalit kehitysavun menettämisen uhalla. Ensimmäiset vaalit olivat kansainvälisen yhteisön rahoittamat ja valvomat.

Kaksissa ensimmäisissä vaaleissa silloinen presidentti Daniel arap Moi pysyi vallassa vilpin avulla. Vuonna 2002 oppositio kuitenkin onnistui voittamaan hänen johtamansa KANU-puolueen. Vaalien uskottiin olleen todellinen osoitus Kenian demokratisoitumisesta. Seuraavien vaalien alla maassa kuitenkin puhkesi laajoja väkivaltaisuuksia, kun oppositio uskoi istuvan presidentin Mwai Kibakin voittaneen vaalit vilpillä. Pitkien neuvottelujen jälkeen oppositiojohtaja Raila Odingasta tuli pääministeri.

Vuodesta 2007 maa onkin ottanut oleellisia askelia demokratiaa kohti. Jo Odingan pääministeriys oli historiallista, koska koalitiohallitukset eivät ole olleet tyypillisiä Afrikan maissa. Kolme vuotta myöhemmin maassa hyväksyttiin kansanäänestyksellä uusi perustuslaki, joka vähensi presidentin valtaoikeuksia ja takasi vallan kolmijaon erottamalla lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan toisistaan. Tämän uuden perustuslain nojalla korkein oikeus pystyi nyt tekemään päätöksensä ja mitätöimään vaalituloksen.

Vaalitarkkailijat epäonnistuivat

Tilanteesta tekee poikkeuksellisen myös oikeuden päätöksen nostattama kritiikkiaalto kansainvälisiä vaalitarkkailijoita kohtaan. Alustavissa lausunnoissaan useat kansainväliset vaalitarkkailijaryhmät julistivat vaalit vapaiksi ja reiluiksi. Oikeuden päätöksen jälkeen vaalitarkkailijoita on syytetty muun muassa valtapuolueen tukijoiksi ja ylimielisiksi uuskolonialisteiksi. Jälkimmäinen syytös johtuu siitä, että monet kenialaiset ovat väsyneitä maan asioihin sekaantuviin länsimaalaisiin.

Sosiaalisessa mediassa silmätikuksi on joutunut erityisesti The Carter Centerin vaalitarkkailuryhmää johtanut Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri John Kerry. Vaikka Kenian 25 vuotta vanha monipuoluejärjestelmä ottikin ensiaskeleensa länsimaiden painostuksesta, on se nyt kasvanut niin vahvaksi, että ulkomaiset demokratialähetit ovat muuttuneet sen vihollisiksi – ainakin populistien puheissa.

Tarkkailijoiden epäonnistuminen vaalivilpin havaitsemisessa kertoo lisäksi jotain uutta ajastamme. Sitä mukaa kun vaalijärjestelmiä sähköistetään, on ulkoisten tarkkailijoiden yhä vaikeampi arvioida vaalien kulkua, jos he vain seuraavat vaalien valmisteluja ja toimintaa äänestys- ja ääntenlaskentapaikoissa. Kenian tapaus saattaa siis käynnistää tarvittavia uudistuksia kansainvälisessä vaalitarkkailujärjestelmässä.

Kohti uusia vaaleja

Kenian vaalit uusitaan 60 päivän sisällä ja jää nähtäväksi muuttavatko uusintavaalit vaalitulosta. On myös oleellista kysyä, mitä mahdollinen Odingan voitto muuttaisi maan politiikassa. Sekä Kenyatta että Odinga ovat Keniassa hallinneiden dynastioiden perillisiä. Uhuru Kenyattan isä Jomo Kenyatta oli Kenian ensimmäinen presidentti ja hallitsi maata kuolemaansa saakka vuoteen 1978. Raila Odingan isä Oginga Odinga johti Kenian ensimmäistä oppositiopuoluetta, joka kiellettiin vuonna 1969. Oli vaalitulos siis mikä tahansa, pysyy valta suvuissa, jotka ovat olleet erittäin keskeisiä Kenian politiikassa itsenäistymisestä lähtien. Monelle vanhoihin jakolinjoihin ja poliittisiin valtakamppailuihin kyllästyneelle kenialaiselle tämä tarkoittaa sitä, että uudet vaalit eivät tule tuomaan aitoa muutosta.

Nyt Keniassa pelätään, että tilanne laukaisee uusia väkivaltaisuuksia. Elokuun vaalien jälkeisissä protesteissa ja yhteenotoissa kuoli arviolta 24 ihmistä, mutta vuoden 2007 kaltaiselta laajalta kriisiltä vältyttiin. Uudet vaalit tuovat nyt jännitteet ja pelot tilanteen väkivaltaistumisesta takaisin. Lisäksi monet pelkäävät korkeimman oikeuden tuomareiden hengen puolesta, ja syystä. Vain pari päivää ennen alkuperäisiä vaaleja löydettiin vaalit järjestäneen komitean (Independent Electoral and Boundaries Commission) tiedotus- ja teknologiapäällikkö Christopher Msando kidutettuna ja murhattuna Nairobin laitamilta. Msando oli vastuussa sähköisestä äänestysjärjestelmästä, jonka perusteella vaalit nyt todettiin vilpillisiksi.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa