Amerikkalainen Buzzfeed-uutissivusto julkaisi tammikuussa 2015 syyrialaisen ihmissalakuljettajan haastattelun. Jutussa kerrottiin, että terroristijärjestö Isis soluttaa taistelijoitaan Turkista Eurooppaan pyrkivien pakolaisten joukkoon.

Eurooppalaisessa julkisessa keskustelussa terrorismi on viime vuoden aikana yhä vahvemmin kytkeytynyt maahanmuuttokysymykseen. Rajattomaan Eurooppaan tottuneet EU-kansalaiset ovat todistaneet, kuinka ympäri Eurooppaa on noussut sekä konkreettisia että poliittisia raja-aitoja viime vuonna kärjistyneen pakolaiskriisin takia. Konkreettisia raja-aitoja on perusteltu kansallisella turvallisuudella, riskien, uhkien ja mahdollisten terroristien pitämisellä Euroopan ulkopuolella.

Keskustelu aiheesta on kiivastunut, ja samalla kuilu “meidän” ja “niiden toisten”, ulkopuolisten, välillä on kasvanut. Tämä kuilu kasvoi entisestään Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Ikään kuin iskut olisivat todistaneet, että eurooppalaisten pakolaisiin liittämät epäilyt ja pelot ovat oikeita.

Pew-tutkimuslaitoksen heinäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan kahdeksassa kymmenestä eurooppalaisesta valtiosta yli puolet vastaajista uskoo, että pakolaiset lisäävät terrori-iskujen todennäköisyyttä. Tulokset vastaavat viimeaikaista uutisointia, joka on keskittynyt pakolaisten joukossa piilotteleviin terroristeihin, ja Euroopan ulkopuolelta tulevaan terroriuhkaan.

Pakolaisten näkeminen turvallisuusuhkana ei ole uusi ilmiö. Perinteisesti valtiot ovat kokeneet, että rajat ylittävät muuttoliikkeet uhkaavat niiden suvereniteettia ja kansallista turvallisuutta. Erityisesti kriisitilanteissa syyttävä sormi on helposti osoittanut ihmisiä, jotka ovat ulkopuolisia, edustavat jotain vierasta ja joiden uskollisuus “meille” voidaan kyseenalaistaa. Isis on hyödyntänyt tätä propagandassaan, minkä vuoksi Euroopan pakolaisvastainen ilmapiiri ja pakolaisiin liitetyt uhkakuvat ovat voimistuneet.

Ovatko Eurooppaan tulevat pakolaiset oikeasti turvallisuusriski? Ja kuinka huolissamme meidän pitäisi olla terrori-iskujen yleistymisestä Euroopassa tai jopa Suomessa?

Muuttoliikkeen ja terrorismin välillä on yhteys. Maailmanlaajuisesti suurten pakolaismäärien on todettu lisäävän terrori-iskujen todennäköisyyttä yksittäisessä valtiossa. Yhteyttä on selitetty esimerkiksi pakolaisleirien ja -keskusten kehnoilla oloilla ja pakolaisten huonolla kohtelulla, jotka altistavat pakolaiset radikalisoitumiselle ja luovat otollisen toimintaympäristön terroristijärjestöjen rekrytoijille. Palestiinalainen Hamas on esimerkki järjestöstä, joka on syntynyt turhautuneiden pakolaisten halusta muuttaa vallitsevaa poliittista tilannetta.

Konfliktialueilta tulevien pakolaisten ollessa kyseessä on lisäksi enemmän kuin todennäköistä, että tulijoiden joukossa on sotatoimiin osallistuneita henkilöitä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin. Suojelupoliisin arvion mukaan myös Suomeen on saapunut pakolaisina henkilöitä, joilla on kytköksiä konflikteissa osallisina olleisiin aseellisiin ryhmiin.  Toisaalta pakolaiset saattavat itse joutua esimerkiksi ulkomaalaisvastaisten ääriliikkeiden terrori-iskujen kohteiksi.

Jokainen Eurooppaan saapuva pakolainen ei kuitenkaan ole automaattisesti turvallisuusuhka, vaikka pakolaisten ja lisääntyvien terrori-iskujen välillä on yhteys. Maahanmuuton ja terrorismin yhteyttä tarkastelleissa tutkimuksissa on todettu, että terrori-iskujen uhka kasvaa maissa, joihin muutetaan maista, joissa esiintyy terrorismia. Alkuperämaalla on siis merkitystä, kun uhkakuvia arvioidaan.

Lisäksi on huomioitava, että koko maailman mittakaavassa Euroopan pakolaiskriisi on pieni. Viime vuonna maailmassa oli yli 65 miljoonaa pakolaista, joista vain hieman yli miljoona saapui Eurooppaan. Heidän joukossa on tiettävästi ollut kolme turvapaikkaa hakenutta henkilöä, jotka ovat olleet mukana yksittäisissä terrori-iskuissa.

Lisäksi Saksan poliisi on pidättänyt seitsemän syyrialaista turvapaikanhakijaa terrori-iskujen suunnittelusta. Heistä kolmen on kerrottu saapuneen Eurooppaan Isisin kehotuksesta. Ranskan viranomaiset ovat pidättäneet ainakin yhden turvapaikanhakijan. Ainakin kaksi Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen tekijöistä tekeytyi syyrialaisiksi pakolaisiksi ja hyödynsi  ”pakolaisreittiä” paluumatkallaan Syyriasta Eurooppaan. Euroopan unionin rajaviranomaisen Frontexin mukaan pakolaiskriisin aiheuttaman epäjärjestyksen takia Eurooppaan on voinut saapua viranomaisten tietämättä. Tilanne on voinut edesauttaa myös muiden iskujen tekijöiden huomaamatonta paluuta Eurooppaan. Tätä näkemystä tukevat myös Unkarin turvallisuusviranomaiset, joiden mukaan suurin osa Pariisin terrori-iskuihin osallistuneista henkilöistä tuli Eurooppaan pakolaisiksi tekeytyneinä.

Pakolaisten aiheuttamat turvallisuusuhkat pitää tiedostaa ja tunnistaa. Eurooppalaiset turvallisuusviranomaiset ovat todenneet, että Isis on käyttänyt “pakolaisreittiä” hyödykseen taistelijoidensa saamiseksi Eurooppaan, mikä tukee näkemystä Euroopan ulkopuolelta tulevasta terrorismin uhkasta. Pakolaisten joukkoon piiloutuneet terroristit ovat tästä huolimatta vähäinen uhka verrattuna kotoperäisestä radikalisoitumisesta aiheutuvaan uhkaan. Yksikään Pariisin ja Brysselin terroritekoihin osallistuneista henkilöistä ei ollut pakolainen, vaan he kaikki olivat Euroopan unionin kansalaisia.

Euroopassa kasvaneet, Euroopassa radikalisoituneet ja Euroopasta Syyriaan ja Irakiin Isisin riveihin taistelemaan lähteneet nuoret ilmentävät merkittävästi laajempaa ja vakavampaa ongelmaa kuin “Isis-pakolaiset”. Ulkoisen uhkan torjunnan lisäksi  meidän pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu, kun Eurooppaan tulevat pakolaiset ja maahanmuuttajat ankkuroituvat paikallisiin maahanmuuttajayhteisöihin. Pakolaisten, ja yleisesti maahanmuuttajien, epäonnistunut kotouttaminen voi johtaa turhautumiseen ja vieraantumiseen yhteiskunnasta. Tämä puolestaan ruokkii radikalisoitumista ja tekee monista nuorista haavoittuvaisia terroristijärjestöjen propagandalle.

Hallitsematon rajat ylittävä muuttoliike on aina turvallisuusuhka, mutta erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa meidän tulisi ”terroristien maahanmuuton” sijaan keskittyä ensisijaisesti kotoperäisen radikalisoitumisen ehkäisyyn. Keskustelun pakolaisten ja terrorismin suhteesta pitäisi lähteä liikkeelle ongelman ytimestä. Ulkoisen uhkan torjuminen on toki ensisijaisen tärkeää. Koko ongelman laajassa mittakaavassa kyseessä on kuitenkin vain torjuntavoitto, jos huomiomme keskittyy vain saapuviin terroristeihin eikä lainkaan niihin tekijöihin, jotka edistävät ja vauhdittavat radikalisoitumista Euroopassa.