Jaa

IMG_6021

Venäläisten kauppiaiden lahjoituksilla rakennettu Uspenskin katedrali heijastuu Stora-Enson pääkonttorin ikkunoista. Kuva: Ilmar Metsalo

Suomen ja Venäjän välillä on aina ollut kauppaa. Venäjän talouden ollessa heikoimmillaan on itänaapuri tarjonnut Suomen mittakaavassa merkittävät markkinat, onhan jopa Helsinki aikanaan perustettu idänkauppaa varten. Autonomian aikana Pietarin markkinoiden potentiaali toi Suomeen teollisuus- ja kauppiassukuja, kuten Pauligit, Fazerit ja Stockmannit.

Suomen suurruhtinaskunnan vientiteollisuus tähtäsi autonomian ajan loppua kohden muualle kuin Venäjälle, jonka osuus Suomen ulkomaankaupasta oli 1900-luvun alussa vajaa kolmannes. Vain ensimmäisen maailmansodan aikana valtaosa Suomen viennistä kulki Venäjälle. Lokakuun vallankumous romahdutti Suomen idänkaupan. Venäjän sisällissodan jälkeen kauppa hieman kasvoi, mutta hiipui lähes kokonaan 1930-luvun aikana.

Kylmän sodan aikana idänkauppa oli osa idänpolitiikkaa, jossa vallitsi voimakas Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä korostava konsensus. Brežnevin kauden loppuaikoina 1980-luvun alussa Neuvostoliiton osuus oli yli neljännes Suomen viennistä. Tätä korkeampaan prosentuaaliseen osuuteen yllettiin sitä ennen vain sotakorvausvuosina. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän taloudellinen merkitys Suomen viennille on vähentynyt. Ruplan romahdus 1998 tai Krimin miehityksestä alkanut vastakkainasettelu eivät ole missään määrin olleet 1990-luvun alkuun verrattavia mullistuksia.

Venäjän 2000-luvun taloudellisesta noususta huolimatta idänkaupan poliittinen rooli on kaukana Neuvostoliiton ajoista. Selkeiten politiikka idänkaupassa näkyy Suomen osallistumisena Euroopan unionin yhteiseen pakoterintamaan. Suomen ja Venäjän välisen kaupan luonne on ennen muuta taloudellinen, eikä se ole samalla tavalla alisteista Suomen ulkopolitiikalle kuin esimerkiksi Urho Kekkosen kaudella. Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyö on kuitenkin esimerkki hankkeesta, jonka pitäminen puhtaasti talouspoliittisena vaatisi jo melkoista mielikuvitusta.

Vienti yskii muttei lopu

Suomalaisuudella on jo jonkin aikaa ollut tietty brändi Venäjällä. Sata vuotta sitten suomalaiset kamaripalvelijat ja nuohoajat olivat kovassa huudossa Pietarissa. Suomalaisia pidettiin rehellisinä – joskin ehkä yksinkertaisuuteen saakka – ja kaupungin porvaristo uskalsi ilomielin päästää heidät koteihinsa työskentelemään. Nykyään brändistä kertovat markkinoille pakotteiden siivellä ilmaantuneet Lapin Yksinäistalon pelmenit ynnä muut suomalaisuutta jäljittelevät elintarvikkeet. Brändi ei ole hetkessä rakentunut, eikä se onneksemme hetkessä muutukaan.

Venäjän-kaupan hiipumisesta huolimatta itänaapuri oli viime vuonna Suomen kolmanneksi tärkein vientimaa reilun 8% osuudella. Suomen viennin arvo Venäjälle 2014 oli 4,6 miljardia euroa, josta kone- ja kemianteollisuuden osuus oli yli puolet. Alkuvuoden 2015 aikana vienti Venäjälle supistui kolmanneksella. Selkein romahdus oli elintarvikkeiden viennissä (-76%), joiden osuus kokonaisviennistä oli alkuvuonna vain 3,2%. Viennin supistuminen on osunut erityisesti suomalaisiin pk-yrityksiinSuomen osuus Venäjän tuonnin kokonaisarvosta oli viime vuonna vajaat 1,8%. Kymmenen vuotta sitten osuus oli lähes kaksinkertainen. 2000-luvun aallonpohja saavutettiin vuonna 2012, jonka jälkeen osuus on ollut hienoisessa nousussa.

Suomalaisten suuryritysten omistaman, idänkaupan edistämiseen tähtäävän East Officen hallituksen puheenjohtaja Esko Aho arvioi vuosi sitten Venäjän tarvitsevan eurooppalaisia markkinoita keskipitkällä aikavälillä. Vuonna 2012 EU oli Venäjän tärkein kauppakumppani yli 40% markkinaosuudella. Aho muistuttaa, että Venäjän talouden arvokkaimmat osat ovat riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta. Euroopan osuutta kaupasta ei korvata nopeasti omalla tuotannolla. Suomalais-Venäläisen kauppakamarin mukaan suurimmat haasteet Venäjän-kaupassa erityisesti suomalaiselle viennille aiheuttaa ruplan kurssin epävakaus. Hieman yli puolet Venäjällä toimivista suomalaisyrityksistä ei ole kokenut Venäjän pakotteiden suoria vaikutuksia, mutta epäsuorasti ne ovat vaikuttaneet 84% toimintaan.

Muutokset idänkaupassa eivät juurikaan ole vaikuttaneet Suomen kokonaisviennin arvoon. Siinä missä energian hinnan aleneminen kutistaa kysyntää Venäjällä, länsivientiä se kasvattaa.

Tuontienergia ja investoinnit Venäjälle

Venäjän osuus Suomen tuonnin arvosta viime vuonna oli vajaat 15%. Venäjältä Suomeen tuodaan ennen muuta energiaa, joka vastasi viime vuonna neljää viidesosaa yhteensä 8,7 miljardin euron arvoisesta tuonnista. Alkuvuonna 2015 tuonnin arvo supistui reilun kolmanneksen.

Huoltovarmuuskeskuksen entinen toimitusjohtaja Ilkka Kananen arvioi taannoin, että Suomen energiariippuvuutta Venäjästä liioitellaan. Vaikka kriisitilanteessa korvaavia energialähteitä olisi saatavilla, normaalioloissa suhteet ovat tiiviit: noin 60% Suomen energiatuonnista tulee itänaapurista. Venäjä tarvitsee energian vientituloja enemmän kuin Suomi venäläistä energiaa. Ollaan myös kaukana tilanteesta, jossa Venäjä käyttäisi poliittisesti hyväksi Suomen sähkön riittävyyden ongelmia.

Suomalais-Venäläisen kauppakamarin keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan kolmasosa suomalaisyrityksistä pyrkii laajentamaan toimintaansa Venäjällä reaktiona nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen. Vain neljännes vähentää toimintaa. Investoinnit Suomesta Venäjälle ovat olleet lievässä kasvussa Krimin miehityksen jälkeen. Yli puolet suomalaisyrityksistä arvioi keväällä 2015 liiketoiminnan supistuneen alkuvuoden aikana. Kuitenkin vain alle kolmannes uskoi liiketoiminnan ja viennin supistuvan entisestään.

Matkailu: yli viidennes idänviennin arvosta

Suomessa yli 140 000 ihmistä työllistävä matkailu ei taloudellisesti ole marginaalinen toimiala. Venäläisten matkailijoiden tuoma rahavirta vastaa reilua viidennestä Suomen idänviennin arvosta. Visit Finlandin matkailijatutkimuksen mukaan ulkomaalaiset matkailijat käyttivät Suomessa 2,45 miljardia euroa vuonna 2014. Venäläisten osuus tästä oli 40%, eli noin miljardi.

Venäläiset ovat edelleen ylivoimaisesti suurin matkailijaryhmä Suomessa – siitäkin huolimatta, että matkailijavirrat ovat alkuvuonna 2015 pudonneet yli kolmanneksen vuoden 2013 tasosta. Silloin venäläiset matkailijat muodostivat yli neljänneksen Suomeen saapuneista ulkomaalaisista, kuluvan vuoden aikana enää reilut 15%. Venäläiset ylittävät reilusti keskiarvon päivittäisessä rahankäytössä. Ostoksiin käytetään keskimäärin 119€ kun kaikkien matkailijoiden keskiarvo on vain 62€. Ainoastaan kiinalaisten kukkaronnyörit ovat löysemmällä.

Vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen aikana venäläisten ulkomaanmatkailu oli laskenut 31% edellisvuoteen verrattuna. Lomamatkailussa pudotus oli jopa 40%. Suomi on edelleen venäläisten suurin ulkomaanmatkakohde, mikä johtuu suurilta osin päiväkävijöiden määrästä.

Maantieteellä on suuri merkitys venäläisten turistien matkustamisessa. Venäläisistä matkailijoista valtaosa suuntasi matkansa Itä-Suomeen Helsinki-Joensuu akselin itäpuolelle, itärajan tuntumaan. Valtaosa venäläisistä on päiväkävijöitä. Helsingissä kävi vain neljännes Suomeen saapuneista venäläisistä. Siinä missä Helsinki on kuluvana vuonna onnistunut jopa kasvattamaan matkailijamääriään venäläisten matkailijoiden romahduksesta huolimatta, tilanne on toinen Itä-Suomessa. Maantiede näkyy myös siinä, mistä Suomeen saapuvat venäläiset ovat kotoisin. Yli 80% asuu Leningradin alueella, heistä valtaosa Pietarissa. Moskovasta saapuvia on 6%, Uralin itäpuolelta Suomeen tulee vain 1,4% venäläisistä, heistä suurin osa Jekaterinburgin alueelta.

Venäläiset viihtyvät nyt kotimaassa. Ruplan kurssin lisäksi myös Venäjän valtio kannustaa kansalaisiaan kotimaanmatkailuun. Myös Krimin suosio on selkeässä kasvussa. Kotimaanmatkailun suosiota lisää myös virkamiehille asetetut matkustusrajoitukset. Esimerkiksi venäläisten poliisien ulkomaanmatkat on kielletty kokonaan.

Venäläisten matkailijavirtojen hiipuminen johtaa Suomessa muihinkin seurauksiin kuin rahavirtojen tyrehtymiseen. Ryanair lopetti  lokakuussa liikennöinnin Lappeenrannan kentältä. Kolme neljästä matkustajista oli aiemmin venäläisiä. Muutaman miljoonan euron vuotuisten matkailutulojen menetyksen lisäksi reittien väheneminen iskee lujaa Lappeenrannan alueen yhteyksiin kentän tulevaisuuden ollessa uhattuna.

Tulevaisuus

Venäjän talouden tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, mutta suurta romahdusta ei ole näköpiirissä. Laahaava talouskasvu ei tarkoita sitä, etteikö suomalaisille tuotteille olisi jatkossakin kysyntää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvion mukaan vienti Venäjälle supistuu vielä ensi vuonna, mutta jo 2017 päästään 3 prosentin kasvuun.

Venäjän talouden epävakaus ja vaikeasti ennakoitava poliittinen kehitys vaikeuttavat suomalaisyritysten pitkäjänteistä toimintaa. Venäjä on kuitenkin niin integroitunut maailmantalouden järjestelmiin, ettei sisäänpäin kääntyminen olisi helppoa. Historian valossa Venäjän tämänhetkinen tilanne on vain pieni kupru idänkaupassa. Suomen taloudellisten ongelmien syyt ja ratkaisut löytyvät muualta kuin Venäjältä. Tavallisten venäläisten ostovoiman väheneminen ei vaikuta dramaattisesti Suomen viennin lukuihin, mutta alueellisesti ja tietyillä toimialoilla vaikutukset tuntuvat.

Pitkällä aikavälillä Venäjä tulee edelleen olemaan Suomen itänaapuri. Vähintäänkin keskipitkällä aikavälillä se tarkoittaa idänkauppaa.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa