Jaa

Kuva: Dinesh Cyanam, Flickr.

Kuva: Dinesh Cyanam, Flickr.

Intian pääministeri Narendra Modi vieraili jo toista kertaa reilun vuoden kestäneen pääministerikautensa aikana USA:ssa syyskuun 23-28. päivinä. Vierailujen tiheys on erityisen silmiinpistävää, kun ottaa huomioon Modin viisumikiellon, joka oli voimassa vuodesta 2005 vuoteen 2014. Modiin sovellettiin ainoana henkilönä tähän mennessä USA:n vuonna 1998 säädettyä lakia, joka estää virallisessa asemassa olevaa, vakavasti uskonnonvapautta rikkonutta henkilöä saamasta viisumia. Kielto liittyi Modin rooliin Gujaratin osavaltion pääministerinä vuonna 2002, kun Gujaratissa yli tuhat ihmistä kuoli ja kymmeniä tuhansia koteja tuhottiin muslimienvastaisissa mellakoissa. Modia ja hänen hindu-oikeistolaista Bharatiya Janata Partya (BJP) on syytetty riittämättömästä vastauksesta mellakoihin tai jopa viranomaisten osallisuudesta väkivaltaan. Nyt, kun Modi on noussut osavaltiotasolta koko Intian markkinatalouden vetäjäksi, viisumikielto on kumottu, ja USA:n ja Intian kauppakumppanuus on ottanut etusijan. Vierailujen tiheys puolin ja toisin kertoo jo jotakin: Modin kahden vierailun lisäksi myös Yhdysvaltain presidentti Obama on ensimmäisenä amerikkalaisena presidenttinä käynyt kahdesti Intiassa virkakautensa aikana.

Kauppakumppanuus olikin Modin vierailun ehdoton kulmakivi. Kuten Suomen suurlähettiläs Delhissä Aapo Pölhö kirjoittaa, Modille talouskasvu on eri politiikkaprioriteeteista vahvasti etusijalla. USA on Intian suurin vientimaa, ja toisaalta investoinnit USA:sta Intiaan teknologian, erityisesti energiateknologian saralla, voivat edesauttaa Intian liitoksistaan natisevan infrastruktuurin modernisaatiota – jos Modi saa vietyä läpi pyrkimyksensä avata Intian markkinoita. Modin tämänkertainen matka kuitenkin herätti mietteitä siitä, missä määrin Modi on onnistunut viemään eteenpäin kovasti toivomiaan uudistuksia, jotka poistaisivat esteitä Intian markkinoille pääsyyn. Intian liike-elämä ja teollisuus alkavat käydä jo malttamattomaksi, kun Modin vaalilupauksien toteutumista ei ole näköpiirissä. Esteenä uudistuksille on paitsi valtavan maan byrokratian hitaus politiikan toimeenpanemisessa, myös kilpailevan Kongressipuolueen hallitsema parlamentin ylähuone.

Energia vierailun pääosassa

Energia otti digitaalisen teknologian ohella pääroolin Modin matkan aikana. Tämä ei ole yllättävää; Intiassa energian tarve on valtavaa ja kasvaa jatkuvasti. Vaikka henkeä kohden energiankulutus on vaatimatonta, vastaten noin 600 kiloa öljyä per henki per vuosi (noin kymmenesosa suomalaisesta energiankulutuksesta), Intia on yhteenlaskettuna maailman neljänneksi suurin energian kuluttaja USA:n, Kiinan, ja Venäjän jälkeen. Kulutus tulee myös lisääntymään talouskasvun jatkuessa– tai voidaan ajatella myös, että ilman energiankulutuksen kasvua myös talouskasvu ja -kehitys on mahdotonta. Tällä hetkellä Intiassa on vielä noin 360 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole pääsyä sähköverkon piiriin ja noin 95 miljoonaa ihmistä, jotka saavat alle neljä tuntia sähköä päivässä. Intia käyttää energianlähteenään ensisijaisesti hiilivoimaa, joka tyydyttää 44 prosenttia maan energiankulutuksesta; Intia on maailman kolmanneksi suurin hiilentuottaja, -käyttäjä ja -tuoja. Intia on myös maailman neljänneksi suurin öljyn ja raakaöljyn kuluttaja ja maahantuoja sekä maailman neljänneksi suurin nestemäisen maakaasun tuoja. Ulkomaiset fossiiliset energianlähteet muodostavatkin yli kolmanneksen Intian energiankulutuksesta. Brookings Institutionin Charles K. Ebinger ja Vikram Singh Mehta arvioivat, että suurvallalle epätyypillisesti tämä osuus saattaa kasvaa puoleen vuoteen 2030 mennessä.

Tämän tilanteen korjaamiseksi Intiassa olisi kotimaisen kivihiilen lisäksi saatavilla runsaasti uusiutuvaa energiaa, erityisesti aurinkovoimaa. Uusiutuvien energiamuotojen käytölle onkin kunnianhimoiset tavoitteet; käytännössä niiden saavuttaminen on ollut vaikeaa. Esimerkiksi aurinkovoiman osalta Intia aloitti vuonna 2010 Jawaharlal Nehru National Solar Mission (JNNSM) -ohjelman, joka on Intian uusiutuvan energian ministeriön alla. JNNSM:n tavoitteena oli alun perin tuottaa 20 000 megawattia kantaverkkoon liitettyä kapasiteettia; kesäkuussa 2015 tavoite viisinkertaistettiin ja tavoitteena on nyt tuottaa 100 000 megawattia, eli 100 gigawattia vuoteen 2022 mennessä (vertailun vuoksi: esimerkiksi Brasilian koko sähkötuotannon kapasiteetti on alle 100 gigawattia). Vuodesta 2010-2015 kapasiteettia on lisätty 18 megawatista 3800 megawattiin (3.8 gigawattia). Sataan gigawattiin on siis vielä matkaa. Aurinkovoiman käyttöönottoa hidastaa toisaalta Intiaan investoimisen vaikeus, toisaalta epäselvä poliittinen ohjaus valtio- ja osavaltiotasolla. USA:sta Intia hakee nimenomaan yksityistä pääomaa, jotta investoinnit saataisiin kasvamaan riittävää vauhtia.

Käytännössä Intia tarvitsee kuitenkin lisää kapasiteettia jokaisen energiamuodon alle; pelkästään uusiutuvilla ei yksinkertaisesti voida kattaa teollisuuden ja kotitalouksien tarpeita. Samalla on selvää, että nykyinen tilanne, jossa kolmetoista maailman kahdestakymmenestä saastuneimmasta kaupungista sijaitsee Intiassa, on kestämätön. Kuvaavaa on, että ennen presidentti Obaman tammikuista vierailua Intiassa, USA:n Intian suurlähetystö tilasi 1800 kappaletta ruotsalaisia ilmanpuhdistimia. Obaman vierailun aikana Delhissä myrkyllisen PM 2.5-partikkelin osuus ilmassa oli 80 mikrogramman/kuutiometrin kieppeillä. Maailman terveysjärjestö WHO:n suositus vuotuiselle maksimialtistukselle on 10 mikrogrammaa kuutiometriltä.

Mitä USA voi tarjota Intialle puhtaan energian osalta?

Osittain tätä tilannetta korjaamaan käynnistettiin vuonna 2009 USA:n ja Intian hallitusten välinen puhtaan energian kumppanuus, ”Partnership to Advance Clean Energy”. Tammikuussa 2015 presidentti Obaman vieraillessa Intiassa kumppanuutta laajennettiin, ja maat päättivät neuvottelut aiesopimuksesta koskien ilmastoa, puhdasta energiaa ja energiaturvallisuutta. Tämä aiesopimus allekirjoitettiin Yhdysvaltain ja Intian ulkoministerien toimesta Modin syyskuun vierailua edeltävällä viikolla. Elokuuhun 2015 mennessä kumppanuus oli tuottanut noin 2.4 miljardin dollarin (2.1 miljardin euron) yhteenlasketut julkiset ja yksityiset investoinnit USA:sta Intiaan puhtaan energian saralla.

Tähän asti mobilisoidut investoinnit on kuitenkin hyvä suhteuttaa Intian ja USA:n välisiin muihin rahavirtoihin; esimerkiksi juuri ennen Modin matkaa julkaistut Intian Apache- ja Chinook- helikopterihankinnat Boeingilta maksoivat kolme miljardia dollaria (2.7 miljardia EUR). Toisaalta Saksa ilmoitti Angela Merkelin vierailun yhteydessä lokakuussa, että Saksa yksin tarjoaa Intialle yli kaksi miljardia euroa puhtaan energian käytävän luomiseksi ja aurinkovoiman lisäämiseksi. Uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin moninkertaisesti enemmän investointeja; yksin aurinkoenergian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan noin 90 miljardia dollaria (80.5 miljardia euroa). Pääomaa on siis saatava liikkeelle paljon tähänastista enemmän niin USA:sta kuin muualtakin. Tämän tavoitteen saavuttamisen edesauttamiseksi Modi tapasi San Josessa johtavien puhtaan energian yritysten ja sijoittajien kanssa. Keskustelutilaisuudessa nousi esiin neljä haastetta uusiutuvan energian käyttöönotossa: riittävä rahoitus, tarkoituksenmukainen sääntely, osaava työvoima ja eri teknologioiden onnistunut integroiminen. Rahoitusta siis tarvitaan, mutta se ei yksinään riitä puhtaampien energiamuotojen laajamittaisempaan käyttöönottoon.

Nämä käytännön kysymykset tulevat myös ratkaisemaan, miten suurimmat saastuttajat laajemmalla tasolla onnistuvat hillitsemään hiilidioksidipäästöjään. Modin matkan jälkeen lokakuun alussa, Intia ilmoitti osana Pariisin ilmastokokoukseen valmistautumistaan, että vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia Intian sähkötuotannosta tulee uusiutuvista ja muista vähäpäästöisistä energiamuodoista. Tämän ja muiden puhtaan energian tavoitteiden saavuttaminen riippuu suuresti siitä, kuinka paljon investointeja pystytään houkuttelemaan Intiaan ja kuinka tehokkaasti niitä pystytään siellä hyödyntämään. Tätä varten Intian on saatava eri byrokratian osat ja yksityinen sektori toimimaan yhdessä niin valtio- kuin osavaltiotasolla. Ilman tätä toimivuutta on turha haaveilla kasvavista investoinneista USA:sta tai muualta. Ehkä Modin seuraavaan vierailuun mennessä enemmän on tapahtunut Intiassa itsessään, ja investointien määrä voi päästä merkittävästi kasvamaan – tämä olisi toivottavaa sekä Intian kehityksen että yhteisen ilmaston puolesta.

Vierailun muu anti

Modia aiemmin intialainen valtionpäämies oli viimeksi käynyt USA:n länsirannikolla yli kolmekymmentä vuotta sitten. Modi keskittyi Kalifornian-vierailullaan tapaamaan USA:n intialaistaustaista väestöä, joka on erittäin hyvin edustettuna Piilaakson teknologiayhteisöissä. Modin matkaan kuului sekä kahdenkeskeisiä vierailuja Microsoftin Satya Nadellan, Googlen Sandar Pichain, ja Adobe Systemsin Shantanu Narayen kanssa, jotka ovat kaikki intialaissyntyisiä toimitusjohtajia, että suurempia tapaamisia mukaan lukien stadiontapahtuma San Josessa. Viime vuotisella USA:n vierailulla Modi piti samankaltaisen tilaisuuden New Yorkin Madison Square Gardenissa. Modin kohdalla poliitikon julkkisbrändiin onkin panostettu erityisen vahvasti: Modin ollessa vielä Gujaratin pääministeri hänellä oli nimeään kantava tv-kanava NaMO, ja alkuvuodesta presidentti Obaman vierailun yhteydessä huomiota herätti Modin yli miljoonan rupian (13 700 EUR) arvoinen puku, jonka liituraidat koostuivat ”Narendra Modi”-kirjailuista.

Modin henkilökultti ja hänen yhteytensä äärihindulaisiin liikkeisiin, mukaan lukien Rashtriya Swayamsevak Sanghiin (RSS, Kansallinen Vapaaehtoinen Liike), herättääkin kritiikkiä. Myös USA:ssa osa intialaistaustaisesta väestöstä suhtautuu kriittisesti Modiin; useat korkean tason intialaistaustaiset akateemikot allekirjoittivat julkilausuman, jossa kehotettiin suhtautumaan varauksella Modiin ja erityisesti Intian hallituksen ”Digital in India” -hankkeeseen. Allekirjoittajien mukaan Modin hallituksen tähänastiseen kauteen on kuulunut useita tapauksia, joissa kansalaisjärjestöjen vapauksia, uskonvapautta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja akateemista vapautta on rajoitettu, ja digitalisaation kautta valtion valta voi kasvaa vaarallisesti. Piilaakson vierailun aikana ihailijajoukkojen lisäksi paikalla oli Modia vastaan mieltä osoittavia ryhmiä, jotka käyttivät muun muassa ”#Modifail” (Modin epäonnistuminen) -aihetunnistetta Twitterissä ilmaistessaan pettymystään Modiin. Muun muassa San Josen päätapahtuman edustalla mieltä osoitti yli kolme tuhatta ihmistä.

Osa Modiin kohdistuvasta kritiikistä nostaa esiin epäsuhdan sen välillä, kuinka Modi keskittyy USA:ssa hyväosaisen intialaistaustaisen väestön kosiskeluun, kun samalla Intiassa köyhät väestönosat jäävät huomiotta. Tämänkertaisella vierailullaan Modi osallistui myös YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa, jossa sovittiin uusista maailmanlaajuisista kestävän kehityksen tavoitteista. Tänä vuonna umpeutuvien vuosituhattavoitteiden suhteen Intian saavutukset eivät ole erityisen mainittavia; tasaisesta talouskasvusta huolimatta Intia ei ole onnistunut esimerkiksi vähentämään nälässä asuvien määrää tai äitiyskuolleisuutta merkittävällä tavalla. 40 prosenttia intialaisista lapsista on edelleen aliravittuja, ja yli viidennes intialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Jatkuva, turvattu ja edullinen pääsy sähköverkon piiriin edesauttaisi parantaisi elämänlaatua ja edesauttaisi kehitystavoitteiden saavuttamista. Sähköverkon puuttuessa myös verkon ulkopuolisilla ratkaisuilla on tärkeä rooli; esimerkiksi kotitalouskohtaisilla aurinkoenergiatuotteilla pystytään tarjoamaan puhtaampi ja edullisempi vaihtoehto kerosiinin polttoon. Investointeja tarvitaan kuitenkin laajemmin terveydenhuoltoon, koulutukseen ja ruokaturvallisuuden parantamiseen. Nämä teemat eivät nousseet lainkaan esiin Modin vierailun yhteydessä.

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa