Jaa

Australian pääministeri Malcolm Turnbull. Kuva: DonkeyHotey.

Kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Donald Trump, asetelmat menivät uusiksi myös Aasian ja Tyynenmeren alueella. Yhdysvaltain pitkä johtokausi alueella saattaa jopa loppua, ennustaa australialainen tutkija Hugh White. Whiten mukaan tämä tietää muutosta myös hänen kotimaalleen: Australia on pitkään ollut yksi Yhdysvaltain lojaaleimmista liittolaisista, mutta nyt se saattaa joutua hakeutumaan entistä tiiviimpään yhteistyöhön Kiinan kanssa.

Australiaa onkin jo ehditty kuvata Kiinan “strategiseksi palkinnoksi”: Kiina hakee suurempaa turvallisuuspoliittista vaikutusvaltaa, ja tärkeän liittolaisen kääntyminen Kiinan suuntaan olisi maalle merkittävä voitto.

Kysymys siitä, onko Australian kansallisen intressin kannalta järkevämpää tiivistää yhteistyötä Yhdysvaltojen vai Kiinan kanssa, ei ole uusi. Aihe on puhuttanut tavallisia australialaisia, poliitikkoja ja yritysmaailmaa sekä tutkijoita vuosien ajan. Historiallisesti ja kulttuurisesti Australia on sidottu länteen, mutta talouden suhteen se on yhä riippuvaisempi naapurimaistaan ja todellisesta maantieteellisestä kodistaan eli Aasian ja Tyynenmeren alueesta. Kiinasta on tullut Australian suurin kauppakumppani, maiden välillä on vapaakauppasopimus ja kauppasuhde pitkälti suojeli Australiaa vuonna 2008 alkaneen globaalin talouslaman vaikutuksilta.

Australia on kuitenkin ollut yksi Yhdysvaltojen luotettavimmista liittolaisista sitten toisen maailmansodan ja rakentanut oman turvallisuuspoliittisen strategiansa sen varaan, että Yhdysvallat on jatkossakin hallitseva toimija Aasian ja Tyynenmeren alueella. Kiinan vaikutusvallan kasvettua tutkijat ovat jo pitkään varoitelleet, että Australia voi jossakin vaiheessa joutua valitsemaan puolensa Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä, ja Trumpin valinnan myötä keskustelu sähköistyi jälleen.

Valinta historian ja nykyisyyden välillä

Australia määrittelee itsensä ulko- ja talouspoliittisissa suhteissa “keskisuureksi valtioksi” (middle power). Sillä on merkitystä ja vaikutusvaltaa, mutta se on toisaalta hyvin riippuvainen suurvaltojen välisistä suhteista – toisin sanoen Kiinan ja Yhdysvaltojen kyvystä tulla toimeen keskenään.

Australialainen turvallisuuspoliittinen ajattelu pohjaa realistiseen käsitykseen maailmasta ja ulkoapäin tulevista turvallisuusuhista. Maa on etsinyt turvaa vahvemmista liittolaisista, ensin Iso-Britanniasta ja sitten Yhdysvalloista, ja pyrkinyt vaikuttamaan sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen luomiseen olemalla aktiivinen kansainvälisissä organisaatioissa kuten esimerkiksi YK:ssa. Australialle Trumpin puheet siitä, että liittolaisuudet eivät itsessään ole amerikkalaisille tärkeitä, ovatkin myrkkyä.

Toisen maailmansodan aikana Australia sai tukea Yhdysvalloilta jouduttuaan Japanin hyökkäyksen kohteeksi. Sodan jälkeen Australia sitoi itsensä tiiviiseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa ANZUS-puolustussopimuksella (Australia, New Zealand, United States Security Treaty), josta Uusi-Seelanti irtaantui 1980-luvulla ydinvoiman käyttöön liittyvien ristiriitojen vuoksi. Australia ja Uusi-Seelanti solmivat myöhemmin puolustusyhteistyöstä keskenään, ja Australia jatkoi kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa sopimuksen puitteissa.

Australian turvallisuuspoliittinen strategia pohjaa käsitykseen, että Yhdysvaltojen johtoasema on suojellut Aasian ja Tyynenmeren aluetta konflikteilta – australialaiset siis luottavat paitsi Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan myös sen diplomaattiseen vaikutusvaltaan konflikteille ja alueriidoille herkällä alueella. Turvallisuusstrategiat kuitenkin painottavat, että alueen tilanne on muuttumassa erityisesti Kiinan taloudellisen ja sotilaallisen voiman kasvaessa.

Australian näkökulmasta toivottavaa olisi, että Yhdysvaltojen vaikutusvalta Aasiassa ei vähene. Hugh White kritisoikin voimakkaasti presidentti Barack Obaman “heikkoa johtamista” alueella ja erityisesti kyvyttömyyttä puuttua Kiinan aluevaltauksiin Etelä-Kiinan merellä. Uusiseelantilainen professori Robert Ayson puolestaan on arvioinut, että Australian ainutlaatuinen strateginen asema, josta se hyötyy talous- ja turvallisuuspoliittisesti, voi jatkossa asettaa sen hankalaan tilanteeseen, erityisesti mikäli Kiinan ja Yhdysvaltojen välit kiristyvät.

Trumpin valinta toi teoreettiset keskustelut käytännön tasolle, sillä mikäli Yhdysvallat on jatkossa entistä haluttomampi johtamaan alueella, joutuu myös Australia miettimään asemansa uusiksi.

Australia Yhdysvaltojen sheriffinä

Australian ja Yhdysvaltojen tiivis suhde perustuu sotilaalliseen yhteistyöhön, mutta se on lisäksi levinnyt paljon syvemmälle yhteiskuntaan. Molempien maiden johtajat perustelevat yhteistyötä yhtenäisillä arvoilla ja kunnioituksella. Entinen pääministeri Tony Abbott totesi, että Yhdysvallat ja Australia ovat enemmän kuin liittolaisia. Ne ovat kuin perhettä. Australian entinen pääministeri Julia Gillard painotti Washingtonissa vielä vuonna 2011, että liittolaisuus pohjaa yhteisiin arvoihin ja että Australia on Yhdysvaltojen lojaalein liittolainen, sodassa ja rauhassa. Australian-vierailullaan vuonna 2011 presidentti Obama puolestaan kuvasi maita maailman vanhimmiksi ystäviksi ja kiitteli Australiaa tuesta 9/11-iskujen jälkeen. Presidentti Trump tuo tähän jatkumoon katkoksen, sillä hän ei lähtökohtaisesti arvosta liittolaisuuksia vaan arvioi niitä hyötyjen ja kulujen valossa.

Entinen pääministeri John Howard on aina pyrkinyt hillitsemään keskustelua siitä, että Australian pitäisi valita puolensa Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Hän totesi, että suhde Yhdysvaltoihin on aina etusijalla, koska se ei ole pelkkä kauppasuhde vaan perustuu kulttuuriin ja arvoihin. Howardin kuuluisan lausahduksen mukaan Australialla ei ole tarvetta valita historiansa ja maantieteellisen sijaintinsa välillä. Pääministerinä Howard olikin tiivis tukija presidentti George W. Bushin terrorisminvastaisessa sodassa ja teki selvän pesäeron edeltäjänsä Paul Keatingin politiikkaan, jossa Australiasta pyrittiin tekemään monikulttuurisempi ja Aasiaan suuntautuneempi maa. Kaikkien mielestä Yhdysvaltojen etujen seuraaminen ei aina palvele Australian omia intressejä ja esimerkiksi Keating on kritisoinut Howardia Australian monikulttuurisuuden tuhoamisesta ja maan viemisestä turhaan Irakin sotaan.

Sotilaallinen yhteistyö on kuitenkin tiivistynyt viimekin vuosina. Australia on esimerkiksi mukana “Five eyes” -yhteistyössä. Se jakaakin tiedustelutietoja tiiviisti Yhdysvaltojen, Kanadan, Uuden-Seelannin ja Iso-Britannian kanssa. Obaman käynnistämän ”Aasia-pivotin” johdosta Australia lisäsii yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa entisestään ja muun muassa hyväksyi 2500 amerikkalaissotilaan tukikohdan perustamisen maan pohjoisosaan, minne suurin osa Kiinan ohjuksista ei yllä. Yhdysvallat ja Australia tekevät lisäksi tiivistä sotilaallista yhteistyötä harjoitusten ja teknologian jakamisen saralla.

Kiina kiinnostaa ja pelottaa

Australia tunnustaa virallisessa linjassaan, että huolimatta tiiviistä taloudellisesta suhteesta Kiinan kanssa, maiden historia, poliittinen kulttuuri ja käsitykset maailmasta eroavat merkittävästi toisistaan. Luottamusta maiden välillä on etsitty diplomatian keinoin. Vuonna 2013 Kiina ja Australia määrittelivät suhteensa strategiseksi kumppanuudeksi. Maiden johtajien välillä on vuosittaisia virallisia tapaamisia, ja Australian puolustusvoimien (Australian Defence Force, ADF) ja Kiinan asevoimien (People’s Liberation Army, PLA) välillä käydään virallista dialogia (Defence Strategic Dialogue). Australian virallisena pyrkimyksenä on tiivistää yhteistyötä Aasian maiden kanssa ja parantaa Australian kykyä ymmärtää aasialaisia kulttuureita. Kiinan kielen opetusta on lisätty australialaisissa kouluissa, ja maa pyrkii tekemään Kiinan kanssa myös kulttuurista ja koulutuksellista yhteistyötä. Kiinalaiset opiskelijat ovat jo elintärkeitä (maksajia) australialaisille yliopistoille ja kiinan kielen puhuminen on etu työmarkkinoilla. Australialle tulevaisuuden kasvu ja mahdollisuudet tulevat Aasiasta, eivät länsimaista.

Australian kansallinen identiteetti on historiallisesti kuitenkin rakentunut käsitykseen siitä, että maa on eristynyt länsimaa vieraiden kulttuurien ympäröimänä, ja maan historia on rasismin sekä muukalaispelon värittämää. Pelkona nykyisessä julkisessa keskustelussa esiintyy erityisesti se, että Kiinan tiivis taloudellinen ote Australiasta asettaa maan alttiiksi epädemokraattisen jättiläisvaltion poliittiselle tai taloudelliselle painostukselle, mikäli maat ovat erimielisiä jostakin tärkeästä aiheesta.

Ulkoministeri Julie Bishop kritisoi hiljattain kärkevästi Kiinan poliittista järjestelmää ja totesi, että vaikka Kiinan kaltaiset ei-demokraattiset maat voivat menestyä globaalissa järjestelmässä, demokraattinen järjestelmä ja kansainvälisiin sopimuksiin sitoutuminen ovat Australian näkökulmasta ensisijaisia. Australia onkin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa sen suurin kauppakumppani ei ole samalla sen liittolainen – aiempia tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat olleet Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Japani. Taloudellinen riippuvuussuhde maahan, jonka arvot ja politiikka eroavat radikaalisti Australian omista, asettaa maan johdon liikkumatilan koetukselle.

Varovaista diplomatiaa Etelä-Kiinan merellä

Esimerkkejä Kiinan mahdollisuuksista painostaa Australiaa on jo ilmennyt ja yksi vaikeimmista aiheista maiden välillä on Kiinan tekemät aluevaltaukset Etelä-Kiinan merellä. Australian kaltaisen eristäytyneen saarivaltion näkökulmasta merenkulun vapaus on erityisen tärkeää, ja se on painottanut kansainvälisen oikeuden merkitystä kiistojen ratkaisemiseksi. Australia joutuu kuitenkin kritisoimaan Kiinan toimia hyvin varovaisin sanankääntein.

Viime heinäkuussa Australia antoi neutraalisti tukensa YK:n tuomioistuimen ratkaisulle aluekiistoista. Kiina ei hyväksy tuomioistuimen päätöstä ja varoitti Australiaa liittymästä Yhdysvaltojen alusten tekemään tarkkailuun merialueilla. Kiinalainen lehti Global Times puolestaan vähätteli Australian vaikutusvaltaa ja huomautti, että maa tulee oppimaan läksynsä.

Australia onkin jatkanut varovaista linjaa aluevaltausten suhteen. Maa ei halua ärsyttää Pekingiä liian voimakkailla toimilla ja on jättänyt toistaiseksi liittymättä Yhdysvaltojen tekemään merialueiden sotilaalliseen valvontaan. Myös huhut Australian yhteisestä merenkulun valvonnasta Indonesian kanssa osoittautuivat vääriksi.

Trumpin valinta asettaa kysymysmerkit liittolaisuuden ylle

Australian näkökulmasta Hillary Clinton olisi edustanut jatkuvuutta suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa ja olisi todennäköisesti jatkanut Obaman ulkoministerinä johtamaansa Aasian alueen painotusta. Clintonilla ja Obamalla oli Australian kannalta myönteinen suhtautuminen alueen strategiseen tärkeyteen ja sitä myötä myös tiiviiseen suhteeseen Australian kanssa.

Trump sen sijaan painotti jo kampanjassaan, ettei hän arvosta Yhdysvaltojen liittolaisuuksia ja varoitteli kauppasodasta Kiinan kanssa. Epädiplomaattinen ja äkkipikainen johtaja tuo haasteita paitsi Australian ja Yhdysvaltojen väliseen suhteeseen myös alueelliseen tasapainoon ja vakauteen.

Liittolaisuudelle Yhdysvaltojen kanssa Australiassa ollut perinteisesti vahva kannatus, mutta kansalaismielipide Trumpin hallintoa kohtaan on ollut kriittinen. Yhdysvaltojen presidentinvaaleja edeltäneiden mielipidetutkimusten mukaan lähes puolet australialaisista halusivat etääntyä Yhdysvalloista, mikäli Trumpista tulisi presidentti. Trumpin valinta ajoittui lisäksi hetkeen, kun tuki Yhdysvaltojen liittolaisuudelle oli muutenkin normaalia alempana kuin koskaan vuoden 2007 jälkeen. Lisäksi äänet Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä jakaantuivat tasan kysyttäessä, kumpi maista on Australialle tärkeämpi kumppani.

Ensimmäinen yhteydenotto Australian pääministeri Malcolm Turnbullin ja Yhdysvaltojen uuden presidentin välillä ei sujunut hyvin. Johtajat keskustelivat Obaman kaudella tehdystä sopimuksesta siirtää 1250 turvapaikanhakijaa Australian lähisaarille sijoittamistaan vastaanottokeskuksista Yhdysvaltoihin. Presidentti Trump haukkui sopimusta Twitterissä typeräksi ja keskittyi puhelun aikana muun muassa kehumaan vaalivoitollaan. Kaiken lisäksi Trump katkaisi puhelun kesken, ja Turnbull joutui selittelemään tapahtumia parhain päin australialaisille mediassa.

Trumpin kiukuttelua selittää se, että turvapaikanhakijoiden tuominen Yhdysvaltoihin sotii kaikkia hänen vaalilupauksiaan vastaan. Käytös on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä Yhdysvalloilla ole juurikaan syytä ärsyttää Australiaa tai vetäytyä jo sovituista sopimuksista. Yhdysvalloille länsimainen, vakaa kumppani strategisesti tärkeällä alueella on merkittävä etu. Australia on tukenut Yhdysvaltoja kaikissa merkittävissä sodissa sekä on sitoutunut tiiviiseen tiedustelu- ja sotilasyhteistyöhön. Five eyes -yhteistyön avulla jaettu tiedustelutieto auttaa Trumpille tärkeiden teemojen, laittoman maahanmuuton ja terrorismin, vastaisessa taistelussa.

Australian roolia Tyynenmeren alueella olisikin hyvin vaikea korvata Yhdysvaltojen näkökulmasta. Obaman pakolaissopimuksen merkitys kalpenee sen rinnalla, miten paljon maat muuten hyötyvät keskinäisestä yhteistyöstään, ja monet kongressin jäsenet osoittivatkin nopeasti tukensa Australialle puhelun jälkeen.

Australian katseet kääntyvät jälleen Kiinaan kaupan saralla

Yhdysvaltain tavoin Australian Kiina-suhteet rakentuvat “yksi Kiina”-politiikan varaan. Australia ei tunnusta Taiwania maaksi ja tekee sen kanssa vain epävirallista yhteistyötä esimerkiksi talouden saralla. Heti kautensa alussa Trump hämmensi Kiina-suhteita ottamalla vastaan puhelun Taiwanin presidentiltä. Trump väläytteli lisäksi mahdollisuutta käyttää Yhdysvaltojen yhden Kiinan -politiikkaa mahdollisena neuvotteluiden panoksena, mikäli Kiina ei suostu yhteistyöhön Pohjois-Korean tai talouden suhteen. Pääministeri Turnbull totesi pian puhelun jälkeen, ettei Australia aio muuttaa omaa Kiina-politiikkaansa Yhdysvaltojen perusteella ja antoi merkkejä siitä, että maa on valmis tarvittaessa ottamaan etäisyyttä liittolaisestaan. Trumpin varomaton ja kannoissaan poukkoileva diplomatia voi kuitenkin pahimmillaan kärjistää Kiina-suhteet, mikä asettaisi myös Australian vaikeaan tilanteeseen.

Yksi konkreettisimmista pettymyksistä australialaisille oli TPP-sopimuksen kariutuminen Trumpin virkaanastumisen myötä. Sopimuksen ääneensanomattomana tavoitteena oli Kiinan kauppapoliittisen vallan rajoittaminen ja se, että Yhdysvallat saisi asettaa kaupankäynnin standardeja alueella. Samalla Australialla olisi ollut mahdollisuus laajentaa kaupankäyntiään ja vähentää riippuvuuttaan Kiinan taloudesta.

Yhdysvaltojen vetäydyttyä sopimuksesta Australia ja Uusi-Seelanti ovat kuitenkin väläytelleet mahdollisuudesta neuvotella sopimus uudelleen ilman Yhdysvaltoja mahdollisesti Kiina mukaan ottaen. Kiinan mukaantulo vesittäisi sopimuksen alkuperäisen idean ja jatkoneuvottelut kestäisivät todennäköisesti vuosia. Ehdotus osoittaa kuitenkin jälleen, että taloudellinen integraatio ja yhteistyö alueella etenee tarvittaessa Trumpin kaudella myös ilman Yhdysvaltojen johtajuutta.

Vaikeita valintoja

Trumpin kaudella on odotettavissa epäluottamusta ja säröjä Yhdysvaltojen ja Australian suhteessa. Isot kysymykset, kuten Etelä-Kiinan meren aluevaltaukset ja Pohjois-Korean ydinasekokeet vaativat Australian johdolta tarkkaa diplomatiaa suhteessa Washingtoniin ja Pekingiin. Australian ei kuitenkaan tarvitse välttämättä taipua Yhdysvaltojen johdon oikkuihin tai painostukseen, mikäli erimielisyyksiä syntyy. Australian talous hyötyy jatkossakin yhteistyöstä Kiinan ja Aasian maiden kanssa. Yhdysvaltojen vaikutusvalta ja taloudellinen merkitys alueella voi puolestaan vähentyä, etenkin jos TPP-sopimus ratifioidaan tulevaisuudessa ilman Yhdysvaltoja.

Seuraavina vuosina nähdään, onnistuuko Trump todella vieraannuttamaan yhden uskollisimmista liittolaisistaan ja miten tiiviiksi Australian ja Kiinan suhde lopulta muodostuu. Liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa rakentuu vuosien yhteistyön pohjalle ja yhden hallinnon toimet eivät vielä horjuta sitä helposti. Australian johto on kuitenkin jo antanut merkkejä, että se voi tarvittaessa tehdä itsenäisiä, Yhdysvaltojen kannoista erillisiä ratkaisuja ja tähän vaikuttaa olevan myös kansalaisten tuki. Yksi asia onkin varma – mikäli Trumpin politiikka jakaa maailmaa yhtä voimakkaasti kuin George W. Bush aikanaan, Australia tuskin haluaa uudelleen ottaa itselleen roolia Yhdysvaltojen sheriffinä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Yhdysvaltojen intressien tukeminen sokeasti ei palvele maan omia tavoitteita, joihin kuuluu myös tiiviimpi kumppanuus ASEAN-maiden kanssa ja monenkeskinen yhteistyö Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Australialle Trumpin kausi voikin olla tilaisuus edistää maan omia intressejä ja tavoitteita, ilman että niitä aina tarkastellaan Pekingin tai Washingtonin tarpeiden varjossa. Parhaimmillaan maa voi pyrkiä ottamaan puolueettoman sovittelijan roolin kahden suurvallan välissä – mutta samalla sen kannattaa varautua vaikeiden päätösten tekemiseen.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa