Viikolla 21 The Ulkopolitistissa vietetään uhkakuvaviikkoa. Viikon aikana käsitellään Suomeen kohdistuvia turvallisuuspoliittisia uhkia sekä huoltovarmuuteen liittyviä kysymyksiä.

Maaliskuussa 2003 Maailman terveysjärjestö WHO antoi maailmanlaajuisen varoituksen epätyypillisistä hengitystieoireista. Helposti leviävä virus sairastutti tuhansia korkeaan kuumeeseen, yskään ja hengenahdistukseen Kaakkois-Aasiassa erityisesti Kiinassa ja Vietnamissa. Lähes kymmenesosa sairastuneista menehtyi oireisiinsa. Matkoja Aasiaan peruttiin. Sairaalat kärsivät työvoimapulasta, kun henkilökuntaa jäi tartunnan pelossa pois töistä.

Virustutkijat tunnistivat kuukaudessa taudin aiheuttajaksi ennestään tuntemattoman koronaviruksen, joka oli todennäköisesti levinnyt sivettikissoista. SARS saatiin lopulta kuriin, ja viimeisetkin matkustusrajoitteet Pekingiin purettiin noin vuoden päästä epidemian puhkeamisesta. Kuolemantapausten ja kärsimyksen lisäksi SARSin arvioidaan aiheuttaneen maailmantaloudelle jopa yli 50 miljardin dollarin tappiot.

Marraskuussa 2007 Nokian kaupungin jätevedenpuhdistamolla sattui virhe, jonka seurauksena yli 400 000 litraa kiinteästä aineksesta puhdistettua jätevettä pääsi sekoittumaan juomaveteen. Hanaveden oudon hajun saattoi huomata jo samana päivänä, ja nokialaisten vesilaseissa olikin jo kunnon cocktail muun muassa norovirusta, rotavirusta, kampylobakteeria ja salmonellaa. Ensimmäiset sairastapaukset kirjattiin ylös alle päivän päästä onnettomuudesta. Pian vatsataudissa oli tuhansia. Asiaa ei helpottanut kaupungin epäonnistunut kriisiviestintä: tieto saastumisesta tavoitti kaupungin asukkaat vasta usean päivän viiveellä.

Vesiputkien puhdistamiseen oli käytettävä viikkoja, ja veden käyttökiellot päästiin kokonaan purkamaan vasta kolmen kuukauden päästä onnettomuudesta. Saastumisen on arvioitu aiheuttaneen kolme kuolemaan johtanutta sairastapausta. Myös taloudelliset menetykset olivat miljoonia. Nokian tapaus oli onnettomuus, mutta millaista tuhoa aiheuttaisi tehokkaasti toteutettu tahallinen juomaveden pilaaminen?

Onneksi juomaveden tahallinen saastuttaminen on Suomen kaltaisessa maassa asiantuntijoiden mukaan hyvin vaikeaa. Vesihuolto eli muun muassa vedenjakelu ja viemäröinti on meillä hyvin organisoitua ja tarkkaan säänneltyä. Sen sijaan tartuntatautien tahallinen levittäminen ylipäätään on kasvava uhka, johon olisi lapsellista olla varautumatta.

Bioteknologian kehittyessä bioterrorismista on tullut entistä helpompaa. Ennen bioaseita pystyivat tuottamaan ja levittämään vain valtiolliset toimijat. Nykyään yksittäinen rikollinen tai terroristi voi löytää ohjeet bioaseen rakentamiseen vaikkapa internetin keskustelupastalta. Tehokas yksittäinen isku voisi eräiden arvioiden mukaan pahimmillaan lamauttaa tai tappaa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Biologiset aseet sopivat hyvin terroristien tavoitteeseen siksikin, että niillä herätetään helposti yleistä kauhua, kuten nähtiin vaikkapa 2000-luvun alun pernaruttokirjeiden tapauksessa.

Terroristien sijaan suurimmat biologiset uhkat järjestää edelleen luontoäiti, mutta toisinaan luonnollista ja ihmisen tuottamaa tautiepidemiaa voi olla vaikeaa erottaa toisistaan. Uhkiin varautumiseksi vuonna 2005 perustettu Biologisten uhkien osaamiskeskus tutkii erilaisia Suomessa luontaisesti esiintyviä tautikantoja, mikä helpottaa taudin alkuperän paikantamista mahdollisen epidemian syttyessä.

Terveydenhuolto kuuluu Suomessa kuntien vastuulle, ja erikoissairaanhoito on keskitetty 21 keskussairaalaan. Julkisella terveydenhuollolla on velvollisuus laatia ja ylläpitää poikkeusolojen varalta valmiussuunnitelmia, ja myös yksityinen sektori on ollut motivoitunut varmistamaan terveydenhuollon jatkuvuuden poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelmien laatimisesta ohjeistaa sosiaali- ja terveysministeriö. 

Huoltovarmuuskeskus koordinoi muun muassa terveydenhuollon materiaalista puolta: lääkehuoltoa ja lääkevarastointia, tarvike- ja laitehuoltoa sekä laajemmin terveydenhuollon toimivuutta turvaamalla yhteiskunnan toimintakykyä muilla huoltovarmuuden osa-alueilla.

Suomi on myös kansainvälisesti aktiivinen terveysturvallisuuden edistäjä muun muassa YK:n ja WHO:n puitteissa. Vuonna 1972 laadittu YK:n Biologisen aseen kieltosopimus oli ensimmäinen kansainvälinen aseistariisuntasopimus, jossa kiellettiin kokonainen aseluokka. Se on pitänyt toistaiseksi erittäin hyvin toisin kuin esimerkiksi kemialliset aseet kieltävä sopimus. Kansainvälinen yhteistyö onkin avainasemassa torjuttaessa biologisia uhkia: ne leviävät helposti, eivätkä tunnista valtioiden välisiä rajoja. Tutkimuspuolella yhteistyö on keskeistä etenkin siksi, että siten varmistetaan spesifin kriittisen osaamisen hyödyntäminen.

Viime vuosina terveysturvallisuus on noussut entistä korkeammalle poliittiselle agendalle, ja maat ovat yhä vahvemmin sitoutuneet kansainvälisiin terveysturvasopimuksiin. Myös Suomen terveysturvallisuutta arvioitiin maaliskuussa 2017 WHO:n terveyssäännöstön pohjalta. Kansainväliset asiantuntijat kehuivat arviossaan Suomen varautumisen tasoa erinomaiseksi, mutta kehitysehdotuksiakin oli. Myös sote-uudistus tarjoaa mahdollisuuksia kehittää varautumista

Suomen terveysturvallisuuden lähtökohta on, että palvelutaso sopeutetaan käytettävissä oleviin voimavaroihin, ja sikäli kustannustehokkaat ratkaisut ovat tervetulleita riippumatta siitä kuka palvelut tarjoaa. Valinnanvapauden kasvaessa korostuu kuitenkin entisestään myös yksityisten toimijoiden vastuu kouluttautua ja varautua myös häiriötilanteisiin.

Juttua varten on haastateltu Biologisten uhkien osaamiskeskuksen johtajaa professori Simo Nikkaria sekä muita huoltovarmuuden asiantuntijoita.