Jaa

Beppe Grillo Viiden tähden liikkeen kampanjatilaisuudessa Torinossa. Kuva: Giorgio Brida / Wikimedia Commons

Italian poliittinen maisema elää mullistuksen aikaa. Jotkut asiantuntijat luonnehtivat sitä siirtymäksi toisen tasavallan ajasta kolmanteen. Toiset puolestaan vihjaavat italialaisen yhteiskunnan saavuttaneen pisteen, jossa maata jäytävään talouskriisiin, korruptioon ja järjestelmälliseen rikollisuuteen kyllästyneet, politiikasta kauas ajautuneet kansalaiset etsivät tapaa vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

Yhtä kaikki, suurta roolia tässä muutoksessa näyttelee Viiden tähden liike (Movimento 5 Stelle), joka on saanut viiden viime vuoden aikana verrattain paljon valtaa sekä paikallishallinnossa että kansallisella tasolla. Puolueen kannatus on viimeisissä mielipidemittauksissa ollut 30 prosentin luokkaa, mikä enteilee siitä Italian suurinta puoluetta ensi kevään vaaleissa. Ensimmäisten poliittisten vastuutehtäviensä aikana Viiden tähden liike on osoittanut olevansa varsin vaikeasti määriteltävä poliittinen ryhmittymä.

Viiden tähden liikkeen julkiseksi äänitorveksi on vakiintunut Giuseppe “Beppe” Grillo, puolueen toinen perustaja. Ennen tätä Grillo oli luonut Italiassa uran juontajana ja koomikkona, joka tunnettiin viime vuosikymmenien äänekkäästä poliittisesta satiirista, vallanpitäjien kritisoimisesta ja vetävästä lavakarismastaan. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin tultaessa Grillon blogi oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ja luetuimmista nettijulkaisuista. Sen avulla Grillo ja hänen taustavaikuttajansa esittelivät ajatuksiaan siitä, millä tavalla yhteiskunnallista muutosta pitäisi tehdä.

Grillo perusti poliittisen protestiliikkeen yhdessä vaikutusvaltaisen it-alan yrittäjän, puolueen digiguruna tunnetun Roberto Casaleggion kanssa virallisesti syksyllä 2009. Kapina vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan alkoi puolueeseen liittyvistä nimityksistä: liikkeelle ei ole nimitetty virallista johtajaa, eikä se sallisi itseään kutsuttavan puolueeksi. Sen ydinviestit perustuvat populistisesta retoriikasta tuttuun kansan ja valtaapitävän eliitin antagonismiin; me, tavalliset kansalaiset vastaan ne, korruptoitunut poliittinen ja taloudellinen eliitti, johon myös valtamedia kuuluu.

Vuonna 2012, juuri Italian talouskriisin eskaloitumisen aikoihin, Viiden tähden liike sai ensimmäistä kertaa kunnolla jalansijaa paikallisvaaleissa ja pormestarin neljään italialaiskaupunkiin. Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa puolue sai 25,6 prosenttia äänistä ja alueellisesti katsottuna varsin tasaisen kannatuksen. Vaalituloksen myötä puolue sai parlamentin alahuoneeseen 109 ja senaattiin 54 edustajaa ja jäi oppositioon. Vuoden 2014 eurovaaleissa puolue sai italialaispuolueista toiseksi eniten ääniä, ja sittemmin sekä Torino että Rooma ovat saaneet pormestarin Viiden tähden liikkeen riveistä.

Fillarikommunismia ja euroskeptisyyttä

Puolueohjelmassaan Viiden tähden liike ajaa muun muassa sosiaaliturvaan liittyviä parannuksia kuten kansalaispalkkaa, pienyritysten verovähennyksiä, uusiutuvan energian käytön lisäämistä sekä kestävään kehitykseen perustuvia liikennemuotoja esimerkiksi pyöräilykaistojen ja julkisen liikenteen kehittämisen muodossa. Monet asiat liittyvät korruption ja “likaisen eliitin” etujen kitkemiseen: ohjelmaan kuuluvat myös vaateet puoluetukien, parlamentaarikkojen etuuksien ja palkkojen leikkaamisesta. Puolueohjelman ulkopuolella kritiikkiä Viiden tähden liikkeen edustajilta saa myös Brysselin eliitti, Euroopan unionin talouspolitiikka sekä yhteisvaluutta euro.

Puolueen toiminnan taustalla on malli, jota liikkeen edustajat itse nimittävät suoraksi demokratiaksi: puolueeseen liittyvistä asioista päättävät – ainakin näennäisesti – liikkeen jäseneksi rekisteröityneet täysi-ikäiset kansalaiset. He voivat vaikuttaa ilmaisemalla kantansa keskustelufoorumilla puolueen verkkosivuilla ja online-äänestyksissä, joihin on parhaimmillaan osallistunut kymmeniätuhansia rekisteröityjä jäseniä. Viime vuosien aikana sivuilla on äänestetty milloin mistäkin kysymyksestä: ketkä edustajat liike asettaa ehdolle parlamenttivaaleissa, ketkä nimitetään ehdokkaiksi pormestarivaaleihin, mitä aloitteita parlamentaarikot puoltavat ja niin edelleen.

Jo vuosien ajan osa puolueen edustajista, Grillo etunenässä, on lupaillut kansanäänestystä myös euroalueeseen kuulumisesta, mikä on herättänyt huomiota myös Euroopan unionin tulevaisuudesta huolestuneiden keskuudessa. Väite siitä, että Italia voisi pian erota euroalueesta, on kuitenkin varsin liioiteltu: tällainen äänestys ei ensinnäkään olisi Italian perustuslain puitteissa lainvoimainen, ja lisäksi suurin osa italialaisista kannattaa sekä EU:hun kuulumista ja yhteisvaluuttaa.

Verkkovaikuttamisen lisäksi Viiden tähden liikkeen ydintoimintaan kuuluvat myös italialaispaikkakuntien aukioilla järjestetyt kansankokoukset, joissa puolueen äänitorveksi vakiintunut Grillo on nähty surffaamassa kumiveneessä yleisön käsien päällä solvaamassa Matteo Renziä, Silvio Berlusconia ja muita italialaispoliitikkoja megafonin läpi ja esittämässä yhden miehen musiikkiperformanssia. Hänen julkisissa ulostuloissaan toistuu järjestelmällisesti sama tausta-ajatus: perinteiset puolueet ja valtamedia ovat samaan pussiin pelaava syöpä, joka pitää hävittää. Tilalle on hänen mukaansa nostettava tavalliset kansalaiset, eli Viiden tähden liikkeen edustajat.

Vaikka Grillolla on avainasema Viiden tähden liikkeen suosiossa, on huomattavaa, että hän ei itse ole parlamentaarikko. Ensinnäkään hän ei ole voinut puolueen säännöstön perusteella asettua ehdolle, sillä hänellä on rikosrekisterissään oikeustuomioita muun muassa 80-luvun alulta autokolarissa tapahtuneesta kuolemantuottamuksesta. Toiseksi hän on tunnustanut asemansa puolueen poliittisena keulahahmona ja äänitorvena mutta läpi puolueen historian korostanut, ettei halua osallistua “ammattimaiseen politiikkaan” tai pyrkiä pääministerin paikalle. Taustalla on jälleen kerran ajatus siitä, että perinteinen puoluejärjestelmä, joissa puolueilla on johtajat ja maalla oman puolueensa politiikkaa ajava pääministeri, on mätä ja pitää uudistaa välittömästi.

Viiden tähden liikkeen päivittäistä politiikkaa parlamentissa tekevät Grillon sijaan esimerkiksi sellaiset nuoret, koulutetut poliitikot kuin Alessandro Di Battista ja Luigi Di Maio. Di Maio on parlamentin edustajainhuoneen varapuheenjohtaja, josta ennustellaan monin tahoin Italian seuraavaa pääministeriä. Puolue itse on kertonut antavansa pian jäsenistönsä päättää nettiäänestyksessä siitä, kenet valitaan pääministeriksi, mikäli puolue voittaa seuraavat vaalit.

Vasemmalla, oikealla – tai jossain aivan muualla

Perinteiseen ideologiseen vasemmistooikeisto-jakoon Grillo kumppaneineen istuu huonosti, eikä liikkeen edustajien, tai edes Grillon itse, voi katsoa edustavan johdonmukaista linjaa monissakaan päivänpoliittisissa asioissa. Monet asiantuntijatahot ja tiedotusvälineet ovat joutuneet hankalan paikan eteen yrittäessään keksiä, mihin poliittis-ideologiseen kategoriaan Viiden tähden liikkeen asettaisi. Puolue on itse kertonut olevansa perinteisen ideologisen jaottelun ulkopuolella ja ikään kuin shoppailevansa parhaat ideat sieltä täältä.

Itse puolueohjelmassa on toki reilusti vasemmalle kaartuvaa vihreän tuoksua. Toisaalta linjaa rikkovat joidenkin edustajien kielteiset kannanotot maahanmuuttopolitiikkaan, Grillon suusta kuuluneet Donald Trumpia, Vladimir Putinia ja Venäjää ihannoivat kommentit sekä Euroopan talous- ja rahaliiton kritiikki. Asiantuntijat ovat todenneet, että Viiden tähden liike on vallitsevaa poliittista ja taloudellista järjestelmää kritisoivan linjansa ulkopuolella sisäisesti varsin epäyhtenäinen. Esimerkiksi maahanmuuttoon tai euroalueeseen kuulumiseen liittyvissä asioissa jakolinja sen edustajien välillä on syvä, eikä yhtenäistä kantavaa linjaa löydy.

Mitä äänestäjien houkuttelemiseen tulee, Viiden tähden liike on ollut liikkeellä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtenä puolueen tietoisena pyrkimyksenä on nähty vetoaminen erityisesti nuorempiin, uudistushaluisiin äänestäjiin niin vasemmalta kuin oikealta, minkä voidaan nähdä onnistuneen varsin hyvin. Yhtäältä puolue on vedonnut kehnojen talousnäkymien väsyttämiin, toimeentulostaan epävarmoihin ihmisiin, toisaalta taas liberaaleihin, hyvin koulutettuihin kaupunkilaisiin, jotka ovat pettyneet perinteisten valtapuolueiden kykenemättömyyteen ajaa heidän asiaansa ja kokevat ajautuneensa kauas politiikasta.

Viiden tähden liike on oppositiopuolueena pystynyt myös pelaamaan itselleen ääniä ottamalla kantaa niihin päivänpoliittisiin aiheisiin, joihin esimerkiksi hallitusvastuuta kantava Demokraattinen puolue (Partito Democratico) ei ole koskenut. Vaikka Viiden tähden liikkeen maahanmuuttoon liittyvät linjaukset ovat epäselviä ja vaikka puolue ei ole Italian suurin maahanmuuton vastustaja, tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa vaatineiden ulostulojen voidaan katsoa houkutelleen tilanteeseen kyllästyneitä. Italiassa on kasvava joukko EU:n pakolais- ja siirtolaispolitiikan vastustajia ja myös suoranaisesti maahanmuuttoa vastustavia.

Viiden tähden liikkeen laariin näyttävät sataneen myös Italian puoluekentällä nähdyt muiden puolueiden sisäiset ahdingot. Kuluvan hallituskauden vastuuta kantanut Demokraattinen puolue ajautui kriisiin viime joulukuisen kansanäänestyksen jälkeen. Kansanäänestys, joka kumosi perustuslakiin suunnitellut muutokset, johti pääministeri Matteo Renzin eroon ja finanssiministeri Paolo Gentilonin nousemiseen hänen paikalleen pääministeriksi. Renzi jätti sittemmin myös puoluejohtajan paikkansa, mutta on nyt uudelleen ehdolla tänä keväänä pidettävässä puoluejohtajavaalissa. Hiljattain myös joukko vanhoja Demokraattisen puolueen ykkösvaikuttajia päätti jättää uppoavan laivan ja perustaa oman pienemmän poliittisen puolueensa, jonka leiriin osa kannattajista siirtynee. Ongelmat jakavat demokraattien äänestäjäkenttää, ja puolueen kannatus onkin laskenut mielipidemittausten mukaan noin 26 prosenttiin, mikä jättää sen Viiden tähden liikkeen taakse.

Myös oikeistossa puolueiden rivit ovat rakoilleet. Yli kymmenen prosentin kannatukseen näyttäisivät viimeisten mielipidemittausten mukaan yltävän vain keskenään tasaväkisissä kannatusasemissa olevat oikeaan äärilaitaan sijoittuva Pohjoisen liitto johtajanaan maahanmuuttovastaisuudella ratsastava Matteo Salvini sekä Silvio Berlusconin johtama Forza Italia. Molempien kannatus pyörii 12–13 prosentin tuntumassa.

Lähestyvien vaalien paine voi hajottaa palapelin

Viiden tähden liikkeen kannatus näyttäisi mielipidemittauksissa olevan vain kasvamaan päin. Tämä siitä huolimatta, että puolue on joutunut kohtaamaan lisääntyvän poliittisen vallan ja nimitysten myötä useita julkisia kolauksia ja epäonnistumisia. Esimerkiksi Roomaan viime kesänä valitun Viiden tähden liikettä edustavan pormestarin Virginia Raggin ympärille on jo noussut poliittisia kohuja, kun hänen läheisiä avustajiaan on pidätetty korruptiosta epäiltyinä. Tämä on ollut noloa erityisesti ottaen huomioon puolueelle tärkeän korruptionvastaisuuden. Raggi itse nousi valtaan koko puolueen hehkuttaessa, kuinka hän tulee siivoamaan Rooman korruptiosyytteissä ryvettyneen paikallishallinnon. Torinon pormestarilla Chiara Appendinolla on mennyt rauhallisemmin: hän on ensi töikseen alkanut ajaa esimerkiksi lisää kasvisruokaa kouluihin ja kannustaa kaupunkilaisia pyöräilemään.

Tammikuussa Grillo herätti ihmetystä Euroopassa ehdottamalla, että Viiden tähden liike hylkäisi Euroopan parlamentissa EFDD-ryhmän, jossa se on Britannian itsenäisyyspuolue Ukipin kanssa ollut, ja vaihtaisi Euroopan liberaalidemokraattien EU-myönteiseen Alde-ryhmään. Näin puolue olisi tehnyt täyskäännöksen Euroopan unioniin liittyvässä politiikassaan. Viiden tähden liikkeen jäsenet hyväksyivät ehdotuksen nettiäänestyksessä, mutta lopulta Alde kieltäytyi siitä ja Grillo jäi nuolemaan näppejään.

Myös Grillon valta puolueen strategisena johtajana on säännöllisin väliajoin herättänyt pahaa verta muissa puolueen edustajissa. Moni kritisoi Grilloa mielivaltaisesta tyylistä hallita puoluetta ja määritellä sen julkisia kantoja. Esimerkiksi muutama viikko sitten Grillo mitätöi puolueen pormestariehdokasta koskevan jäsenäänestyksen tuloksen, koska hänen ehdottamansa ehdokas ei voittanut äänestystä. Hän kehotti jäseniä luottamaan hänen arviointikykyynsä ja äänestämään uudelleen. Tapaus sai useamman edustajan eroamaan puolueesta, miettimään kilpailevan liikkeen perustamista ja oikeutetusti kysymään, mikä virka on “suoralla demokratialla”, jos lopulta yhden ihmisen kanta jyrää kansanvaalin tuloksen.

Tämänkaltaiset epäonnistumiset ja epäjohdonmukaisuudet eivät ole tähän mennessä näyttäneet vaikuttavan Viiden tähden liikkeen suosioon. Italian seuraavien parlamenttivaalien ajankohtaa ei ole varmistettu, mutta virallisen aikataulun mukaan ne pidetään keväällä 2018. Sitä ennen istuva hallitus tekee mahdollisesti muutoksia Renzin hallituksen säätämään kiisteltyyn vaalilakiin, jonka lopullinen muoto määrittelee osaltaan sitä, miltä poliittinen asetelma tulee vaalin jälkeen näyttämään.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Viiden tähden liike kulkee kohti seuraavien vaalien voittoa. Se, mitä vaalivoitosta seuraisi, on kokonaan toinen kysymys. Tähän mennessä puolue on kieltäytynyt yhteistyöstä muiden puolueiden kanssa. Kannatuslukemien nousun myötä mahdollisuutta esimerkiksi Viiden tähden liikkeen ja Pohjoisen liiton muodostamasta liittoumasta on väläytelty julkisuudessa, mutta ainakin toistaiseksi puolueet ovat torpanneet idean. Toisaalta asiantuntijat epäilevät, olisiko grillolaisista edes ottamaan vastuuta maan hallitsemisesta vai alkaisivatko heidän heiluvat rivinsä murtua tiukan paikan edessä toden teolla.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa