Jaa

Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa. (Wikimedia)

Suomalaisia varusmiehiä antamassa sotilasvalaansa. (Wikimedia)

Risto Sinkko on viestinnällisiin ja sosiologisiin aiheisiin keskittynyt tutkija. Hänellä on yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto Tampereen yliopistosta. Sinkko on väitellyt vuonna 2015 sotatieteiden tohtoriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta aiheenaan asevelvollisten maanpuolustustahto.

Maanpuolustustahdon käsite roihahtaa esille turvallisuuskeskustelussa aina aika ajoin, eikä kysymys tietenkään ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Sanoohan jo puolustusvoimia koskeva lakikin, että puolustusvoimien on edistettävä maanpuolustustahtoa.

Maanpuolustustahtokeskustelun yksi ongelma on se, että itse käsite helposti mielletään arkikielen ilmaisuksi. Ihminen puolustaa maata jos niin tahtoo, selvähän se. Maanpuolustuksen suunnittelukunta (MTS) teettää vuosittain mielipidetutkimuksen, jolla kartoitetaan kansalaisten maanpuolustusajattelua ja väitetään mitattavan myös maanpuolustustahtoa.

MTS on Henkisen Maanpuolustuksen Suunnittelukunnan (HMS) työn jatkaja. HMS:n toiminta lopetettiin 1975 poliittisista syistä. Keskeinen argumentti oli, että kansalaisen on voitava muodostaa maanpuolustusta koskeva mielipiteensä vapaasti ilman ohjausta tai painostusta. Vasemmisto piti HMS:n toimintaa sapelinkalisteluna. MTS on jatkanut siviilikansalaisten maanpuolustustahdon mittausta käyttämällä mielipidetutkimuksissa yhtä ainoaa kysymystä ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”. Myönteisiä vastauksia tähän kysymykseen onkin saatu perinteisesti yli 70 %. Maanpuolustustahdon tutkimus on supistettu yhden kysymyksen prosenttijakauman tarkasteluksi. Sen perusteella on päätelty, että maanpuolustustahto Suomessa on korkealla tasolla. Tämä sopii siihen ajatusmalliin, että maanpuolustustahdon parantamiseksi ei tarvitse tehdä mitään, kansalaiset eivät tarvitse ajatteluunsa lisää ohjausta.

Kriittiset maanpuolustustahdon tutkijat, mainitsen vaikkapa Pertti Joenniemen ja Tarja Cronbergin, allekirjoittavat näkemyksen siitä, että maanpuolustustahto on myös identiteettikäsite. Empiirinen tuki tälle saadaan vaikkapa varusmiestutkimuksista – vahvin perinteisellä tavalla mitattu maanpuolustustahto on siinä joukossa, joka vahvimmin identifioi itsensä suhteessa kotimaahan. Kriittisen näkemyksen ratkaisu onkin se, että kapeasti nähdyn maanpuolustustahdon eli aseellisen puolustautumisen asemesta pitäisi kiinnittää enemmän huomiota identiteettinäkemyksen laajentamiseen, eurooppalaiseksi identiteetiksi tai jopa globaaliksi identiteetiksi.

Mainitsemani HMS määritteli maanpuolustustahdon yleisenä mielipiteenä, jossa oli yhteensä yhdeksän alakohtaa. Nämä osatekijät olisivat olleet kohtuullisen helposti muutettavissa esimerkiksi survey-tutkimuksen kysymyksiksi, mutta niin ei kuitenkaan tehty. Asian voi ymmärtää varmaankin tuon ajankohdan – 1960-luku – tietojenkäsittelykapasiteetin rajoituksina. 1970-luvun alussa on raportoitu muutamia kokeiluja tähän suuntaan, mutta moniosioista maanpuolustustahdon mittaria ei kuitenkaan vakiinnutettu käyttöön. Vakiintuneeksi mittariksi tuli edellä kuvaamani ns. klassinen maanpuolustustahdon mittari. Omassa väitöstyössäni konstruoin kymmenen osiota sisältäneen maanpuolustustahdon tai paremminkin maanpuolustusajattelun mittarin, joka osoittautui hyvin toimivaksi.

Turvallisuustilanne on muuttunut, tutkimus kerran vuodessa ei riitä

Kuten sanottu, MTS teettää mielipidetutkimuksen maanpuolustustahdosta kerran vuodessa. Viime vuoden tutkimus ilmestyi vasta tämän vuoden puolella, 21. tammikuuta. Pitkässä tutkimussarjassa ilmeni vuonna 2014 huomattavia muutoksia ja vuoden 2015 tulokset kertovat, että muutokset ovat säilyneet. Tämä kuvaa sitä, että kansalaisten maanpuolustusajattelussa on tapahtunut olennainen muutos, ja muutos alkaa näyttää pysyvältä.

Esimerkkinä muutoksesta toimii hyvin käsitys turvattomuuden lisääntymisestä maailmassa viiden vuoden aikana. Tutkimuksessa 65 % vastaajista arvioi turvattomuuden lisääntyvän. Osuus on suurempi kuin kertaakaan tutkimussarjan aikana vuodesta 1990 lähtien. Vuoden 2014 tutkimuksessa vastaava % oli 56, joka oli jo huomattavan suuri osuus.

Toinen esimerkki on kansalaisten käsitys puolustusvoimiemme kyvystä puolustautua tavanomaisessa sodassa. Uusimman tuloksen mukaan 64 % suomalaisista pitää mahdollisuuksiamme puolustautumiseen melko tai erittäin huonoina. Vuonna 2014 osuus oli 63 %. Tutkimussarjassa yhtä huonot tulokset löytyvät 1970-luvulta, joka oli tiukan YYA-sopimuksen aikaa.

MTS:n mielipidetutkimuksen esimerkkinä on vastaava ruotsalainen Opinioner-tutkimus. MTS kertoo tekevänsä läheistä yhteistyötä MSB:n (Myndighet för samhällsyd och beredskap) kanssa. Tutkimustulosten samankaltaisuudessa kiinnittää huomiota myös se, että huomattavia muutoksia kansalaisten vastauksissa havaittiin vuoden 2014 tutkimuksessa ja 2015 muutokset näyttivät säilyvän. Mielipiteet Ruotsissa ja Suomessa ovat muuttuneet samaan tahtiin ja kansalaisten turvallisuusajattelussa näyttää alkaneen uusi aikakausi.

Kuluvan vuoden tammikuu on näyttänyt, että kansalaisten turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia joka tapauksessa tehdään, vaikka niitä ei tekisikään MTS tai muut viranomaiset. Tutkimusten teettäjinä ovat mediat, jotka tekevät tutkimuksistaan uutisia. Samalla tammikuun viikolla katupartiointiin liittyviä mielipidemittauksia teettivät Suomen Kuvalehti, Iltalehti ja MTV. Tutkimusten kysymyksenasettelut olivat erilaisia, mutta otsikoissa pyrittiin vetämään samasta asiasta johtopäätöksiä. Iltalehti uutisoi, että enemmistö suomalaisista kannattaa katupartioita. Kuvalehti kertoi, että joka neljäs kannattaa ja MTV:n tulos oli 39 %. Iltalehden teettämässä kyselyssä itse asiassa kysyttiinkin mielipidettä katupartioiden kieltämisestä, ei niiden hyväksymisestä. Näin toimien saadaan kyllä aikaan otsikoita, mutta tuskin järkevää kokonaisnäkemystä kansalaisten turvallisuusajattelusta.

MTS:n omissakin julkaisuissa on todettu jo 1990-luvun alussa, että kansalaisten maanpuolustusajattelu on ristiriitaista. Kuvaan tätä esimerkeillä. Tammikuussa tänä vuonna julkaistun vuoden 2015 tutkimuksen mukaan 78 % suomalaisista on maanpuolustustahtoisia. Kuitenkin tutkimuksen vastaajista ainoastaan 34 % pitää puolustusmahdollisuuksiamme hyvinä tavanomaisessa sodassa. Pitäisi puolustautua vaikka mahdollisuudet ovat huonot?

Vuonna 2014 MTS:n maanpuolustustahtomittauksen tulos oli 76 %. Samana syksynä teimme Sakari Nurmelan kanssa Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen seminaaria varten gallupkyselyn, jossa selvitettiin mitä kansalaiset tekisivät vakavan kriisin uhatessa. Ainoastaan 43 % tutkimuksen vastaajista kertoi jäävänsä asuinalueelleen. 8 % vastaajista ilmaisi lähtevänsä Ruotsiin. Pelkästään tämä osuus aikuisista suomalaista tarkoittaa lähes 400 000 ihmistä. Ruotsi ei ehkä ilahtuisi heidän vastaanottamisestaan, mutta mitä tämä kertookaan kansalaisten maanpuolustustahdosta? Tutkimuksen mukaan liikkeelle lähtijöistä iso osa olisi asevelvollisia.

Kansalaisten kyky liikkua ja evakuoitua spontaanisti on aivan toista luokkaa kuin joskus talvisodan alla. Meneillään oleva pakolaisliikehdintä Euroopassa kuvaa, kuinka älypuhelin ja kassillinen vaatteita riittävät pakolaisen tueksi. Kännykän avulla liikkuu raha ja yhteydet omaisiin ja kotimaahan pidetään yllä.

Kriisitilanteessa on olennaisen tärkeätä, että kansalaiset luottavat maan johtoon, tukevat sen päätöksiä ja myös noudattavat saamiaan ohjeita. Tässä en malta olla ottamatta esille tutkimusta populististen puolueiden kannatuksesta. Englantilainen Demos-tutkimusyhtiö vertaili muutama vuosi sitten puolueiden kannattajia eri Euroopan maissa. Yhteistä eri maissa oli puolueiden kannattajien muita kansalaisia heikompi luottamus hallitukseen ja viranomaisiin. Sama koski Perussuomalaisten kannattajia, erona kuitenkin se, että he luottivat suhteessa enemmän poliisiin ja puolustusvoimiin. Viime vaaleissa Perussuomalaisia kannatti lähes viidennes äänestäneistä suomalaisista. Miten voi olla niin, että näin suuri osa kansalaisista on menettänyt luottamuksensa kansakunnan johtoon, tai sitä luottamusta ei ole koskaan syntynytkään?

Uusimpien kannatusmittausten mukaan osa Perussuomalaisten kannattajista näyttää siirtyneen SDP:n kannattajiksi oppositioon. Oppositioasenne näyttääkin olevan tyypillistä suomalaisille. Yougov-tutkimusyhtiön kuukausittaisten mittausten perusteella suomalaisissa on jatkuvasti enemmän niitä, jotka eivät hyväksy hallituksen toimia, kuin niitä jotka toimet hyväksyvät. Tyytyväisyys hallitukseen oli hetken hyvä vaalien jälkeen, mutta sittemmin tuki hallitukselle lähti taas vähenemään.

Väitän, että kansalaiset tarvitsevat aivan uudentyyppisiä perusteluja sille, miten maatamme tarvittaessa puolustetaan, mikä on puolustuskykymme ja mitä kansalaiselta itseltään edellytetään. Tähän tehtävään tarvitaan hallinnosta riippumaton maanpuolustus- ja turvallisuusajattelun ajatuspaja, joka toteuttaa riittävän usein ja riittävän laajasti kansalaisten turvallisuus- ja maanpuolustusajattelua selvittävät tutkimukset. Niiden perusteella kansalaisille voidaan tiedottaa ja heidän ajatteluunsa vaikuttaa.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt
Search in comments
Filter by Custom Post Type

Jaa