Jaa

Olli Rehn / Sanomatalo, 27.2.15

Olli Rehn (kesk). Kuva: Jussi Heinonkoski / The Ulkopolitist

Miten Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut? Tulisiko kehitysapupolitiikkaa muuttaa? Tänään The Ulkopolitistin eduskuntavaalihaastattelussa 5/8 on Keskustan puheenjohtajaa Juha Sipilää tuurannut eduskuntavaaliehdokas, MEP  Olli Rehn. ”Vaalipolitist”-haastattelusarja käy läpi kaikkien merkittävimpien eduskuntapuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä.

Eduskuntatalon ja Kansalaistorin juurelle, julkisen ja yksityisen tilan väliselle henkiselle niemandslandille sijoittuvassa Sanomatalon aulassa on rauhallista, mikä sopii haastattelutilanteeseemme hyvin. Helmikuun viimeisenä perjantaina kampanjan ruuhkaviikkojen alkua elävällä, puoluejohtaja Sipilää tentissämme tuuraavalla Olli Rehnillä tuntuu olevan paljon asiaa.

Akuuttiin aloituskysymykseemme Suomen muuttuneesta turvallisuusympäristöstä Rehn aloittaa vastauksensa toteamalla, että Suomi on ollut aktiivisesti rakentamassa viimeaikoihin asti vallinnutta (ja eri vaiheiden kautta kehittynyttä) eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää, jossa Kekkosen rooli ETYK-prosessin kautta oli keskeinen. Kylmän sodan jälkeiseen eurooppalaiseen turvallisuusjärjestykseen on voimakkaasti kuulunut pyrkimys yhteiseen turvallisuuteen instituutioiden kautta sekä periaate siitä, ettei rajoja asevoimin siirrellä. Näiden ohella myös demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltiokäsitys ovat olleet merkittävinä osina kokonaisuutta. Venäjän voimapolitiikka – johon näyttää kuuluvan rajojen siirtäminen asevoimin tarvittaessa – on nyttemmin horjuttanut tätä eurooppalaista turvallisuusjärjestystä heijastuen negatiivisesti myös Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, vaikkei Venäjä välitöntä sotilaallista uhkaa meille aiheutakaan.

Suurimmista turvallisuuspoliittisista haasteista kysyttäessä Rehn mainitsee Euroopan unionin ja Suomen toiminnan Venäjän voimapolitiikan edessä eli sen, miten Suomi toimii EU:n linjassa pitäen samalla hyvät suhteet Venäjään. Rehn jakaa liki konsensukseksi muodostuneen mielipiteen siitä, että presidentti Niinistö ja Suomen valtiojohto on toiminut kriisissä viisaasti ja harkiten. Kansainvälisen oikeuden sekä ETYK:in periaatteiden noudattamisen tärkeyttä on korostettu, samalla kun venäläisten kanssa hoidettavat arkiset asiat on pyritty hoitamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Haasteellisen geopoliittisen aseman kannalta tämä juurikin on viisas linja.

Suomi on toiminut asiassa EU:n yhtenäisyyden puolesta, mikä on Rehnin mielestä ollut hyvä asia, koska EU painottaa kansainvälisen oikeuden merkitystä. Tämän tyyppisiin kriiseihin tulee hakea ratkaisuja neuvotteluteitse. Venäjän vastaisissa pakotteissa Suomi on toiminut osana EU:n yhteistä linjaa, jota kukaan ei itseisarvollisesti halunnut, mutta Putin ei jättänyt liiemmin vaihtoehtoja. ”Voidaan vain kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos EU ei olisi reagoinut. Kysymys silloin olisi ollut, ‘Kuka seuraavaksi?’”, Rehn toteaa. EU:n kohdalla yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa tietyt osat ja muodostaa yhteisen linjan, jättäen kuitenkin myös liikkumavaraa yksittäisille valtioille, joista Suomi on Rehnin mielestä käyttänyt tätä tilaa järkevästi esimerkiksi kaupankäynnissä ja raja-alueiden yhteistyössä.

Venäjän talouden suhteen Rehn haluaa korostaa, että vaikka pakotteilla on tarkoituksenmukainen vaikutus, on maan talouden alamäki alkanut jo vuonna 2013 kiihtyen entisestään heikentyneen öljynhinnan myötä. Venäjän talouden perusongelmana on Rehnin mielestä jämähtäminen öljytaloudeksi ja yleinen kyvyttömyys uudistaa talouden rakenteita, kuten esimerkiksi Medvedev ja Kudrin ovat peräänkuuluttaneet. Tämä on heijastunut suhteissa lähinaapureihin pakotteiden tuodessa tilanteeseen oman lisänsä tilanteeseen. Kansalaismielipidettä on Venäjällä Rehnin mielestä suunnattu poliittisen legitimaation lisäämiseksi kansallismielisempään suuntaan, minkä hintana on ollut heikentynyt talouskasvu ja elintaso. Tämä valinta ei ole ollut naapurimaille mieluisa, mutta kuitenkin tunnustuksen vaativa tosiasia.

EU:n turvallisuuspoliittisen roolin Suomelle Rehn näkee suurena ja korostamisen arvoisena, vaikkakin painopiste on EU:n puolustusulottuvuuden kehittymättömyyden takia poliittisessa solidaarisuudessa, sillä pääosa EU:n jäsenvaltioista haluaa jatkossakin perustaa puolustuksensa kansallisen puolustuksen ja Naton yhdistelmään. Suomelle EU on kuitenkin luonteva poliittinen yhteisö, koska jaamme yhteiset eurooppalaiset arvoa, ennen muuta kansanvallan ja oikeusvaltion arvot. Asevoimien määrärahapaineisiin siirryttäessä Rehn toteaa, ettei Suomella ole muuta vaihtoehtoa kuin ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta. Vallitsevassa epävakaassa tilanteessa ei kannata tehdä hätiköityjä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Kaikissa skenaarioissa tärkeää uskottavaa kansallista puolustusta on tuettava kehittyvällä Nato-kumppanuudella, joka on puolustusvoimien kehittämisen kannalta Suomelle hyvin tärkeä ja kustannustehokas elementti. Tämän ohella seuraavan hallituksen tulee Rehnin mielestä pitää auki mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä, vaikkei se juuri nyt ajankohtaista olekaan. Myös yhteistyötä Ruotsin kanssa on syytä lisätä, joskaan liian suuria odotuksia asian suhteen ei kannata ylläpitää.

Haastattelun puolivälissä delegaatio päättää ottaa esille kotimaassakin alati otsikoissa esiintyvän Isiksen ja sen muodostaman haasteen Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Rehn tunnustaa tilanteen vakavuuden – juutalaismuseoon tehdystä terrori-iskusta kärsineessä Brysselissä on ollut vaikea olla huomaamatta (poliisia paikkaavan) Belgian armeijan vartiota Euroopan parlamentin edessä. Rehnille on lyhyellä tähtäimellä tärkeää parantaa EU-maiden ja Suomen turvallisuutta esimerkiksi tiedustelupalveluiden yhteistyöllä, jotta palaavia vierastaistelijoita kyetään seuraamaan systemaattisesti. Pitkällä tähtäimellä kriittistä on muslimiväestön integraatio EU:ssa, kuten myöskin Suomessa. Tähän tarvitaan Rehnin mukaan sekä taloudellisen että sosiaalisen kentän toimenpiteitä.

Keskusta on puolue, jolla on tunnetusti ollut sormensa Paavo Väyrysen kautta myös Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa. Tulisiko Suomen viime aikoina esiintyneen kritiikin tiimoilta syytä ajatella kehityspolitiikkansa uusiksi? Rehn – joka kysymyksen yhteydessä mainitsee Paavo Väyrysen nimen ensi kertaa vasta nyt, haastattelun ollessa jo 23.minuutilla – puoltaa uudelleenarviointia kehitysyhteistyön vaikuttavuuden suhteen painottaen samalla kehitysyhteistyön tarpeellisuutta. Kehitysyhteistyön, jonka Rehn uskoo olevan Suomellekin hyödyllistä, tulee ensisijaisesti painottua taloudelliseen kehitykseen, mikä ei kuitenkaan Rehnille sinällään sulje pois kulttuuri- ja sosiaaliulottuvuuksia.

Eriäviä mielipiteitä asian suhteen tarjoavan Keskustan kohdalla The Ulkopolitistin delegaatio kiinnostui kysymään myös yhteisvaluutasta. Miten mahtaa EKP:n pääjohtaja Draghin peräänkuuluttama suurempi koordinaatio ja yhteisempi fiskaalinen vastuu resonoida entisen talouskomissaarin puolueessa? Rehnin mielestä tärkeintä on keskittyä seuraavan parin vuoden kuluessa luomaan talouskasvun edellytyksiä teoreettisen keskustelun sijaan, vaativathan Draghin esittämät ehdotukset uusia muutoksia perussopimuksiin. Ehdotetut muutokset jäävät enemmän teorian puolelle, koska jäsenvaltioilla ei tällä hetkellä ole niihin poliittisia valmiuksia, joita puolestaan voidaan lisätä ainoastaan talouskasvun, uusien työpaikkojen ja sitä kautta EU:lle syntyneen lisälegitimaation kautta. Vähemmän yllättäen Rehn ei penääkään vastikkeetonta ja pysyvää tulonsiirtounionia nimeten Belgian, Espanjan ja Italian esimerkkeinä maista, joissa sisäiset tulonsiirtounionit ovat aiheuttaneet jännitteitä ja kitkaa poliittisessa päätöksenteossa, moraalikadon ongelmaa unohtamatta. Rehn korostaa, ettei tulonsiirtounioni Saksassa tai Suomessa joka tapauksessa vallitsevassa kansalaismielipiteessä menisi läpi. Keskusteluun dikotomiaksi asti muodostuneen tulonsiirrollisen fedeeraation ja toisaalta omaan valuuttaan palaamisen sijaan Rehn peräänkuuluttaa euron ylläpitämistä ja sen valuvikojen korjaamista. Näissä yhtäältä finanssipolitiikan ja rakenteellisten uudistusten koordinaation sekä toisaalta pankkiunionin toimeenpanoon on Rehnin mukaan syytä nyt keskittyä ennen uusia “hallintohimmeleitä”, poislukien velanpurkurahasto, joka keskipitkällä aikavälillä edustaa Rehnille miettimisen arvoista asiaa.

Kysymyslistan loppuessa on haastattelua varten hankitut kahvit juotu ja mineraalivesi väljähtynyt, joten on tullut aika aika kiittää haastattelusta, joka on venynyt akustisesti hieman haasteellisessa Sanomatalon aulassa lähes tunnin mittaiseksi. Rehnin poistuessa haastattelusta Eduskuntatalon viereen Kansalaistorille on vaalien h-hetkeen aikaa seitsemän viikkoa.

Muut Vaalipolitist -sarjan haastattelut:

Osa 5: Olli Rehn: Voidaan kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos EU ei olisi reagoinut

Osa 4: Paavo Arhinmäki: Ukrainan kriisi ei uhkaa Suomea

Osa 3: Ville Niinistö: Suomen pitää edistää arvojaan johdonmukaisesti

Osa 2: Carl Haglund: Maailma on muuttunut, puolustusmäärärahat riittämättömiä

Osa 1: Päivi Räsänen: Sota on saapunut Euroopan alueelle

Hae
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in comments
Search in excerpt
Filter by Custom Post Type

Jaa